Anthony Hopkins
| Anthony Hopkins | |
|---|---|
 Anthony Hopkins Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2010. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Philip Anthony Hopkins |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1937 Margam, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | näyttelijä, säveltäjä, taidemaalari, ohjaaja, elokuvatuottaja |
| Puoliso |
|
| Lapset | 1 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1960– |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
| Parhaan miespääosan Oscar | |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Philip Anthony Hopkins (s. 31. joulukuuta 1937 Margam, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta) on walesilais-yhdysvaltalainen näyttelijä, säveltäjä, taidemaalari, ohjaaja ja elokuvatuottaja. Hänet tunnetaan muun muassa Hannibal Lecterin roolista, josta hän sai Oscar-palkinnon parhaasta miespääosasta elokuvassa Uhrilampaat (1991).[1] Vuonna 2021 Hopkins palkittiin toisen kerran miespääosan Oscarilla, tällä kertaa elokuvasta Isä (2020). Hän on saanut urallaan lisäksi kolme BAFTA-, kaksi Emmy-palkintoa ja yhden Golden Globen.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopkins syntyi Margamissa, Port Talbotissa. Hänen vanhempansa olivat Muriel Anne Yeats ja Richard Arthur Hopkins, jotka lähettivät hänet kouluun Pontypooliin. Sen jälkeen hän kävi Cowbridge Grammar Schoolia. 15-vuotiaana hän tapasi Richard Burtonin, jonka innoittamana päätti ryhtyä näyttelijäksi. Hopkins lähti opiskelemaan Cardiffiin Royal Welsh College of Music & Dramaan, josta valmistui vuonna 1957. Tämän jälkeen hän oli kaksi vuotta armeijassa ja sen jälkeen muutti Lontooseen opiskelemaan Royal Academy of Dramatic Artsiin.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopkins aloitti uransa teatteriseurueessa,[2] ja teki debyyttinsä The Quare Fellow -näytelmässä 1960.[3] Hänen ensimmäiset vuotensa meni teatteriseurueessa, mutta Laurence Olivier pyysi vuonna 1965 häntä liittymään Kansallisteatteriin, jossa Hopkins aloitti varamiehenä.[2] Hän pääsi esiintymään muun muassa Julius Caesarissa.[4] Vaikka Hopkins saikin jo mainetta teatterissa, hän halusi esiintyä myös elokuvissa. Vuonna 1968 hän sai roolin elokuvasta Leijona talvella, jossa hän esitti Rikhard I Leijonamieltä.[2] Hopkins oli roolistaan BAFTA-palkintoehdokkaana.[4] Hopkins jatkoi samaan aikaan uraansa myös teatterissa ja esiintyi muun muassa Broadway-näytelmässä Equus vuonna 1974.[2]
Hopkins esiintyi vielä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa enemmän televisiotuotannoissa kuin elokuvissa. Hän oli mukana muun muassa sellaisissa palkituissa tuotannoissa kuin minisarjassa QB VII – Natsilääkäri ja Lindberghin kidnappauksessa sekä Bunkkerissa, jossa hän esitti Adolf Hitleriä. Viimeksi mainituista Hopkins voitti Emmy-palkinnon.[4] Yhdysvaltalaisen QB VII – Natsilääkärin ansiosta Hopkins sai nimeä myös Yhdysvalloissa. Seuraavien vuosien aikana hänet liitettiin usein neuroottisiin ja intensiivisiin rooleihin, joita hän esitti elokuvissa Henkimaailman kahleissa, Lumous, jossa hän oli outo vatsastapuhuja, ja Bounty – kapina laivalla, jossa hän oli kapteeni William Bligh.[5]
