Rovaniemen Ilmatorjuntapatteristo

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo
Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston perinnelippu, entinen Lapin ilmatorjuntarykmentin lippu
Toiminnassa	1974–
Aselajit	Ilmatorjunta
Rooli	Valtakunnallisesti tärkeiden kohteiden ilmatorjunta
Koko	Joukkoyksikkö
Tukikohta	Someroharju
Kalusto	Ilmatorjuntaohjus (90M) Crotale NG
Värit	Punainen, hopea
Marssi	Toivo Kuula: Nuijamiesten marssi [1]
Vuosipäivät	Perinnepäivä 30.11.
Komentajat
Nykyinen komentaja	Everstiluutnantti Juha Kakko
Tunnettuja komentajia	Eversti Ahti Lappi Eversti Mikko Mäntynen Prikaatikenraali Tero Ylitalo
Infobox OK

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo (lyhenne ROVITPSTO) on Rovaniemellä toimiva Jääkäriprikaatin joukkoyksikkö.^[2] Patteristoon kuuluu nykyisin kolme komppaniakoon perusyksikköä. Rovaniemen Ilmatorjuntapatteristo oli vuosina 1974–1988 itsenäinen joukko-osasto, joka yhdistettiin vuonna 1989 Oulun Ilmatorjuntapatteriston ja Lapin Sotilassoittokunnan kanssa osaksi Lapin Ilmatorjuntarykmenttiä. Lapin Ilmatorjuntarykmentin toiminnot yhdistettiin 1.1.2015 osaksi Jääkäriprikaatia osana puolustusvoimauudistusta. Ennen organisaatiomuutosta patteristoon kuului neljä ilmatorjuntapatteria.^[3]

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa koulutetaan suorituskykyisiä sodanajan joukkoja kaikkien puolustushaarojen ja Rajavartiolaitoksen käyttöön. Nykyaikainen ilmauhka asettaa koulutettaville ilmatorjuntajoukoille korkeat osaamis- ja valmiusvaatimukset. Ilmavoimien käyttöön koulutettavien huoltokomppanioiden on tunnettava hyvin ilmavoimien taistelun tukemisen edellytykset. Tehokas koulutus- ja harjoitusrytmi pyrkivät vastaamaan edellä mainittujen lisäksi myös pohjoisen Suomen olosuhteiden asettamiin haasteisiin. ^[4]

Rovaniemen Ilmatorjuntapatteriston organisaatio on 1.1.2017 lähtien:^[5]

• Patteriston esikunta
• 1. Ilmatorjuntapatteri (1.ITPTRI)
• 2. Ilmatorjuntapatteri (2.ITPTRI)
• Tukikohtakomppania (TKKK)

Koulutusjärjestelmän muutoksista johtuen syksyllä 2019 tehtiin päätös perusyksiköiden tehtäväjaon muuttamisesta. Aiemmin 1.Ilmatorjuntapatteri vastasi ilmatorjunnan joukkotuotannosta, kun taas 2.Ilmatorjuntapatteri vastasi koko joukkoyksikön aliupseerikoulutuksesta sekä sotilaspoliisikoulutuksesta. Sotilaspoliisikoulutus siirrettiin Tukikohtakomppaniaan, joka tämän lisäksi vastaa huoltoyksiköiden koulutuksesta. ^[6]

1. Ilmatorjuntapatterissa koulutetaan taistelijoita ITO90M -yksikön tehtäviin. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat ilmatorjuntaohjus 90M ja ilmatorjuntakanuuna 23ITK61. 1. ilmatorjuntapatterissa koulutetaan miehistöä sekä johtajia myös valmiusyksikön ilmatorjuntaohjusjaokseen. Näiden lisäksi yksikössä koulutetaan taistelulähettejä, viestimiehiä, keittäjiä ja kuljettajia.

2.Ilmatorjuntapatteri antaa johtaja- sekä miehistökoulutusta erilaisiin ilmatorjuntatehtäviin johtokeskuskalustolla. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat maalinosoitustutkat, linkit, johtamiskontit ja -ajoneuvot.

Tukikohtakomppaniassa koulutetaan saapumiserällä 1/21 sotilaspoliiseja, huoltojoukkuetta sekä Ilmavoimien huoltokomppanian osia. Alokaskauden jälkeen Tukikohtakomppania järjestää sotilaspoliisin ja huoltopalvelun koulutushaarakurssit, joista jatketaan joko aliupseerikoulutukseen tai oman alan miehistötehtäviin. Sotilaspoliisijoukkueen miehistöön koulutetaan sotilaspoliiseja, taistelulähettejä, taistelupelastajia sekä tarkka-ampujia.

Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston historian voidaan katsoa alkaneen 29.7.1940, jolloin Oulussa perustettiin Kevyt Ilmatorjuntapatteristo 5. Tämän yksikön ensimmäinen komentaja oli kapteeni C. A. Ehrnrooth ja sen rungon muodostivat talvisodan 9. Kevyt Ilmatorjuntapatteri ja 4. Ilmatorjuntakonekiväärikomppania. Liikekannallepanossa 17.6.1941 tämän patteriston runko täydennettiin kolminkertaiseksi ja alistettiin III armeijakunnalle, jonka keskityskuljetusten suojaamistehtävien päätyttyä yksiköt osallistuivat taisteluihin Uhtuan ja Kiestingin suunnilla, Maaselän kannaksella ja Ilmatorjuntarykmenttinä Karjalan kannaksella kesällä 1944 mm. Vuosalmen, Rautakorven ja Ihantalan torjuntataisteluihin. Aselevon jälkeen siirrettiin Ilmatorjuntarykmentti 15 takaisin Ouluun, josta se osallistui sotatoimiin Pohjois-Suomessa aina joukkojen kotiuttamiseen saakka^[7][8].

