Tuomaan evankeliumi

Tuomaan evankeliumi
Tuomaan evankeliumin katkelman sisältävä Oksyrhynkhoksen papyrus P. Oxyrhynchus 1.
Kirjailija	tuntematon
Kieli	muinaiskreikka (koinee), kopti
Genre	evankeliumi, apokryfinen kirjoitus
Julkaistu	1. vuosisata tai 100-luku
Suomennos
Suomentaja	Risto Uro ja Antti Marjanen
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	2005
ISBN	951-0-30859-5
Sarja: Nag Hammadin kirjasto
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Tuomaan evankeliumi on apokryfinen eli Uuteen testamenttiin kuulumaton evankeliumi. Evankeliumissa on 114 lyhyttä Jeesuksen sanomaksi väitettyä lauselmaa. Siinä ei käsitellä Jeesuksen elämää niin kuin Uuden testamentin evankeliumeissa eli kanonisissa evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on laajin Uuden testamentin ulkopuolinen Jeesuksen sanojen kokoelma. Aluksi uskottiin, että se sisältäisi varhaista perimätietoa, joka ei ole peräisin kanonisista evankeliumeista. Jotkin Jeesuksen vertauksista olivat juuri sellaisia, jollaisiksi tutkijat olivat niiden varhaisemmat muodot kuvitelleet. Osa lauselmista muistuttaa hyvin paljon kanonisissa evankeliumeissa olevia lauselmia, mutta osa taas on entuudestaan tuntemattomia.

Kokonaisuudessaan Tuomaan evankeliumi tunnetaan vain Egyptistä Nag Hammadista vuonna 1945 löytyneenä koptinkielisenä käännöksenä, joka on ajoitettu noin vuoteen 350. Egyptin Oksyrhynkhoksesta oli jo aiemmin vuonna 1898 löydetty lyhyitä katkelmia alkuperäisellä kirjoituskielellä eli kreikaksi.

Tutkijat kiistelevät evankeliumin ajoituksesta. Asian selvittämistä vaikeuttaa se, että evankeliumi tunnetaan pääosin vain Nag Hammadista löydettynä koptinkielisenä käännöksenä, joka poikkeaa sisällöltään kreikankielisistä edeltäjistään, joista tunnetaan vain Oksyrhynkhoksesta löydetyt katkelmat. Tuomaan evankeliumin väitetään usein syntyneen itäisessä Syyriassa, missä vaalittiin apostoli Tuomaan muistoa. Syntyajan arvioidaan olevan ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskon ja kolmannen vuosisadan alun välissä. Kreikankieliset käsikirjoitukset on ajoitettu noin vuoteen 200 ja koptilaiset käsikirjoitukset noin vuoteen 340.

Monet pitävät Tuomaan evankeliumia merkittävimpänä Uuden testamentin ulkopuolisena varhaiskristillisyyttä kuvaavana löytönä. Se antaa kuvan varhaiskristillisyyden monimuotoisuudesta ja jossain määrin erilaisen kuvan Jeesuksesta.

Tuomaan evankeliumi on yksi varhaisimpia Jeesuksen opetuksia koskevia kirjoituksia kanonisten evankeliumien ulkopuolelta. Tämän vuoksi sitä pidetään erittäin merkittävänä kirjoituksena. Evankeliumi sisältää ainoastaan Jeesuksen opetuksia. Voidaan huomauttaa, ettei evankeliumi mainitse Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, jotka ovat keskeisiä kristillisen uskon kohtia. Jotkut ovat kuitenkin tulkinneet evankeliumin aloitussanat ”Elävä Jeesus puhui nämä salaiset sanat, ja Didymos Juudas Tuomas kirjoitti ne muistiin” osoituksena siitä, että opetukset olisi annettu Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, koska siinä mainitaan erikseen ”elävä”.

