The Rasmus

The Rasmus
The Rasmus Milanossa, Italiassa vuonna 2009.
Tiedot
Toiminnassa	1994–
Tyylilaji	vaihtoehtorock goottirock pop rock
Kotipaikka	Helsinki, Suomi
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Lauri Ylönen, laulu Eero Heinonen, basso Aki Hakala, rummut Emilia "Emppu" Suhonen, kitara
Entiset jäsenet	Janne Heiskanen, rummut Pauli Rantasalmi, kitara
Levy-yhtiö	Warner Music Finland, 1996–1999 Playground Music, 1999–
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

The Rasmus (kolmen ensimmäisen levynsä aikana ”Rasmus”) on suomalainen rock-yhtye. Se on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia yhtyeitä. Yhtye on saanut lukuisia palkintoja sekä saavuttanut lukuisia kulta- ja platinalevyjä useissa maissa ja sen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli viisi miljoonaa kappaletta. Euroopan lisäksi The Rasmus on päässyt musiikkilistoille muun muassa Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Meksikossa ja Japanissa. The Rasmus edusti Suomea Euroviisuissa toukokuussa 2022 kappaleella Jezebel, sijoittuen lopulta finaalissa sijalle 21.^[1]

Yhtyeen keulahahmo on laulaja ja perustajajäsen Lauri Ylönen. Hän oli vuosina 2005–2006 Suomen eniten ansaitseva kulttuurihenkilö. Yhtyeen tyyli on muuttunut vuosien saatossa jonkin verran. 1990-luvulla julkaistuissa kolmessa albumissa on rockin lisäksi vaikutteita funkista, hip hopista ja popista, jokainen albumi huomattavasti eri tyylillä. 2000-luvun albumit taas ovat lähempänä puhtaampaa rockia, raskaampia ja tummasävyisempiä. The Rasmuksen seitsemäs albumi, 24. syyskuuta 2008 julkaistu Black Roses, oli aiempia tuotoksia elektronisempi. 25. marraskuuta 2009 julkaistiin kokoelmalevy Best of 2001–2009. Levyllä on muun muassa Lauri Ylösen ja Anette Olzonin duetto ”October & April”.

The Rasmus perustettiin 1994 yhtyeen jäsenten ollessa yläasteikäisiä. Alkuaikoina ilman ”The”-etuliitettä esiintynyt Rasmus soitti Red Hot Chili Peppers -vaikutteista funk-rockia. Yhtyeen loivat nykyään laulaja-solistina toimiva Lauri Ylönen ja basisti Eero Heinonen. Silloin Lauri soitti vielä rumpuja, kunnes hänen sisarensa Hanna "pakotti" hänet kokeilemaan laulamista. Yhtyeen nimi oli aluksi Anttila, mutta se sekoitettiin usein samannimiseen tavarataloon. Toinen ehdotus oli Sputnik, mutta lopulta yhtye päätyi nimeen Rasmus. Yhtyeen ensimmäinen single ”1st” julkaistiin vuonna 1995.

Rasmus teki levytyssopimuksen Warner Music Finlandin kanssa vuonna 1996, jolloin ensimmäinen albumi Peep julkaistiin Suomessa, Venäjällä, Virossa ja Japanissa. Levyn myynti ylitti Suomessa kultarajan myyden yli 21 000 kappaletta. Rasmusta kuitenkin arvosteltiin runsaasti jäsentensä nuoruuden takia, sillä heillä oli vielä koulu kesken. Lauri jätti opiskelunsa Sibeliuslukiossa, jotta voisi keskittyä musiikin tekemiseen. Singlet ”1st”, ”2nd” ja ”3rd” on nimetty yksinkertaisesti järjestysnumeroin ja ne sisältävät Peepin kappaleita. ”Funky Jam” -kappaleesta tehtiin itse ohjattu video. Peepin musiikkityyliä voitaneen kutsua funk-vaikutteiseksi poprockiksi.

Yhtyeen toinen albumi Playboys myi sekin vuorostaan kultaa. Siltä julkaistiin singlet Kola, Blue, Playboys ja Ice. Blue myi kultaa jääden vajaan 400 kappaleen päähän platinasinglestä. Playboys-kappaleesta yhtye teki itse videon. Playboysin myötä yhtye sai lisää uskottavuutta ja mainetta. Albumin musiikki on hyvin monipuolista. Sillä on niin energistä pop-vaikutteista rockia kuin jazz- ja reggaevaikutteita.

Kolmas albumi Hell of a Tester myi sekin kultaa samoin kuin sen single Liquid. Siitä yhtye teki videon, ja kappale valittiin myös vuoden singleksi. Toinen single on Swimming with the Kids. Hell of a Testerin soundi on aiempia albumeita seesteisempi ja pop-vaikutteisempi.

