Apokryfiset kirjat

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Jeesus Kristus Syntymä Ristiinnaulitseminen Ylösnousemus
Raamattu Vanha testamentti Uusi testamentti Evankeliumi Raamatun kaanon
Teologia Jumala Kolminaisuus Isä Poika Pyhä Henki Apologetiikka Kaste Kirkko Kristologia Lähetystyö Pelastus Uskontunnustus
Historia Aikajana Apostolit Pietari Paavali Maria Varhaiskristillisyys Kirkkoisät Konstantinus Kirkolliskokoukset Augustinus Suuri skisma Ristiretket Akvinolainen Uskonpuhdistus Luther
Tunnustuskunnat Läntinen Katolinen Protestantismi Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Kalvinismi Evankelikalismi Pyhitysliike Luterilaisuus Metodismi Helluntaiherätys Itäinen Idän katoliset kirkot Ortodoksinen kirkko Orientaaliortodoksiset kirkot Restorationismi Jehovan todistajat Myöhempien aikojen pyhien liike Ykseyshelluntailaisuus
Muuta aiheesta Jumalanpalvelus Kirkko Kirkkovuosi Taide Kritiikki Ekumenia Musiikki Rukous Saarna Symbolit
Kristinuskon teemasivu
n k m

Apokryfiset kirjat eli apokryfikirjat tai apokryfit ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Juutalaisuudessa kanonisoitu tekstikokoelma on heprealainen raamattu Tanak ja kristinuskossa Raamattu. Apokryfisiä kirjoja on eri tekstikokoelmissa vaihtelevasti eri aikoina ja eri kirkkokunnissa.^[1] Apokryfinen (m.kreik. ἀπόκρυφος, apokryfos) tarkoittaa ”kätketty”.^[2] Nimitys juontuu siitä, ettei apokryfisiä kirjoja yleensä luettu kristillisissä jumalanpalveluksissa, vaikka ne olivat saatavilla.

Juutalaisuudessa apokryfisiä ovat kaikki tekstit, jotka eivät kuulu Tanakiin. Kristinuskon apokryfikirjoista puhuttaessa Vanhan ja Uuden testamentin apokryfikirjojen välillä on tehtävä selvä ero. Vanhan testamentin apokryfikirjat eli niin kutsutut deuterokanoniset kirjat ovat osa Raamattua, tosin varsinkaan protestanttisessa kristillisyydessä niitä ei tunnusteta muiden Raamatun kirjojen arvoisiksi.^[2] Sen sijaan Uuden testamentin apokryfeillä ei milloinkaan ole ollut laajasti tunnustettua asemaa kristinuskon piirissä.

Katolinen kirkko nimittää apokryfisiksi pelkästään Raamatun kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Niitä kirjoja, jotka kuuluvat kristilliseen Raamattuun, se nimittää deuterokanonisiksi kirjoiksi.

Toisen temppelin aikana juutalaisissa piireissä laadittiin useita tekstejä, jotka eivät päätyneet Vanhan testamentin kaanoniin. Ajallisesti ne sijoittuvat Vanhan ja Uuden testamentin väliseen aikaan. Kirjoitukset voidaan jakaa kahteen osaan. Osa kirjoista, niin sanotut deuterokanoniset kirjat eli (Vanhan testamentin) apokryfikirjat, ovat sellaisia, jotka jotkut kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet osaksi Vanhaa testamenttia. Osa kirjoista on puolestaan juutalaista uskonnollista kirjallisuutta; niillä ei ole koskaan ollut tunnustettua asemaa. Näistä käytetään puolestaan nimitystä (Vanhan testamentin) pseudepigrafiset kirjat.

Pääartikkeli: Deuterokanoniset kirjat

Deuterokanoniset kirjat ovat Vanhan testamentin apokryfisiä kirjoja, jotka luokitellaan katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä osaksi Raamatun kaanonia, mutta protestanttisissa kirkoissa apokryfiksiksi. Deuterokanonisiksi katsotaan kirjat, jotka ovat mukana juutalaisen Raamatun vanhimmassa kreikankielisessä käännöksessä, mutta eivät juutalaisten nykyisin käyttämässä raamatussa eli Tanakhissa. Kun Tanakhin kokoonpano ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla lopullisesti vakiintui, nämä kirjat jätettiin siitä pois, koska uskottiin, ettei profeettoja ollut esiintynyt enää Artakserkses II:n ajan jälkeen.^[3] Deuterokanonisilla kirjoilla on kuitenkin aina, myös protestanttisuudessa, ollut tunnustetumpi asema kuin Uuden testamentin apokryfeillä.

