Sotilaspiiri

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Puolustusvoimien rakenne
Puolustushaarat
maavoimat aluetoimisto ilmavoimat merivoimat
Joukot
joukko-osasto joukkoyksikkö perusyksikkö
n k m

Sotilaspiiri (lyhenne Sp, joskus myös SP) oli vuosina 1932–1992 toiminut Suomen puolustusvoimien aluehallintoviranomainen. Sotilaspiirit perustettiin vuonna 1932, kun puolustusvoimat siirtyi alueelliseen liikekannallepanojärjestelmään. Tätä ennen liikekannallepanojärjestelmä oli perustunut joukko-osastojen suorittamaan joukkojen perustamiseen. Sotilaspiirit olivat sotilasläänien alaisia joukkoja, jotka sodan aikana olisivat muodostaneet alkuperäisessä suunnitelmassa rykmenttien esikunnat.^[1]

Ennen toista maailmansotaa sotilaspiirien alueet vastasivat suojeluskuntapiirien rajoja. Myös toiminta liikekannallepanossa perustui yhteistyöhön suojeluskuntien kanssa. Sodan aikana suojeluskunta- ja sotilaspiirit yhtyivät yhdeksi kotijoukkojen organisaatioksi, ja sodan päätyttyä suojeluskuntajärjestö lakkautettiin. Sotilaspiirit sen sijaan jatkoivat aiempia tehtäviään asevelvollisuusasioiden ja liikekannallepanojärjestelyiden parissa. Tässä tehtävässä ne toimivat vuoteen 1992 saakka, jolloin niiden tehtävät asevelvollisuusasioissa siirtyivät uusitulle sotilaslääniorganisaatiolle. Sodan ajan joukkojen perustamisvastuut siirtyivät sotilaslääneille ja joukko-osastoille.^[2]

Sotilaspiirien määrä oli ne lopullisesti lakkautettaessa 23 kpl.

Sanaa sotilaspiiri käytetään myös muissa yhteyksissä. Neuvostoliiton ja Venäjän federaation osalta sotilaspiiri tarkoittaa laajoja alueita käsittävää maantieteellistä aluetta, joka laajuudeltaan vastaa sotilasläänejä tai maanpuolustusalueita.

Kaunokirjallisessa mielessä sotilaspiirit eivät tarkoita valtion aluehallinnollista yksikköä, vaan sotilashenkilöitä, joilla voi olla järjestäytynyt mielipide käsiteltävään asiaan.

Kooltaan sotilaspiirit olivat suhteellisen pieniä, muun muassa Pohjois-Suomen sotilasläänin alueella toimivat Raahen, Kajaanin, Oulun, Kemin ja Rovaniemen sotilaspiirit. Oma sotilaspiiri sijaitsi aikanaan mm. Lieksassa, Haapamäellä, Kokkolassa, Seinäjoella ja Vaasassa. Uudenmaan sotilaspiiri jakautui Etelä- ja Itä-Uudenmaan sotilaspiireihin. Sotilaspiirin sijaintipaikkakunta oli tyypillisesti kauppala.

Sotilaspiirin hallintoyksikköä kutsuttiin sotilaspiirin esikunnaksi, esim. Vaasan Sotilaspiirin Esikunta (VaaSpE) ja Itä-Uudenmaan Sotilaspiirin Esikunta (IUudSpE).

Sotilaspiirin johdossa oli yleensä everstiluutnantin tai everstin arvoinen sotilas, 50-luvulla jopa kenraalimajuri.

^{[3] [4] [5]}

• Aluejärjestelmä