Trisykliset masennuslääkkeet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trisykliset masennuslääkkeet.

Trisykliset lääkkeet, joita kutsutaan usein myös trisyklisiksi masennuslääkkeiksi ovat keskushermoston toimintaan vaikuttavia lääkkeitä, joita käytetään masennuksen, kroonisen kivun ja ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon^[1][2][3][4]. Haittavaikutusten vuoksi niitä käytetään Suomessa vain jos muut lääkkeet eivät tehoa.^[5]

Trisykliset masennuslääkkeet on vanhin masennuslääkkeiden ryhmä joka otettiin käyttöön maailmalla 1950-luvulla ja Suomessa 1960-luvun lopulla. Trisyklisillä masennuslääkkeillä on lievää masennusta lievittävää vaikutusta, jonka uskotaan perustuvan serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estämiseen^[6]. Trisyklisistä masennuslääkkeistä Suomessa käytetään ainakin amitriptyliinia, doksepiinia, nortriptyliinia, trimipramiinia ja klomipramiinia.

Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöä on vähennetty sillä SSRI- ja MAOI-lääkkeillä on jonkin verran vähemmän sivuvaikutuksia. Lisäksi trisykliset masennuslääkkeet voivat aiheuttaa hermosto- tai verenkierto-ongelmia kuten suun kuivumista ja sydämen rytmihäiriöitä. Niillä on SSRI-lääkkeitä useammin lihottavaa sivuvaikutusta, ne väsyttävät enemmän ja voimistavat enemmän alkoholin vaikutuksia.^[7] Lisäksi niiden yliannostus on vaarallisempi kuin modernien lääkkeiden. On kuitenkin masennustiloja ja -potilaita, joille trisykliset lääkkeet tuovat enemmän apua.

Kun trisyklistä masennuslääkettä annetaan depressiosta kärsivälle potilaalle, mielialan kohoaminen ja depressiivisten ajatusten väistyminen ei ala heti vaan yleensä vasta 2–3 viikon kuluttua. Hoitovaikutus ilmenee viiveellä myös uudemmissa masennuslääkkeissä, eikä viiveen syytä tarkkaan tiedetä. Terveelle ihmiselle trisyklinen masennuslääke ei aiheuta mielialan kohoamista vaan lähinnä sivuvaikutusten kaltaisia oireita.

Trisyklisiä masennuslääkeitä käytetään myös kroonisen kivun lievitykseen ja migreenin ennaltaehkäisyyn.

Trisyklisten masennuslääkkeiden nimi juontuu niiden kemiallisesta rakenteesta. Kaikkien trisyklisten lääkkeiden rakenteessa on kaksi bentseenirengasta, joiden väliin jäävä kolmas rengas koostuu etyleenisillasta ja propyyliamiinisivuketjusta. Ensimmäinen trisyklinen masennuslääke oli imipramiini. Myöhemmin kehitetyt trisykliset masennuslääkkeet ovat rakenteeltaan imipramiinin kaltaisia ja ne eroavat toisistaan sivuketjun osalta.

Trisyklisiä lääkkeitä ei tule käyttää viherkaihin kanssa sillä ne voivat korottaa silmänpainetta.^[5]

Lääkkeiden oikean annostuksen löytämiseen voidaan käyttää verikokeita. Verikokeiden perusteella jopa joka kolmannella annostus on liian pieni tavanomaisella annostuksella. Noin 7% käyttäjistä lääke poistuu elimistöstä tavanomaista hitaammin, jolloin valitaan pienempi annostus. Tässä tapauksessa liian suuri annostus voi aiheuttaa haittaoireita tai jopa myrkytysoireita.^[8]

Noin joka 20. aikuisella trisykliset masennuslääkkeet hajoavat tavallista hitaammin. Nämä potilaat eivät siedä tavanomaisia annoksia.^[9] Tämä perinnöllinen ominaisuus voidaan selvittää farmakogeneettisellä testillä. ^[10]

Trisykliset masennuslääkkeet estävät serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa aivoissa^[6]. Trisyklisillä masennuslääkkeillä on lisäksi voimakas muskariinireseptoreita salpaava antikolinerginen vaikutus^[11], mikä johtaa parasympaattisista hermopäätteistä vapautuvan asetyylikoliinin vaikutusten vähenemiseen^[12].