Hieronymus, joka laati Raamatun latinankielisen käännöksen, Vulgatan, piti näitä kirjoja toissijaisina eli deuterokanonisina, mutta otti ne kuitenkin mukaan käännökseensä erottamatta niitä omaksi ryhmäkseen.^[3] Katolinen kirkko vahvisti lopullisesti Trenton kirkollis­kokouksessa vuonna 1546, että niillä on sama ohjeellinen arvo kuin muillakin Raamatun kirjoilla.^[4]

Protestanttisen suuntauksen reformoidut kirkot käyttävät apokryfisiä kirjoja tuskin lainkaan. Sen sijaan luterilaiset seuraavat Martti Lutherin neuvoa ja pitävät niitä hyödyllisinä, mutta eivät kanonisten kirjojen veroisina. Luther sijoitti apokryfiset kirjat Vanhan testamentin muiden kirjojen jälkeen otsikolla ”Apokryfit. Toisin sanoen kirjat, joita ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea.” Niillä on Lutherin mukaan oma merkityksensä kirkossa ja Raamatussa, vaikkei niitä ole otettu juutalaisten hepreankieliseen raamattuun.^[5]

Vanhan testamentin apokryfikirjoja, jotka katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat hyväksyneet deuterokanonisiksi, ovat seuraavat. Ne sisältyvät myös apokryfisten kirjojen osastoon Lutherin Raamatussa ja sen mukaisesti muun muassa niissä suomenkielisissä painoksissa, joissa ne ovat mukana,^[6] sekä myös englanninkieliseen King James Bibleen.

• Tobitin kirja
• Juditin kirja
• Esterin kirjan lisäykset (Kreikkalainen Esterin kirja)
• Ensimmäinen makkabilaiskirja
• Toinen makkabilaiskirja
• Viisauden kirja
• Sirakin kirja (Ecclesiasticus)
• Barukin kirja
• Jeremian kirje (latinalaisissa ja vanhoissa protestanttisissa laitoksissa Barukin kirjan 6. lukuna)^[7]
• Danielin kirjan lisäykset:
  • Susanna (Vulgatassa Dan. 13, Septuagintassa joskus ennen Danielin kirjaa)
  • Danielin maineteot ja koettelemukset eli Bel ja lohikäärme (Vulgatassa Dan. 14, Septuagintassa joskus ennen Danielin kirjaa)
  • Asarjan rukous ja Kolmen miehen kiitoslaulu (Vulgatassa ja Septuagintassa Dan. 3:24–90)

Seuraavat kirjat on Vulgata Clementinassa sijoitettu erilliseksi liitteeksi. Ne sisältyvät myös King James Bibleen,^[8] mutta Lutherin Raamatussa näistä on mukana vain Manassen rukous. Ortodoksisessa Raamatussa Kreikkalainen Esran kirja on nimellä Ensimmäinen Esran kirja. Lisäksi kirkko lukee kanoniseksi manassen rukouksen (osana Oodien kirjaa).

• Manassen rukous
• Kolmas Esran kirja (Kreikkalainen Esran kirja)
• Neljäs Esran kirja (Esran ilmestys)

Ortodoksinen kirkko käyttää katolisten deuterokanonisten kirjojen lisäksi myös seuraavia Septuagintaan kuuluvia kirjoja:

• Psalmi 151
• Kolmas makkabilaiskirja
• Neljäs makkabilaiskirja

Muutamat kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet Raamattuun kuuluviksi myös seuraavat kirjat. Näitä ei ole Vulgatassa, Septuagintassa eikä Lutherin Raamatussa tai esimerkiksi King James Biblessä.

• Armenian kirkossa:
  • Kahdentoista patriarkan testamentit^[3]
• Etiopian kirkossa:
  • Riemuvuosien kirja^[3]
  • Henokin kirja^[3]
• Psalmi 154
• Salomon oodit
• Salomon psalmit

Lisäksi Vanhan testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluu joukko juutalaisia uskonnollisia kirjoituksia, joita rabbiininen juutalaisuus ei lue heprealaiseen raamattuun kuuluvaksi eikä mikään kirkkokunta Raamattuun kuuluvaksi.

