Umpijärvi

Umpijärvi eli laskujoeton järvi ^[1] tarkoittaa hydrologiassa järveä, jolla ei ole laskujokia tai -ojia.

Humidissa ilmastossa umpijärven valuma-alue ja sitä ympäröivä vedenjakaja sisältyvät kokonaan laajemman valuma-alueen sisälle siten kuin edempänä selostetaan. Aridissa ilmastossa sen ympärille muodostuu sisäinen valuma-alue. Aridin ilmaston umpijärvien tyyppejä ovat aavikkojärvi, suolaliejukko ja chott.

Kosteassa ilmastossa umpijärven vesi on yleensä peräisin sekä järven pohjassa olevien lähteiden tuomasta pohjavedestä että taivaalta satavasta lumesta tai vedestä. Jos valuma-alueen sadanta on suurta, kasvaa umpijärvi ja sen valuma-alue alkaa täyttyä. Vesi voi kuitenkin poistua joko haihtumalla ilmaan tai imeytymällä maaperään. Imeytyminen johtaa veden poistumiseen valuma-alueelta vain, jos pohjavesi pääsee virtaamaan maaperän huokosissa pois valuma-alueelta. Maaperässä voi silloin olla esimerkiksi kallioruhje tai jäätikköjokikerrostumia, joihin vesi vajoaa ja sitten suodattuu sieltä eteenpäin.

Mikäli valuma-alueen sadannalle ei löydy vastapainoksi riittävästi kokonaishaihduntaa ja muuta maanalaista veden virtaamaa, täyttyy valuma-alueen allas ja järvelle syntyy vedenjakajan kynnykselle laskujoki, joka vuorostaan kuluttaa kynnystä niin kauan kunnes järvi on tyhjä tai kynnys ei enää alene. Samaan lopputilanteeseen päästään, jos umpijärvelle kaivetaan laskuoja. Lasku-uomainen järvi osallistuu ympäröivän valuma-alueen tapahtumiin saamalla esimerkiksi uusia kaloja.

Umpijärvet ovat herkkiä ympäristön muutoksille. Järveen päätyneet ravinteet tai hapan sade jää vaivaamaan järven ekosysteemiä pitkään. Toisaalta, jos ravinteita ei tule ympäristöstä järveen riittävästi, esimerkiksi pienen valuma-alueensa takia, muodostuu siitä helposti oligotrofinen järvi.

Suppa on harjualueen painaumaan syntynyt järvi tai lampi. Harjualueiden maaperä muodostuu jääkauden jäätikköjokien tuomasta kivestä, sorasta ja hiekasta. Tällainen aines läpäisee hyvin vettä, joten suppaan kertynyt vesi imeytyy helposti maaperään. Vettä kuitenkin kertyy suppaan samasta syystä. Silloin pohjaveden yläpinta on supan pohjan yläpuolella ja pohjavesi pääsee suotumaan hiekan läpi suppaan, joka täyttyy vedellä. Supan vedenpinta seuraakin harjualueen pohjaveden pinnan vaihteluita, vaikka siihen sataisikin runsaasti vettä.^[2]

Suojärvi on alkujaan syntynyt jääkauden jälkeen luontaiseen maaperän painaumaan, mutta järven ympäristö on alkanut tämän jälkeen soistumaan. Soistuminen on hidas mutta vääjäämätön prosessi kosteilla seuduilla. Sammalikko kasvattaa paksuuttaan ja kasvukerroksen alle kertyy turvetta. Turvekerros on kasvanut tuhansien vuosien aikana useita metrejä tai jopa toistakymmentä metriä. Tällaisen soistumisprosessin aikana järven tulo-ojat tai laskuoja voi tyrehtyä. Soilla tavataankin luonnontilaisina järviä ja lampia, joilta puuttuvat sekä tulo- että laskuojat kokonaan.^[2]

Euroopassa sijaitsee muutama umpijärvi. Itävallan ja Unkarin rajalla oleva Neusiedlerjärven vedenpinta on noin 115 metriä merenpinnan yläpuolella. Italian Umbriassa sijaitsee Trasimenojärvi, jonka vedenpinta on 258 metriä merenpintaa korkeammalla.

Kryptodepressio on valuma-alueen merenpinnan alapuolelle ulottuva osa. Varsin usein tällainen alue täytyy vedellä ja muodostaa järven. Jos vedenpinta ei nouse merenpintaa ylemmäksi, sille ei voi muodostua laskujokea mereen. Suurimman järven Kaspianmeren vedenpintakin jää noin 30 metriä merenpinnan alle, ja ehkä kuuluisimman alankojärven Kuolleenmeren vedenpinta on 420 metriä merenpintaa alempana. Kaspianmeren lähellä sijaitsee Araljärvi, joka on myös vastavanlainen. Australian suurin järvi Eyrejärvi on laskujoeton ja samalla sen vedenpinta jää 15 metriä merenpintaa alemmaksi.

Vuoristossa pinnanmuodot voivat olla sellaisia, että järvialtaan pohja jää sitä ympäröivien harjanteiden ympäröiväksi, vaikkei se sijaitsekaan alangolla. Amerikassa sijaitseva Kalliovuorten Iso Suolajärvi on tästä ominaisuudesta tunnettu. Keski-Aasiassa vastaavia järviä ovat Balkašjärvi, Issyk Kul ja Kara-Kul.

Afrikassa tunnetuimat umpijärvet ovat Turkanajärvi ja Tšadjärvi, jotka sijaitsevat aavikolla. Sellainen on myös Autralian Eyrejärvi.