Skjöldunga saga

*Skjöldunga saga (suom. ”Skjöldungien saaga”) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka alkuperäinen teksti on jo hävinnyt mutta jota monet saagakirjoittajat ja historioitsijat ovat käyttäneet 1200–1600-luvuilla lähteenään. *Skjöldunga saga on kertonut tanskanmaalaisista hallitsijoista alkaen myyttisestä kuningas Skjöldristä, pakanajumala Óðinnin pojasta, Gormr Vanhaan (isl. Gormr inn gamli) saakka. Viimeksi mainittu Gormr hallitsi Tanskan alueella Jellingistä käsin noin vuosina 936–958, ja hänet tunnetaan myös muiden historianlähteiden kautta. *Skjöldunga saga on yleensä luettu niin kutsuttuihin kuningassaagoihin, koska se kuvaa skandinaavisia kuninkaita, mutta sisällöllisesti se on ollut hyvin lähellä myös muinaissaagoja. Saaga on oletettavasti kirjoitettu 1100-luvun lopussa tai 1200-luvun alussa eli se on ollut varhaisin muinaisesta myyttisestä menneisyydestä kertonut teksti ennen kuin muinaissaagoja alettiin laajamittaisemmin kirjoittaa 1200-luvun jälkipuoliskolla.[1]

*Skjöldunga sagan sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka *Skjöldunga saga on jo kadonnut, saagan alkuperäinen sisältö on voitu osittain rekonstruoida muiden lähteiden avulla. Saagan sisältö tunnetaan osittain islantilaisen oppineen Arngrímur Jónssonin 1500-luvun loppupuolella tekemän latinankielisen, alkuperäistä tekstiä mukailevan käännöksen Rerum Danicarum fragmenta perusteella. Arngrímurilla on ollut käytössään jokin *Skjöldunga sagan käsikirjoitus, joka ei oletettavasti kuitenkaan ole ollut täydellinen. Toinen *Skjöldunga sagan sisältöä säilyttänyt tekstiosa Arngrímurin laatimissa käsikirjoituksissa, Ad Catalogum Regum Sveciæ annotanda (Svíakonungatal Arngríms lærða, suom. ”Arngrímr Oppineen luettelo svealaisista kuninkaista”), sisältää sekin katkelman saagan sisällöstä. [2]

Arngrímurin käännöksen lisäksi osia saagasta on säilynyt myös muissa saagalähteissä, kuten Jómin viikinkien saagassa, pitemmässä kuningas Olavi Tryggvenpojasta kertovassa saagassa (isl. Óláfs saga Tryggvasonar en mesta, 1300-l.), sekä Snorri Sturlusonin laatimaksi oletetussa Heimskringlassa ja sen aloittavassa osiossa Ynglinga saga kuten myös Proosa-Eddassa. *Skjöldunga saga on todennäköisesti toiminut lähteenä myös tanskalaisen kuningas Knútr Suuren (isl. Knútr inn ríki) jälkeläisistä kertovalle Knýtlinga sagalle. On myös katsottu, että muinaissaagat Hrólfr Riu’un saaga ja Ragnarrin poikien tarina juontuisivat osittain *Skjöldunga sagasta, kuten myös 1400-luvulla laadittu rímur-runo Bjarkarímur. Vain osittain säilyneen tekstin Sögubrot af nokkrum fornkonungum on katsottu olevan katkelma *Skjöldunga sagan nuoremmasta, 1200-luvulla laaditusta versiosta. Tutkijoiden näkemyksen mukaan tämä Sögubrot muistuttaa tyylillisesti enemmän muinaissaagoja. *Skjöldunga saagaa on kuitenkin useissa yhteyksissä pidetty muiden kuningassaagojen tavoin vähemmän viihdyttävänä ja historiallisempana kuin muinaissaagat.[3]