Yhtye jäi tauolle Hell of a Testerin jälkeen. Rumpuja soittanut Janne lähti Intiaan, joten uutta rumpalia alettiin etsiä. Yhtyeen kolmen albumin sopimus Warnerilla päättyi, ja uutta levy-yhtiötä etsittiin. Yhtye ei ollut edes varma siitä, jatkaako uraansa. Lopulta nykyinen rumpali Aki Hakala luopui paitamyyjän työstään ja aloitti yhtyeessä. Rasmus aloitti ruotsalaisessa Playground Music-yhtiössä. Myös nimi vaihtui muotoon The Rasmus, jotta yhtyettä ei sekoitettaisi Ruotsissa toimineeseen DJ Rasmus -nimiseen artistiin.

Vuonna 2001 yhtye julkaisi tauon jälkeen Into-albumin. Se saavutti hurjan menestyksen. Albumi äänitettiin Nord Studiosilla Tukholmassa, ja sen tuottivat Mikael Nord Andersson ja Martin Hansen, jotka ovat tuottaneet myös kaksi seuraavaa The Rasmuksen levyä. Into julkistettiin koko Skandinaviassa, ja Suomessa se myi yli tuplaplatinaa (67 000 kpl). Albumilta julkaistiin singlet F-F-F-Falling, Chill, Madness ja Heartbreaker / Days. Ensimmäinen single ”F-F-F-Falling” muodostui suureksi hitiksi; se voitti MTV Nordicin katsojaäänestyksen ja myi platinasinglen verran. Myös single Chill menestyi hyvin, ja se myi kultaa. Vuoden 2002 Emma-gaalassa The Rasmus voitti neljä Emma-palkintoa: Vuoden bändi, Vuoden biisi (F-F-F-Falling), Vuoden pop/rock-albumi sekä Vuoden albumi. Intoa voidaan vaikutteiltaan kutsua rockiksi, jossa on hieman pop-vaikutteita. Into on myös ensimmäinen levy, jolla rumpuja soittaa Aki Hakala. Musiikkivideot kuvattiin kappaleista F-F-F-Falling ja Chill. Näistä jälkimmäisen ohjasi yhtye itse ja ensimmäisen Miikka Lommi.

Inton menestyksen myötä The Rasmus halusi esitellä uusillekin faneilleen vanhempaa tuotantoaan. Hell of a Collection julkaistiin marraskuussa 2001, ja se sisälsi Peepin, Playboysin ja Hell of a Testerin kappaleita ja lisäksi Inton kaksi menestyssingleä F-F-F-Falling ja Chill. The Rasmuksen ensimmäinen kokoelma-albumi myi 50 000 kappaletta eli platinalevyn ja sen päälle kultalevyn.

Vuoden 2003 Dead Letters -albuminsa myötä The Rasmus teki lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa ja nousi listoille useissa maissa (kuten Saksassa sijalle yksi). Historiaa se teki päästessään ensimmäisenä suomalaisena albumina Ison-Britannian virallisen albumilistan kymmenen kärkeen. Kansainvälisesti albumi myi kahdeksan kultalevyä ja viisi platinalevyä. Dead Letters -albumi erosi tyylillisesti yhtyeen aikaisemmista levytyksistä The Rasmuksen musiikillisen linjan ja sanoitusten vaihtuessa synkemmiksi ja soundin tummemmaksi.

Albumin single ja suurhitti In The Shadows oli MTV Europen soitetuin video ja nousi Britteinsaarten singlelistan kolmanneksi keväällä 2004. Kymmenen parhaan joukkoon se nousi yli kymmenessä maassa. Muut albumin singlet ovat In my Life, First Day of My Life, Funeral Song (the Resurrection) ja Guilty. Näistä viidestä singlestä yhtye teki myös musiikkivideot, ”In the Shadowsista” kolme eri versiota.

Albumi Dead Letters oli kymmenen myydyimmän joukossa noin kymmenessä maassa. Kaiken kaikkiaan sitä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta ja 77 000 kappaletta Suomessa. Dead Letters on tähän mennessä eniten myynyt The Rasmuksen albumi.

Vuonna 2004 yhtye julkaisi ensimmäisen DVD-julkaisunsa Live Lettersin. Se sisältää 21. elokuuta 2004 taltioidun konsertin Gampel Open Airista, Sveitsistä, kaikki Dead Lettersin seitsemän musiikkivideota sekä lisämateriaalia, muun muassa musiikkivideoiden tekemistä esitteleviä dokumentteja. Konsertti nauhoitettiin 5.1-äänellä, ja se sisältää 11 kappaletta.

