Caymansaaret

Caymansaaret Cayman Islands
lippu vaakuna
Valtiomuoto	Britannian merentakainen alue
Kuningas Kuvernööri	Charles III Martyn Roper
Pääministeri	Alden McLaughlin
Pääkaupunki	George Town 19°20′N, 81°24′W
Pinta-ala
– yhteensä	264 km² (sijalla 207.)
– josta sisävesiä	1,6 %
Väkiluku (2018)	65 813 (sijalla 195.)
– väestötiheys	249,3 as. / km²
– väestönkasvu	2,239 % [1] (2012)
Viralliset kielet	englanti
Valuutta	Caymansaarten dollari (KYD)
BKT (2008)
– yhteensä	2,25 mrd. USD [1]
– per asukas	43 800 USD
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	0,4 % [2]
– teollisuus	4,8 % [2]
– palvelut	89,4 % [2]
Aikavyöhyke	UTC−5
– kesäaika	ei käytössä
Lyhenne	CJ
Kansainvälinen suuntanumero	+1 345
Tunnuslause	He hath founded it upon the seas (suom. ”Hän on perustanut sen merille”)
Kansallislaulu	”God Save the King”
Infobox OKNimi-testi OK

Caymansaaret on kolmen saaren muodostama Britannian merentakainen alue Karibianmerellä Kuuban eteläpuolella. Saaret ovat osa merenalaista vuorijonoa, ja niiden pinta-ala on 264 neliökilometriä. Pääkaupunki on suurimmalla saarella Grand Caymanilla sijaitseva George Town. Caymansaarilla on noin 65 800 asukasta, ja paikallinen väestö koostuu pääosin brittien uudisasukkaiden ja afrikkalaisten orjien jälkeläisistä. Talous perustuu offshore-pankkitoimintaan ja matkailuun, ja maan bruttokansantuote asukasta kohden on Karibian korkein.

Kristoffer Kolumbus löysi saaret vuonna 1503, eikä niillä sitä ennen ole ollut arkeologisten todisteiden perusteella asutusta. Vakituinen asutus alkoi kehittyä 1730-luvulla, ja saaria hallittiin nimellisesti Jamaikalta. Caymansaarelaiset päättivät vuonna 1962 jäädä brittihallintoon Jamaikan itsenäistyessä.

Caymansaariin kuuluu kolme Karibianmeren saarta noin 290 kilometriä Jamaikasta luoteeseen. Suurin niistä on 197 neliökilometrin laajuinen Grand Cayman, johon kuuluu noin 90 prosenttia saarten maapinta-alasta. Kaksi pienempää saarta ovat Cayman Brac ja Little Cayman. Saaret ovat osa vuorijonoa, joka kulkee merenpinnan alla Belizestä Kuubaan. Pääkaupunki George Town sijaitsee Grand Caymanilla.^[3]

Caymansaarilla vallitsee trooppinen meri-ilmasto. Siellä on käytännössä kaksi vuodenaikaa, kuuma sadekausi toukokuun puolivälistä lokakuulle ja hieman viileämpi kuivakausi marraskuulta huhtikuulle. Sadekauden aikaan keskilämpötila on 29,1 astetta ja kuivan kauden aikaan 27,1 astetta.^[4] George Townin vuotuinen sadanta on noin 1 500 millimetriä. Itäisimmillä saarilla sataa hieman vähemmän. Hurrikaanikausi on kesäkuulta marraskuulle.^[3]

Vaikka meriveden korkeus on vuosituhansien kuluessa vaihdellut suuresti, saaret ovat pysyneet merenpinnan yläpuolella kahden miljoonan vuoden ajan. Niille on tullut vähitellen kasvi- ja eläinlajeja Isoilta Antilleilta, etenkin Kuubasta ja Jamaikalta, sekä myös Keski-Amerikasta ja Karibian itäosista. Osa näistä lajeista on eriytynyt Caymansaarilla kotoperäisiksi lajeiksi ja alalajeiksi.^[5]