Edellä mainittujen lisäksi 1300-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus AM 764 4to sisältää Skandinavian myyttistä asutushistoriaa kuvaavan luvun, jonka katsotaan juontuvan *Skjöldunga sagasta. Kyseinen teksti, joka tunnetaan nimellä Upphaf allra frásagna sen aloittavien sanojen mukaan (”Upphaf allra frásagna í norrænni tungu […]”), kuvaa aasa-jumalien saapumista Skandinaviaan ja Óðinn-jumalan jälkeläisiä, Skjöldriä, Friðleifriä ja Rauha-Fróðia (isl. Frið-Fróði).[4]

*Skjöldunga sagan kirjoittaja ja hänen vaikutteensa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skjöldunga sagan kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa, mutta kyseinen saaga on usein yhdistetty merkittävään 1100–1200-luvun Islannissa vaikuttaneeseen, eteläislantilaisen Oddin tilan omistaneeseen Oddaverjar-sukuun. *Skjöldunga sagan kirjoittaja on käyttänyt lähteenään muinaisista Oddin miesten esi-isistä kertovaa sukupuuluetteloa, jonka mukaan Oddaverjar-suvun juuret ulottuivat muinaisiin tanskalaisiin kuninkaisiin eli Skjöldungar-sukuun. Kyseisen sukupuun alkuperäisenä kirjoittajana jotkut tutkijat ovat pitäneet islantilaisen historiankirjoituksen isää Sæmundr Viisasta (isl. inn fróði Sigfússon). Sen lisäksi kirjoittaja on myös tuntenut suullista kertomusperinnettä sekä runoutta, kuten Bjarkamálin sekä eddarunot Grotti-laulu (isl. Grottasöngr) ja Rigrin runo (isl. Rígsþula). *Skjöldunga saagan mahdollisena kirjoittajana on pidetty islantilaista piispa Páll Jónssonia (1155–1211), joka kuului itsekin Oddaverjar-sukuun.[5]

Kansankielinen *Skjöldunga saga on kirjoitettu samoihin aikoihin tai hieman sen jälkeen kun Tanskassa kirjoitettiin latinakielisiä historianteoksia: Sven Aggesen kirjoitti lyhyen tanskalaisten kuninkaiden historiansa Brevis historia regum Dacie 1190-luvulla ja Saxo Grammaticus tanskalaisten historian Gesta Danorum 1200-luvun paikkeilla. [6] On pidetty mahdollisena, että *Skjöldunga sagan oletettu kirjoittaja Páll Jónsson olisi tavannut Saxon tämän oleskellessa ja kirjoittaessa Gesta Danorum -teostaan Lundissa. Vaikka Islannin kirkko oli tuolloin jo Nidarosin (Trondheim) arkkipiispan alainen, Páll vihittiin Skálholtin piispaksi vuonna 1195 Lundissa, koska norjalaiset arkkipiispat joutuivat olemaan siellä maanpaossa vuosien 1190–1202 välisenä aikana eli kuningas Sverrir Sigurðarsonin valtakaudella. *Skjöldunga sagan ja Gesta Danorumin välillä on selviä yhteyksiä, mutta ei olla täysin varmoja siitä, kumpi teoksista on varhaisempi ja kumpi niistä on ollut vaikutteiden lähde ja kumpi taas vastaanottaja. Joka tapauksessa Saxo itse mainitsee islantilaisista lähteistään, jotka ovat voineet olla sekä kirjallisia että suullisia.[7]