Ilmatorjuntarykmentti 15 liitettiin Ilmatorjuntarykmentti 2:n I Patteristoksi 4.12.1944. Siihen kuuluivat esikunta, 1. ja 2. Patteri sekä asepaja. Majuri Pentti Paatero määrättiin patteriston komentajaksi.

1. Patterin rungon muodosti Torniossa sijainnut 3. Kevyt Ilmatorjuntapatteri. Patteri oli kotiuttanut reserviläiset ja tasannut henkilöstöä muiden ilmatorjuntayksiköiden kanssa. Patterin päälliköksi määrättiin kapteeni Johan Karttunen ja patterin vääpeliksi vääpeli Paattinen.
2. Patteri muodostettiin Kemin Lautionsaaressa sijaitsevasta 13. Kevyestä ilmatorjuntapatterista. Tämäkin patteri oli kotiuttanut reserviläisensä. Patterin päälliköksi määrättiin kapteeni Arnold Airakorpi ja patterin vääpeliksi vääpeli Vesterinen. Molemmat patterit alkoivat vastaanottaa varusmiehiä samaan aikaan kuin ne kotiuttivat reserviläisiä. Kapteeni Arnold Airakorven ottaessa 2. Patterin johtoonsa 7.2.1945 patterissa ei ollut lainkaan kantahenkilökuntaa. Yksikön vanhimpana oli varusmiesalikersantti.

Tammikuun lopulla vuonna 1945 patterit siirrettiin Oulun Hietasaareen, missä patteriston esikuntakin sijaitsi. Oulussa koulutus-, majoitus- ja varastointiolosuhteet olivat heikot. Olosuhteiden parantamiseksi aloitettiin uuden sijoituspaikan etsiminen.

Uudeksi sijoituspaikaksi käskettiin Naarajärvi lähellä Pieksämäkeä. Siellä sijaitsi käyttämättömäksi jäänyt lentotukikohta. Patteristo siirtyi junakuljetuksena suhteellisen lyhyen valmisteluajan jälkeen 25.-26.2.1945 Naarajärvelle.

Teknisen toimiston päällikkö kapteeni Veikko Järvelä oli määrätty patteriston komentajan sijaiseksi 25.2.1945. Hänelle oli ilmoitettu, että Naarajärvellä on tiet aurattu ja rakennukset valmiina ottamaan henkilöstön ja materiaalin vastaan. Nämä tiedot osoittautuivat vääriksi. Purkauslaiturille mahtui vain kaksi vaunua samanaikaisesti ja muualla oli auraukset suorittamatta. Ahkerasti lumitöitä tekemällä patteristo asettautui lumen seasta löydettyihin rakennuksiin seuraavien lähivuorokausien aikana.

Naarajärvellä käyttöön otetut rakennukset osoittautuivat kylmiksi ja vetoisiksi. Ensi töikseen patteriston henkilöstö ryhtyi kunnostamaan rakennuksia. Kantahenkilökunnan perheitä alkoi saapua paikan päälle jo keväällä. Kesän alkuun mennessä oli kunnostettu kohtuulliset majoitustilat ja asunnot. Koulutettavat varusmiehet olivat astuneet palvelukseen Torniossa ja Kemissä sijaiseviin pattereihin.

Varusmiesten palvelusajaksi oli määrätty rauhan ajan organisaatioon siirryttäessä upseereiksi ja aliupseereiksi koulutettaville 440 päivää ja miehistölle 350 päivää. Vielä vuonna 1949 palvelukseen astui miehiä, jotka olivat osallistuneet sotaan.

Kapteeni Veikko Järvelä luovutti komentajan tehtävät majuri Unto Aarniolle 15.12.1945 ja jatkoi sen jälkeen varsinaisessa tehtävässään teknillisen toimiston päällikkönä 6.2.1948 saakka. Majuri Aarnio komennettiin Sotakorkeakouluun syksyllä 1949 ja majuri Erkki Tarvainen toimi viransijaisena, kunnes nimitettiin patteriston komentajaksi 12.1.1951.

Organisaation muutoksessa 31.11.1952 ilmatorjuntatykistö liitettiin maavoimiin ja Naarajärvellä sijaitseva Ilmatorjuntarykmentti 2:n II Patteristo liitettiin 1.12.1952 Helsingin ilmatorjuntarykmenttiin sen I Patteristoksi.

Elokuussa 1954 patteristo sai nimekseen 1. Erillinen Ilmatorjuntapatteristo ja se liitettiin 1. Divisioonaan, jonka esikunta sijaitsi Oulussa.

Patteriston siirto Kokkolaan määrättiin 9.6.1954 päivätyllä Pääesikunnan kirjeellä. Kirjeessä käskettiin: "I/ITR:n kuuluminen ilmatorjuntarykmentin kokoonpanoon päättyy 31.7.1954 ja sen nimi muutetaan 1. Erilliseksi Ilmatorjuntapatteristoksi sekä liitetään I. Divisioonan kokoonpanoon. Patteristo siirretään Naarajärveltä Kokkolaan sen jälkeen, kun 1:n Prikaatin patteristo on vapauttanut majoitustilan." Taasen oli siis muutto edessä.

Patteriston etukomennuskunta saapui Pikiruukkiin kapteeni Arnold Airakorven johdolla 1.10.1954. Patteriston siirto oli loppuun suoritettu 11.10.1954 mennessä. Pikiruukin kasarmialue sijaitsi vanhan satamalahden rannalla. Pohjoisessa aluetta rajoitti Suntti ja etelässä ravirata.

