Postimerkki

Postimerkki on postilähetykseen kiinnitettävä todistus siitä, että postimaksu on maksettu ennalta. Postimerkissä on yleensä jokin koristeellinen kuva ja tieto postitusluokasta ja merkin arvosta. Postimerkin julkaisee jonkin maan virallinen postilaitos, joka kuuluu Maailman postiliittoon (UPU). Suomessa postimerkkejä julkaisevat Suomen Posti (Posti Group Oyj) ja Ahvenanmaan posti (Åland Post). Postimerkkejä voi ostaa Postin toimipisteistä sekä esimerkiksi päivittäistavarakaupoista, huoltoasemilta ja kioskeilta. Postimerkkien keräilyä kutsutaan filateliaksi.

Kun postilähetys otetaan kuljetettavaksi, postimerkit mitätöidään – tavallisesti postileimalla. Leimasta ilmenevät lähetysaika ja -paikka. Leiman avulla varmistetaan, ettei postimerkkiä käytetä enää toistamiseen postipalvelun maksuksi.

Maailman ensimmäinen postimerkki julkaistiin Englannissa 1840. Sitä nimitetään mustaksi pennyksi. Postimerkin keksijänä pidetään Rowland Hilliä. Keksintö ei ollut vain postimerkin näköinen liimoitettu (mutta ei vielä hammastettu) paperilappu vaan siihen liittyi myös ennakkomaksun idea ja postimaksujen yksinkertaistaminen. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle. Postimerkki yksinkertaisti tätä huomattavasti. Jo hieman ennen postimerkkiä alettiin käyttää ehiöitä. Nämä ovat postilähetyksen kääreitä, esimerkiksi kirjeitä tai kortteja, joihin postimerkkiä vastaava arvoleima on painettu valmiiksi. Yhdysvalloissa ensimmäiset postimerkit julkaistiin 1. heinäkuuta 1847. Merkkejä oli kaksi: viiden sentin merkki, jossa esiintyy Benjamin Franklin, sekä kymmenen sentin merkki jossa oli George Washington. Kummatkin merkit painettiin yksivärisinä, sillä niiden painaminen oli kaksivärisiä merkkejä halvempaa.^[1] Suomen ensimmäiset postimerkit, niin sanonut soikiomerkit, julkaistiin vuonna 1856. Ne olivat maksuarvoltaan 5 ja 10 kopeekkaa.

Vuonna 1874 perustettiin Maailman postiliitto (ransk. Union Postale Universelle) järjestämään kansainvälistä postitoimintaa. Järjestö määräsi, että jäsenmaat saavat julkaista postimerkkejä vain todellisen käyttötarpeen mukaisesti eikä eläviä ihmisiä saanut ottaa postimerkkien aiheeksi. Jälkimmäistä sääntöä alettiin rikkoa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun poliitikoista tuli postimerkkien aiheita.^[2]

Toisen maailmansodan jälkeen muutamissa maissa — varsinkin pienissä arabivaltioissa — alkoi postimerkkien massatuotanto, koska toiminta havaittiin tuottoisaksi.^[2]

Kirjepostin määrä ja postimerkkien käyttö on vähentynyt 2000-luvulla uusien viestintävälineiden takia. Suomessa postimerkkejä ei enää voida käyttää pakettien postimaksuksi. Islanti on ilmoittanut, ettei maassa enää julkaista uusia postimerkkejä, koska niiden myynti on vähentynyt olennaisesti ja vanhoja merkkejä on varastossa riittämiin.^[2]

Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä, kuten kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös valmistettu metallifoliosta ja muovista. Nykyään postimerkeissä voi tavata erikoisuuksia, esimerkiksi raaputettavia pintoja, hajuja, kivipölyä tai nukkapintoja. Postimerkit valmistetaan isoissa arkeissa ja niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti perforoimalla tehty rei'itys, jota sanotaan hammastukseksi. Postimerkin kiinnittämiseksi niissä on yleensä valmiina liima, joka kiinnittyy postilähetykseen kostutettuna. Nykyään yhä tavallisempia ovat tarrataustaiset postimerkit, jotka eivät vaadi kostutusta. Aikoinaan oli myös liimattomia postimerkkejä, jotka käyttäjä joutui itse liimaamaan (esimerkiksi Kiinassa vielä 1960-luvulla).

Postimerkkien kuva-aiheita voivat olla esimerkiksi merkkihenkilöt, sarjakuvahahmot, kasvit, maisemat yms. Nykyään Suomen postilla on palvelu, jolla voi tilata postimerkkejä haluamallaan kuvalla. Postimerkkiin voi laittaa vaikka omat kasvonsa, ja korvausta vastaan Posti painaa tietyn erän näitä erikoispostimerkkejä.