• Neljäs Barukin kirja eli Jeremian kirjasta poisjätetyt (paraleipomena)
• Toinen Henokin kirja
• Kolmas Henokin kirja
• Hesekielin salainen kirja
• Jesajan taivaaseenastuminen
• Viides makkabilaiskirja
• Profeettojen elämät

Ilmestyskirjallisuutta:

• Aadamin ilmestys
• Abrahamin ilmestys
• Toinen Barukin kirja eli syyrialainen Barukin ilmestys
• Kolmas Barukin kirja eli kreikkalainen Barukin ilmestys
• Elian ilmestys
• Esran ilmestys
• Mooseksen ilmestys
• Sadrakin ilmestys
• Sefanjan ilmestys

Testamentteja:

• Kahdentoista patriarkan testamentit
• Aadamin testamentti
• Abrahamin testamentti
• Iisakin testamentti
• Jaakobin testamentti
• Jobin testamentti
• Salomon testamentti

Aadamista ja Eevasta kertovaa kirjallisuutta:

• Aadamin ja Eevan riita Saatanan kanssa
• Aadamin ja Eevan elämä

Pääartikkeli: Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus

Uuden testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluu suuri joukko erilaisia varhaiskristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty Uuden testamentin ulkopuolelle. Suurin osa niistä on kirjoitettu vasta toisella vuosisadalla tai myöhemmin, jolloin varhaiskristillistä kaanonia on pidetty enimmäkseen vakiintuneena.^[9]

Sisällöltään ja lajityypiltään kirjoituksia on hyvin monenlaisia, aidoista opetusten kokoelmista ja kirjeistä aina selviin väärennöksiin, taruihin ja setiläisen gnostilaisuuden kirjoituksiin saakka. Aitoja ja yleisesti arvostettuja opetustekstejä ovat muun muassa apostolisten isien kirjoitukset, jotka sijoittuvat ajallisesti apostolien ja Uuden testamentin ajan jälkeen. Suuri osa Uuden testamentin apokryfeistä on kuitenkin pseudepigrafisia eli ne on jälkikäteen pantu jonkun tunnetun henkilön, yleensä apostolin, nimiin. Monet Uuden testamentin apokryfeistä on myöhemmin arvioitu paitsi väärennöksiksi myös harhaoppisiksi, koska ne sisältävät muun muassa gnostilaisia näkemyksiä kristinuskosta.

Apokryfiset kirjoitukset ovat syntyneet yleensä selvästi Uuden testamentin kaanoniin kuuluvia kirjoituksia myöhemmin. Apostolisten isien kirjoitukset ovat yleensä peräisin ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteen ja toisen vuosisadan loppupuolen väliltä ja esimerkiksi gnostilaiset kirjoitukset toisen vuosisadan puolen välin ja 300-luvun väliltä.

Tunnetuimmat Uuden testamentin apokryfisistä kirjoista ovat Jaakobin, Nikodemuksen, Pietarin ja Tuomaan evankeliumit, Paavalin ja Johanneksen teot, pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta, kuten Tuomaan lapsuusevankeliumi, sekä monet apokalyptisista kirjoista, kuten muun muassa Pietarin ilmestys.

Katso myös: Evankeliumit ja lapsuusevankeliumit

• Arabialainen lapsuusevankeliumi
• Barnabaan evankeliumi (todellisuudessa keskiaikainen teos)
• Bartolomeuksen evankeliumi (mahdollisesti sama kuin Bartolomeuksen kysymykset ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus Bartolomeuksen mukaan)
• Ebioniittien evankeliumi
• Egyptiläisten evankeliumi (koptilainen)
• Egyptiläisten evankeliumi (kreikkalainen)
• Filippuksen evankeliumi
• Gamalielin evankeliumi
• Heprealaisevankeliumi
• Jaakobin protoevankeliumi (Protevangelium Iakobi)
• Johannes Kastajan elämä
• Kertomus rakentaja Joosefista
• Juudaksen evankeliumi
• Lapsuuden evankeliumi
• Marian evankeliumi
• Markuksen salainen evankeliumi (mahdollisesti väärennös)
• Nasarealaisten evankeliumi
• Nikodemuksen evankeliumi (Evangelium Nicodemi)
  • 1. osa: Pilatuksen teot (Gesta Pilati)
  • 2. osa: Kristuksen laskeutuminen tuonelaan (Descensus Christi ad inferos)
• Pietarin evankeliumi
• Pseudo-Matteuksen evankeliumi (Pseudo-Matthaei Evangelium)
• Totuuden evankeliumi
• Tuomaan evankeliumi
• Tuomaan lapsuusevankeliumi (Evangelium Thomae)

