The Hurt Locker

The Hurt Locker
Ohjaaja	Kathryn Bigelow
Käsikirjoittaja	Mark Boal
Tuottaja	Kathryn Bigelow Mark Boal Nicolas Chartier Greg Shapiro
Säveltäjä	Marco Beltrami Buck Sanders
Kuvaaja	Barry Ackroyd
Leikkaaja	Chris Innis Bob Murawski
Tuotantosuunnittelija	Karl Júlíusson
Pukusuunnittelija	George L. Little
Pääosat	Jeremy Renner Anthony Mackie Brian Geraghty Christian Camargo Evangeline Lilly Ralph Fiennes David Morse Guy Pearce
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Warner Bros. Summit Entertainment & Universal Studios Optimum Releasing & Lionsgate
Levittäjä	Summit Entertainment Budapest Film Netflix
Ensi-ilta	27. marraskuuta 2009
Kesto	131 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	15 000 000 dollaria
Tuotto	49 230 772 dollaria
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

The Hurt Locker on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Kathryn Bigelow’n ohjaama toimintaelokuva. Siinä seurataan Yhdysvaltain maavoimien raivaajaryhmää (EOD-ryhmä) Irakin sodan aikana. Elokuvan käsikirjoitti vastaavanlaisen ryhmän mukana sotatoimittajana Irakissa ollut Mark Boal.^[1] Elokuvan pääosissa ovat Jeremy Renner, Anthony Mackie ja Brian Geraghty. Elokuvan erikoisuuksiin lukeutuu se, että nimekkäimmät näyttelijät Ralph Fiennes, David Morse ja Guy Pearce tekevät varsin pienet roolit.

Elokuva palkittiin Oscar-gaalassa 2010 vuoden 2009 parhaan elokuvan Oscarilla. Yhteensä se sai kuusi Oscar-palkintoa, oltuaan ehdokkaana yhdeksään palkintoon.

Elokuvan alkukohtauksessa ylikersantti Matthew Thompson (Guy Pearce) saa surmansa matkapuhelimella räjäytetyssä tienvarsipommi-iskussa. William “ Will” James (Jeremy Renner) korvaa hänet pomminpurkuryhmän johtajana. Kaksi hänen ryhmänsä jäsentä ovat J. T. Sanborn (Anthony Mackie) ja Owen Eldridge (Brian Geraghty). Ryhmälle syntyy riitaa Jamesin käyttäessä muiden rämäpäisenä pitämiä metodeja pommien purussa. Sanborn harkitsee jopa murhaavansa Jamesin seuraavan purkutyön aikana aiheuttamalla "vahingon" töiden aikana. Jännitteet ryhmän sisällä kasvavat Eldridgen kuultua Sanbornin ajatuksista. Tällä välin James on tutustunut irakilaiseen DVD-levyjä myyvään poikaan lempinimeltään “Beckham” (Christopher Sayegh). Matkalla tukikohtaan ryhmä kohtaa joukon arabeiksi pukeutuneita sotilaita, joiden kulkuneuvosta on puhjennut rengas. "Arabit" paljastuvat brittiläiseksi palkkasotilaiksi, joiden johtaja (Ralph Fiennes) kertoo heidän pidättäneen korkea-arvoisen etsintäkuulutetun irakilaisen. Joukko joutuu yhtäkkiä tulitukseen ja vangit yrittävät karata. Koska brittien johtajan mukaan palkkio saadaan "elävänä tai kuolleena", vangit ammutaan. Samalla neljä ryhmää tulittaneista hyökkääjistä surmataan tulitaistelussa.^[2]

Myöhemmin samana viikkona James löytää Beckhamiksi luulemansa ruumiin, jonka sisään on asetettu tienvarsipommi. Tukikohdan psykiatri ja Eldridgen ystävä John Cambridge (Christian Camargo) kuolee räjähdyksessä. Seuraavalla tehtävällä Eldridge on jäädä vangiksi, mutta Jamesin ja Sandbornin onnistuu pelastaa hänet. Eldridge kuitenkin haavoittuu ja syyttää tilanteestaan Jamesiä. Seuraavana päivänä James kohtaa jälleen kuolleeksi luulemansa Beckhamin. Neljännellä tehtävällään ryhmä kohtaa irakilaisen siviilin, jonka ylle on lukittu räjähdevyö. James yrittää purkaa vyön lukkoja, mutta työn osoitautuessa mahdottomaksi siviili hylätään kuolemaansa. Tapauksesta järkyttynyt Sanborn kertoo Jamesille haluavansa kotiin. Ryhmän komennus Irakissa päättyy ja James palaa entisen vaimonsa (Evangeline Lilly) ja poikansa luo Yhdysvaltoihin. James ei sopeudu normaaliin elämään ja lähtee uudelle 365:lle komennukselle Irakiin.^[2]

