Rangaistuspotkukilpailu

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Rangaistuspotkukilpailu on menetelmä, jota käytetään pudotuspelityyppisen jalkapallo-ottelun ratkaisemiseen sen jälkeen, kun varsinainen peliaika ja useissa tapauksissa myös sitä seurannut jatkoaika tai muu jatko-ottelu on päättynyt tasatulokseen. Rangaistuspotkukilpailussa pallo pyritään potkaisemaan maaliin rangaistuspotkuilla. Itse laukaus tehdään pääpiirteittäin pelitilanteen rangaistuspotkun tavoin, mutta muut säännöt eroavat pelitilannerangaistuspotkusta jonkin verran.

Rangaistuspotkukilpailussa muiden kuin laukaisijan ja maalivahtien tulee olla laukauksen ajan keskiympyrässä. Kilpailussa tehtyjä maaleja ei lasketa mukaan ottelun tulokseen eivätkä niiden tekijät saa merkintää maalintekijätilastoon. Tarkkaan ottaen rangaistuspotkut eivät myöskään ratkaise ottelua toisen voitoksi, vaan ainoastaan kilpailussa jatkoon menijän; itse ottelu on silloin päättynyt tasapeliin. Yleisessä kielenkäytössä puhutaan kuitenkin usein rangaistuspotkuilla voittamisesta.

Rangaistuspotkukilpailun kulku pääpiirteittäin:

• Joukkueet ampuvat vuorotellen kumpikin viisi rangaistuspotkua. Viiden kierroksen jälkeen enemmän maaleja tehnyt joukkue on voittaja. Kilpailu lopetetaan jo ennen viiden kierroksen täyttymistä, mikäli toinen joukkue siirtyy tavoittamattomaan johtoon.
• Jos tilanne on viiden kierroksen jälkeen tasan, seuraa äkkikuolemavaihe, jossa kilpailua jatketaan kierros kerrallaan, kunnes toinen joukkue onnistuu ja toinen epäonnistuu.
• Sama pelaaja ei saa ampua kilpailussa toista rangaistuspotkua ennen kuin joukkueen kaikki muut varsinaisen pelin loppumisen aikaan kentällä olleet pelaajat, mukaan lukien maalivahti, ovat ampuneet. Kuitenkin mikäli toisella joukkueella on peliajan päätyttyä enemmän pelaajia kuin toisella, sen pitää pudottaa rangaistuspotkukilpailusta pelaajia pois niin paljon, että joukkueilla on sama määrä ampujia. Tämä tilanne ei kuitenkaan mahdollista maalivahdin jättämistä pois laukojista, koska pois jätetyt pelaajat eivät saa osallistua kilpailuun lainkaan.
• Vaihtopelaaja voidaan rangaistuspotkukilpailussa vaihtaa kentälle vain siinä tapauksessa, että maalivahti loukkaantuu kilpailun aikana ja että joukkue ei ole käyttänyt kaikkia sallittuja vaihtojaan. Jos vaihdot on käytetty, voidaan joku kilpailuun osallistuvista kenttäpelaajista vaihtaa loukkaantuneen maalivahdin tilalle maaliin.
• Ensimmäisen laukauksen ampuva joukkue arvotaan kolikonheitolla.
• Laukaisijaa ja maalivahteja lukuun ottamatta kaikkien pelaajien on oltava potkun ajan keskiympyrässä. Laukaisuvuorossa olevan joukkueen maalivahti odottaa rangaistusalueen rajan ja päätyrajan risteyskohdassa.
• Laukaus ammutaan pelitilannerangaistuspotkun tapaisesti rangaistuspilkulta, ja maalia vartioi ainoastaan maalivahti. Maalivahdin on pysyttävä laukauksen ajan maaliviivalla, mutta hän voi hyppiä paikallaan ja heilutella käsiään tai muulla hyväksyttävällä tavalla yrittää häiritä laukojaa.
• Laukoja saa ampua yrityksellään vain yhden kerran. Jos pallo kimpoaa maalivahdista tai maalipuista takaisin kentälle, rangaistuspotku on epäonnistunut eikä laukoja saa, toisin kuin pelitilannerangaistuspotkussa, enää yrittää maalia jatkotilanteesta.

Rangaistuspotkukilpailua käytetään nykyään yleensä yksinomaan pudotuspelin tyyppisissä tilanteissa, joissa on tarkoitus selvittää jatkoon pääsijä, ei sarjapeleissä. Lisäksi sitä ennen pelataan yleensä puolen tunnin jatkoaika. Tähän on poikkeuksia: Copa Libertadoresin kaksiosaisen pudotuspeliparin päätyttyä tasan pelataan rangaistuspotkukilpailu suoraan ilman jatkoaikaa. Monet eurooppalaiset sarjat, kuten Unkarin, Jugoslavian ja Norjan sarjat, kokeilivat 1980-luvulla rangaistuspotkukilpailua tasan päättyneen sarjapelin jälkeen (voittanut sai pisteen häviäjää enemmän), samoin Yhdysvaltain MLS-liiga. Näistä kokeiluista on luovuttu.

Rangaistuspotkukilpailu kehitettiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa; sitä ennen jatkoon menijät ratkaistiin tasan päättyneen jatkoajan jälkeen arvalla. Alun perin joukkueet eivät tehneet laukauksia vuorotellen, vaan toinen joukkue ampui ensin viisi laukausta peräkkäin ja sitten vuoro siirtyi toiselle. Vuorotellen laukominen otettiin käyttöön vuonna 1976. Ensimmäinen rangaistuspotkukilpailulla ratkaistu arvoturnaus oli EM-kilpailut 1976, jossa Tšekkoslovakia löi Länsi-Saksan loppuottelussa rangaistuspotkukilpailussa maalein 5–3.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rangaistuspotkukilpailu Wikimedia Commonsissa

• Rankkarihistoriaa