• Apelleen evankeliumi (Apelles)
• Bardesaneen evankeliumi (Bardesanes)
• Basileideen evankeliumi (Basileides)
• Kerinthoksen evankeliumi (Kerinthos)
• Manin evankeliumi (Mani)
• Markionin evankeliumi (Markion, versio Luukkaan evankeliumista, jota Markion väitti alkuperäisemmäksi)

Katso myös: Apostolien teot

Teot, joiden kirjoittajana pidettiin aiemmin Leukiosta:^[10][11]

• Andreaan teot
• Johanneksen teot
• Paavalin teot, joka sisältää myös joskus erillisenä löydetyt osat:
  • Paavalin kolmas kirje korinttilaisille
  • Paavalin ja Theklan teot
• Pietarin teot
• Tuomaan teot

Muita tekoja:

• Andreaan marttyyrikuolema
• Barnabaan teot
• Bartolomeuksen teot
• Filippuksen teot
• Ksanthippen, Polyksenan ja Rebekan teot, mukana Paavali, Pietari, Filippus ja Andreas
• Mattiaan teot
• Paavalin ja Theklan teot
• Pietarin ja Andreaan teot
• Pietarin ja kahdentoista apostolin teot
• Pietarin ja Paavalin teot, tunnetaan myös muunnelmana nimellä Pietarin ja Paavalin kärsimys
• Taddeuksen teot

• Apostolien kirje (Epistula Apostolorum)
• Abgarin kirje Jeesukselle ja Jeesuksen kirje Abgarille (Taddeuksen oppi, Addain oppi)
• Barnabaan kirje
• Kirje Diognetokselle
• Ensimmäinen Klemensin kirje (Klemensin kirje korinttilaisille)
• Toinen Klemensin kirje
• Korinttilaisten kirje Paavalille
• Paavalin ja Senecan kirjeet
• Paavalin kirje laodikealaisille (Laodikealaiskirje)
• Pietarin kirje Filippukselle
• Paavalin kolmas kirje korinttilaisille
• Pietarin kirje Jaakobille
• Yhdentoista apostolin kirje

• Hermaan Paimen
• Ensimmäinen Jaakobin ilmestys
• Toinen Jaakobin ilmestys
• Paavalin ilmestys (kreikkalainen)
• Paavalin ilmestys (koptilainen)
• Pietarin ilmestys
• Pietarin ilmestys (gnostilainen)
• Sefanjan ilmestys
• Stefanuksen ilmestys
• Tuomaan ilmestys

• Pilatuksen kirje keisarille (Epistola Pilati)
• Pilatuksen raportti keisarille (Anaphora Pilati)
• Pilatuksen puolustus (Paradosis Pilati)
• Pilatuksen kuolema (Mors Pilati)

• Marian ylösnousemus
• Marian syntymä
• Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen (Transitus Mariae)
• Johanneksen kirja Marian kuolonuneen nukkumisesta (De dormitione Mariae)

• Apostolien säädökset (Constitutiones Apostolorum), koottu teoksista Didascalia apostolorum, Didakhe ja Apostoliset kaanonit
• Apostolinen kirkkojärjestys (Constitutio Ecclesiastica Apostolorum)
• Apostoliset kaanonit (Canones Apostolorum), kirkollisten määräysten kokoelma varhaiskirkon ajalta, oletetusti apostolien asettama
• Didakhe (Apostolien opetus, Kahdentoista apostolin opetukset)
• Didascalia apostolorum (Apostolien opetus)

Nag Hammadin kirjaston tekstejä.

• Tuomas Kilvoittelijan kirja
• Tuomaan tekojen Helmihymni
• Keskustelu Vapahtajan kanssa

Setiläisiä, valentinolaisia ja muita tekstejä (Nag Hammadi yms.)

• Apostoli Paavalin rukous
• Arvovaltainen opetus
• Hallitsijoiden olemus
• Jaakobin salainen kirja
• Jeesuksen Kristuksen viisaus
• Kertomus sielusta
• Johanneksen salainen kirja
• Pistis Sofia
• Ptolemaioksen kirje Floralle
• Silvanoksen opetukset
• Suuren voimamme tunteminen
• Tutkielma ylösnousemuksesta
• Ukkonen, täydellinen järki
• Katkelmia Valentinokselta: Valentinolainen selonteko, Voitelusta, Kasteesta ja Ehtoollisesta

• Kodratoksen katkelma
• Aarteiden luolan kirja
• Paavalin saarna
• Papiaan teos Herran puheiden selitykset
• Pietarin saarna (Kerygma Petri)
• Polykarpoksen marttyyrikuolema
• Sekstoksen lauseet
• Vapahtajan kosto (Vindicta Salvatoris)