Kokkolassa alku oli jopa hankalampaa kuin Naarajärvellä. Asuntoja riitti vain osalle henkilökuntaa ja varusmiehet majoitettiin sotien aikana korjaamoina käytettyihin lentokonehalleihin. Tilaa kyllä oli, kun yhteen "tupaan" voitiin majoittaa jopa sata miestä, mutta tilat olivat kylmiä ja vetoisia. Rakentaminen käynnistyi nopeasti ja kasarmialueesta kehittyi tarkoituksenmukainen ja viihtyisä alue muutamassa vuodessa.

Alueella sijaitsivat kasarmirakennus, ruokala- ja liikuntasalirakennus, tykki- ja autohallirakennus, korjaamo, esikunta-, sairastupa- ja kasarmivartiorakennus, kerhorakennus, sotilaskotirakennus, varusmiessaunarakennus sekä henkilökunnan asuntorakennukset.

Alueella oli riittävästi tilaa myös ilmatorjunta- ja sulkeisjärjestys- sekä liikuntakoulutusta varten. Tykkihallissa oli liikkuvan maalin harjoitusrata 40 ITK -tykille ja harjoituskentällä oli liikkuva ilmamaalirata 30 ja 35 ITK -tykkien sauvasuuntaajille. Lähistöllä sijaitsi hyviä harjoitusalueita kuten Harrinniemi, Laajalahti, Kruununkylän lentokenttä ja tietenkin Lohtajan Vattajanniemellä oleva, puolustusvoimien omistama valtakunnallinen ilma-ammunta-alue.

Puolustusvoimien suuressa uudistuksessa patteristo sai taas uuden nimen. Se nimettiin 1.1.1957 Pohjanmaan ilmatorjuntapatteristoksi.

Patteriston koulutuskalustona olivat aluksi raskaassa patterissa vanhat 75 mm:n Škoda-malliset tykit ja myöhemmin 88 mm:n tykit. Kevyessä patterissa kalustona olivat 40 ItK 38 Bofors ja 20 ItK 40 "Vekotin" sekä 7.62 ItKK 31.

Patteristo sai oikeuden omaan lippuunsa joulukuussa 1956 annetulla Pääesikunnan käskyllä. Lipun suunnitteli taiteilija Gustav von Numers ja se hyväksyttiin tasavallan presidentin esittelyssä 17.4.1958. Lipun heraldinen selitys kuului näin: "Sinisessä lippukankaassa kullankeltaisen laakeriseppeleen ympäröimänä vanhimmasta Pohjanmaan vaakunasta kävelevä näätä, jonka yläpuolella kolme ja alapuolella kaksi naularistiä, kaikki hopeanvalkoiset paiksi näädän varukset kullankeltaiset. Lipun kussakin kulmassa hopeanvalkoinen siivekäs ammus, kärjet kulmia kohti. Lipun korkeus 80 cm ja leveys 95 cm, 4 cm:n levyisin, helmenharmain ripsuin. "

Lippu vihittiin puolustusvoimien lippujuhlapäivän paraatissa Helsingissä 4.6.1958 ja luovutettiin joukko-osaston käyttöön. Alkuperäinen Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteriston lippu oli käytössä vuoteen 1977 ja se luovutettiin Sotamuseolle 23.11.1977.

Joukko-osastotunnuksena käytettiin sotien jälkeen ilmatorjunta-aselajin yleistunnusta, missä oli alla pommi sen päällä ristikkäiset tykinputket. Vuoden 1967 uudistuksen yhteydessä Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristo sai omaksi joukko-osastotunnuksekseen siivitetyn ammuksen, jonka alapuolella oli tyylitelty kävelevä näätä.

Vuonna 1960 patteriston organisaatioon perustettiin kolmas perusyksikkö. Tämä 3. Patteri alkoi kouluttaa reserviä jalkaväen ilmatorjuntayksiköihin muun muassa Pohjan Prikaatin ja Pohjois-Savon Prikaatin ilmatorjuntakomppanioihin.

Everstiluutnantti Erkki Tarvainen siirtyi reserviin 1962 ja hän luovutti komentajan tehtävät everstiluutnantti Paavo Viirille. Hänen komentajakautensa jäi lyhyeksi, sillä jo seuraavana vuonna tehtävät otti vastaan everstiluutnantti Arnold Airakorpi.

Airakorpi oli palvellut melkein yhtäjaksoisesti patteristossa eri tehtävissä jatkosodasta alkaen. Hän paneutui voimakkaasti koulutuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Ilmatorjunta-aselajilta puuttui tarpeellisia ohjesääntöjä. Tätä puutetta poistivat patteriston koulutustoimiston komentajan ohjauksessa laatimat useat koulutuksen pysyväisohjeet. Koulutusta kehitettiin tekemällä tärkeimmistä harjoituksista opetussuunnitelmat. Koulutuksessa korostettiin ns. äksiisikoulutusta. Tätä varten tehtiin jalkaväkiryhmän ja tykkiryhmän vakiokoulutusradat. Varusmiesten kuntoa ja kunnon kehitystä seurattiin 15 minuutin juoksutestein ensimmäisenä joukko-osastona puolustusvoimissa. Aamulenkki korvattiin voimisteluharjoituksella.

Puolustusvoimissa alettiin 1960-luvulla järjestää suuria, paljon eri aselajien joukkoja käsittäviä sotaharjoituksia. Patteristo osallistui niihin kevyen ilmatorjuntapatteriston organisaatiolla. Muodostettiin esikunnan ja esikuntapatterin rungot sekä kaksi kevyttä patteria. Toinen yksikkö koostui vanhemmasta saapumiserästä - eli oli heidän loppusotansa - ja toinen yksikkö koostui nuoremmasta saapumiserästä, mikä rajoitti tietenkin se toimintaa.

