Täysrenessanssi

Täysrenessanssi oli kuvataiteen ja arkkitehtuurin tyylisuunta, joka vaikutti 1500-luvun alussa. Siinä missä varhaisrenessanssin aikana Firenze oli ollut kulttuurin keskus, täysrenessanssin aikana Roomasta tuli kulttuurin tärkein keskittymä. Venetsiasta tuli toinen merkittävä kulttuurikeskittymä. Täysrenessanssin kuvataiteessa pyrittiin esittämään entistä enemmän henkisiä teemoja, ja tieteelliset näkökohdat tehtiin entistä näkyvämmiksi. Kuvataiteen aiheissa oli vielä jonkin verran uskonnollisia aiheita, mutta entistä enemmän myös maallisia ja mytologisia aiheita. Ääriviivojen näkymisen merkitys väheni, ja kuvataiteessa näkyivät tietynlaiset valohämytekniikat. Tämän vuoksi taiteessa näkyi värien sekoittumista pehmeästi ja valon ja varjon vaihtelua vähitellen. Täysrenessanssin aikana taiteeseen tuli mukaan kolmiosommitelma. Tänä aikakautena piirroksista tuli oma kuvataiteen lajinsa ja kirjapainon yleistyttyä graafisesta kuvituksesta tuli merkittävää.^[1]

Täysrenessanssin aikaisia kuvataiteiljoita olivat muun muasssa Leonardo da Vinci, Rafael ja Michelangelo. Leonardo da Vincin taiteessa näkyivät geometriset muodot. Rafael, joka maalasi enimmäkseen muotokuvia, pyrki maalauksissaan harmoniaan. Michelangelo oli monipuolinen taiteilija, joka toimi taidemaalarina, kuvanveistäjänä, arkkitehtina ja runoilijana.^[2]

Venetsialaiset taidemaalarit täysrenessanssin aikana kehittivät värien käyttöä ja ottivat oppia Alankomaista peräisin olleesta maalaustekniikasta. Venetsialaisen taidemaalauksen merkittävä kehittäjä oli Giovanni Bellini, joka korosti maalauksissaan tunnelmaa. Toinen venetsialainen täysrenessanssiajan taidemaalari oli Correggio, joka teki maalauksistaan eloisisa ja käytti epäsymmetristä sommittelutapaa.^[3]

Täysrenessanssin arkkitehtuurissa tavoitteina olivat geometrinen täsmällisyys ja tasapaino. Aikakauden arkkitehtuurille oli tyypillistä, että rakennuksen keskiosa oli ympyrän, ristin tai tähden muotoinen.^[4]