Freelance-journalisti Mark Boal vietti joulukuusta 2004 lähtien kuusi viikkoa Yhdysvaltain armeijan pomminpurkukommpanian mukana Camp Victorylla Bagdadissa. Ylikersantti Jeffrey S. Sarverin ja kahden tämän alaisen muodostaman ryhmän kanssa Boal pääsi seuraamaan irakilaisten kapinallisten asettamien tienvarsipommien purkutöitä. Kokemustensa perusteella hän kirjoitti Playboy-lehdessä vuonna 2005 julkaistun artikkelin “The Man in the Bomb Suit”. Myöhemmin hän sopi ohjaaja Kathryn Bigelowin kanssa artikkeliin perustuvan elokuvan tekemisestä. Pari teki yhdessä käsikirjoituksen, jota he yrittivät tarjota eri elokuvayhtiöille. 20 miljoonan dollarin budjetti ja elokuva tuolloin hyvin epäsuositusta sodasta ei houkutellut suuria yhtiöitä. Sen sijaan kesällä 2006 tehtiin 13 miljoonan dollarin sopimus sopimus Nicholas Chartierin Voltage Pictures-tuotantoyhtiön kanssa.^[2]

Bigelow palkkasi elokuvaan muutaman tunnetumman nimen, mutta pääosa näyttelijöistä oli varsin tuntemattomia. Tarkoituksena oli, etteivät tähtinäyttelijät veisi liikaa katsojan huomiota itse elokuvasta. Pääosaa esittänyt Jeremy Renner vietti rooliaan varten jonkin aikaa pomminpurkuryhmän mukana Fort Irwinissä Kaliforniassa. Itse elokuvan kuvaukset alkoivat Jordanian Ammanissa heinäkuun lopulla 2007. Jordanian viranomaiset olivat sallineet tehosteisiin käytettävien räjähteiden tuonnin maahan vain muutamaa päivää ennen kuvausten alkua. Ongelma oli myös paikallisen keskikesän kuumuus. Henkilökunnalle ei voitu järjestää ilmastoituja tiloja kuvausten ajaksi. Elokuvan loppukohtauksen tulitaistelu kuvattiin paikallisella palestiinalaisella pakolaisleirillä, jota oli alun perin väitetty liian vaaralliseksi kuvauspaikaksi. Bigelowin onnistui kuitenkin vaatia lupa kuvauksille viranomaisilta.^[2]

Kuvaaja Barry Ackroyd käytti toiminnan kuvaukseen cinéma vérité-tyylistä tekniikka, johon lukeutuivat esimerkiksi hidastukset, nopeat kuvakulman vaihdot ja reaktiokuvat. Kuvattua materiaalia oli lopulta yli 200 tuntia, jonka leikkaajat Chris Innis ja Bob Murawski tiivistivät 131 minuutin pituiseksi lopputulokseksi.^[2]

The Hurt Locker sai ensi-iltansa Venetsian elokuvafestivaaleilla 4. syyskuuta 2008. Sitä näytettiin vielä 10:llä muulla elokuvafestivaalilla ennen sen laajaa julkaisua elokuvateattereilla 29. kesäkuuta 2009. Elokuvan lipputulot olivat yhteensä 49,2 miljoonaa dollaria. Summasta 17 miljoonaa tehtiin kotimaassa ja 32,2 miljoonaa ulkomailla. Lipputulot olivat siis neljä kertaa budjettia suuremmat ja elokuva oli taloudellinen menestys.^[2]

Elokuva sai kriitikoilta pääosin hyviä arvosteluja.^[2] Nyt-liitteen kriitikot valitsivat elokuvan vuoden 2009 kymmenen parhaan filmin joukkoon.^[3] Vuonna 2016 The Hurt Locker äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 70 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.^[4] Seuraavana vuonna The New York Timesin kriitikot arvioivat elokuvan kuluvan vuosisadan kymmenenneksi parhaaksi.^[5] Iltalehden Tuomas Riskala piti (2011) The Hurt Lockeria parhaana Irakin sodasta tehtynä elokuvana. ”Bigelow on tehnyt psykologisesti vahvan ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavan elokuvan sodan psyykkisestä hinnasta.”, hän kirjoitti.^[6]

Kriitikoiden ylistyksistä huolimatta jotkin Irakin sodan veteraanit ovat syyttäneet elokuvaa liioittelusta ja epätarkkuuksista. Pomminpurkuryhmien jäsenet eivät käytä tiettyjä elokuvassa esitettyjä tekniikoita. Esimerkiksi veteraaneille suunatulla nettisivulla Task & Purpose haastateltu James Clark huomauttaa, kuinka elokuvan Will James nostaa yhdessä kohtauksessa kuudesta 155 mm tykinammuksesta tehdyn tienvarsipommin yhdellä kädellä, kun kukin ammuksista painaa "30–45 kiloa". Samassa yhteydessä haastateltu Kollin Kinghtin mukaan tilanteessa vastaavaa räjähdettä ei mentäisi ylipäätänsä viskelemään käsin.^[2]

• The Hurt Locker Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• The Hurt Locker Box Office Mojossa. (englanniksi)
• The Hurt Locker Rotten Tomatoesissa. (englanniksi)
• The Hurt Locker Metacriticissä. (englanniksi)