Jotkut tutkijat lukevat evankeliumin gnostilaisten kirjoitusten joukkoon, koska se löydettiin Nag Hammadista muiden, vielä selvemmin gnostilaisten kirjoitusten joukosta. Jotkut hylkäävät tulkinnan, koska evankeliumi ei sisällä gnostilaisuuden mytologian kuvauksia, kuten demiurgia ja muuta gnostilaista luomismyyttiä, sellaisina kuin ne on esitetty useissa muissa gnostilaisissa kirjoituksissa sekä kirkkoisä Irenaeuksen gnostilaisuutta vastustaneissa kirjoituksissa. Evankeliumissa kuitenkin puhutaan valosta ja ”valon lapseudesta” (esim. Tuom. ev. 50), mikä muistuttaa gnostilaisesta ajatuksesta, jonka mukaan ihmisissä on kuolematon sisin, joka on peräisin valon maailmasta. Jotkut tutkijat näkevät gnostilaisten vaikutteiden lisääntyneen ajan myötä, verrattuaan samoja lauseita kanonisissa evankeliumeissa, kreikankielisissä käsikirjoituksissa ja myöhemmissä koptinkielisissä käännöksissä. Mikään merkittävämpi kristillinen ryhmä ei hyväksy evankeliumia kanonisena tai auktoritatiivisena.

Evankeliumi on näennäisesti kirjoitettu Didymos Juudas Tuomaan, yhden Jeesuksen opetuslapsen, näkökulmasta. Hän esiintyy Johanneksen evankeliumissa ”epäilevänä Tuomaana”. Evankeliumi esittää, että Tuomas sai Jeesukselta henkilökohtaisesti erityisiä salaisia opetuksia, jotka on kirjoitettu kirjaan. Todellisuudessa evankeliumi on kuitenkin pseudepigrafinen eli laitettu Tuomaan nimiin. Se on saatettu kirjoittaa Tuomaan muistoa vaalineiden kristittyjen keskuudessa.

Evankeliumi on merkittävä Q-lähteen parissa työskennelleille tutkijoille. Q-lähde on Tuomaan evankeliumin tavoin uskottu olleen kokoelma Jeesuksen lausumia tai opetuksia. Vaikka Q:sta ei ole koskaan löydetty yhtään kopiota, Tuomaan evankeliumia pidetään todisteena siitä, että varhaiskristityt todellakin kirjoittivat ylös Jeesuksen lauseiden kokoelmia, mikä tekee Q-teoriasta uskottavamman. Q-lähteestä tehdyt rekonstruktiot ja Tuomaan evankeliumi sisältävät monia yhteisiä lauselmia.

Tutkijat ovat jakaantuneet evankeliumin ajoituksen suhteen. Näkemykset jakaantuvat enimmäkseen kahteen koulukuntaan: varhaisen ajoituksen kannattajat katsovat, että evankeliumi olisi kirjoitettu 50-luvulla ennen kanonisia evankeliumeja. Myöhäisen ajoituksen kannattajat katsovat, että se on kirjoitettu 100-luvulla viimeisten kanonisten evankeliumeiden jälkeen. Kummatkin osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tekstiin toisella vuosisadalla tehdyt muokkaukset tekevät alkutekstin ajoituksesta hyvin vaikeaa.

Varhaisen ajoituksen kannattajat katsovat, että koska evankeliumi sisältää enimmäkseen alkuperäistä materiaalia eikä näytä perustuvan kanonisiin evankeliumeihin, sen täytyy perustua varhaisempaan suulliseen perimätietoon. Koska suullista perimätietoa lakattiin pitämästä auktoritatiivisena ensimmäisen vuosisadan aikana, Tuomaan evankeliumin täytyy olla syntynyt ennen sitä, ehkä jopa niin varhain kuin vuonna 40. Koska tämä ajoitus sijoittaisi evankeliumin jopa ennen kanonisia evankeliumeja, jotkut ovat esittäneet, että evankeliumilla olisi joitain yhteyksiä Q-evankeliumiin.

Varhaisen ajoituksen kannattajat katsovat, että puolella evankeliumin materiaalista ei ole yhtymäkohtia Uuteen testamenttiin ja että ainakin osa materiaalista voitaisiin todennäköisesti laittaa historiallisen Jeesuksen nimiin, kuten lauselma 42: ”Vaeltakaa, älkää pysähtykö!”