Kolmasosa maa-alasta on mangrovesuota.^[3] Monet alkuperäiset metsät ovat hakattu viljeltyjen puiden tieltä. Caymansaaria ympäröivät vedet ovat monimuotoisia, ja niissä on koralliriuttoja. Merissä elää edelleen myös liemikilpikonnia, joista saaret saivat alkuperäisen nimensä ”Las Tortugas”. Saarten linnustoon kuuluu yli 180 lajia. Yleisimpiä niistä ovat antillienmölyturpiaali, ani, banaanikerttuli ja muutamat haikaralajit.^[5] Saarten kansallislintu on kuubanamatsoni, jonka alalajeja elää saarilla.^[6]

Ensimmäinen eurooppalainen näki Caymansaaret 10. toukokuuta 1503, kun Kolumbuksen neljännen tutkimusmatkan alukset ajautuivat sivuun reitiltä ja miehet näkivät saariryhmän kaksi pienintä saarta Cayman Bracin ja Little Caymanin. Kolumbus kutsui saaria nimellä ”Las Tortugas”, sillä ne olivat täynnä kilpikonnia.^[7] Englantilaisen Francis Draken retkikunnan jäsenet saattoivat olla ensimmäiset ihmiset Caymansaarilla, sillä saarilta ei ole löytynyt arkeologista todistusaineistoa alkuperäisasukkaista.^[8] Drake kävi saarilla vuosien 1585–1586 tutkimusmatkansa aikana. Tuolloin saaria kutsuttiin jo nimellä ”Caymanas” karibien merikrokotiilia tarkoittavasta sanasta.^[7] Ihmisiä saarille vetivät varhain liemikilpikonnat, joita pyydettiin ravinnoksi laivojen miehistölle. Elävänä laivoille tuotujen kilpikonnien liha ei pilantuunut, ja sitä pidettiin maukkaana.^[9]

Englanti valtasi vuonna 1655 Espanjalta Jamaikan ja sai sen ja muun muassa Caymansaaret itselleen Madridin rauhassa vuonna 1670.^[8] Vakinaisen asutuksen kehittymiseen meni vuosikymmeniä espanjalaisten tekemien hyökkäysten takia. Muutamien epäonnistuneiden asutusyritysten jälkeen vakituinen asutus alkoi kehittyä 1730-luvulla. Väestön vaihtuvuus oli silti edelleen nopeata, sillä erityisesti kilpikonnien perässä tulleet viettivät saarilla vain jonkin aikaa ja palasivat ajoittain Jamaikalle.^[9] Saarille alettiin pian tuoda orjia työvoimaksi, ja vuoden 1802 väestönlaskennassa Grand Caymanilla asui 933 ihmistä, joista orjia oli 545. Orjuus lakkautettiin 1834, jolloin saarilla oli yli 950 orjaa.^[8] Orjien määrä Caymansaarilla oli kuitenkin moniin muihin Karibian saariin verrattuna pieni, sillä kalkkikivipohjaiset saaret soveltuivat maatalouteen huonosti. Samalla saaret säästyivät esimerkiksi monia muita saaria hävittäneiltä orjakapinoilta. Kilpikonnien metsästys oli merkittävä taloudellinen tekijä aina 1700-luvun loppuun, jolloin niiden käytyä harvinaiseksi kilpikonnien metsästäjät siirtyivät esimerkiksi Kuubaan ja Nicaraguaan.^[9]

Caymansaaria hallittiin pitkään näennäisesti Jamaikalta, ja vuonna 1863 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti liitti saaret virallisesti Jamaikan alaisuuteen.^[7] Oman saarikokouksensa Caymansaaret oli saanut jo vuonna 1831.^[10] Kokouksissa vapaat miehet päättivät yleisistä asioista.^[7] Jamaikan kuvernööri alkoi nimittää Caymansaarille oman komissaarinsa vuodesta 1898 alkaen. Jamaikan kautta saaret kuuluivat jonkin aikaa Länsi-Intian federaatioon.^[10] Sisäisen itsehallinnon Caymansaaret sai heinäkuussa 1959, ja saaret päättivät Jamaikan itsenäistyessä vuonna 1962 pysyä brittihallinnossa.^[7]

