Viipurin lääninvankilan joukkomurha
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.–28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, Viipurin taistelun aikana aivan Suomen sisällissodan loppuvaiheessa. Viipurin lääninvankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 poliittista vankia. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana yksittäisenä punaisten joukkojen suorittamana joukkomurhana.
Tapahtumien kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakaartilaisia johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.[1][2] Viimeinen uhri oli seuraavana aamuna surmattu sosialidemokraattinen toimittaja Paavo V. Viitanen, joka oli piileskellyt vankilan kirkossa.[3]
Kosto surmista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen valkoiset ampuivat Viipurissa suurimman osan murhiin osallistuneista, kuten teloitusta johtaneen Kaipiaisen ja Piskosen. Kaipiainen jäi vangiksi Myllymäen koulussa toimineessa kenttäsairaalassa, jonka pihalla hänet teloitettiin 23. toukokuuta 1918.[4] Vangittujen ja ammuttujen joukossa olivat myös Lappeenrannan hiihtokomppaniaan kuulunut Paavo Vesterinen, punakaartilaiset Manu Sokura, Eetu Turunen ja Toivo Manninen sekä Kaipiaisen adjutantti Eemil Ihalainen.
Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana. Viipurin murhien kostamisen arvellaan olevan yhtenä motiivina myöhemmille Lappeenrannan ja Taipalsaaren punaisten teloituksille. On myös arveltu, että käsky niihin olisi tullut ylemmältä taholta, mutta siitä ei kuitenkaan ole todisteita.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jaakko Paavolainen: Poliittiset välivaltaisuudet Suomessa 1918 I, Punainen terrori. (s. 160-165) Tammi, 1966.
- Marko Tikka & Antti O. Arponen: Koston kevät: Lappeenrannan teloitukset 1918. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23450-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paavolainen (1966) s. 160-165
- ↑ Suomi80, 27.4. - 3.5.1918. Lähteessä on ilmeisesti sekoitettu valkoisten Hjalmar Saari ja punaisten Hjalmar Kaipainen.
- ↑ Marttinen, Seppo: ”Viipurin lääninvankilan joukkomurha 1918”, Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939, s. 222. Helsinki: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 2019. ISBN 978-952-69280-2-9 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Tikka & Arponen (1999) s. 248
- ↑ Tikka & Arponen (1999), s. 264