Tunnettujen apokryfisten kirjoitusten lisäksi on löydetty pieniä tekstikatkelmia muutoin tuntemattomista teoksista. Merkittävimpiä katkelmia ovat:

• Egertonin evankeliumi
• Faiyumin katkelma
• Naassenen katkelma
• Oksyrhynkhoksen evankeliumit
• Tuntematon Berliinin evankeliumi (Vapahtajan evankeliumi)

Katso myös: Agrafa (kr. ”kirjoittamattomat”), neljän evankeliumin ulkopuolella säilyneet Jeesuksen sanat

Tunnettujen kirjoitusten lisäksi antiikin ajan lähteet mainitsevat useita kirjoituksia, joista ei ole säilynyt yhtään kopiota, mutta jotka todennäköisesti laskettaisiin apokryfisiin kirjoituksiin:

• Andreaan evankeliumi
• Mattiaan evankeliumi
• Neljän taivaallisen valtakunnan evankeliumi
• Täydellisyyden evankeliumi, Basileideen ja muiden gnostilaisten käyttämä
• Eevan evankeliumi, mahdollisesti sama kuin Täydellisyyden evankeliumi
• Kahdentoista evankeliumi
• Taddeuksen evankeliumi, mahdollisesti sama kuin Juudaksen evankeliumi, mutta sekoittaa Juudas Iskariotin Juudas Taddeukseen
• Seitsemänkymmenen evankeliumi
• Käärmeiden loitsujen kirja
• Memoria Apostolorum (”Apostolien muistoksi”)

• Kuolleenmeren kääröt
• Nag Hammadi

• Kuula, Kari; Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8

• Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. (3. uusittu painos) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26043-6
• Kiilunen, Jarmo & Huhtala, Aarre (toim.): Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4
• Koskenniemi, Heikki (toim.): Apostoliset isät. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. 2. uudistettu painos) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1
• Marjanen, Antti & Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi: Johdanto, käännös ja tulkinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32399-3
• Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit. ((The gnostic gospels, 1979.) Suomentanut Outi Lehtipuu) Helsinki: Art House, 2006. ISBN 951-884-416-X
• Seppälä, Johannes (toim.): Apokryfiset evankeliumit. (3. painos, näköispainos (1. painos 1979)) Joensuu: Ortokirja, 2008. ISBN 978-952-9685-38-7
• Vanhan testamentin apokryfikirjat, se on: kirjat, jotka eivät ole samanarvoisina pidetyt kuin Pyhä Raamattu, mutta kuitenkin hyödylliset ja hyvät lukea. Suomentanut Raamatunkäännöskomitea. Sortavala: Sortavalan evankelinen seura, 1937.
• Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 6. nide: Vanha testamentti, Apokryfiset kirjat. (Toimituskunta: Svend Holm-Nielsen, Bent Noack ja Sven Tito Achen) Helsinki: Otava, 1971. ISBN 951-1-03209-7
• Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5
• Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit. (Toimittaneet Antti Marjanen, Ulla Tervahauta ja Ville Vuolanto. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 120) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2020. ISBN 978-951-9217-75-8

Deuterokanoniset kirjat:

• Suomen evankelis-luterilaisen kirkon selityssivu ja linkit apokryfikirjoihin.
• Apokryfikirjojen käännöskomitean käännösehdotuksia:
  • Kuusi apokryfikirjaa: Tobitin, Juditin, Barukin ja Jeremian kirjat, Kreikkalainen Esterin kirja, Danielin kirjan lisäykset. (PDF)
  • Kaksi apokryfikirjaa: Viisauden kirja, Ensimmäinen makkabilaiskirja. (PDF)
  • Sirakin kirja heprealaisen ja kreikkalaisen tekstin mukaan (PDF)
• DigiMarkus sisältää mm. apokryfikirjojen vuoden 2007 suomennokset.
• Finbible Apokryfikirjat 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä suomalaiset Raamatunkäännökset 1933/38, 1776, 1642 ja Se Wsi Testamentti 1548 ja Vanha Testamentti 1552, niiltä osin kuin se on käännetty.

Muu apokryfinen kirjallisuus:

• Levänen, Tuomas: Opas apokryfisiin kirjoituksiin. Apokryfikirjat.com.
• Reid, George: Apocrypha Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
• Apokryfisiä kirjoituksia suomennettuina – Suomennokset Tuomas Levänen. Apokryfikirjat.com.
• Apokryfisiä kirjoituksia, gnostilaisia teoksia ja kirkkoisien kirjoituksia Early Christian Writings (englanniksi)