Puolustusvoimat siirtyi sotilaslääniorganisaatioon vuonna 1966 ja sen seurauksena johtosuhteet muuttuivat jälleen. Patteristo alistettiin heinäkuussa Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan Sotilasläänin Esikunnan johtoon. Silloisen patteriston komentajan everstiluutnantti Airakorven määrätietoisen työn tuloksena Pohjanmaan ilmatorjuntapatteriston organisaatioon lisättiin oma aliupseerikoulu. Ensimmäinen aliupseerikurssi alkoi 8.1.1968. Kurssin johtajana toimi koulutustoimiston päällikön tehtävän ohella kapteeni Matti Skyttä. Hänen jälkeensä kurssin johtajana toimi yliluutnantti Heikki Haapala Someroharjulle muuttoon asti. Aliupseerikoulun johtajana Someroharjulla 10.8.1970 aloitti yliluutnantti Heikki Viitanen.

Silloisen komentajan everstiluutnantti Airakorven määrätietoisen työn tuloksena Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteriston organisaatioon lisättiin oma aliupseerikoulu. Ensimmäinen aliupseerikurssi alkoi 8.1.1968. Kurssin johtajana toimi koulutustoimiston päällikön tehtävän ohella kapteeni Matti Skyttä. Hänen jälkeensä kurssin johtajana toimi yliluutnantti Heikki Haapala Someroharjulle muuttoon asti. Aliupseerikoulun johtajana Someroharjulla 10.8.1970 aloitti yliluutnantti Heikki Viitanen.

Patteristo järjesti Pohjan Prikaatin ilmatorjuntakomppanian kertausharjoituksen kesäkuussa 1966 Lohtajalla. Kyseessä oli siihen mennessä ensimmäinen kokonaisen ilmatorjuntayksikön kertausharjoitus ilmatorjunta-aselajissa rauhan aikana. Harjoituksen johti patteristoupseeri majuri Arvo Niemi. Yliluutnantti Ahti Lappi oli I joukkueen ja luutnantti Heikki Haapala II joukkueen kouluttaja. Joukkueiden kalustona oli kolme 30 ITK 62 -tykkiä. Luutnantti Paavo Rautio oli III joukkueen kouluttaja, kalustona kolme 20 ITK 40 -tykkiä.

Patteristo sai uudeksi koulutuskalustoksi kaksi 35 ITK 58 -tykkiä ja Super-Fledermaus-tulenjohtolaitteen keväällä 1964. Helsingin Ilmatorjuntarykmentti järjesti kesällä 1964 Hyrylässä 35 mm:n automaattikaluston opetustilaisuuteen, johon osallistui henkilöstöä myös patteristosta. Varusmieskoulutus kalustolla aloitettiin 2. patterissa kesäkuun 1967 saapumiserästä lähtien. Patterin päällikkönä toimi yliluutnantti Ahti Lappi, automaattijaoksen johtajana luutnantti Heikki Viitanen ja S-F -tulenjohtolaitteen kouluttajana vääpeli Reijo Ollila. Kovapanosammunnat suoritettiin tammikuussa 1968 Lohtajalla.

Patteristo osallistui sotamarsalkka C. G. E. Mannerheimin muistoksi järjestettyyn sotilasparaatiin Seinäjoella 4.6.1967. Mannerheimin syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Eteläpohjanmaalla kun oltiin, niin yleisöä olivat katujen varret täynnä.

Puolustusvoimat muuttivat 1960-luvulla tapaansa esiintyä julkisuudessa. Osallistuttiin muun muassa maatalousnäyttelyihin ja messutapahtumiin. Patteristokin kantoi kortensa kekoon ja osallistui lähes vuosittain näihin tapahtumiin esimerkiksi Rautiossa, Kalajoella ja Kaustisella. Myös Vaasassa toimeenpannuille Bottnia-66 messuille patteristo lähetti osaston. Vetonaulana oli automaattijaos eli 35 ItK 58 -tykit ja Super Fleder-maus -tulenjohtolaite sekä maalinosoitustutka AN-TPS IE. Puolustusvoimien osastot olivat suosittuja vierailukohteita näissä tapahtumissa. Patteriston jalkapallojoukkue voitti puolustusvoimien jalkapallomestaruuden Porin Prikaatin järjestämässä lopputurnauksessa elokuussa 1969 Säkylässä. Yliluutnantti Paavo Rautio vastasi joukkueen kokoamisesta ja valmennuksesta. Suuri osa joukkueen pelaajista pelasi ennen varusmiespalvelusta Kokkolan jalkapallojoukkueissa. Näitä joukkueita olivat Kokkolan Palloveikot, Gamlakarleby Bollklub, Ykspihlajan Reima ja Kaarlelan Kunto. Joukkueessa pelasi myös kantahenkilökuntaa muun muassa kersantti Aki Timonen ja Jorma Kalliomaa sekä joukkueen johtaja/valmentaja yliluutnantti Paavo Rautio itsekin. Hän jopa teki viimeisessä ottelussa maalin.

Patteristossa palveli vuosien mittaan tulevia urheiluhuippuja. Mikko Ala-Leppilampi 3000 metrin estejuoksija, Erkki Niemelä 800 ja 1500 metrin juoksija, Lasse Orimus 5000 ja 10000 metrin juoksija, suunnistaja Markku Salminen, joka myös juoksi 5000 ja 10000 metriä, Timo-Jaakko Virkkala ja Heikki Jolula pikamatkan juoksijoita. Henkilökunnasta ylikersantti Samuli Roimela juoksi 800 ja 1500 metriä. Hän oli maaotteluedustajana muun muassa Pohjola-Balkan ottelussa 1963.

Nyrkkeilijä Mikko Saarikettu oli voittanut Suomen mestaruuspronssia ennen palvelukseen astumista sarjassa 54 kg. Hän juoksi 15 minuutin juoksutestissä raviradalla noin 4300 metriä. Hän voitti seuraavana vuonna kotiuttamisen jälkeen Suomen mestaruuskilpailuissa hopeamitalin. Samassa 54 kg:n sarjassa ylivääpeli Reino Peltomaa oli pistooliampuja. Hän kuului jopa olympiavalmennettavien ryhmään.

Kun pohjoiskalotin sotilaallinen merkitys suurvalloille kasvoi, oli nähtävissä uhka sekä Lapin alueen että sen ilmatilan käytöstä suurvaltain keskinäisessä kriisitilanteessa. Tämä johti Suomessa pitkäjänteiseen turvallisuuspoliittiseen ajatteluun, missä Pohjois-Suomen ja erityisesti Lapin alueen puolustusvalmiuden kohottaminen tuli korostetusti esille. Tämän johdosta Pohjanmaan Jääkäripataljoona siirtyi Vaasasta elokuussa 1964 Sodankylään. Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristo päätettiin siirtää myös Lappiin Rovaniemen maalaiskuntaan Someroharjulle lentokentän länsipuolelle.

Patteriston henkilökunta sai varman tiedon tulevasta siirrosta vuoden 1967 lopulla. Patteristo sai esittää omat tilatarpeensa ja myöhemmin myös tarvittavia rakennemuutoksia. Siirto Rovaniemelle voitiin suunnitella alusta alkaen riittävän yksityiskohtaisesti ja pitkällä aikavälillä.

Siirto tapahtui maantiekuljetuksina. Kuljetusapua saatiin 1. Erillisestä Autokomppaniasta. Etukomennuskunta johtajanaan majuri Antti Matomäki muutti kesäkuun lopulla 1970 Rovaniemelle. Komennuskunta oli pieni ja muodostui lähinnä huoltohenkilöstöstä ja varastomiehistä. Etukomennuskunta vahvistui heinäkuussa, kun 2. Patteri yliluutnantti Heikki Viitasen johdolla siirtyi Kokkolasta Someroharjun kasarmialueelle.

Patteriston pääosat saapuivat 31.7. iltayöstä Someroharjulle. Tulokatselmus pidettiin Rovaniemen torilla, jossa Pohjanmaan Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Toivo Kytölä luovutti patteriston Pohjois-Suomen Sotilasläänin komentaja kenraaliluutnantti Olli Korhoselle. Ohimarssi tapahtui nelostiellä 1.8.1970.

Tilojen rakentamisen Someroharjulla voidaan katsoa alkaneeksi jo vuonna 1966, kun Someroharjun asuntoalueen rivitalojen rakentaminen käynnistyi Puolustusministeriön Rakennustyö (PLM) Rovaniemen toimesta työllisyystyönä. Ilmatorjunnan tulevia tiloja rakennettiin alkuvuosina aina talviaikana ja kesän ajaksi rakennustyöt olivat keskeytettynä. Arkkitehdit Timo ja Tuomo Suomalainen, Pertti Pajarinen ja Pekka Holma ovat jättäneet merkittävän kädenjäljen Rovaniemen varuskunnassa sotilaalliseen rakentamiseen eri aikakausilla. Heidän arkkitehtuurinen vaikutuksensa Puolustusvoimien rakennuskantaan on nähtävissä hyvin monissa eri varuskunnissa.

Vuoden 1967 joulukuun 15. päivänä käynnistyi kasarmi 1:n rakentaminen. Se valmistui piharakenteineen vuonna 1970, kuten varuskuntaruokala, sotilaskoti ja kaarihallit 1 ja 2. Valmisteluaika ei kuitenkaan riittänyt uuden varuskuntaalueen valmiiksi saamiseen ja patteriston henkilöstöllä oli jälleen edessä muutto osittain keskeneräisiin tiloihin. Esimerkiksi ruokalan laiteasennukset olivat kesken ja esikunta sekä sairastupa sijoitettiin asuntokäyttöön rakennettuun rivitaloon. Kasarmi 2 polkupyöräkatoksineen valmistui vuonna 1972. Kasarmi 1:ssä majoittui myös aina vuoteen 1976 saakka työllisyysvaroilla ympäri maakuntaa palkattuja rakennustyöntekijöitä. Useamman vuoden ajan 1970-luvulla työmailla oli myös vankilasta ehdonalaiseen vapauteen päästettyjä henkilöitä sopeutumassa yhteiskuntaan ja työelämään.

Vuonna 1973 valmistui päävartiorakennus ja kahdesta parakista rakennettu varuskuntasairaalarakennus, joka viela kesään 2014 saakka oli - vain nimensä muuttaneena - alkuperäsessä käytössä samoissa tiloissa, tosin useen kertaan korjattuna. Parhaimmillaan 1970-luvun alkupuolelle PLM:n rakennustyön eri kohteissa Rovaniemen mlk:ssa Someroharjulla, Maunun Matissa, Venevaarassa ja Rovaniemellä Evakkotie 75:ssä ja Hillapolulla työskenteli yhteensä lähes 500 henkilöä. Rakentaminen tapahtui omana työnä työllisyysvaroin. Ainoastaan LVIS-työt sekä vesikattojen vesieristystyöt suoritettiin ulkopuolisten urakoitsijoiden voimin.

• Varuskuntakorjaamorakennus, viereinen huoltohalli sekä korjaamon ajoneuvokatos valmistuivat vuonna 1975.

• Esikuntarakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1974 perustusten, väestönsuojatilojen ja paikalla valetun teräsbetonirungon rakentamisella. Rakennus valmistui syksyllä 1977.

• Esikuntarakennuksen yläpuolella sijaitseva kerrostalo valmistui 1975.

• Someroharjulla uudisrakentaminen oli pysähdyksissä kuusi vuotta esikuntarakennuksen valmistumisen jälkeen, vain Pahkamaan ampumaradat, lämpökeskuksen

hakesiilo ja pari pientä varastoa valmistui 1980-luvun alussa ja kaikki muu varuskunnallinen rakentaminen keskittyi Lapin lennoston uudisrakennuskohteisiin ja muihin peruskorjauskohteisiin.

• Pahkamaan ampumarata-alue rakennettiin vuosina 1979–1980 ja haulikkorata 1982.

• Pahkamaan varastojen rakentaminen alkoi syksyllä 1980. Viimeiset luovutettiin käyttäjille 29.12.1981.

• Ajoharjoitteluradan rakentaminen alkoi vuoden 1982 lopulla. Valmistuminen venyi asfaltoinnin osalta vuoden 1986 kesään.

• Vuonna 1983 valmistui Someroharjulle 3,2 ha:n harjoituskenttä varuskuntakorjaamon läheisyyteen tien länsipuolelle.

• Ilmatorjuntakoulutushallin rakentaminen käynnistyi 3.3.1983 ja se luovutettiin käyttäjille 20.8.1985, jolloin pihojen asfaltointi myös ehti valmistua.

• Keskusvaraston rakentaminen käynnistyi 7.6.1985. Sen rakentamisen aikataulu venyi rahoitusongelmista johtuen siten, että rakennus valmistui vasta 12.10.1987.

• Vuonna 1987 käynnistyi kylmien kalustosuojien rakentaminen. Kalustosuojat 1 ja 2 valmistuivat 24.8.1988 ja kalustosuoja 3 myöhemmin syksyllä koulutushallin koulutuskentän laidalle. Näiden varastorakennusten valmistumiseen asti pääosa sotilaallisesta kalustosta oli sijoitettuna sään armoille ulkovarastointiin. Toki nämä kolme varastorakennusta olivat vain ensiapu vaikeaan

varuskunnan kaluston säilytystilaongelmaan, jota helpotti myöhemmin 1991 valmistuneet lämpimät kalustovarastot sekä 1993 varuskuntakorjaamon läheisyyteen valmistuneet kylmät kalustosuojat (3 kpl), jotka varustettiin autojen lämmittämiseen käytettävillä lämmityspistorasioilla.

• Lämpimän kalustovarasto 2:n pohjankaivutyöt aloitettiin huhtikuussa 1988 ja lämpimän kalustovarasto 1:n lokakuussa 1988. Rakennukset valmistuivat 1990.

• 1980-luvun lopulla valmistui koulutuskentän kalustovarastojen taakse varusmiehille autojen säilytysalue, joka varustettiin (ensimmäisenä varuskuntana Suomessa) mahdollisuudella autojen sähkölämmittämiseen.

Eräs suurimmista ongelmista toiminnan alkuvaiheissa Someroharjulla oli ajoneuvojen puute. Patteristolla oli kuusi vanhaa ja heikkokuntoista kuorma-autoa, kaksi maastohenkilöautoa, joista toinen oli loppuun ajettu ja yksi Volvo Duett -henkilöfarmariauto, joka myös yski viimeisiä kilometrejään. Ajoneuvojen puute vaikutti olennaisesti koulutuksen tehokkuuteen. Tilanne korjaantui hitaasti vuosien kuluessa ja oli tyydyttävä vasta vuodesta 1976 alkaen.

Vuonna 1971 perustettiin Esikuntapatteri, johon keskitettiin erikoisalojen varusmieskoulutus kuten kuljetusvälinehuollon, viesti-, tutka-, lääkintä- sekä muonitushuollon johtajien ja miehistön koulutus. Patterin päälliköksi määrättiin yliluutnantti Kyösti Karjalainen ja patterin vääpeliksi vääpeli Kari Kauppinen.

Everstiluutnantti Pentti Mäki ontti vastaan patteriston komentajan tehtävät vuonna 1972. Tikkakoskella sijainnut Hämeen Lennosto siirtyi vahventamaan Lapin ilmapuolustusta vuonna 1973. Sen osia sijoitettiin myös Someroharjun kasarmialueelle.

Patteriston tullessa Rovaniemelle vuonna 1970 se sai vastuulleen koko varuskunnallisen huoltotoiminnan. Tämä oli pienelle joukko-osastolle melkoinen rasite, varsinkin kun suunnitelmien mukaista henkilöstölisäystä ei saatu. Komentajan esitykset huollon kehittämiseksi Someroharjulla eivät tulleet hyväksytyksi huoltojohdon piirissä ja niin vuonna 1974 huoltovastuu jaettiin lennoston kanssa. Patteriston vastuulle tuli taloushuolto. Lennoston vastuulle tulivat varuskuntakorjaamo, varuskuntasairaala ja varuskunnan maakuljetukset.

Itsenäisyyspäivänä 1974 patteriston nimi muutettiin Rovaniemen Ilmatorjuntapatteristoksi. Samalla vahvistettiin joukko-osastotunnus. Pohjanmaan näätä vaihtui Rovaniemen kaupunginvaakunan revontuli- ja tunturikuvioon. Lipuksi periytyi nimenmuutoksen yhteydessä Pohjanmaan ilmatorjuntapatteriston lippu. Everstiluutnantti Antti Matomäki siirtyi patteristoupseerin tehtävästä komentajaksi vuonna 1978.

