Aruba

Aruba
lippu vaakuna
Valtiomuoto	itsehallinnollinen alue
Kuningas Kuvernööri	Willem-Alexander Alfonso Boekhoudt
Aruban pääministeri	Evelyn Wever-Croes
Pääkaupunki	Oranjestad
Muita kaupunkeja	San Nicolaas
Pinta-ala
– yhteensä	179 km² (sijalla 218)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2018)	111 849 (sijalla 191)
– väestötiheys	624,9 as. / km²
– väestönkasvu	1,39 % (2013)
Viralliset kielet	hollanti, papiamento
Valuutta	Aruban floriini (AWG)
BKT (2009)
– yhteensä	2 516 milj. USD [1]  (sijalla 186)
– per asukas	25 300 USD [1]
HDI (?)	? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	0,4 %
– teollisuus	33,3 %
– palvelut	66,3 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – emämaa  – itsehallinto	Alankomaiden Antillit 1. tammikuuta 1986
Lyhenne	AW
– ajoneuvot:	ARU
– lentokoneet:	P4
Kansainvälinen suuntanumero	+297
Tunnuslause	"One Happy Island."
Kansallislaulu	”Aruba Dushi Tera”
Infobox OKNimi-testi OK

Aruba on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva maa ja saari Karibianmerellä Venezuelan edustalla.^[2] Sen asukasluku on 103 000 (2004) ja suurin kaupunki Oranjestad. Aruba on 193 neliökilometrin laajuinen melko tasainen saari. Saaren ilmasto on kuiva ja kuuma. Caquetio-intiaanit asuttivat Aruban noin vuonna 1000, ja espanjalaiset saapuivat sinne vuonna 1499. Eurooppalaiset jättivät Aruban pitkäksi aikaa rauhaan, kunnes Alankomaille vuonna 1636 siirtyneestä saaresta löydettiin 1820-luvulla kultaa. Kultaryntäys kesti noin sata vuotta, minkä jälkeen saari vaurastui öljynjalostusteollisuuden ansiosta. Nykyään matkailu on tärkein elinkeino.

Aruba sijaitsee Karibianmerellä Länsi-Intian saaristossa noin 29 kilometrin päässä Venezuelan Paraguanán niemimaasta.^[3] Saari on pinta-alaltaan 179 neliökilometriä,^[4] ja noin 32 kilometriä pitkä ja leveimmillään 10 kilometriä leveä.^[5] Aruba on tasainen saari, ja sen korkein kohta on 189 metrin korkuinen Mount Jamanota. Saarella on myös joitakin jyrkkärinteisiä yksittäisiä kukkuloita, joista korkein on 171 metrin korkuinen Hooiberg.^[5]

Aruban ilmasto on trooppinen. Päivän keskilämpötila on käytännössä ympäri vuoden 28 asteen tienoilla.^[6] Köppenin ilmastoluokituksessa Aruba sijaitsee puolikuivassa aroilmastossa. Saarella on selvä jako sade- ja kuivaankauteen. Sadekausi kestää syyskuulta tammikuulle ja kuivakausi helmikuulta kesäkuulle.^[7] Sateet ovat kuitenkin vähäisiä ympäri vuoden, ja vuotuinen sädemäärä on vain noin 450 millimetriä.^[6] Aruba sijaitsee Karibian hurrikaanivyöhykkeen eteläreunoilla, ja vain noin kerran sadassa vuodessa trooppinen hurrikaani aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa saarella.^[7]

Aruban ensimmäiset asukkaat elivät saarella noin 4 000 vuotta sitten. Vaikka heistä ei ole löytynyt paljoakaan todisteita, puolinomadiset ihmiset elivät todennäköisesti pienissä ryhmissä ja käyttivät ravinnokseen kalaa, kotiloita ja kilpikonnia. Caquetio-intiaanit saapuivat saarelle noin vuonna 1000. Hekin olivat kalastajia, mutta he myös viljelivät maata.^[8]

