The Lady of Shalott

The Lady of Shalott on Alfred Tennysonin (1809–1892) tunnetuimpia runoja, lyyrinen balladi. Balladi kertoo ylhäisen nuoren ja kauniin neidon arthuriaanisen tarinan. Neito on teljetty torniin, joka sijaitsee Shalottin saarella lähellä Camelotin linnaa. Neitoa piinaa kirous, jonka taustaa ei ole tarkemmin määritelty: ladylla on lupa tarkastella ulkopuolista maailmaa ainoastaan peilin kautta; peilistä näkemänsä ladyn on kudottava kankaaseen. Jos lady katsoisi suoraan ikkunasta ulos, hän langettaisi kirouksen ylleen. Kun neito näkee peilistä Sir Lancelotin ratsastavan ohi, hänen tunteensa kuohahtavat – hän ei saata olla katsomatta ritaria ikkunasta ja jättää tornin.^[1][2] Runo on innoittanut muun muassa useita taidemaalareita.^[3]

Runoelmansa ensimmäisen version Tennyson julkaisi vain 23-vuotiaana vuonna 1832 toisessa runokokoelmassaan. Kokoelma sai kielteiset arvostelut, eikä Tennyson julkaissut kymmeneen vuoteen, vaikka jatkoikin koko ajan kirjoittamista.^[4] Toinen versio runosta ilmestyi vuonna 1842, kaksiosaisen runokokoelman ensimmäisessä osassa. Jälkimmäinen näistä on runon vakiintunut versio.^[5] Tennysonin ensimmäisten ruonojen – ”Sir Lancelot and Queen Guinevere” ja ”Galahad” – tavoin runo käsittelee uudelleen jonkin arthuriaanisen aiheen, joka löyhästi perustuu keskiaikaisiin lähteisiin. Vuonna 1833 ilmestyneessä runossa on 20 säkeistöä, kun taas 1842 ilmestynessä versiossa säkeistöjä on 19. Tässä ”korjatussa” jälkimmäisessä versiossa runon päätös poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä.^[6] Muutoksella runoilija pyrki vastaamaan paremmin viktoriaanisen ajan sukupuoleen liittyviin moraalikäsityksiin sekä käsitteli itsemurhaa enemmän ajan ajatusmaailman mukaisesti.

Runo perustuu löyhästi Kuningas Arthurin taruun Astolatin Elainesta.^[7] "Elaine of Astolat" on toisinto 1200-lukulaisesta italialaisesta kertomuksesta Donna di Scalotta. Donna di Scalotta pohjautuu uskollisemmin keskiaikaisiin lähteisiin.^[8] Donna di Scalotta -tarinassa ei edes mainita niitä aiheita, joihin Tennyson keskittyy: torniin lukitseminen ja neidon päätös ottaa osaa ulkopuolisen maailman tapahtumiin. Di Scalotta korostaa neidon kuolemaa ja vastaanottoa Camelotissa.^[9]

Vuonna 1842 julkaistu jälkimmäinen versio alkaa maalaisidyllin kuvauksella. Ensimmäisissä neljässä säkeistössä kerrotaan, että Lady of Shalott asuu linnan tornissa Camelotin ohitse virtaavan joen saaressa. Ladystä ei kuitenkaan tiedetä juuri mitään. Mutta neidon kiehtova laulu kantautuu tornista ulos.^[10]

Säkeistöt 5–8 kuvaavat neidon elämää. Neitoa riivaa salaperäinen kirous: Hän joutuu jatkuvasti kutomaan kangaspuilla kuvakudoksia, joissa kuvataan ulkopuolisen maailman tapahtumia. Hän ei kuitenkaan saa tarkkailla maailmaa katsomalla suoraan ikkunasta ulos. Sen sijaan neito katsoo ulkomaailman tapahtumia peilin kautta. Peilistä kuvastuu vilkas tie sekä Camelotin asukkaita, jotka kulkevat hänen saarensa ohi. Peilistä heijastuvista kuvista käytetään nimitystä "maailman varjot" (engl. shadows of the world). Ilmaisu tekee selväksi että pelkät heijastukset ovat laiha lohtu sille, että saisi katsoa tapahtumia suoraan tai osallistua niihin. Lady kuulee yöaikaan musiikkia Camelotista, kuu loistaa ja kuutamossa hän näkee vasta vihityt rakastavaiset; ja lady huokaisee: "I am half-sick of shadows". (Vapaa käännös tai ote jostain käännöspätkästä: Oon väsynyt mä varjoihin, lausui tuo lady Shalottin).