Myöhäisen ajoituksen kannattajat puolestaan ajoittavat evankeliumin joskus vuoden 100 jälkeen, yleisemmin toisen vuosisadan ensimmäiselle puoliskolle tai puoleen väliin. Jotkut katsovat, että evankeliumi on riippuvainen Diatessaronista, joka koottiin pian vuoden 172 jälkeen. Koska evankeliumin Egyptistä löydetyt kreikankieliset katkelmat ajoitetaan tyypillisesti vuosien 140 ja 200 välille, tämä näkemys on selvästi vähemmistössä jopa myöhäisen ajoituksen kannattajien parissa.

Myöhäisen ajoituksen kannattajien pääargumentti perustuu redaktioon. Synoptisen ongelman yleisimmin hyväksytyn selitysmallin mukaan Matteus ja Luukas käyttivät kummatkin evankeliuminsa kokoamisessa sekä Markusta että kadonnutta Jeesuksen lauselmien kokoelmaa eli Q-lähdettä. Joskus he muokkasivat lähteensä sanamuotoa, ja muokattua tekstiä kutsutaan redaktioksi. Myöhäisen ajoituksen kannattajat katsovat, että osa tästä toisen vaiheen redaktiosta esiintyy myös Tuomaan evankeliumissa, mikä tarkoittaisi, että evankeliumi olisi kirjoitettu Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien jälkeen. Koska niiden ajatellaan yleisesti valmistuneen vuosien 80–90 välillä, Tuomaan evankeliumi olisi kirjoitettu tätä myöhemmin. Varhaisen ajoituksen kannattajien vastaus tähän on, että toisen vuosisadan käsikirjoitusten kopioijat ovat saattaneet tuottaa Tuomaan evankeliumissa esiintyvän redaktion vertaamalla evankeliumia synoptisiin evankeliumeihin, alkuperäisen kirjoittajan sijasta.

Tuomaan evankeliumia ei ole koskaan luettu osaksi Uuden testamentin kaanonia. Jotkut pitävät tätä merkkinä siitä, että evankeliumi on suhteellisen myöhäistä alkuperää — he katsovat, että jos evankeliumi olisi ollut todellisuudessa apostoli Tuomaan kirjoittama, Jeesuksen kuolemaa seuranneen sadan vuoden aikana sitä olisi ainakin vakavasti harkittu otettavaksi mukaan kaanoniin.

Markionin esittämän kaanonin, jonka sanotaan olleen ensimmäinen koottu Uuden testamentin kaanon, laajalti saama tyly vastaanotto noin vuonna 140 osoittaa, että Jeesuksen elämän ja opetusten lähteinä käytettyjen kirjojen kaanon alkoi olla vakiintunut jo tuolloin. Vaikka joistakin potentiaalisista Uuteen testamenttiin luettavista kirjoista, kuten Hermaan paimenesta ja Johanneksen ilmestyksestä käytiin väittelyitä vielä 300-luvulla, neljän evankeliumin, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien, kaanon oli vakiintunut oikeaoppisten kristittyjen joukossa jo toisen vuosisadan puolessavälissä. Tatianoksen laajalti käytetty Diatessaron, joka koottiin vuosien 160 ja 175 välillä, käytti näitä neljää evankeliumia eikä edes harkinnut muita. Irenaeus kirjoitti toisen vuosisadan loppupuolella, että ”koska maassa on neljä kulmaa, on sopivaa, että kirkolla tulisi olla neljä tukipilaria, neljä evankeliumia” (Harhaoppeja vastaan III.1), ja esitti tämän jälkeen ensimmäisen tunnetun lainauksen neljännestä evankeliumista, Johanneksen evankeliumin kanonisesta versiosta. Samoin toisen vuosisadan loppupuolella kirjoitettu Muratorin kaanon hyväksyy vain neljä evankeliumia.

On huomattavaa, että tieto historiallisesta Jeesuksesta itsestään ei ollut ensisijainen kriteeri Uuden testamentin kaanoniin luetuille kirjoille. Kaanoniin luettiin useita kirjoja, jotka eivät sisältäneet juurikaan tai lainkaan tietoja historiallisesta Jeesuksesta eivätkä myöskään historiallisen Jeesuksen opetuksia, kuten useat apostolien kirjeistä sekä Johanneksen ilmestys.