Trisyklisiä masennuslääkkeitä käytetään Suomessa vain jos muut lääkkeet eivät toimi, sillä niillä on eniten haittavaikutuksia.^[5]

Lääke väsyttää yleensä alkuviikkojen aikana. Joka viides lääkkeen käyttäjä kärsii hikoilusta, joka ei vähene ajan myötä.^[5]

Trisyklisten masennuslääkkeiden antikolinerginen vaikutus saattaa aiheuttaa häiriöitä potilaan verenkierrossa, rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessä, ruoansulatuksessa, virtsaelinten toiminnoissa^[13] sekä unen-^[14] ja lämmönsäätelyssä^[15]. Muita mahdollisia antikolinergisia haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen, sydämen tiheälyöntisyys, huimaus, ummetus, turvotus, muistihäiriöt ja ongelmat näön kanssa,^[5] sekä muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen, kiihtyneisyys, sekavuus, näköhäiriöt ja hallusinaatiot^[16]. Antikolinergiset vaikutukset ovat yleensä lieviä ja vähenevät yleensä hoidon jatkuessa.^[5]

Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöön liittyy usein myös lihomista^[9]. Painonnousu voi olla huomattavan suurta.^[5] Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöön liittyy myös riski saada sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvia haittavaikutuksia^[17][9]. Käyttö lisää myös luunmurtumien^[18] ja ahdaskulmaglaukooman riskiä^[5].

Joillain trisyksilillä masennuslääkkeillä on myös yleistä kipuaistia turruttavaa vaikutusta^[19]. Näiden lääkkeiden käyttäjille pitäisi järjestää säännöllinen hammaslääketieteellinen seuranta, koska lääkitys voi johtaa siihen, että hammasmätä vaurioittaa hampaita ilman että hampaat oireilevat. Myös syljeneritystä vähentävä vaikutus^[3] ja verenkiertoa heikentävä vaikutus lisäävät osaltaan hammasvaurioiden riskiä.

Eräät trisykliset masennuslääkkeet, kuten Surmontil (trimipramiini), saattavat aiheuttaa masennusta sekä itsemurhia tai itsemurhayrityksiä myös silloin, kun lääke määrättiin muuhun kuin masennuksen hoitoon, eikä potilas ollut masentunut ennen lääkehoidon alkua. Tämä riski on suurin alle 25-vuotiailla potilailla.^[18]

Pitkään jatkunut trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö puolitoistakertaistaa riskin sairastua Alzheimerin tautiin^[20]. Trisykliset masennuslääkkeet heikentävät potilaan kognitiota mikäli niitä käytetään vuosia.^[5]

Trisyklisiä masennuslääkkeitä ei tule käyttää MAO-estäjien eli inhibiittorien (MAOI) kanssa samanaikaisesti, sillä se voi aiheuttaa hengenvaarallisen serotoniinioireyhtymän.^[21] Niitä ei suositella potilaille joilla on viherkaihi tai sydänsairauksia.^[5]

Trisykliset masennuslääkkeet voivat aiheuttaa äkillisesti lopetettaessa voimakkaan kolinergisen reaktion elimistössä. Kolinergisia vieroitusoireita ovat esimerkiksi syljen erityksen lisääntyminen, virtsaamispakko, ripuli, vatsakrampit ja hikoilu. Lisäksi potilaat voivat kokea unihäiriöitä ja jopa maanisia oireita. Myös liikehäiriöitä kuten ataksiaa ja parkinsonismia on kuvattu.^[22] Vieroitusoireiden vähentämiseksi trisyklisten masennuslääkkeiden käytön lopettaminen on hyvä tehdä annosta asteittain pienentäen.

Trisykliset masennuslääkkeet saattavat voimistaa alkoholin ja sedatiivisesti vaikuttavien lääkeaineiden vaikutusta^[18].

• Tetrasyklinen masennuslääke

• Terveyskirjasto, Duodecim: Matti O. Huttunen Trisykliset masennuslääkkeet, 17.10.2005