The Rasmuksen kuudes studioalbumi Hide from the Sun ilmestyi Suomessa sekä Skandinaviassa, Keski-Euroopassa, Isossa-Britanniassa ja Japanissa 9. syyskuuta 2005. Levy menestyi hyvin ympäri Eurooppaa, ja albumi ylsi listaykköseksi Suomen lisäksi Meksikossa. Hide from the Sun myi Suomessa platinaa (37 500 kappaletta) ennakkoon. Hide from the Sun vei The Rasmuksen soundia vielä tummemaksi ja synkemmäksi. Vaikutteita metallistakin on kuultavissa. Albumista julkaistiin oma versio myös Yhdysvaltoihin lokakuussa 2006. Tämä julkaisu sisältää albumin alkuperäiskappaleiden lisäksi myös albumin eri versioista kerättyjä bonuskappaleita sekä Immortalin aiemmin julkaisemattoman videon.

Musiikkivideot on ilmestynyt kappaleista ”No Fear”, ”Shot”, ”Sail Away” ja ”Immortal”. Singlet yhtye on julkaissut muista edellä mainituista kappaleista paitsi Immortalista. Lisäksi kappaleesta ”Keep Your Heart Broken” julkaistiin radiosingle. Monet kriitikot ovat pitäneet Hide from the Sunia Dead Lettersiä parempana ja monipuolisempana, mutta Dead Lettersin myyntilukuihin albumi ei yltänyt.

Yhtye lähti albumin tiimoilta puolitoistavuotiselle Hide from the Sun -kiertueelle, joka käsitti yli 200 konserttia 38 maassa. Kiertue alkoi kahdella konsertilla Helsingissä, Nosturissa ja Tavastialla, ja ulottui moniin yhtyeelle uusiin maihin, kuten Intiaan ja Etelä-Afrikkaan. Kiertueen alkupuoli oli sekä yhtyeelle että kiertuehenkilökunnalle alkoholiton. Kiertueen jälkeen väsynyt yhtye jäi puolitoistavuotiselle konserttitauolle, jonka aikana he valmistelivat uutta albumiaan.

Pääartikkeli: Black Roses

Yhtye alkoi säveltää uutta albumiaan Black Roses loppuvuodesta 2006 lähtien, jolloin yhtye tapasi arvostetun tuottajan Desmond Childin Dominikaanisessa tasavallassa Hide from the Sun -kiertueen konserttinsa yhteydessä. Ylönen ja Rantasalmi sävelsivät Childin kanssa uusia kappaleita mm. Kreikassa. Albumin 11 kappaleen nauhoitukset alkoivat syyskuussa 2007 Helsingissä, jonka jälkeen albumia nauhoitettiin Yhdysvaltain Nashvillessa ja neljässä muussa maassa. Levyn miksasi Michael Wagener.

Black Roses on teema-albumi, joka käsittelee yhden henkilön tarinaa erosta itsensä etsimiseen, taisteluun ja marttyyriuteen. Albumin ensimmäinen single ”Livin' in a World Without You” esitettiin ensimmäisen kerran livenä Berliinissä 5. heinäkuuta ja radiossa 25. heinäkuuta. Sen Tukholmassa kuvatun videon ohjasi Niclas Fronda, ja se julkaistiin elokuun puolivälissä. Fyysinen single kappaleesta julkaistiin 10. syyskuuta. Black Roses julkaistiin Suomessa 24. syyskuuta ja Keski-Euroopassa kaksi päivää myöhemmin. Myöhemmin loppuvuodesta singlenä julkaistavaksi tuli myös ”Justify”, joka on hidas ja tunnelmallinen kappale.^[2] Tyyliltään albumi sekoittaa Inton kaltaista kevyempää rockia ja raskaampia soundeja ja on kaikkiaan vaihtelevampi kuin yhtyeen aiemmat albumit.

Vuonna 2008 yhtye esiintyi muutaman saksalaisen promokeikan lisäksi vain Skandinaviassa. Suomessa yhtyeellä oli pitkästä aikaa 3.–12. lokakuuta 2008 Dynasty Tour 2008 -kiertue, joka kattoi kahdeksan kaupunkia. Heidän kanssaan kiertueella olivat Von Hertzen Brothers ja Mariko. Black Roses -maailmankiertueelle yhtye lähti tammikuussa 2009 aloittaen Euroopasta.

Albumi on ollut yhtyeen kaikkien aikojen kallein tuotanto, mutta siitä huolimatta se on saavuttanut aiempia vähemmän suosiota. Albumia on myyty Suomessa alle kultarajan eli 20 000 kappaletta.