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat saarelle vuonna 1499. Alonso de Ojeda näki saaren todennäköisesti tutkiessaan Etelä-Amerikan pohjoisrannikkoa. Hän ei kunnolla dokumentoinut löytöään, mutta kutsui saarta nimellä ”la isla de los gigantes” (”jättiläisten saari”). Nimi olisi periaatteessa sopinut kaikkiin Karibian saariin, sillä niiden intiaaniasukkaat olivat tuolloin keskipituista eurooppalaista pidempiä.^[9] Ojedan retkikunnassa oli mukana myös Amerigo Vespucci, joka palattuaan Espanjaan kerskui löytäneensä muun muassa Etelä-Amerikan pohjoisrannikon saaret. Häntä onkin joskus pidetty ABC-saarien löytäjänä.^[10]

Espanjalaiset jättivät saaren pitkälti rauhaan, sillä sen ilmasto oli liian kuiva viljelyyn eivätkä he löytäneet saarelta etsimäänsä kultaa. Saaresta tuli kuitenkin merirosvojen piilopaikka.^[11] Kahdeksankymmenvuotisen sodan aikana 1636 Alankomaat otti Aruban, Bonairen ja Curaçaon haltuunsa. Niitä hallittiin alkuun Hollannin Länsi-Intian kauppakomppanian alaisuudessa. Yhdistyneen kuningaskunnan otti 1805 Aruban Napoleonin sotien aikana, kun Ranska oli vallannut Alankomaat. Napoleon kukistettiin Waterloon taistelussa 1815, ja Alankomaat sai Aruban takaisin 1816.^[10]

Aruban vauraus sai alkunsa kultaryntäyksestä, joka alkoi 1820-luvulla.^[2] Kultaryntäys päättyi 1916, kun kaivoksen pitäminen ei enää kannattanut.^[11] Aruban talous hiipui hetkellisesti, ja se perustui lähinnä aaloeiden viljelyyn. Pian kuitenkin löydettiin 30 mailin päästä Venezuelan Maracaibojärveltä öljyä. Aruba nähtiin sopivaksi paikaksi jalostaa öljyä, joten saarelle rakennettiin 1924 öljynjalostamo.^[10] Jalostamo houkutteli saarelle työntekijöitä Amerikoista ja Euroopasta. Se tuotti parhaimmillaan 400 000 barrelia öljyä päivässä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ottivatkin jalostamon kohteekseen, ja vuonna 1942 saksalaissukellusvene U-156 upotti neljä öljytankkeria satamassa. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi puolustaa saarta eikä sinne tehty enää onnistuneita hyökkäyksiä.^[12]

Sodan jälkeen talous keskittyi edelleen öljynjalostukseen, mutta saarella alkoi tulla myös turisteja. Saaren viranomaiset alkoivat panostaa turismiin kuitenkin vasta 1985, jolloin jalostamo suljettiin maailmanlaajuisen öljyn ylituotannon takia. Saaresta tulikin nopeasti merkittävä turismikeskus, ja vaikka jalostamo avattiin uudelleen 1991 saarelaiset ovat jatkaneet panostusta myös turismiin.^[12]

Aruballa alettiin haaveilla itsenäisyydestä jo 1970-luvulla, äänestäjät olivat vuonna 1977 itsenäisyyden kannalla. Aruba erosi 1986 Alankomaiden Antilleista ja siitä tuli Alankomaiden kuningaskunnan autonominen osa. Tällöin alkanut prosessi, joka tähtäsi täyteen itsenäisyyteen 1996 keskeytettiin kuitenkin vuonna 1994 Aruban pyynnöstä.^[13]

Aruba on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva itsehallinnollinen alue.^[12] Aruban valtionpäämies on Alankomaiden monarkki, jota saarella edustaa kuuden vuoden välien valittava kuvernööri. Aruban hallitusta johtaa pääministeri. Yksikamarinen, 21-jäseninen parlamentti valitaan suorilla kansanvaaleilla neljän vuoden välein.^[14] Vuoden 2017 vaaleissa Kansan vaaliliike (MEP) ja Aruban kansanpuolue (AVP) sai molemmat yhdeksän paikkaa. MEP:n johtajasta Evelyn Wever-Croestista tuli Aruban ensimmäinen naispääministeri.^[15] Kuvernöörinä aloitti vuoden 2017 alussa Alfonso Boekhoudt.^[16]