Nousu tähdeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1991 Hopkins matkusti Australiaan kuvaamaan elokuvaa Spotswood – elämää tohvelitehtaassa. Samoihin aikoihin ilmestyi teattereihin Uhrilampaat, jossa hän esitti murhanhimoista ihmissyöjää Hannibal Lecteriä. Hopkins voitti elokuvasta Oscar- ja BAFTA-palkinnon, ja se muutti hänen asemansa Hollywoodissa pienten elokuvien luonnenäyttelijästä suureksi elokuvatähdeksi. Seuraavaksi hän esiintyikin suuressa brittituotannossa Talo jalavan varjossa.[4]
Vuonna 1992 Hopkins näytteli Francis Ford Coppolan elokuvassa Bram Stokerin Dracula vampyyrimetsästäjä Van Helsingiä. Hänen seuraavia roolejaan olivat Pitkän päivän illassa alistettu ja uhrautuva hovimestari, Varjojen maissa kirjailija C. S. Lewis ja Nixonissa Richard Nixon. Varjojen maista ja Nixonista Hopkins sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta, ja Varjojen maista hän voitti BAFTA-palkinnon. 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Hopkins teki sekä vaativia luonnerooleja että rooleja suurissa elokuvissa. Ensimmäiseksi mainittuihin kuuluu muun muassa suoritus Pablo Picassona elokuvassa Vuodet Picasson kanssa. Suuren budjetin elokuvia olivat muun muassa Steven Spielbergin ohjaama Amistad, joka kertoi orjalaivan kapinasta ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä ja jossa Hopkins näytteli Oscar-ehdokkuuden arvoisesti John Quincy Adamsia, Zorron naamio ja Saanko esitellä: Joe Black.[4] Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä Elokuun tunteita valmistui 1996.[6]
Vuonna 1999 kuvatun Shakespeare -sovituksen Titus jälkeen Hopkins jäi sapattivapaalle ja teki vain ääniroolit elokuvissa M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2 ja The Grinch. Hopkins palasi, kun hän sai tilaisuuden näytellä jälleen Hannibal Lecteriä Uhrilampaiden jatko-osassa Hannibal (2001). Hän uusi roolinsa jälleen vuotta myöhemmin elokuvassa Punainen lohikäärme.[4] Hannibal menestyi hyvin lippuluukuilla, mutta kriitikot eivät pitäneet elokuvasta eivätkä myöskään seuraavaksi valmistuneista Pedon sydämestä eikä toimintakomedia Bad Companystä, jotka eivät pärjänneet myöskään lippuluukuilla. Punainen lohikäärme palautti kuitenkin Hopkinsin jälleen kriitikkojen suosioon.[5]
Hopkins sai tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 2003, jolloin valmistui myös elokuva Ihmisen tahra. Hänen seuraaviin rooleihinsa kuuluivat Ptolemaios I elokuvassa Aleksanteri ja Burt Munro elokuvassa Maailman nopein intiaani.[6] Vuonna 2006 Hopkins sai urastaan Golden Globen Cecil B. DeMille -palkinnon.[2] Samana vuonna hän esiintyi Bobbyssä, jonka kaikki näyttelijät palkittiin Hollywoodin elokuvajuhlilla yhteispalkinnolla parhaana näyttelijäryhmänä. Vuonna 2007 Hopkins palasi ohjaajaksi, kun hän ohjasi itse kirjoittamansa tieteistarinan Slipstream.[6] Hopkins on harrastanut uransa aikana myös maalaustaidetta, ja hänen tekemiään maisemia ja abstrakteja muotokuvia esiteltiin lontoolaisessa galleriassa vuonna 2010.[7] Samana vuonna valmistui myös The Wolfman, uusintaversio vuoden 1941 elokuvasta Ihmissusi.[2] Lisäksi Hopkins näytteli vuonna 2010 Woody Allenin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa You Will Meet a Tall Dark Stranger.
Vuonna 2011 Hopkins näytteli pääosan jännityselokuvassa The Rite, ja Marvel Comicsin sarjakuvahahmo Thoriin pohjautuvassa elokuvassa Thor hän esitti nimihahmon isä Odinia. Seuraavana vuonna Hopkins esiintyi elokuvien 360 ja Hitchcock päärooleissa, ja vuonna 2013 hän oli mukana toimintakomediassa Red 2 ja Thorin jatko-osassa Thor: The Dark World. Vuonna 2014 hän esiintyi elokuvissa Noah, Solace ja Kidnapping Freddy Heineken.