Säkeistöt 9–12 kuvaavat urheaa Sir Lancelotia, jonka Lady of Shalott näkee kulkevan ratsain linnansa ohitse ja laulelevan "Tirra lirra, tirra lirra".

Loput seitsemän säkeistöä kuvaavat sitä vaikutusta, joka Lancelotin näkemisestä ladylle aiheutuu: kutominen loppuu siihen paikkaan ja neito kääntyy katsomaan ikkunasta suoraan Camelotiin – ja näin kirous lankeaa hänen ylleen. (Vapaa käännös: Hän hylkäs kangaspuut, hän jätti kudoksen; kolme askelt otti poikki huonehen. Ikkunast näki hän kukan jokiasterin, näki ritarin kypärän, sen töyhdönkin – Näk' allaan linnan Camelotin. * Alas lensi kaikki langat ja loimet, purkautuivat vaik' tuulen vietäviksi. Särkyi peili, puoliks halkes ja meni tuhansiks pieniks pirstaleiksi. Kirous tuo, nyt kutsuin sen mun luo – Näin huus tuo lady Shalottin.)

She left the web: she left the loom:

She made three paces thro' the room:

She saw the waterflower bloom:

She saw the helmet and the plume:

She looked down to Camelot.

Out flew the web and floated wide;

The mirror crack'd from side to side;

"The curse is come upon me," cried

The Lady of Shalott.

Lady of Shalott hylkää torninsa. Sen ulkopuolelta hän löytää veneen, johon hän kirjoittaa nimensä. Sitten hän työntää venosen vesille, ja vene lähtee virran kuljettamana kohti Camelotia. Vene lipuu jokea pitkin ja samalla neito laulaa. Naisen kaunis laulu herättää kiinnostusta, ja sitä kuulevat Camelotin asukkaat seuraavat hänen ääntään. Lady of Shalott kuitenkin menettää henkensä ennen kuin vene saapuu palatsin rantaan. Näin laulua seuranneet ihmiset löytävät rannalta veneessä nyt kuolleena makaavan neidon.^[10] Suloista neitoa saapuvat katsomaan ladyt ja ritarit – näiden joukossa Lancelot, jonka mielestä neito on ihastuttava:

"Who is this? And what is here?"

And in the lighted palace near

Died the sound of royal cheer;

And they crossed themselves for fear,

All the Knights at Camelot;

But Lancelot mused a little space

He said, "She has a lovely face;

God in his mercy lend her grace,

The Lady of Shalott."

Tätä Tennysonin kuuluisaa runoa ei kuitenkaan ole ilmeisesti milloinkaan käännetty suomeksi kokonaisuudessaan, ainoastaan osia joistakin säkeistä.^[11][12][13]

Feministiset arvostelijat näkevät runon kannanottona naisen seksualisuuteen ja paikkaan viktoriaanisella ajalla.^[14] The Lady of Shalott keskittyisi näin seksuaalisuuden houkutukseen ja siihen, että kuolema säilyttää neidon viattomuuden.^[15] Taidehistorioitsija ja kirjailija Christine Poulson^[16] esittää, että neidon pakeminen tornista kuvastaa uhmaa ja symboloi naisten voimaantumista. Teko vapauttaa naisen kahleista tunnetasolla ja sallii hänen hyväksyä oma seksuaalisuutensa.^[15]

Runossa kuvattu kuolema on tulkittu myös uneksi. Christine Poulsonin mukaan unen sivumerkitys on fyysinen hylkääminen ja haavoittuvuus. Uni voi kuvastaa joko seksuaalista täyttymystä tai olla neitsyyden metafoora. Saduissa, kuten Lumikki ja Prinsessa Ruusunen, on perinteisesti tämä sama assosiaatio. Poulson sanoo että Lady of Shalottista tulee kuollessaan kuin Ruusunen (engl. Sleeping Beauty), jota ei voi koskaan herättää, ja se näin symboloi täydellistä feminiiniä passiivisuutta.^[15]

Tutkija Anne Zanzucchin mukaan voidaan yleisesti sanoa, että prerafaeliittien viehtymys arthuriaaniseen tarustoon on jäljitettävissä Tennysonin kirjoituksiin.^[9][17]

Tennysonin varhaisten runojen keskiaikaisuus ja niiden voimakkaan visuaalinen ilmaisu olivat prerafaeliiteille suuri innoituksen aihe. Taidemaalarit Dante Gabriel Rossetti ja William Holman Hunt kirjoittivat vuonna 1848 listan kuolemattomista sankareista ja sankarittarista, joita he ihailivat etenkin kirjallisuudessa. John Keats ja Alfred Tennyson olivat etunenässä niiden kirjailijoiden joukossa, joiden aiheet päätyivät prerafaeliittien teoksiin.^[18] Eritoten Tennysonin The Lady of Shalott oli suosittu aihe.