Tärkeä postimerkin ominaisuus on väärentämättömyys, jonka varmistamiseksi aikojen kuluessa on käytetty erikoispapereita (esimerkiksi paperia, jossa on värillisiä soijakuituja, on käytetty Taiwanissa 1950–1970-luvulla), vesileimoja, erikoisia hammastuksia ja yleisessä käytössä olevia painomenetelmiä kehittyneempiä painomenetelmiä. Esimerkiksi Ruotsissa useimmat postimerkit ovat muiden arvopapereiden tapaan vielä käsin kaiverrettuja, vaikka useimmissa muissa maissa (kuten Suomessa) käytetään nykyään valokuvaukseen perustuvia painomenetelmiä, jotka ovat halvempia ja näyttävämpiä mutta joita on helpompi väärentää.^[3]

Suomessa kirjepostimerkki maksaa tällä hetkellä 1,60 € (30.8.2019). Sillä voi maksaa postiluukusta mahtuvat, enintään 50 grammaa painavat kotimaan lähetykset.^[4]

Eurooppalaiset postit julkaisevat vuosittain samanaikaisesti yhden tai kaksi Europa-postimerkkiä (Eurooppa-merkit eli CEPT-merkit, ransk. Conférence européenne des administrations des postes et des télécommunications) jostain yhteisestä teemasta. Näissä merkeissä on virallinen Europa-logo, joka on PostEuropin rekisteröity tavaramerkki. Uusi tunnus, jossa on mukana symbolinen postilaatikon kuva, tuli käyttöön tammikuussa 2011.

Ensimmäisen kerran Europa-postimerkkejä julkaistiin syyskuussa 1956, jolloin kuusi eurooppalaista postihallintoa (Belgia, Saksa, Luxemburg, Italia, Ranska ja Hollanti) julkaisivat merkin samalla aiheella. Merkissä sana ”EUROPA” muodostaa tornin, jota rakennustelineet ympäröivät.

Osanottajien määrä on kasvanut: 1990-luvun loppupuolella mukana oli 57 maata. Vuodesta 2005 lähtien myös useat Euroopan ulkopuoliset maat ja postit, jotka eivät ole PostEuropin jäseniä, ovat julkaisseet vastaavia merkkejä.

Suomen ensimmäiset CEPT-merkit julkaistiin vuonna 1960. Taiteilija Pentti Rahikaisen suunnittelemissa merkeissä Europa-sanan o-kirjaimen tilalla on pyörä, jonka 19 puolaa kuvaavat 19:ää CEPT-maata.

Merkkien julkaisua koordinoi vuosina 1956–1959 posti- ja telehallintojen eurooppalainen konferenssi ja vuodesta 1960 vuoteen 1992 CEPT. Vuodesta 1993 lähtien merkkien julkaisemisesta on vastannut PostEurop.

Europa-postimerkit ovat suosittuja keräilykohteita kaikkialla maailmassa. Vuonna 2002 PostEurop järjesti ensimmäisen kerran kilpailun vuoden kauneimmasta Europa-merkistä (Best Europa Stamp). Vuoteen 2006 saakka parhaan merkin valitsivat eri postihallintojen edustajat PostEuropin kokouksessa. Vuodesta 2007 lähtien on järjestetty julkinen äänestys PostEuropin internet-sivustolla.

Klaus Welpin suunnittelema Europa-merkkien sarjaan kuuluva Metsät voitti toisen palkinnon PostEuropen järjestämässä The Best Artistic Europa Stamp 2011 -kilpailussa.^[5]

Omakuvapostimerkki (ruots. personligt frimärke, engl. personalised stamp) on postiyrityksen julkaisema postimerkki, jonka kuva-aiheen tilaaja voi suunnitella itse.

Suomalaisen Postin omakuvapostimerkki ostetaan Postin verkkokaupasta. Omakuvapostimerkkiä ostava asiakas lataa Postin verkkokaupassa palveluun kuvan, joka painetaan tarrapohjaiseen ikipostimerkkiin asiakkaan palvelusta valitsemalle postimerkkipohjalle. Merkin tilaaja vastaa siitä, että hänellä on postimerkkiin haluamansa kuvan käyttöoikeus. Omakuvapostimerkkiin haluttujen kuvien tulee sopia suomalaisten postimerkkien kuvamaailmaan.