Tuomaan evankeliumia ei ehkä ole luettu Uuteen testamentti seuraavista syistä:^lähde?

• Sen katsottiin olevan harhaoppinen.
• Sen katsottiin olevan epäautenttinen, eli muun kuin apostolin kirjoittama.
• Kaanonit kokoajat eivät tunteneet evankeliumia.
• Kertovien evankeliumien katsottiin korvaavan sen sisältönsä puolesta.
• Se kuului kristinuskon haaraan, joka toimi voittaneen Athanasios Aleksandrialaisen piirien ulkopuolella.
• Sen painotus henkilökohtaisesta henkisyydestä saattoi olla kiusallinen organisoidun kirkon intresseille.

Tuomaan evankeliumi on eri kirjoitus kuin muut Tuomaan nimiin laitetut apokryfiset ja pseudepigrafiset teokset, kuten Tuomaan teot, Tuomas Kilvoittelijan kirja ja Tuomaan lapsuusevankeliumi, Jeesuksen lapsuudesta kertova teos. Tuomaan evankeliumi sekoitetaan usein erityisesti viimeksi mainittuun, koska siitä käytettiin keskiajalla myös nimeä Evangelium Thomae, ”Tuomaan evankeliumi”. Tämä johtuu siitä, että nykyisin tunnettua Tuomaan evankeliumia ei tunnettu vielä tuolloin. Kun Hippolytos ja Origenes viittaavat apokryfiseen ja harhaoppiseen Tuomaan evankeliumiin, ei voida olla varmoja, tarkoittivatko he sillä Tuomaan lapsuusevankeliumia vai tätä kokoelmaa Jeesuksen lauselmia.

Kyrillos Jerusalemilainen mainitsi 300-luvulla ”Tuomaan evankeliumin” teoksessaan Kathekhesis V: ”Älköön kukaan lukeko evankeliumia Tuomaan mukaan, sillä tämä teos ei ole yhden kahdestatoista apostolista, vaan yhden Manin kolmesta jumalattomasta oppilaasta”. Tuomaan evankeliumissa ei ole kuitenkaan juurikaan jälkiä manikealaisuudesta, vaan siinä on paljon vähemmän legendaarista materiaalia ja kertomakirjallista panosta kuin useimmissa muissa varhaiskristillisissä kirjoituksissa. Näin Kyrillos on saattanut myös puhua jostakin aivan muusta kirjoituksesta.

Tuomaan evankeliumi on luonteeltaan mystinen — se painottaa suoraa ja välitöntä kokemusta jumalallisesta. Jeesus esitetään jumalallisten salaisuuksien opettajana, mutta ei pelastajana niin kuin Johanneksen evankeliumissa. Siinä missä Johanneksen evankeliumi kuvaa sekä Jeesuksen tekemiä ihmeitä että hänen opetuksiaan, Tuomaan evankeliumi keskittyy pelkästään opetuksiin. Jeesus sanoo evankeliumin alussa: ”Joka löytää näiden sanojen selityksen, se ei ole näkevä kuolemaa”. Tämä salamyhkäisyys on ristiriidassa kirkon opetusten ja Uuden testamentin kaanoniin kuuluvien kirjojen kanssa. Teema esiintyy myös Johanneksen evankeliumissa, mutta siellä sitä vastustetaan: Johanneksen mukaan pelastus ikuisesta kadotuksesta ei riipu mistään salaisuuksista. Toisaalta Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo:

»Te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät.^[1]»

ja

»Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.^[2]»

Tuomaan evankeliumissa pelastus on sen sijaan valaistunutta ymmärrystä kuulijan omasta luonteesta jumalallisen kuvana. Vaikka evankeliumissa olevat opetukset rinnastuvat usein Matteuksen ja Luukkaan evankeliumissa oleviin vastineisiinsa, ne ovat vailla kertovaa kontekstia. Tällä tavoin ne vaikuttavat salaperäisiltä eli olevan täynnä gnosista, salattua tietoa, vaikka evankeliumi ei sisällä mitään suoranaisia gnostilaisia viittauksia, kuten gnostilaista luomismyyttiä demiurgeineen, varsinaisten gnostilaisten kirjoitusten tavoin.