Useat prerafaeliitit maalasivat runon säkeistöihin liittyviä taideteoksia, ja he keskittyivät joko torniin vangittuun ladyyn tai kuolevaan neitoon, joka ajelehtii jokea alas kohti Camelotia.^[19] Holman Hunt kuvasi neidon sotkeutuneena kuvakudoksensa loimiin. Tennyson ei pitänyt tästä työstä, koska runossa ei mainita tällaista kohtausta laisinkaan. Vaikka neito vaikuttaa hetkellisesti lankojen vangitsemalta, hänen asentonsa osoittaa voimaa ja kontrollia eikä heikkoutta.^[20] Holman Huntia kiehtoi sama aihe yhä uudestaan, ja hän teki siitä piirroksen, kaiverruksen ja kaksi maalausta.^[21]

John William Waterhouse maalasi kolmasti runoon pohjautuvan taulun. Ensimmäisen näistä hän maalasi 1888. Tässä teoksessa The Lady of Shalott neito on juuri asettunut veneeseen päästäkseen Camelotiin.^[2] Toinen teos vuodelta 1894 The Lady of Shalott Looking at Lancelot kuvaa sitä ratkaisevaa hetkeä, kun neito kääntyy katsomaan Sir Lancelotia ikkunasta.^[1] Christine Poulsonin mukaan impressionisesti maalattu taulu tuo esiin tuon hetken elinvoimaisuuden ja sen tärkeyden neidolle.^[15] Kolmas teos on vuodelta 1915. Tässä viimeisessä teoksessa "I Am Half-Sick of Shadows," Said the Lady of Shalott neito istuu haikeana kudelmiensa äärellä.^[22]

• Aila Meriluodon Lasimaalaus-kokoelmassa (1946)^[23] julkaistu runo Lady of Shallot käsittelee runon tapahtumia neidon näkökulmasta.
• Agatha Christien romaani Tuijottava katse (1962) on alkuperäiseltä nimeltään englanniksi The Mirror Crack’d from Side to Side,^[24] joka on pätkä runon kolmannen osan viimeistä säkeistöä. Kirjassa runo on olennainen osa juonta.
• Diana Wynne Jonesin (mm. Liikkuva linna) teoksessa Hexwood (1993) henkilöhahmo Ann Stavely vertaa itseään Lady of Shalottiin siinä, että hänkin katselee ikkunastaan ulos peiliä apuna käyttäen.
• Libba Brayn romaanissa Kauhun ja kauneuden valtakunta (2003)^[25] lainataan runoa ja keskustellaan siitä.
• Meg Cabot'n kirjan Avalon High (2005) jokaisen luvun alussa on pätkä runon säkeistöstä.
• Lisa Ann Sandellin teos Song of the Sparrow (2007) on tarinan toisinto.
• Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan neljäs osa Filminauha kohtalon käsissä (2016) on alkuperäiseltä nimeltään englanniksi I Am Half-Sick of Shadows (2011)^[26], joka on säe runon toisen osan lopusta.
• Lady of Shalott esiintyy Jasper Fforden Thursday Next -kirjasarjan kuudennessa osassa One of Our Thursdays is Missing (2011). Sarjan päähahmolla Thursday Nextillä on kyky kulkea kahden maailman eli RealWorldin ja BookWorldin välillä. Kirjassa Lady Shalottilla on peili, jolla BookWorldin hahmot voivat nähdä RealWorldin. Fforden kirjallinen tyyli vilisee sanaleikkejä ja viittauksia kirjallisuuteen.

• Runoa luetaan ääneen sarjassa Kahden kerroksen väkeä, jaksossa "The Understudy" (1975).
• ITV:n sarjassa Komisario Lewis rikosylikonstaapeli James Hathaway siteeraa säettä "Out flew the web and floated wide" viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa "Kymmenen vuoden hiljaisuus" (2011).
• Nuori Morse -sarjan ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksosa "Girl" (2013) kuullaan Endeavour Morsen lukevan Pamelalle ääneen otetta runosta.^[27][28]
• Elokuvassa V niin kuin verikosto (2005) Waterhousen Shalott-maalaus roikkuu V:n toimistossa muiden mestariteosten joukossa.
• Muukalaiset keskellämme -sarja (engl. My Mother and Other Strangers) luojaa Barry Devlinia oli pyydetty kuvailemaan luomaansa sarjaa yhdellä lauseella. Devlin vastasi: "Sarja on kuin Tennysonin runo The Lady of Shalott, mutta lentokoneilla varustettuna".^[29]