• 3.–5.11.2000 asiakkailla oli postimerkkimessuilla mahdollisuus kuvauttaa itsensä ja saada oma kuvansa joulupostimerkin viereen.
• 14.5.2003 alkoi nykyisen kaltainen suomalaisten omakuvapostimerkkien tuotanto, kun yritykset saivat mahdollisuuden tilata 1. luokan postimerkkejä omilla kuva-aiheilla. Tällöin myös julkaistiin keräilijöitä varten Postin oma yrityspostimerkki, jonka kuva-aiheena oli pikkuenkeli Amor. Ilmestymispäivänä oli myynnissä myös merkille valmistettu ensipäivänkuori ja lähetyksiin sai ensipäivänleiman.
• 26.3.2004 alkaen mahdollisuus Omakuvapostimerkkien teettämiseen tarjottiin myös kuluttajille. Keräilijöitä varten Posti julkaisi kaksi postimerkkiä.
• 25.5.2004 Suomen Postin kehittämä Omakuvapostimerkki tuli toiseksi kansainvälisessä World Mail Awards 2004 -katselmuksessa. Tulokset julkistettiin World Mail & Express Europe -konferenssissa Berliinissä.
• 2008 Posti julkaisi ensimmäisen omakuvapostimerkkitekniikalla tuotetun pienen postimerkkipainoksen, joka ei kuulunut postimerkkien varsinaiseen vuosittaiseen julkaisuohjelmaan. Ensimmäisten merkkien kuva-aiheina oli Idols-kilpailun osallistujia.
• 2009 alkaen Posti on Postimerkin päivän yhteydessä julkaissut omakuvapostimerkkitekniikalla tuotettuja posteissa myytäviä postimerkkejä paikallisista aiheista.
• 2011 Suomen voitettua jääkiekon maailmanmestaruuden Posti julkaisi omakuvapostimerkkitekniikalla tuotetun mestaruutta juhlistavan postimerkin.
• 3.10.2011 alkaen on ollut mahdollisuus tilata myös 2. luokan omakuvapostimerkkejä, kunnes luokat poistuivat käytöstä vuoden 2016 lopussa.
• 15.8.2013 Omakuvapostimerkkien arkki pienennettiin 10 postimerkin arkiksi, kun aiemmin arkissa oli ollut 20 postimerkkiä.
• 2016 Suomen voitettua jääkiekon nuorten maailmanmestaruuden Posti julkaisi omakuvapostimerkkien tekniikalla tuotetun mestaruutta juhlistavan postimerkin.

Åland Post julkaisee henkilökohtaisia postimerkkejä nimellä Minun postimerkkini (ruots. Mina Frimärken).

Posti julistaa vuosittain Vuoden kaunein postimerkki -kilpailun. Vuonna 2007 kilpailun voitti Ferdinand von Wrightin maalausta Talvimaisema Haminalahdelta kuvaava postimerkki.^[6] Vuoden 2008 kauneimmaksi valittiin Nina Rintalan suunnittelema Pakkasyö,^[7] ja vuonna 2009 Päivi Vainionpään suunnittelema kesäistä saunanrantaa kuvaava merkki.^[8] Vuoden 2010 kauneimmaksi postimerkiksi suomalaiset äänestivät Tommi Valliston suunnitteleman Tunturimaiseman,^[9] joka ilmestyi samaan aikaan joulupostimerkkien kanssa. Suomalaiset äänestivät vuoden 2011 kauneimmaksi Ruusunmarja-postimerkin. Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi suunnittelivat voittaneen Postin omakuvamerkin marraskuussa ilmestyneeseen uuteen 2. luokan Omakuvapostimerkkikehykseen.^[10]

Enintään 50 gramman painoisen kotimaan (myös Ahvenanmaa) kortin ja kirjeen hinta euroaikana, kun arvopäivä on vuoden ensimmäinen päivä. Postimerkin hinnanmuutokset ovat tulleet voimaan yleensä kesken vuotta. Kuluttajapostin kaksiportainen luokitus oli yleisessä käytössä vuosina 2011–2016. Yrityspuolella Postin sopimusasiakkailla Priority- sekä Economy-luokat ovat edelleen voimassa. Kaikki ikimerkit kelpaavat ostoajankohdasta riippumatta ikuisesti.

Vuonna 2019 Posti toi markkinoille tavallisen postimerkin lisäksi kirjeeseen liimattavan 1,50 euroa maksavan Plus-merkin^[11], jonka kanssa kirjeelle luvattu kahden arkipäivän toimitusaika vastaa aiemman 1. luokan postimerkin toimitusaikaa (1–2 arkipäivää). Ilman Plus-merkkiä tavallisen kirjeen luvattu toimitusaika on enää neljä työpäivää, mikä vastaa aiempaa 2. luokan postimerkin toimitusaikaa (3–4 työpäivää). Kun 12. kesäkuuta 2020 lähtien postimerkki maksaa 1,75 euroa ja Plus-merkki 1,50 euroa, on vuosien 2011–2016 kanssa toimitusajaltaan vertailukelpoinen kirjeen hinta jo 3,25 euroa.

• Yleispostimerkki
• Luettelo merkittävistä postimerkeistä

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Postimerkki.

• Virallinen kuvallinen luettelo maailman postimerkeistä (vain melko uusia). (englanniksi)
• Kansainvälinen postiunioni UPU. (englanniksi) (ranskaksi)
• PostEurop. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (ranskaksi)
• Suomen postin postimerkkikauppa.
• StampNews.com.
• Suomen postimerkit, postimerkkien selailuohjelma.
• Itella toi markkinoille ympäristöystävällisen postimerkin. Yle Uutiset 4.5.2010.
• Leena Lumme haastattelussa: Kirjaston ovet avautuvat Europa-merkeissä. Kirjastokaista-video 4.5.2010.
• Omakuvapostimerkille tarkoitetun kuvan teko-ohjeita.
• Frimärken hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Postimerkkien hinnat nousevat 25.4.2024 - Suomen postcrossingyhdistys ry

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Latvia Japani Tšekki Henkilöt Yle Muut NARA