Johanneksen evankeliumi esittää Jeesuksen "Jumalan ainosyntyisenä poikana", antaen Jeesukselle omanlaatuisensa aseman ihmisten joukossa. Tuomaan evankeliumissa Jeesus sanoo, että "Isän valtakunta on levinnyt kaikkialle maailmaan, mutta ihmiset eivät sitä näe" (113). Tämä voidaan tulkita niin, että Jeesuksen pyrkimyksenä oli tuoda valaistusta opetuksillaan siitä, että ihmisten olemassaolo on luonteeltaan enemmän henkistä kuin materiaalista. Näin hänen väitteensä hänen omasta jumaluudestaan asettuu siihen kontekstiin, että hänen "jumaluutensa" ei rajoittunut vain häneen itseensä, vaan kuului kaikille hengellisesti uudelleensyntyneille. Myös tämä ajatus on ristiriidassa kanonisen opetuksen kanssa.

Elaine Pagels on väittänyt teoksessaan Beyond Belief, että vaikka Tuomaan evankeliumin edustama kristinuskon haara kuoli, monet merkittävät kristilliset mystikot lainasivat itsenäisesti evankeliumille tyypillisiä ajatuksia. Tällaisiin mystikoihin kuuluvat muun muassa Mestari Eckhart, Teresa Avilalainen ja Ristin Johannes.

Tuomaan evankeliumi ei viittaa Jeesukseen "Kristuksena" tai "Herrana" kuten Uusi testamentti, vaan pelkästään "Jeesuksena". Evankeliumista puuttuvat myös sellaiset kristinuskon keskeiset opit kuin synti, ajan merkit, toinen tuleminen, demonit ja Saatana. Se sisältää kuitenkin useita vertauksia, jotka löytyvät myös kanonisista evankeliumeista. Niihin sisältyvät mm. Jumalan valtakunta, Taivas, Helvetti, ikuinen kadotus, ihmeet (Jeesus käskee seuraajiaan parantamaan) ja pelastus.

Evankeliumi ei luettele kahtatoista apostolia nimiltä, mutta mainitsee Jaakob Vanhurskaan, jonka sanotaan olevan erilainen kuin muut ("Missä olettekin, teidän tulee mennä Jaakob Vanhurskaan luo. Hänen tähtensä taivas ja maa ovat syntyneet.", 12); Simon Pietarin; Matteuksen; Tuomaan, joka otetaan syrjään muista ja saa henkilökohtaista tietoa; Magdalan Marian; sekä Salomen. Vaikka tässä Maria ja Salome mainitaankin opetuslapsina, kanoniset evankeliumit mainitsevat vain miehet, mutta tekevät eron kahdentoista apostolin sisäpiirin ja "opetuslasten" välillä. Kreikankielinen sana "apostoli" ei esiinny Tuomaan evankeliumissa.

Vaikka evankeliumi mainitseekin Jaakob Vanhurskaan, jota yleisesti pidetään ympärileikkauksen kannattajana, positiivisessa valossa, Tuomaan evankeliumi myös tuomitsee ympärileikkauksen:

»Hänen oppilaansa kysyivät häneltä: 'Onko ympärileikkauksesta mitään hyötyä?' Hän sanoi heille: 'Jos siitä olisi hyötyä, ihmiset syntyisivät ympärileikattuina. Todella hyödyllinen sen sijaan on se oikea ympärileikkaus, jonka henki saa aikaan.' (53)»

Vertaus kalastajasta esiintyy sekä Tuomaan evankeliumissa että Matteuksen evankeliumissa ja muodostaa näin sopivan vertailukohteen.

Tuomas 8:

»Hän sanoi: 'Ihminen on kuin viisas kalastaja, joka heitti verkkonsa mereen. Kun hän veti sen ylös, se oli täynnä pieniä kaloja. Niiden joukosta viisas kalastaja löysi yhden suuren, hyvän kalan. Epäröimättä hän valitsi ison kalan ja heitti kaikki pienet kalat takaisin mereen. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.'»

Matteus 13:47–50:^[3]

»47 "Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.
48 Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.
49 Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista
50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.»