• Ranskalainen säveltäjä Olivier Messiaen kirjoitti pianolle Tennysonin runoon perustuvan teoksen La dame de Shalotte vuonna 1917.
• Vuosina 1957–58 Arthur Bliss sävelsi balettisarjan, jonka nimi on The Lady of Shalott ja kesto 40 minuuttia.
• Folkrock-duo Indigo Girls viittaa runoon kappaleessaan ”Left Me a Fool” albumilla Strange Fire (1987).
• Kanadalainen laulaja Loreena McKennitt sovitti runon lauluksi. Yli 11-minuuttinen kappale ”The Lady of Shalott”^[30] on hänen levyllään The Visit (1991).^[31]
• Brittiläinen muusikko ja laulaja, Richard Thompson, nimesi levynsä Mirror Blue (1994)^[32] Tennysonin säkeen innoittamana: And sometimes thro' the mirror blue / The knights come riding two and two.
• Säveltäjä Jon Parr Vijinski loi runosta sinfonisen sävelmän nimeltä The Lady of Shalott (2001).^[33] Vijinski pyrkii yhdistämään tarinan sen keskiaikaiseen lähteeseen ja hakee kappaleeseen ritarillista henkeä Chrétien de Troyes'n, Wolfram von Eschenbachin ja Maloryn hengessä.
• Israelilainen progressiivista rockia soittava ryhmä Atmosphera julkaisi balladista Lady of Shalott -nimisen teema-albumin vuonna 2002. Levy alkaa yli 16-minuuttisella nimikappaleella ”Lady of Shalott”. Musiikki on ilmeisesti sävelletty 1970-luvun puolivälissä ja lopulla.^[34]
• Hollantilainen goottimetallia soittava yhtye Autumn käyttää the Lady of Shalott -teemaa levyllään When Lust Evokes the Curse (2002).^[35] Levyllä olevista kappaleista ainakin osa kertoo uudelleen runon säkeistöjä. Levyllä olevien kappaleiden nimiä ovat muun muassa: ”Who Has Seen Her Wave Her Hand”, ”Mirrors Magic Sights”, ”When Lust Evokes the Curse” ja ”Floating Towards Distress”.
• Emilie Autumn julkaisi 2006 albumin Opheliac, jolla on kappale nimeltä ”Shalott”.^[36] Emilie Autumn kertoo tarinan omasta näkökulmastaan. Hän käyttää kappaleessa runon kuvastoa ja siteeraa siinä myös runon säettä suoraan: "I'm half sick of shadows".
• Ruotsalainen The Cardigans viittaa runoon ”Give Me Your Eyes” -kappaleen sanoituksessa ja lainaa säettä: "Mirror cracked from side to side". Kappale on bonusraitana The Cardigansin 2005 ilmestyneen levyn Super Extra Gravity UK-painoksessa.^[37] Se on mukana myös 2008 julkaistulla The Best of the Cardigans -levyllä.^[38]
• Country- ja pop-yhtye The Band Perryn musiikkivideolla ”If I Die Young” on selkeitä visuaalisia viitteitä runoon. Laulaja Kimberly Perry pitää käsissään Tennysonin runokokoelmaa, kun hän kelluu virran vietävänä ruuhessa kuten Lady of Shalott. Videolla nähtävä ruuhi on hyvin samantyyppinen kuin joissain runon kuvituksissa, kuten esimerkiksi maalari ja valokuvaaja Henry Peach Robinsonin teoksessa The Lady of Shalott vuodelta 1861. Videon viimeisessä otoksessa kamera lähestyy kirjaa, jonka aukeamalla näkyy Tennysonin runo The Lady of Shalott.^[39] Kappale ilmestyi 2010 The Band Perryn samannimisellä albumilla.^[40]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Lady of Shalott Wikimedia Commonsissa

• The Lady of Shalott (1833 & 1842 Versions) d.lib.rochester.edu (englanniksi)
• Artistinen vaate : pukeutumiskuvallinen tutkimus The Lady of Shalott -maalauksista. Opinnäyte. Niemi, Pipsa; 2011 jyx.jyu.fi
• Tennyson's "The Lady of Shalott": An Overview victorianweb.org (englanniksi)
• Jones's Celtic Encyclopedia: Elaine of Astolat/The Lady of Shalott. Useita aiheeseen liittyviä maalauksia maryjones.us (englanniksi)