Aruballa on edelleen tiiviit suhteet Alankomaihin ja muihin Alankomaihin kuuluviin Karibianmeren saariin. Vaikka Aruba hoitaa itsehallinnollisesti sisäiset asiansa, Alankomaiden kuningaskunta on edelleen vastuussa puolustus- ja ulkomaanpolitiikasta.^[17]

Aruban elintaso on Karibian korkeimpia. Sen talous on vahvasti kiinnittynyt matkailuun, josta tulee suoraan tai epäsuorasti noin 87 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suurin osa maahan tulevista matkailijoista on yhdysvaltalaisia, joten Aruban talouteen vaikuttaa Yhdysvaltain talouden vaiheesta. Finanssikriisi ja vuonna 2012 suljettu öljynjalostamo heikensivät Aruban taloutta, mutta se on sen jälkeen taas kääntynyt kasvuun.^[18]

Aruballa kävi vuonna 2018 yli 1,08 miljoonaa vierailijaa, jotka viettivät saarella vähintään yhden yön. Risteilyvierailijoita oli yli 815 000. Molemmat luvut kasvoivat edellisestä vuodesta, vaikka naapurimaasta Venezuelasta tuli sen sekasortoisen tilanteen takia entistä vähemmän matkustajia.^[19] Aruballa on pyritty talouden monipuolistamiseen luomalla vapaakauppa-alueen ja panostamalla tietojenkäsittelyalaan ja kansainvälisiin offshore-rahoituspalveluihin.^[20]

Arubaa palvelee Kuningatar Beatrixin kansainvälinen lentoasema, jolle on viikoittain yli sata kansainvälistä lentoa.^[21] Aruban satama sijaitsee puolestaan Oranjestadissa. Siellä vierailee risteilyaluksia, joista osa tulee ympärivuoden ja osa kausittain.^[22]

Aruban tilastokeskuksen mukaan saarella asui vuoden 2018 lopussa 111 849 ihmistä.^[23] Sekä syntyvyys että kuolleisuus ovat matalia, ja luonnollinen lisääntyneisyys on Karibian keskiarvoa pienempi.^[24] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan saarella oli 101 484 asukasta.^[25] Hitaan väestönkasvun seurauksena Aruban asukkaiden keski-ikä on nousussa, ja huoltosuhde vuonna 2010 oli 45,2, kun se oli kymmenen vuotta aiemmin ollut 44,0.^[26]

Aruban väestö on etnisesti monimuotoista, ja suurimmalla osalla on alankomaalaisia, espanjalaisia ja afrikkalaisia taustoja. Monista muista Karibian saarista poiketen Aruballa ei ollut kovinkaan laajaa orjaväestöä, joten saarelta puuttuu myös afrikkalaisperäinen enemmistö.^[24] Kreolikieli papiamento on saaren puhutuin kieli, ja sitä puhui vuonna 2010 noin 68,6 prosenttia kansasta. Seuraavaksi puhutuimpia kieliä ovat espanja (13,6 %), englanti (7,0 %) ja hollanti (6,0 %).^[27] Pääuskonto on katolisuus, johon kuuluu 80,8 prosenttia kansasta. Protestantteja on 7,8 prosenttia.^[1]

• Hoetik, Harmannus: Aruba Encyclopædia Britannica. 18.10.2019. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
• Social Atlas Aruba 2010. Central Bureau of Statistics, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2013). (englanniksi)
• Sullivan, Lynne M.: Aruba, Bonaire & Curaçao. Edison, New Jersey: Hunter Publishing, 2006. ISBN 1-58843-572-5 Google-kirjat (viitattu 9.5.2013). (englanniksi)
• The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2013). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

• Taunila, Leila: Aruba viekoittelee kuherruskuukauden viettäjiä ts.fi. 21.12.2011. TS-Yhtymä Oy.^{[vanhentunut linkki]}

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aruba Wikimedia Commonsissa

• Background note 2010 US Dept. State (englanniksi)
• Aruba, saari missä öljy virtaa, Helsingin Sanomat, 18.04.1937, nro 103, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot