Seutuliikenne

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Seutuliikenne on kaupunkiseutua palvelevaa joukkoliikennettä, jonka linjat ulottuvat kuntarajojen yli.^[1] Seutuliikenteessä on yleensä käytössä seutulippu eli ainakin osan lippulajeista kattava yhteistariffi.

HSL-alueen seutuliikenne käsittää Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Siuntion, Sipoon, Tuusulan ja Vantaan yhteistariffialueen joukkoliikenteen. Joukkoliikennemuotoina ovat bussit, raitiovaunut, lähijunat, metro ja Suomenlinnan lautta.

Kukin kunta maksaa prosentuaalisen osuuden kuluista sen mukaan miten kunnan alueella matkustajat ovat liikkuneet. Tämän valvontaa auttaa vuonna 2001 käyttöön otettu matkakorttijärjestelmä. Seutumaksu veloitetaan matkakortilla painamalla laitteen näppäintä kaksi (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa). Seutumatkan voi maksaa myös kalliimpana kertamaksuna, kertalippuja myyvät kuljettajat sekä lippuautomaatit. Laitteen painikkeella 3 maksetaan matka, johon sisältyy myös Kerava ja Kirkkonummi.

Muualla Suomessa seutuliikennettä liikennöidään linjalupaperusteisena linja-autoliikenteenä, joka kuuluu seutulippujärjestelmään. VR:n muualla Suomessa liikennöimät paikallisjunat eivät kuulu seutulippujärjestelmiin.

Seutulippujärjestelmässä matkustaja maksaa lipustaan kiinteän, asuinkuntansa päättämän kuukausihinnan. Seutulippujärjestelmä maksaa liikennöitsijälle jokaisesta matkasta korvauksen Matkahuollon sarjalipputaksan mukaan. Kunta ja valtio maksavat lipunhintojen erotuksen.

Seutulippujärjestelmiä on lähes jokaisella kaupunkiseudulla. Suosituin seutulippujärjestelmä on Turun seutulippujärjestelmä, jossa matkustus seutulinjoilla on seutulipun käyttöönotosta vuoden 2000 jälkeen lisääntynyt vuoteen 2003 mennessä 28 %. Tampereella seutulipun suosio on jonkin verran pienempi, koska liikennöitsijöillä on omia edullisia sarjalipputuotteita.

Turussa ja Tampereella keskuskaupunki tukee lisäksi seutuliikennettä nk. kuntalippusopimuksin, eli kaupungin sisäisen yhteistariffijärjestelmän liput käyvät seutuliikenteen busseissa ja kaupunki maksaa tästä seutuliikennöitsijälle korvauksen. Tämä lisää kaupungin sisällä liikkuvien käytössä olevaa bussitarjontaa.

Seutulippujärjestelmät ovat lisänneet julkisen liikenteen käyttöä selvästi sekä mahdollistaneet joukkoliikenteen ja sen käytön säilymisen alueilla, joilla joukkoliikenne olisi muuten taantunut. Linja-autoliiton kannan mukaan seutulippu ei ole liikennöitsijöille vaan matkustajille kohdistuvaa tukea. Tätä kantaa on arvosteltu ja esitetty, että seutulipputuki on käytännössä liikennöintitukea. Seutulippujärjestelmän toiseksi epäkohdaksi on esitetty, että koska tuki on lipputukea, tukea tarvitaan koko ajan enemmän, jos matkustus lisääntyy. Seutulipun eduksi on todettu,^{kenen mukaan?} että kunnan asukkaille antamat työmatkakuluvähennykset pienenevät sitä enemmän, mitä vähemmän matkalippu maksaa. Tällöin edullisen lipun tarjoaminen kannattaa, vaikka valtaosa käyttäisi työmatkoihinsa henkilöautoja.

Seutulippujärjestelmissä käytetään yleensä Matkahuollon kontaktillista älykorttia. Koska kortti ojennetaan kuljettajalle lukulaitteeseen laittamista varten, kortin luku on hidasta. Tämä on erityisesti Turun seudun runkolinjalla 11/110 Naantali–Raisio–Turku–Kaarina/Littoinen johtanut vakaviin viivytyksiin ja aikataulun epäluotettavuuteen. Tampereella tämä ongelma on ratkaistu lataamalla seutulippu Tampereen sisäisessä liikenteessä käytettävälle älykortille.

Valtakunnallisesti seutulippua käyttää noin 21 000 henkilöä.^lähde?

Monissa muissa Euroopan unionin maissa joukkoliikenne on järjestetty ostoliikenteenä kokonaan kaupunkiseudullisesti jolloin kaupunkiseudullinen joukkoliikenneviranomainen päättää linjoista ja aikatauluista, organisoi lippujärjestelmän ja kilpailuttaa kannattamattoman liikenteen. Tällaisia järjestelmiä ovat Ruotsin Länstrafiken-järjestelmä ja Saksan Verkehrsverbund-järjestelmä.