Yrjö Rautio

Yrjö Antero Rautio (s. 29. tammikuuta 1949 Ylitornio)[1] on suomalainen toimittaja. Hän työskenteli vuosina 1988–2004 Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan Kansan Uutisten päätoimittajana.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautio syntyi muurari Toivo Johannes Raution ja Hilda Josefina Syväjärven perheeseen. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuosina 1973–1974 oli Lea Irma Kaarina Laurikkala ja toinen vuodesta 1980 on Pirjo Maija-Liisa Peltonen. Rautio tuli ylioppilaaksi vuonna 1970 ja valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1978 pääaineenaan sosiologia. Heti valmistuttuaan hän meni töihin oululaiseen Kansan Tahtoon, joka oli tuolloin Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) äänenkannattaja. Rautio työskenteli lehden toimitussihteerinä ja -päällikkönä 1978–1983 sekä päätoimittajana 1983–1988.[2] Hän oli 1980-luvulla yksi kansandemokraattisen liikkeen enemmistön keskeisimmistä ideologeista. SKDL:n liittoneuvoston jäsen Rautio oli vuosina 1988–1990.[2]

Vuonna 1988 Rautio valittiin SKDL:n pää-äänenkannattajan Kansan Uutisten päätoimittajaksi,[2] jossa tehtävässä hän jatkoi tammikuuhun 2004. Rautio erosi lehden palveluksesta ja puolueesta ajauduttuaan erimielisyyksiin Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen kanssa.[3] Hän väitti puolueen ja sen johtajan unohtaneen aatteellisen perintönsä ja vaati paluuta marxismiin.[4] Irtisanouduttuaan Rautio väitti Kansan Uutisten purkaneen hänen työsuhteensa perusteetta kesken irtisanomisajan. Käräjäoikeus piti lehden menettelyä lainmukaisena. Osapuolet sopivat kiistan ennen hovioikeuskäsittelyn alkua. Tapahtuneen jälkeen Rautio kirjoitti Apu-lehteen kolumneja ja hänet palkattiin myöhemmin lehden toimittajaksi. Rautio esittää lyhyistä kommenteista koostuvia lausahduksia, mitkä hän sisällyttää poliittisiin kolumneihinsa ”heittolaukauksina”.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rautio Yrjö Antero Kemin Lyseon seniorisivut. Google Sites: Kemin lyseon seniorit. Arkistoitu 20.11.2015. Viitattu 17.11.2015.
  2. ↑ a b c Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 782. (Rautio, Yrjö) Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7
  3. ↑ KU:n Rautio eroaa ja arvostelee Siimestä Yle Uutiset. 7.1.2004. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.10.2018.
  4. ↑ Moilanen, Anne: Kadonnutta Marxia metsästämässä. Ylioppilaslehti, 16.1.2004, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjö_Rautio&oldid=22425749”