Tuomaan evankeliumin versio on salaperäisempi, koska se kutsuu lukijan tekemään omat johtopäätökset vertauksesta. Matteuksen evankeliumi sen sijaan tarjoaa myös vertauksen selityksen. Tuomaan versiossa puhutaan ihmisen, kalastajan, omasta toiminnasta, kun taas Matteuksen versiossa vertaus linkitetään taivaan valtakuntaan kuulumiseen.

Pienempiä eroja ovat muun muassa: Tuomaan evankeliumin versiossa erotellaan suuria ja pieniä kaloja, Matteuksen evankeliumin versiossa puolestaan hyviä ja pahoja kaloja. Tuomaan versiossa jäljelle jää vain yksi kala, Matteuksen versio antaa ymmärtää, että niitä on useampia.

Toisaalta Matteuksen evankeliumi sisältää juuri ennen kalastajavertausta myös vertaukset aarteesta ja helmestä, joissa myös puhutaan ihmisen omasta toiminnasta ja jossa myös kuvataan taivasten valtakunnan löytämistä Tuomaan evankeliumin kalastajavertauksen tyyliin:

Matteus 13:44–46:^[4]

»44 Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
45 Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä.
46 Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.»

Toinen sopiva vertailukohde on vertaus eksyneestä lampaasta, joka löytyy sekä Matteuksen, Luukkaan että Tuomaan evankeliumeista, ja Johanneksen evankeliumista kertomuksena hyvästä paimenesta.

Matteus 18:12–14:^[5]

»12 Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, niin eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää -- totisesti: hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä.
14 Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan.»

Luukas 15:3–7:^[6]

»3 Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
4 "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.
5 Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen,
6 ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.'
7 Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.»

Tuomas 107:

»Jeesus sanoi: 'Valtakunta on kuin paimen, jolla oli sata lammasta. Suurin niistä eksyi. Paimen jätti muut yhdeksänkymmentäyhdeksän ja etsi sitä yhtä, kunnes löysi sen. Kun hän oli nähnyt vaivaa, hän sanoi lampaalle: 'Sinä olet minulle rakkaampi kuin nämä yhdeksänkymmentäyhdeksän.»

Johannes 10:1–18, katkelma:^[7]

»11 Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.
12 Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,
13 koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
14 "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
16 Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni -- saadakseni sen jälleen takaisin.
18 Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.»

Matteuksen, Luukkaan ja Tuomaan evankeliumeiden versioissa itse vertaus on melko samanlainen, mutta siitä lopussa tehty tulkinta on jossain määrin erilainen. Johanneksen evankeliumin kertomus on sekä luonteeltaan että sisällöltään hyvin erilainen.

Joitakin Tuomaan evankeliumin omaperäisiä, gnostilaissävytteisiä lausumia ovat:

»Jeesus sanoi: 'Taivas häviää, ja häviää se, mikä on taivaan yläpuolella. Kuolleet eivät elä, eivätkä elävät tule kuolemaan. Silloin kuin söitte kuollutta, teitte sen eläväksi. Mitä teette, kun tulette valoon? Silloin kun olitte yksi, teistä tuli kaksi. Mitä teette, kun olette kaksi?' (11)»

»Oppilaat sanoivat Jeesukselle: 'Kerro meille, millainen lopullinen päämäärämme on.' Jeesus sanoi: 'Oletteko jo löytäneet alun, kun kerran kysytte lopusta? Loppu on siellä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Onnellinen se, joka tavoittaa alun. Hän saa tuntea myös lopun eikä ole näkevä kuolemaa.' (18)»

»Jeesus sanoi: 'Jos liha on syntynyt hengen tähden, se on ihme. Vielä suurempi ihme on, jos henki on syntynyt ruumiin tähden. Mutta sitä minä todella ihmettelen, kuinka näin suuri rikkaus on voinut asettua asumaan tähän köyhyyteen.' (29)»

»Jeesus sanoi: 'Jos teiltä kysytään: 'Mistä olette tulleet?', niin vastatkaa: 'Me olemme tulleet valosta, sieltä, missä valo syntyi itsestään. Valo otti [paikkansa] ja näyttäytyi heidän kuvassaan.' Jos teiltä kysytään: 'Oletteko te se valo?', niin vastatkaa: 'Me olemme sen lapsia ja elävän Isän valittuja.' Jos teiltä kysytään: 'Mikä todistaa teissä Isästä?', niin vastatkaa: 'Sekä liike että lepo'.' (50)»

