Planckin periaate

Max Planck (1858–1947)

Planckin periaate on tieteenfilosofinen kommentti, jonka mukaan sellaista uutta tietoa, johon sisältyy tieteen paradigman muutos, ei heti hyväksytä, vaan se vaatii sukupolvenvaihdoksen. Saksalainen fyysikko ja nobelisti Max Planck kirjoitti omaelämäkerrassaan:

Uusi tieteellinen totuus ei menesty vakuuttamalla vastustajiaan ja saamalla heidät ymmärtämään, vaan pikemminkin koska vastustajat lopulta kuolevat, ja heidän tilalleen tulee uusi sukupolvi, jolle totuus on tuttu.... Kannatuksen siirtyminen paradigmasta toiseen on kääntymyskokemus, johon ei voi pakottaa.[1]

Planckin periaate tuli yleisesti tunnetuksi, kun Thomas S. Kuhn lainasi sitä kuuluisassa teoksessaan Tieteellisten vallankumousten rakenne.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Planck, Max K: Scientific Autobiography and Other Papers, s. 33–34, 97. Philosophical library, 1950. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Kuhn, Thomas S.: Tieteellisten vallankumousten rakenne. (The Structure of Scientific Revolutions, 1962). Suomentanut Kimmo Pietiläinen, s. 161. Art House, 1994. ISBN 951-884-151-9
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Planckin_periaate&oldid=22042763”