Caymansaaret sai vuonna 1972 perustuslain, joka takasi autonomian useimpiin sisäisiin asioihin. Saaret pystyivät luopumaan Britannian suorasta tuesta, kun saarille kehittyi sekä offshore-pankkitoimintaa sekä matkailua.^[11] Caymansaarista tuli vuonna 2002 Britannian merentakainen alue, ja saarelaiset saivat samalla Britannian kansalaisuuden.^[12] Saarten sisäpolitiikkaa ovat ravistelleet pääasiassa offshore-pankkeihin liittyneet korruptioskandaalit. Euro Bank Corporation -skandaaliin 2000-luvun alussa sekaantui brittien tiedustelupalvelu MI6. Tiedustelupalvelu oli salakuunnellut useita saarten pankkilaitoksia, ja sitä syytettiin saarien pankkialan maineen pilaamisesta. Pääministeri William McKeeva Bush pidätettiin vuonna 2012 korruptiosyytteiden takia. Bush tosin vapautettiin myöhemmin. Hävitystä ovat ajoittain aiheuttaneet luonnonilmiöt, kuten vain kaksi henkeä vaatinut mutta kolmen miljardin tuhot tehnyt hurrikaani Ivan syyskuussa 2004.^[10]

Caymansaarilla on rajoitettu itsehallinto. Caymansaarien valtionpäämies on Britannian monarkki, jota edustaa kuvernööri. Kuvernööri on vastuussa ulkosuhteista, puolustuksesta, sisäisestä turvallisuudesta ja poliisivoimista. Hallitusta johtaa pääministeri.^[13]

Caymansaarten ensimmäinen puolue progressiivinen demokraattinen puolue perustettiin vuonna 1991. Sen jälkeen saarilla on syntynyt myös muita puolueita.^[13] Vuoden 2017 parlamenttivaaleissa oli ehdokkaita kansan progressiiviselta liikkeeltä (PPM) ja Caymansaarten demokraattiselta puolueelta. Lisäksi vaaleissa sallitaan sitoutumattomat ehdokkaat.^[14] Sitoutumattomat saivat vuoden 2017 vaaleissa eniten paikkoja, mutta pääministerinä jatkoi PPM:n Alden McLaughlin. Parlamentissa on 20 paikkaa, ja niistä vaaleilla valitaan 18. Kaksi paikkaa on varattu varakuveröörille ja oikeuskanslerille.^[15]

Caymansaarten elintaso on Karibian korkeimpia, ja sen bruttokansantuote asukasta kohden on korkein. Talous perustuu pitkälti finanssialaan, matkailuun ja muihin palveluihin. Offshore-pankkitoimintaa ovat edesauttaneet välittömien verojen puute ja liberaalit pankkilait. Saaret ovatkin maailman suurimpia finanssielämän keskuksia, ja suurin osa maailman suurimmista pankeista on rekisteröitynyt saarille.^[16] Ulkomaalaista pääomaa saaren pankeille on tuonut etenkin tiukat säädökset pankkisalaisuudesta.^[10]

Caymansaaret on merkittävä matkailukohde, ja hallitus onkin investoinut matkailualaan huomattavasti. Sen vaikutus kasvoi kahdeksankertaiseksi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Suurin osa turisteista tulee Yhdysvalloista, ja saaret ovat erityisesti tunnettuja sukelluskohteena.^[16] Caymansaarilla yöpyi vuonna 2019 ennätyksellisesti yli 502 000 matkailijaa. Risteilyaluksilla saarilla vieraili 1,83 miljoonaa ihmistä.^[17]

Maataloudesta saa toimeentulonsa vain pieni osa saarelaisista. Saarilla viljellään sitruksia, banaaneja, mangoa, kookospähkinöitä, bataattia, jamssia ja tomaatteja sekä kasvatetaan jonkin verran nautaa ja siipikarjaa. Hallituksen omistuksessa on myös kilpikonnatila, jossa kasvatetaan kilpikonnia ruoaksi sekä kilven ja nahan takia. Suurin osa ruoasta joudutaan tuomaan saarille. Yhdysvallat on selvästi suurin kauppakumppani.^[16]

Saarilla on rahayksikkönsä, Caymansaarten dollari (KYD), joka on sidottu Yhdysvaltain dollariin kurssilla 1 KYD = 1,20 USD. Yhdysvaltain dollaria käytetään laajasti myös maksuvälinenä. Caymansaarten dollaria laskee liikkeelle Cayman Islands Monetary Authority.^[18]