»Jeesus sanoi: 'Teidät pelastaa se, mikä on sisimmässänne, jos tuotte sen esiin. Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole, se, mikä teiltä puuttuu, vie teidät tuhoon.' (70)»

Nykyisin tutkijat käyttävät ensisijaisesti kolmea kriteeriä päätellessään, mitä historiallinen Jeesus on todellisuudessa saattanut opettaa: useat todistukset, opetusten eroavaisuus perinteisistä opetuksista ja kontekstuaalinen luotettavuus.^lähde? Monet nykyiset tutkijat uskovat, että Tuomaan evankeliumi on kirjoitettu itsenäisesti Uudesta testamentista ja on siksi hyödyllinen lähde historiallista Jeesusta koskeville tutkimuksille.

Jos joku Tuomaan evankeliumista löytyvistä Jeesuksen opetuksista löytyy myös Q-lähteestä sekä Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista ja Paavalin kirjeistä, opetuksilla on "useita todistuksia" ja niiden voidaan katsoa suuremmalla todennäköisyydellä olevan peräisin historialliselta Jeesukselta, kun sellaisten opetusten, joilla on vain yksi todistus, kuten iso osa Johanneksen evankeliumin materiaalista.^lähde?

Jeesus-myyttiä kannattavat myyttiteoreetikot, kuten Earl Doherty, teoksen The Jesus Puzzle kirjoittaja, ja Timothy Freke, teoksen The Jesus Mysteries kirjoittaja, katsovat, että kristinusko ei saanut alkuaan historiallisesta Jeesuksesta vaan juutalaisena sovellutuksena kreikkalaisista mysteeriuskonnoista. Heidän mukaansa Jeesuksen nimiin laitettujen opetusten kokoelma toimi osana tällaisen uskonnon initiaatiomysteerejä.

Tuomaan evankeliumi on yksi viidestä Jeesus-seminaarin käyttämästä evankeliumista. Seminaarin tavoitteena oli löytää autenttisia Jeesuksen sanoja evankeliumeista. Se merkitsi täysin autenttiset sanat punaisella ja suuressa määrin autenttiset sanat vaaleanpunaisella.

Tuomaan evankeliumin opetuksista seminaari merkitsi punaisella seuraavat, suluissa kuinka monta prosenttia tutkijoista äänesti merkinnän puolesta: 54 (90%), 100:2b–3 (82%), 20:2–4 (76%), 96:1–2 (65%), 69:2 (53%).

Tuomaan evankeliumin opetuksista seminaari merkitsi vaaleanpunaisella seuraavat, suluissa kuinka monta prosenttia tutkijoista äänesti merkinnän puolesta: 36 (75%), 31:1 (74%), 45:1a (69%), 64:1–11 (69%), 36:2 (68%), 76:1–2 (68%), 86 (67%), 14:5 (67%), 39:3 (67%), 47:2 (65%), 98 (65%), 95 (65%), 33:2–3 (63%), 65:1–7 (61%), 62:2 (60%), 26 (60%), 63:1–3 (60%), 113:2–4 (59%), 35 (59%), 5:2 (57%), 89 (57%), 109 (54%), 32 (54%), 97 (53%), 10 (52%), 47:4 (52%), 9 (52%), 99:2 (52%), 78:1–2 (51%), 94 (51%), 2:1 (51%), 47:3(51%), 41 (51%), 14:4a (51%), 6 (50%), 55:1–2a (49%), 107 (48%), 21:9 (46%), 4:2 (45%).

Ennen Nag Hammadin löytöä Oksyrhynkhoksesta löydetyt Tuomaan evankeliumin kreikankieliset katkelmat tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Logia Iesu. Nämä katkelmat olivat:

• Oksyrhynkhos 1 – puolen sivun mittainen papyrus, joka sisältää lauselmat 26–33.
• Oksyrhynkhos 654 – sisältää lauselmat 1–7.
• Oksyrhynkhos 655 – jakaantuu kahdeksaan katkelmaan, jotka on merkitty kirjaimilla a–h. Osat f ja h ovat sittemmin kadonneet. Sisältää lauselmat 24 (d) sekä 36–39.

