Sigfridus Aronus Forsius

Aron Sigfrid Forsius

Sigfridus Aronus Forsius (Sigfrid Aron Forsius) (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies. Hän julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forsius oli suomalaissyntyinen teologi, pappi. Hän oli syntyisin Koskelasta, kylästä Vantaanjoen, silloisen Helsingeån viimeisen kosken luota – siitä hänen nimensä Forsius, jonka hän joskus kirjoitti muotoon Helsingforsius. Forsiuksen arvellaan ennen pappisvihkimystään opiskelleen Saksassa. Hänestä on varmoja tietoja vasta 1590-luvulta, jolloin hän toimi Tallinnan tuomiokirkon koulun opettajana ja saarnaajana. Forsius opiskeli 1596–1597 Uppsalan yliopistossa ja palasi sitten Baltiaan, jossa hän toimi muun muassa Narvassa koulun rehtorina ja Kaarle Henrikinpoika Hornin perheessä kotiopettajana. Forsius osallistui sotilaspappina Kaarle-herttuan toiseen Suomen retkeen 1599–1600 ja sen jälkeen Puolan vastaiseen sotaan Baltiassa.[2]

Tutkimusretki Lappiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forsius palasi marraskuussa 1601 Kaarle-herttuan seurueessa Suomeen. Kaarle lähetti hänet yhdessä Hieronymus von Birckholtzin ja Daniel Hjortin kanssa Lappiin ja Jäämeren rannikolle suuntautuneelle tutkimusretkelle. Tällä retkellä oli tarkoitus hankkia tietoja Tanskan kanssa käytävää rajankäyntiä varten.[2] Retkikunta lähti joulukuussa 1601 Turusta ja kulki Mustasaaren, Limingan ja Kemin kautta Tornioon. Retkikunta matkasi Tornionjokilaaksoa pitkin Kautokeinoon ja sieltä Tenojoen laakson kautta Varanginvuonolle ja lopulta Vuoreijaan. Vuoreijasta palattiin meritse Ruijan rannikkoa pitkin Tiitisvuonoon ja edelleen Kölivuoriston yli ja Luulajanjoen laaksoa pitkin Luulajaan, josta loppumatka Piitimen ja Uumajan kautta Tukholmaan, jonne retkikunta saapui toukokuun alussa 1602. Retken aikana tehtiin tähtitieteellisiä mittauksia ja kerättiin tietoa reitin varren maantieteestä ja perinteisten rajojen kulusta Pohjoiskalotin alueella.[2]

Vankeus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnistuneen retken jälkeen Kaarle nimitti Forsiuksen Kemiön kirkkoherraksi. Forsius matkusti 1605 Pohjois-Saksaan, missä hän painatti suuren ennustuskirjansa 1606. Saksasta paluunsa jälkeen Forsius menetti kuitenkin kirkkoherran virkansa ja joutui vuodeksi vankilaan Örebron linnaan, sillä Kaarle epäili hänen olleen matkan aikana yhteydessä Sigismundin kannattajiin.[2] Lisäksi Forsius jäi kiinni kuningasta pilkkaavan runon ruotsintamisesta[3].

Ennustuskirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan vankeudesta Forsius julkaisi ensimmäisen almanakan sekä pienen ennustuskirjan, kaksi virsikokoelmaa ja kuvauksen vuonna 1607 näkyneestä pyrstötähdestä. Näiden julkaisujen ansiosta kuninkaaksi noussut Kaarle asetti Forsiuksen hoitamaan Uppsalan yliopiston tähtitieteen professorin virkaa. Tässä virassa Forsius alkoi kirjoittaa pääteostaan Physica.[2] Yliopistossa syntyneiden kiistojen takia Forsius jätti viranhoidon vuonna 1610. Kirkko katsoi hänen astrologiset tutkimuksensa taikauskoksi[3] ja Kaarle epäili häntä jälleen Sigismundin kannattajaksi, ja Forsius vangittiin uudestaan Örebron linnaan. Forsius vapautui Kaarlen kuoltua marraskuussa 1611.[2]

Uusi kuningas Kustaa II Aadolf nimitti Forsiuksen 1612 kuninkaalliseksi tähtitieteilijäksi ja myönsi hänelle erioikeuden almanakkojen painattamiseen ja myyntiin. Lisäksi Forsiuksesta tuli Tukholman Gråmunkeholmenin (nykyinen Riddarholmen) seurakunnan pappi ja Tukholman konsistorin sihteeri. Särmikäsluonteinen Forsius joutui riitoihin muiden Tukholman pappien kanssa, ja kun Daniel Hjort surmattiin Forsiuksen Tukholman asunnon pihalla, teosta epäiltiin Forsiusta. Hän ja Hjort olivat olleet riidoissa ennen Hjortin kuolemaa.[2]