Kun patteriston Someroharjulle tulon 10-vuotispäivä läheni, tuli esille muistomerkin pystyttäminen Someroharjulle. Lapin Lennosto käynnisti hankkeen joukko-osastonsa 60-vuotisjuhlaan liittyen vuonna 1978.

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo oli jo aikaisemmin sijoittanut tilapäisesti kasarmialueelle sotilaskodin edustalle perinnetykit. Muistomerkkiasian tultua esille, esitti patteriston komentaja yhteisen ilmapuolustusmuistomerkin rakentamista ja neuvotteluiden jälkeen päästiin sopimukseen muistomerkistä. Lapin Lennoston osuus, Gnat-torjuntahävittäjä, paljastettiin 1978 lennoston juhlatilaisuudessa. Patteriston muistomerkin osuutena olevat tykit paljastettiin Rovaniemelle muuton 10-vuotisjuhlissa 20.7.1979. Tykit ovat 76 mm:n ilmatorjuntakanuunoita mallia Vickers vuodelta 1934.

Everstiluutnantti Ahti Lappi määrättiin patteriston komentajaksi 1982. Hän oli suorittanut varusmiespalveluksensa Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristossa ja hänen ensimmäinen palveluspaikkansa kadettikoulun jälkeen oli myös Pikiruukissa. Hän toimi koulutustoimiston päällikkönä patteriston siirron aikana. Lapilla oli vahvat siteet patteristoon ja sen henkilökuntaan. Hän paneutuikin voimallisesti koulutuksen kehittämiseen.

Vuonna 1982 tehtiin puolustusvoimissa suuri koulutustarkastus, jossa varusmieskoulutus jaksoteltiin uudelleen ja määritettiin yleiset ja yhtenäiset sekä aselajikohtaiset suoritevaatimukset. Koulutusjärjestelmää kehitettiin patteristossa vuosina 1983-1984, jolloin otettiin käyttöön nousujohteinen koulutusjaksosta toiseen etenevä tutkintojärjestelmä. Jokainen varusmies suoritti taistelijan kokeen lisäksi oman koulutushaaransa mukaiset perus- ja erikoistutkinnot. Järjestelmä paransi varusmiesten palvelusmotivaatiota.

Koulutuskalustona oli pääasiallisesti 23 ItK 61 "Sergei" ja 40 ItK 38 Bofors. Sveitsiläiselle automaattikalustolle (35 ItK 58 ja Super Fledermaus-tulenjohtolaite) koulutettiin ikäluokka noin viiden vuoden välein.

Lähi-ilmatorjuntaohjusten tulo edellytti uuden koulutusjärjestelmän suunnittelun ja käytännön toteuttamisen. Oli kehitettävä ampumakoulutus ja taistelutekniikka sekä taktilliset käyttöperiaatteet. Toimintaa tutkittiin ja kokeiltiin useissa harjoituksissa. Ohjuspatterin ohjesääntöluonnos valmistui vuonna 1981. Sitä tarkistettiin käytännössä eri harjoituksissa, muun muassa Pohjois-Suomen Sotilasläänin johtamassa Ruska-harjoituksessa vuonna 1982. Rovaniemen Ilmatorjuntapatteriston kouluttama ja ensimmäinen reserviläisistä perustettu ohjuspatteri oli mukana harjoituksessa Kittilän suunnassa. Ohjesääntö hyväksyttiin käyttöön 5.6.1984.

Everstiluutnantti Seppo Lehto aloitti komentajana vuonna 1986. Hän sai johdettavakseen hyvässä kunnossa olevan joukon. Kantahenkilökunta oli ammattitaitoista ja heidän keskuudessaan vallitsi hyvä yhteishenki.

Lehdon komentajakaudella yksi merkittävimmistä tapahtumista oli Pohjois-Suomen Sotilasläänin johtama Tuisku-harjoitus keväällä 1988. Harjoitukseenosallistuvien joukkojen vahvuus ylitti 5000 miestä, mikä ylitti myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle (ETYJ) ilmoittamisvelvollisuuden kynnyksen. Harjoitusta seurasi lukuisia sotilasasiamiehiä ja muita tarkkailijoita.Seuraajille järjestettiin taisteluammuntanäytös Rovajärven ampuma-alueella. Näytöksessä ammuttiin kaksi Strela-ohjusta (ItO78) yhteislaukauksena maalirakettiin 15.4.1988. Puolustusvoimien komentaja kenraali Jaakko Valtanen seurasi harjoitusta päivittäin paikan päällä.

Patteriston olo itsenäisenä joukko-osastona päättyi näyttävästi. Ilmatorjunta-ampumaleirillä syyskuussa 1988 patteristo voitti Kunniahylsy-palkinnon. Tämä todisti sen, että koulutustaso oli korkea. Tulevan rykmentin toinen joukko-osasto Oulun Ilmatorjuntapatteristo oli tässä kilpailussa toinen. Everstiluutnantti Seppo Lehto määrättiin 1.1.1989 alkaen Lapin Ilmatorjuntarykmentin komentajaksi.

Juuri ennen kylmän sodan päättymistä Suomen ilmatorjunnan rauhan ajan kokoonpanoa vahvennettiin merkittävästi:

• 1.1.1989 muodostettiin Lapin Ilmatorjuntarykmentti Rovaniemelle ja
• Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti Turkuun sekä
• 1.1.1990 Kymen Ilmatorjuntarykmentti Haminaan.