Jotkut tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että *Skjöldunga sagan kirjoittaja sai innoituksen saagansa kirjoittamiseen Britteinsaarilta tulleiden vaikutteiden kautta, kun Geoffrey Monmouthilaisen teos Historia regum Britanniae opittiin tuntemaan Islannissa. Kyseinen teos käännettiin 1200-luvun tienoilla ja tunnettiin nimellä Breta sögur. Edellä mainitun piispa Páll Jónssonin tiedetään nuorempana opiskelleen Britteinsaarilla, Lincolnissa, minkä vuoksi on pidetty mahdollisena, että Geoffreyn teos olisi tullut tutuksi islantilaisten keskuudessa jo tuolloin.[8]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ármann Jakobsson. 2005. Royal Biography. Teoksessa Rory McTurk (toim.), A Companion to Old Norse-Icelandic Literature and Culture. Blackwell Companions to Literature and Culture 31. Malden: Blackwell, 388-422.
  • Ashman Rowe, Elizabeth. 2009. Ragnars saga loðbrókar, Ragnarssona þáttr, and the Political World of Haukr Erlendsson. Teoksessa Agneta Ney, Ármann Jakobsson & Annette Lassen (toim.), Fornaldarsagaerne: Myter og virkelighed. Studier i de oldislandske fornaldarsögur Norðurlanda. Køpenhavn: Museum Tusculanum Press.
  • Bjarni Guðnason. 1963. Um Skjöldungasögu. Reykjavík: Menningarsjóður.
  • Bjarni Guðnason (toim.). 1982. Danakonunga sögur: Skjöldunga saga, Knýtlinga saga, Ágrip af sögu danakonunga. Islenzk fornrit 35. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag.
  • Gottskálk Jensson. 2009. Were the Earliest fornaldarsögur Written in Latin? Teoksessa Agneta Ney, Ármann Jakobsson & Annette Lassen (toim.), Fornaldarsagaerne: Myter og virkelighed. Studier i de oldislandske fornaldarsögur Norðurlanda. Køpenhavn: Museum Tusculanum Press, Københavns Universitet, 79–91.
  • Jónas Kristjánsson. 1988. Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
  • Lassen, Annette. 2012. Origines Gentium and the Learned Origin of Fornaldarsögur Norðurlanda. Teoksessa Annette Lassen, Agneta Ney & Ármann Jakobsson (toim.), The Legendary Sagas. Origins and Development. Reykjavík: University of Iceland Press, 33–58.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Waggoner, Ben. 2009. Introduction. Teoksessa Ben Waggoner (käänt. & toim.). 2009. The Sagas of Ragnar Lodbrok. Connecticut: Troth Publications, viii–xxvii.
  • Wolf, Kirsten. 1993. Skjöldunga saga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 597–598.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bjarni Guðnason 1982, lxix; Jónas Kristjánsson 1988, 163; Wolf 1993, 597; Simek & Hermann Pálsson 2007, 349–350.
  2. ↑ Bjarni Guðnason 1982, 76–77; Jónas Kristjánsson 1988, 163; Wolf 1993, 597; Waggoner 2009, xxv.
  3. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 163–164, 352–353, 359; Wolf 1993, 597; Simek & Hermann Pálsson 2007, 293, 350; Ashman Rowe 2009, 348, 354–356; Lassen 2012, 48–50.
  4. ↑ Bjarni Guðnason 1982, 39; Simek & Hermann Pálsson 2007, 407. Ks. AM 764 4to -käsikirjoitus Handrit.is -sivustolla.
  5. ↑ Bjarni Guðnason 1963; Jónas Kristjánsson 1988, 183; Wolf 1993, 597–598; Simek & Hermann Pálsson 2007, 350; Lassen 2012, 52.
  6. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 183.
  7. ↑ Lassen 2012, 45–46, 51–52; Gottskálk Jensson 2009, 88–90; Simek & Hermann Pálsson 2007, 112.
  8. ↑ Bjarni Guðnason 1963; Wolf 1993, 597; Ármann Jakobsson 2005, 392; Simek & Hermann Pálsson 2007, 50, 350; Lassen 2012, 45.

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bjarni Guðnason (toim.). 1982. Danakonunga sögur: Skjöldunga saga, Knýtlinga saga, Ágrip af sögu danakonunga. Islenzk fornrit 35. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag.(*Skjöldunga sagaan liittyviä tekstejä)
  • Jakob Benediktsson (toim.). 1950–1957. Arngrimi Jonae Opera Latina Conscripta, 1–4. Bibliotheca Arnamagnaeana IX–XII. Hafniae: Ejnar Munksgaard. (Arngrímur Jónssonin tekstien kokoelma)
  • Miller, Clarence H. 2007. Fragments of Danish History. ANQ: A Quarterly Journal of Short Articles, Notes and Reviews 20 (2007) 3: 9–22. (Arngrímur Jónssonin tekstin Rerum Danicarum fragmenta englanninkielinen käännös)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Skjöldunga_saga&oldid=20944749”