Caymansaarten tärkein lentoasema on Grand Caymanilla oleva Owen Robertsin kansainvälinen lentoasema. Cayman Bracilla on Charles Kirkconnellin kansainvälinen lentoasema, ja Little Caymanilla on saarten välisiä lentoja varten Edward Boddenin lentokenttä.^[19] Cayman Airways on kansallinen lentoyhtiö.^[20] Grand Caymanin George Townilla on risteilyalusten satama, mutta pienempiä aluksia varten on oma satamansa sekä Grand Caymanilla että Cayman Bracilla.^[21]

Caymansaarilla oli kansallisen tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2018 lopussa 65 813 asukasta. Pääkaupungissa George Townissa asui 34 878 asukasta ja Grand Caymanin saarella yli 63 000 asukasta. Cayman Bracilla ja Little Caymanilla oli yhteensä vain hieman yli 2 000 asukasta.^[22] Asukkaista noin viidesosa on eurooppalaisia ja toinen viides osa afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Vuoden 2010 tilastojen mukaan 37,8 % oli syntynyt Caymansaarilla. Jamaikalla syntyneitä oli 24,1 %, Yhdysvalloissa syntyneitä 6,7 %, Britanniassa syntyneitä 5,0 %, Filiippineillä syntyneitä 4,4 % ja Hondurasissa syntyneitä 4,3 %.^[23] Väestönkasvu on ollut nopeaa. Vielä vuonna 1945 saarien asukasluku oli noin 7 000 mutta vuonna 2010 jo noin 55 000.^[10]

Englanti on saarten virallinen kieli, mutta monet osaavat espanjaa toisena kielenä. Suurin osa asukkaista on kristittyjä.^[23]

Caymansaarten yli 15-vuotiaiden lukutaitoaste oli vuoden 2007 tilastojen mukaan 98,9 prosenttia.^[24] Caymansaarten oppivelvollisuus koskee kaikkia 5–17-vuotiaita lapsia. Koulun aloitus riippuu siitä, käykö brittiläistä koulujärjestelmää vai yhdysvaltalaista koulujärjestelmää noudattavaa koulua. Julkisissa kouluissa opetus on ilmaista.^[25] Korkeakoulutusta tarjoaa vajaa kymmenen oppilaitosta. Vanhin niistä on vuonna 1970 perustettu International College of the Cayman Islands.^[26]

Vaikka Caymansaarilla on tiukat siteet Britanniaan, saarten kulttuuri on varsin vahvasti amerikkalaistunut.^[27] Etäisillä saarilla meri ja merenkulku ovat olleet aina tärkeitä. Perinteiset caymanilaistalot rakennettiin punomalla oksista kehikko ja täyttämällä se muurilaastilla. Rappaus maalataan pinkiksi, turkoosiksi tai vihreäksi. Kattomateriaalina käytettiin palmunlehviä, myöhemmin peltiä, ja katolle tullut sadevesi kerättiin talteen. Caymanilaisten perusruokaa saadaan merestä. Sitä ovat etenkin kilpikonnat ja suuret kotilot. Muita perinteisiä ruoka-aineita ovat limetit, hunaja, rommi ja kookos.^[28]

Caymansaarten kansallismuseo kokoaa saarten merenkulun historiaa ja kansallinen kulttuurisäätiö tukee paikallisia taideohjelmia ja ylläpitää Grand Caymanin F. J. Harquailin kulttuurikeskusta.^[27]

Caymansaarten vedet ovat tunnettuja kirkkaudestaan, ja sukellus on suosittu harrastus. Saarilla kilpaillaan useissa eri urheilulajeissa. Truman Boddenin urheilukeskuksessa on muun muassa olympiastandardit täyttävä juoksurata ja kansainväliset standardit täyttävä jalkapallokenttä.^[29] Caymansaaret on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1976 ja talviolympialaisiin yhden kilpailijan voimin vuosina 2010 ja 2014. Kesäolympialaisiin se on lähettänyt 2–10 urheilijaa.^[30]

• Compendium of Statistics 2018 (PDF) 2019. Cayman Islands Government. Viitattu 11.7.2020. (englanniksi)
• Valtonen, Pekka: Karibian historia. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-345-516-0
• Winker ym: Cayman Islands Encyclopædia Britannica. 6.1.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 11.7.2020. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caymansaaret Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Cayman Islands Wikivoyagessa (englanniksi)
• Caymansaarten hallituksen sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Caymansaarten matkailuviranomainen (englanniksi)