Tämä oli tulos puolustusvoimien keväällä 1986 aloitetusta rauhanajan organisaation uudistuksesta. Tärkein peruste organisaation vahventamiseen oli koulutetun ilmatorjuntareservin suuri vajaus, joka oli havaittu sotilaspiireissä ja -lääneissä. Uuden ilmatorjuntakaluston (ilmatorjuntaohjukset, 23 mm:n tykit) aiheuttamaa reservin lisätarvetta (+50%) ei pystytty vanhalla koulutusorganisaatiolla täyttämään. Samasta syystä käynnistettiin ilmatorjuntakoulutus 23 mm:n tykeillä myös rannikkotykistössä ja ilmavoimissa. Uudistus ei ollut alusta alkaen itsestään selvä - pikemminkin päinvastoin. Aselajin ainoakin rykmentti Helsingissä oli vaarassa.

Lapin Ilmatorjuntarykmentti perustettiin 1.1.1989, kun Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston toiminta itsenäisenä joukko-osastona lopetettiin ja patteristosta tuli toinen Lapin ilmatorjuntarykmentin joukko-yksiköistä. Toinen rykmentin joukkoyksiköistä, Oulun ilmatorjuntapatteristo liitettiin rykmenttiin samalla päivämäärällä ja siirrettiin Oulusta Rovaniemelle. Lisäksi 1.1.1990 rykmenttiin liitettiin aikaisemmin Rovaniemen sotilaspiiriin kuulunut Rovaniemen varuskuntasoittokunta ja sen nimi muutettiin Lapin sotilassoittokunnaksi.

Lapin ilmatorjuntarykmentin tehtävät muuttuivat useaan kertaan vuosien saatossa. Ennen siirtymistä uudelle vuosituhannelle toteutettiin Puolustusvoimissa ja Rovaniemen varuskunnassa seuraavat suuret muutokset, jotka vaikuttivat sekä rykmentin tehtäviin että sen organisaatioon:

• 1992 aloitettiin rykmentissä Ilmatorjuntaohjus 90 -järjestelmän koulutus
• 1993 rykmentin komentaja käskettiin Rovaniemen varuskunnan päälliköksi ja muodostettiin vartiosto
• 1995 siirryttiin joukkotuotantojärjestelmään
• 1.1.1998 siirrettiin varuskunnallinen huoltovastuu rykmentille ja perustettiin huoltokeskus (HKESK) sekä aloitettiin sotilaspoliisikoulutus
• 1.7.1998 lakkautettiin Oulun ilmatorjuntapatteristo ja siihen liittyen rykmentille käskettiin uusi organisaatio.
• 1.9.2003 lakkautettiin rykmentin komentajan johdossa olleet erillisyksiköt (Esikuntapatteri ja Huoltopatteri) ja samalla päivämäärällä muodostettiin Rovaniemen ilmatorjuntapatteristoon Esikunta- ja huoltopatteri.
• Ulospäin näkyvin suurin muutos käskettiin 4.11.2004 ja se astui voimaan 1.1.2005. Muutos koski ensisijaisesti nimiä, ei niinkään toimintaa. Lapin ilmatorjuntarykmentin huoltokeskuksen varuskuntasairaalan nimi sekä Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston perusyksiköiden nimet muutettiin.
• Lapin ilmatorjuntarykmentti lakkautettiin 31.12.2014.

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo jatkoi toimintaansa Jääkäriprikaatin joukkoyksikkönä 1.1.2015.

Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston komentajina ovat toimineet:

• everstiluutnantti Juha Kakko 1.4.2024 alkaen
• everstiluutnantti Rauno Leppiviita 1.7.2021 - 31.3.2024
• majuri Juhani Lehtinen 1.3.2021 - 30.6.2021
• everstiluutnantti Janne Kempas 1.6.2019 - 28.2.2021 ^[9]
• majuri Juhani Lehtinen 1.3.2019 - 31.5.2019
• everstiluutnantti Petri Sipilä 1.4.2017 - 28.2.2019

• everstiluutnantti Joakim Salonen 1.10.2015 - 30.3.2017

• everstiluutnantti (prikaatikenraali) Tero Ylitalo 1.9.2013 - 30.9.2015

• majuri Tero Repo 1.6.2013 - 31.8.2013

• everstiluutnantti Olli-Pekka Rainto 1.1.2012 - 31.5.2013

• everstiluutnantti Keijo Saarijärvi 1.8.2009 - 31.12.2011

• everstiluutnantti Jarmo Sinkkonen 1.8.2007 - 31.7.2009

• majuri (eversti) Mikko Mäntynen 1.1.2005 - 31.7.2007

• majuri Jukka Siltanen 1.7.1998 - 31.12.2004

• majuri (everstiluutnantti) Risto Laakso 1.9.1996 - 30.6.1998

• majuri Rauno Riekkinen 1.3.1990 - 31.8.1996

• majuri (eversti) Rauli Korpela 1.1.1989 - 28.2.1990

• everstiluutnantti (eversti) Seppo Lehto 1.9.1986 - 31.12.1988

• everstiluutnantti (eversti) Ahti Lappi 4.8.1982 - 1.9.1986

• everstiluutnantti Antti Matomäki 1978 - 1982
• everstiluutnantti Pentti Mäki 1974-1978

Perinnejoukkojen komentajina ovat toimineet^[8]:

• everstiluutnantti Pentti Mäki 1972-1974
• everstiluutnantti Arnold Airakorpi 1963-1972
• everstiluutnantti (eversti) Paavo Viiri 1962-1963
• majuri (everstiluutnantti) Erkki Tarvainen 1949-1962
• Majuri (everstiluutnatti) Unto Aarnio 1946-1949
• kapteeni (eversti) Veikko Järvelä 1945-1946
• majuri Pentti Paatero 1944-1945

• Ilmatorjuntaa maan huipulla Puolustusvoimat. Arkistoitu 26.2.2010.^{tarvitaan parempi lähde}