Marraskuussa 2009 The Rasmus julkaisi toisen kokoelma-albuminsa. Albumilla on yksi uusi kappale, Anette Olzonin kanssa tehty duetto ”October & April”. Se julkaistiin myös singlenä. Albumilla on yhteensä 17 kappaletta.^[3]

The Rasmus alkoi nauhoittaa uutta levyä heinäkuun 2011 alussa, kun ulkomailla asuvat basisti Eero Heinonen ja kitaristi Pauli Rantasalmi palasivat Suomeen. Albumi äänitettiin Tukholmassa.^[4] Yhtye julkaisi nimeään kantavan studioalbumin huhtikuussa 2012. Levyltä julkaistiin kaksi singleä, ”I'm a Mess” ja ”Stranger”. ”I'm a Mess” -kappaleen maailman ensiesitys oli Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa 25. helmikuuta 2012.^[5]

Maaliskuussa 2017 The Rasmus julkaisi uuden single ”Paradise”. Se on yhtyeen ensimmäinen julkaisu viiden vuoden levytystauon jälkeen.^[6] Musiikkivideo singlelle julkaistiin 7. toukokuuta. Uusi albumi Dark Matters julkaistiin 22. syyskuuta 2017. Keväällä 2017 yhtye julkaisi myös kesän kiertueaikataulunsa. Se käynnistyi juhannuksena Virosta ja sisälsi 12 konserttia. Lontoon konsertin liput myytiin hetkessä loppuun.

Toukokuussa The Rasmus julkaisi singlen "Bones" ja syyskuussa yhdessä Apocalyptican kanssa tehdyn videon "Venomous Moon".^[7]

Tammikuussa 2022 alkuperäisjäsen ja kitaristi Pauli Rantasalmi kertoi jättävänsä yhtyeen ja etsivänsä uusia seikkailuja ja haasteita elämäänsä.^[8] Uutena kitaristina yhtyeessä aloitti Emilia Suhonen.^[9] 12. tammikuuta 2022 julkistettiin The Rasmuksen olevan yksi Uuden Musiikin Kilpailun osallistujista.^[10] 26. helmikuuta 2022 The Rasmus voitti Uuden Musiikin Kilpailun kappaleella "Jezebel" ja näin edusti Suomea Torinon Euroviisuissa toukokuussa 2022. Yhtye pääsi loppukilpailuun sijoituttuaan semifinaalissa seitsemänneksi karsintaryhmässä kaksi ja finaalissa jäi yhtye sijalle 21.^[11]

Yhtyeestä julkaistiin Ari Väntäsen kirjoittama kirja syksyllä 2022.^[12] (The Rasmus, Like 2022.)

Pääartikkeli: The Rasmuksen diskografia

• Peep (1996)
• Playboys (1997)
• Hell of a Tester (1998)
• Into (2001)
• Dead Letters (2003)
• Hide from the Sun (2005)
• Black Roses (2008)
• The Rasmus (2012)
• Dark Matters (2017)
• Rise (2022)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Rasmus.

• The Rasmuksen viralliset sivut
• The Rasmuksen viralliset sivut (englanniksi)
• The Rasmus Myspacessa (englanniksi)
• The Rasmus Last.fm:ssä (englanniksi)
• Ylen Elävä arkisto: The Rasmus

n k m Suomen euroviisuedustajat 1960-luku Laila Kinnunen Marion Rung Laila Halme Lasse Mårtenson Viktor Klimenko Ann-Christine Fredi Kristina Hautala Jarkko ja Laura 1970-luku 1970 Markku Aro & Koivistolaiset Päivi Paunu & Kim Floor Marion Rung Carita Holmström Pihasoittajat Fredi & The Friends Monica Aspelund Seija Simola Katri Helena 1980-luku Vesa-Matti Loiri Riki Sorsa Kojo Ami Aspelund Kirka Sonja Lumme Kari Kuivalainen Vicky Rosti & Boulevard Boulevard Anneli Saaristo 1990-luku Beat Kaija Kärkinen Pave Maijanen Katri Helena CatCat 1995 Jasmine 1997 Edea 1999 2000-luku Nina Åström 2001 Laura Voutilainen 2003 Jari Sillanpää Geir Rönning Lordi Hanna Pakarinen Teräsbetoni Waldo’s People 2010-luku Kuunkuiskaajat Paradise Oskar Pernilla Karlsson Krista Siegfrids Softengine Pertti Kurikan Nimipäivät Sandhja Norma John Saara Aalto Darude feat. Sebastian Rejman 2020-luku Aksel Kankaanranta Blind Channel The Rasmus Käärijä Windows95man feat. Henri Piispanen Yliviivattu vuosiluku tarkoittaa, että Suomi ei osallistunut kilpailuun kyseisenä vuonna.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Tšekki Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Yle