Näistä syistä Forsius luopui papinvirasta 1615 ja keskittyi kirjallisiin töihin. Hän teki 1616 tiedustelumatkan Baltiaan ja Novgorodiin kansleri Axel Oxenstiernan toimeksiannosta ja muutti 1618 Suomeen Tammisaaren kirkkoherraksi. Vuonna 1619 Forsius joutui taas selkkauksiin, tällä kertaa kirkon edustajien kanssa astrologian, kädestä ennustamisen ja muiden salatieteiden harjoittamisen takia. Hän oli lyhyen aikaa vangittuna, oli Uppsalan tuomiokapitulin kuultavana asiasta ja menetti tähtitieteilijän viran. Forsius sai kuitenkin pitää kirkkoherran viran, ja hän kuoli virassa ollessaan alkuvuodesta 1624.[2]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forsius julkaisi ruotsinkielisiä almanakkoja vuosien 1608–1623 välillä lähes joka vuodelle. Almanakkoihin liittyi myös ennustuskirjoja. Hän julkaisi myös Suomen historian kronikan, josta on säilynyt katkelmia.[2] Forsiuksen pääteos, vasta 1952 julkaistu Physica, oli yleiskuvaus luonnontieteen alalta. Teoksessaan Minerographia Forsius käsitteli mineraaleja, maalajeja, metalleja ja jalokiviä. Kaikkiaan Forsius julkaisi noin 50 painotuotetta pääosin ruotsin kielellä, mutta jotkut myös latinaksi.[2]

Häntä on pidetty myös merkittävimpänä 1600-luvun alkupuolen virsirunoilijana Ruotsissa, ja hän lisäsi viitisenkymmentä uutta virttä julkaisemiinsa virsikirjoihin. Hänen 1608 julkaisemansa koraalikirjanen Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner on vanhin tunnettu suomalaisen julkaisema koraalikirjanen, jossa on valmiiksi painetut nuotit.[4][5] Forsiuksen kääntämiä virsiä on edelleen käytössä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa niitä ovat virret 93 "Nouse mieli, käänny kieli" ja 132 "Oi rakas Isä, luojamme". Ruotsin kirkon virsikirjassa on myös kaksi Forsiuksen kääntämää virttä, virret 147 "Kiitä, kieli, kiinny, mieli" ja 552 "Oi Herrani, on toivoni".

Forsiukselle on pystytetty muistomerkki Tammisaareen vuonna 1924, kun oli kulunut 300 vuotta hänen kuolemastaan. Tammisaaressa on myös Sigfrid Aronuksen katu.[2]

Tähtitieteilijä Yrjö Väisälän vuonna 1942 löytämä pikkuplaneetta 3223 on nimetty Forsiuksen mukaan.[6]

Tärkeimmät teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä luettelossa on Forsiuksen tärkein kirjallinen tuotanto:[7]

  • Suomen piispan Eerik Eerikinpoika Sorolaisen toisen avioliiton kunniaksi kirjoitettu hääruno, 1602
  • Almanakka ja pieni ennustuskirja vuosille 1608–1610, 1613–1615, 1617–1619, 1621–1623
  • Een liten Psalmbok 1608
  • Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner (koraalikirja) 1608
  • Vuoden 1610 suuri ennustuskirja
  • Physica, käsikirjoitus 1611 (painettu 1952)
  • Suomen kronikka, vuosien 1611–1616 välillä
  • Andelige Psalmer och Wijsor (kadonneen virsikirjan osasto) 1614
  • Vuoden 1617 suuri ennustuskirja
  • Vuoden 1618 suuri ennustuskirja
  • Vuoden 1619 suuri ennustuskirja
  • Vuoden 1620 suuri ennustuskirja
  • Speculum vitae humanae, käännös 1620
  • Vuoden 1621 suuri ennustuskirja
  • Reyneke Fosz, runokertomus Kettu Repolaisesta 1621
  • Vuoden 1622 suuri ennustuskirja
  • Minerographia, painettu 1643

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Forsius (Arkistoitu – Internet Archive). Suomalainen filosofia. Filosofia.fi. Viitattu 8.2.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Arno Forsius: Sigfridus Aronus Forsius (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Lappalainen s. 164.
  4. ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 198. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  5. ↑ Arno Forsius Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560—1624) virsirunoilijana saunalahti.fi. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 14. 4. 2019.
  6. ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan. Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 64, 70, 72, 76. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9
  7. ↑ Arno Forsius: Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) kirjallinen tuotanto (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Forsius, Arno: Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Lahti: Anita Forsius, 1996. ISBN 952-90-7571-5
  • Lappalainen, Mirkka: Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3
  • Pursiainen, Terhi: Sigfridus Aronus Forsius: Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi: Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 674) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-985-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sigfridus_Aronus_Forsius&oldid=22371533”