Elokuvanäyttelijänä tunnettu Hopkins näytteli poikkeuksellisesti televisiossa vuonna 2016 HBO:n tieteissarjassa Westworld. Edellisen kerran hän oli esiintynyt televisiosarjassa vuonna 1989. Hopkins palasi Robert Fordin rooliin Westworldin toisella tuotantokaudella vuonna 2018. Hopkins esiintyi päärooleissa vuonna 2019 elokuvassa Kaksi paavia ja vuonna 2020 elokuvassa Isä. Jälkimmäisestä hän voitti parhaan miespääosan Oscar-palkinnon – toistamiseen urallaan.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopkins meni ensimmäisen kerran naimisiin 30-vuotiaana Petronella Barkerin kanssa. He saivat liitostaan yhden lapsen, näyttelijä Abigail Hopkinsin. 1970-luvun alussa Hopkins erosi ensimmäisestä vaimostaan ja oli jo kihloissa Jennifer Lyntonin kanssa. Hopkinsin ja Lyntonin liitto kesti lähes 30 vuotta. Hopkins avioitui kolmannen kerran, kun hän nai kolumbialaisnäyttelijä Stella Arroyaven 2003.[6]
Hopkins sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 2000. Vuonna 1993 kuningatar oli aateloinut Hopkinsin, mikä antoi hänelle kunnian käyttää Sir-liitettä nimensä edessä. Poikkeuksellisesti Hopkins sai luvan käyttää sitä vielä saatuaan Yhdysvaltain kansalaisuuden.[6] Hopkinsilla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä.[8]
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Anthony Hopkinsin filmografia ja teatteriesiintymiset
| Elokuvat | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli | Muuta[5][9][10][11] |
| 1968 | Leijona talvella | The Lion in Winter | Rikhard I Leijonamieli | Ehdokkuus parhaan miessivuosan Bafta-palkintoon |
| 1969 | Hamlet | Claudius | ||
| 1972 | Sota ja rauha | War & Peace | Pierre Bezuhov | minisarja Parhaan miespääosan Bafta-televisiopalkinto |
| 1975 | Kaikenkarvaiset ystävämme | All Creatures Great and Small | Siegfried Farnon | televisioelokuva |
| 1976 | Lindberghin tapaus | The Lindbergh Kidnapping Case | Bruno Hauptmann | televisioelokuva Emmy-palkinto parhaasta miespääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa |
| 1978 | Lumous | Magic | Corky Withers | Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa Ehdokkuus parhaan miespääosan Bafta-palkintoon |
| 1980 | Elefanttimies | The Elephant Man | tohtori Frederick Treves | |
| 1981 | Bunkkeri | The Bunker | Adolf Hitler | televisioelokuva Emmy-palkinto parhaasta miespääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa |
| Ristin varjossa | Peter and Paul | Paavali | televisioelokuva | |
| 1984 | Bounty – kapina laivalla | The Bounty | William Bligh | |
| 1987 | 84 Charing Cross Road | Frank Doel | ||
| 1988 | Kymmenes mies | The Tenth Man | Jean Louis Chavel | televisioelokuva Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa |
| 1991 | Uhrilampaat | The Silence of the Lambs | Hannibal Lecter | Parhaan miespääosan Oscar-palkinto Parhaan miespääosan Bafta-palkinto National Board of Review’n parhaan miessivuosan palkinto Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa |
| 1992 | Talo jalavan varjossa | Howards End | Henry J. Wilcox | |
| Bram Stokerin Dracula | Bram Stoker’s Dracula | tohtori Abraham Van Helsing | ||
| Chaplin | George Hayden | |||
| 1993 | Pitkän päivän ilta | The Remains of the Day | James Stevens | National Board of Review’n parhaan miespääosan palkinto (yhteispalkinto Pitkän päivän illasta ja Varjojen maasta) Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon Ehdokkuus parhaan miespääosan Bafta-palkintoon Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa |
| Varjojen maat | Shadowlands | C. S. Lewis | Parhaan miespääosan Bafta-palkinto National Board of Review’n parhaan miespääosan palkinto (yhteispalkinto Pitkän päivän illasta ja Varjojen maasta) | |
| Intohimon tuulet | The Legends of the Fall | William Ludlow | ||