Seuraavat tutkijat ovat antaneet merkittävän panoksen Tuomaan evankeliumin tutkimukselle tai ovat kommentoineet evankeliumia laajalti:

• Harold Bloom
• Joseph Campbell, mytologisti
• Stevan L. Davies
• April DeConick, uskontotieteen apulaisprofessori, Illinois Wesleyan University; teoksen Recovering the Original Gospel of Thomas kirjoittaja
• Bart D. Ehrman, teosten The New Testament and Other Early Christian Writingsja The New Testament : A Historical Introduction to Early Christian Writings kirjoittaja.
• Craig A. Evans, Uuden testamentin tutkija, professori
• Helmut Koester, teologian professori, Harvardin yliopisto
• Marvin Meyer, kääntäjä
• Elaine Pagels, teosten Gnostilaiset evankeliumit (The Gnostic Gospels), Beyond Belief ja The Gnostic Paul kirjoittaja
• Ronald H. Miller, uskontotieteen apulaisprofessori, Lake Forest University; teoksen The Gospel of Thomas: A Guidebook For Spiritual Practice kirjoittaja
• Stephen Patterson
• Hugh McGregor Ross
• N. T. Wright, Durhamin piispa; sarjan Christian Origins and the People of God kirjoittaja

• Tuomaan lapsuusevankeliumi

• Guillaumont, Antoine Jean Baptiste, Henri-Charles Puech, G. Quispel, Walter Curt Till, and Yassah ˁAbd al-Masīh, eds. 1959. Evangelium nach Thomas. Leiden: E. J. Brill Standard edition of the Coptic text
• Pagels, Elaine, 2003. Beyond Belief : The Secret Gospel of Thomas (New York: Random House)

• Tuomaan evankeliumi. Johdanto Risto Uro, käännös ja selitykset Antti Marjanen ja Risto Uro. Teoksessa Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, s. 289–321. (2. täydennetty painos) Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5
• Koptilainen Tuomaan evankeliumi. Teoksessa Apokryfiset evankeliumit. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirja ry, 1979 (2. painos 1980). ISBN 951-95564-0-0

• The Gospel of Thomas. Teoksessa Robinson, James M. (toim.): The Coptic Gnostic Library. (Volume 2. A Complete Edition of the Nag Hammadi Codices (5 vols.)) Brill, 2002. ISBN 978-90-04-11702-0 Koptinkielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• The Gospel of Thomas. Teoksessa Robinson, James M. (toim.): The Nag Hammadi Library in English, s. 124–138. (The Definitive Translation of the Gnostic Scriptures Complete in One Volume. Composition by E. J. Brill, The Netherlands. 3rd revised edition) HarperSanFrancisco, 1990. ISBN 0-06-066935-7 Englanninkielinen käännös.

• Evans, Craig A.: ”Kyseenalaisia tekstejä – Osa I: Tuomaan evankeliumi”, Jeesus-huijaus paljastuu, s. 61–92. Suomentanut Anne Leu. Juva: Perussanoma, 2015. ISBN 978-951-888-713-6
• Huuhtanen, Pauli & Marjanen, Antti & Uro, Risto: Jeesuksen salaiset sanat: Tuomaan evankeliumi. (2. tarkistettu painos) Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-218-6
• Mielty, Kalervo: Tuomaan evankeliumin avain. Helsinki: Arator, 2000. ISBN 952-9619-19-7
• Marjanen, Antti & Uro, Risto: Tuomaan evankeliumi. Teoksessa Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. (3. uusittu painos) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26043-6

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuomaan evankeliumi Wikimedia Commonsissa

• Tuomaan evankeliumi, suomennos
• Tuomaan evankeliumi, interlineaarinen suomennos koptin kielestä
• The Gospel of Thomas. The Gnostic Society Library. (englanniksi)
• The Gospel of Thomas Fragments from Oxyrhynchus. The Gnostic Society Library. (englanniksi)
• The Gospel of Thomas. Early Christian Writings. (englanniksi)