| 1995 | Nixon | Richard Nixon | Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa Ehdokkuus parhaan miespääosan SAG-palkintoon Ehdokkuus parhaan näyttelijäkokoonpanon SAG-palkintoon | |
| 1997 | Reunalla | The Edge | Charles More | |
| Amistad | John Quincy Adams | Ehdokkuus parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon Ehdokkuus parhaan miessivuosan Golden Globe -palkintoon Ehdokkuus parhaan miessivuosan SAG-palkintoon | ||
| 1998 | Zorron naamio | The Mask of Zorro | Don Diego de la Vega/Zorro | |
| Saanko esitellä: Joe Black | Meet Joe Black | William Parrish | ||
| 1999 | Titus | Titus Andronicus | ||
| 2000 | Vaarallinen tehtävä II | Mission: Impossible II | operaatiojohtaja Swanbeck | |
| The Grinch | How the Grinch Stole Christmas | kertoja | äänirooli | |
| 2001 | Hannibal | Hannibal Lecter | ||
| 2002 | Punainen lohikäärme | Red Dragon | ||
| Bad Company | Officer Oakes | |||
| 2003 | Ihmisen tahra | The Human Stain | Coleman Silk | |
| 2004 | Aleksanteri | Alexander | Ptolemaios I | |
| 2005 | Todiste | Proof | Robert | |
| Maailman nopein intiaani | The World's Fastest Indian | Burt Munro | ||
| 2006 | Bobby | John | Ehdokkuus parhaan näyttelijäkokoonpanon SAG-palkintoon | |
| 2007 | Beowulf | Hroðgar | ||
| Fracture – murtumaton | Fracture | Ted Crawford | ||
| 2010 | The Wolfman | Sir John Talbot | ||
| You Will Meet a Tall Dark Stranger | Alfie Shebritch | |||
| 2011 | The Rite | isä Lucas Trevant | ||
| Thor | Odin | |||
| 2013 | Hitchcock | Alfred Hitchcock | ||
| Thor: The Dark World | Odin | |||
| 2014 | Noah | Nooan isoisä Metusalah | ||
| 2017 | Transformers: Viimeinen ritari | Transformers: The Last Knight | Sir Edmund Burton | |
| Thor: Ragnarök | Odin | |||
| 2018 | Kuningas Lear | King Lear | Kuningas Lear | Televisioelokuva |
| 2019 | Kaksi paavia | The Two Popes | Benedictus XVI | Ehdokkuus parhaan miessivuosan Golden Globe -palkintoon Ehdokkuus parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon |
| 2020 | Isä | The Father | Anthony | Parhaan miespääosan Oscar-palkinto Parhaan miespääosan Bafta-palkinto Ehdokkuus parhaan miespääosan Golden Globe -palkintoon |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mayer, Geoff: Guide to British cinema. Westport: Greenwood Publishing Group, 2003. ISBN 0-313-30307-X Google-kirjat (viitattu 20.8.2011). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hopkins, Anthony (1937-) BFI Screenonline. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Anthony Hopkins biography BBC Wales. BBC. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Mayer, s. 187.
- ↑ a b c d e f Mayer, s. 188.
- ↑ a b c Erickson, Hal: Anthony Hopkins film biography Allrovi. Rovi Corporation. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Sir Anthony Hopkins Biography Bio. Arkistoitu 6.9.2011. Viitattu 4.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Anthony Hopkins' art to go on show BBC Wales Arts. 25.1.2010. BBC. Viitattu 21.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Fessier, Bruce: 'Westworld' star Anthony Hopkins explores consciousness The Desert Sun. 2.1.2017. Gannett Company. Viitattu 26.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Anthony Hopkins film biography Allrovi. Rovi Corporation. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Filmography by type for Anthony Hopkins Internet Movie Database. IMDb.com, Inc. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Awards for Anthony Hopkins Internet Movie Database. IMDb.com, Inc. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anthony Hopkins Wikimedia Commonsissa
- Anthony Hopkins Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Anthony Hopkins Elonetissä.
| ||||||||||||||||||||||
