Autoimmuunisairaus

Autoimmuunisairaudet ovat immuunijärjestelmän häiriintyneeseen toimintaan liittyviä tulehdussairauksia, joiden puhkeaminen johtuu todennäköisesti sekä perintö- että ympäristötekijöistä. Autoimmuunisairauksia tunnetaan jo yli 80.^[1]

Autoimmuunitulehdus voi esiintyä missä tahansa elimessä tai kudoksessa sekä myös useammassa elimessä yhtä aikaa^[2].

Autoimmuunisairautta sairastavien ihmisten elimistö tuottaa omien solujen pinnalle kiinnittyviä autovasta-aineita, jotka aikaansaavat kudosvaurioita aiheuttavan autoimmuunireaktion ja estävät B-lymfosyyttejä tuottamasta oikeita vasta-aineita. Autovasta-aineet kiinnittyvät myös immuunipuolustuksen tuottamiin välittäjäaineisiin kuten interferoneihin. Autovasta-aineet voivat säilyä elimistössä pitkiä aikoja sen jälkeen kun patogeenit ovat jo tuhoutuneet, mistä saattaa aiheutua kroonisia terveysongelmia.^[3] Epätarkoituksenmukainen pitkään jatkuva tulehdus on haitallinen, koska se aiheuttaa kudosvaurioita^[4].

Joidenkin aktivoivien mutaatioiden seurauksena syntyy liikaa tulehdusta aiheuttavaa sytokiinia, kuten inteleukiini 1β:aa, mikä saattaa johtaa autoimmuunitulehduksen kehittymiseen. Samankin sairauden aiheuttaja voi lisäksi vaihdella potilaskohtaisesti. Esimerkiksi osa nivelreumapotilaista ei saa hoitovastetta TNF:n salpaajille, koska ilmeisesti jokin muu sytokiini aiheuttaa tai ylläpitää tulehdusreaktiota.^[4]

Tulehdusta lisäävät sytokiinit aiheuttavat autoimmuunitulehduksen syttymisen ja pitävät sitä yllä, kun taas tulehdusta sammuttavat anti-inflammatooriset sytokiniinit helpottavat tulehduksen sammumista ja sairauden akuutin vaiheen päättymistä. T -auttajasolu (Th) 1/Th2 teoria oli 1990- ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suosituin selitysmalli autoimmuunisairauksille, mutta interleukiini (IL)-17/IL-23 -teoria on haastanut T-auttajasolu-teoriaa 2000-luvun alusta lähtien.^[5]

Erään teorian mukaan myös haavainen paksusuolen tulehdus voisi johtua siitä, että immuunijärjestelmä ylireagoi harmittomiin normaaliflooran mikrobeihin, koska se ei kykene erottamaan niitä patogeeneistä^[6].

Nivelrikko^[7], astma ja allergiat,^[8] kilpirauhasen vajaatoiminta ja nivelreuma ovat yleisiä autoimmuunisairauksia.^[9] Myös esimerkiksi autoimmuunihepatiittia, keliakiaa, kroonista väsymysoireyhtymää,^[10] MS-tautia, narkolepsiaa, perniöösiä anemiaa, psoriasista, punahukkaa ja tulehduksellisia suolistosairauksia pidetään autoimmuunisairauksina. Valtimonkovettumatautikin saattaa kuulua autoimmuunisairauksiin^[11].

Ykköstyypin eli nuoruusiän diabetesta pidettiin viime aikoihin asti autoimmuunisairautena, koska taudin ajateltiin johtuvan siitä, että elimistön immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia soluja vastaan tuhoten haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolut, jotka tuottavat insuliinia. Sittemmin on huomattu, että eräät virukset kykenevät tunkeutumaan haimaan ja tuhoamaan insuliinia tuottavat beetasolut.^[12]

Osa autoimmuunisairauksista on soluvälitteisiä, joissa soluvälitteisen immuniteetin solut aiheuttavat kudostuhoa. Soluvälitteiset autoimmuunisairaudet ovat yleensä yhden kohdekudoksen sairauksia: nivelreumassa oireet johtuvat nivelten kudosten tulehduksesta ja nuoruustyypin diabeteksessa taas haiman solujen tuho johtaa insuliinin puutteeseen.^lähde?

Osa autoimmuunisairauksista puolestaan on humoraalisen eli vasta-ainetuotantoon perustuvan immuunijärjestelmän sairauksia. Tällöin autovasta-aineet kiertävät kaikkialla elimistössä, joten oireita voi tulla useasta eri elimestä^[13]. Tyyppiesimerkki autovasta-aineiden aiheuttamasta autoimmuunisairaudesta on SLE eli punahukka, jossa verenkierron autovasta-aineet voivat aiheuttaa tulehdusta esimerkiksi iholle, munuaisiin ja sydämeen. Onkin ilmeistä, että autoimmuunisairaudet ovat hyvin monimuotoinen ryhmä sairauksia, joiden taustalla on sekä geneettisiä eli perinnöllisiä tekijöitä että ympäristötekijöistä johtuvia syitä.^lähde?

Autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet,^[14] ja ne olivat naisilla 1990-luvulla jo neljänneksi suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja.^[15] Noin viisi prosenttia länsimaiden väestöstä sairastaa vähintään yhtä autoimmuunisairautta.^[9]

Naiset sairastuvat autoimmuunisairauteen kolme kertaa useammin kuin miehet.^[16] Ilmiö johtuu siitä, että estrogeeni tehostaa immuunijärjestelmän toimintaa ja testosteroni heikentää sitä. Elimistön immuunipuolustus toimii naisilla yleensä tehokkaammin kuin miehillä, mikä suojaa heitä infektioilta mutta altistaa samalla autoimmuunisairauden puhkeamiselle..^[17] Naiset sairastuvatkin autoimmuunisairauteen tyypillisesti hedelmällisyysiän aikana,^[14] jolloin heidän elimistönsä tuottaa runsaasti estrogeenia. On myös arveltu, että naisten kaksi X-kromosomia suojaavat elimistöä joiltain viruksilta.^[18]

Raskaus lievittää monia autoimmuunisairauksia. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että raskaus muuttaa äidin immuunipuolustusta siten, että se sallii vieraan kudoksen tunkeutumisen elimistöön.^[19]

Osalla ihmisistä on autoimmuunisairauksien riskiä lisäävä geneettisesti yliaktiivinen immuunipuolustus. Esimerkiksi jotkut erap2-geenin variantit auttavat immuunijärjestelmää havaitsemaan tavallista paremmin taudinauheuttajia ja tuhoamaan ne tehokkaammin. Kyseiset variantit yleistyivät ihmiskunnassa mustan surman riehuessa, koska ne auttoivat potilaita voittamaan taudin. Ne lisäävät kuitenkin riskiä sairastua esimerkiksi Chronin tautiin.^[20] Osa tutkijoista on tosin esittänyt, että Chronin tautia sairastavien immuunipuolustus ei olisikaan yliaktiivinen, vaan päin vastoin niin aliaktiivinen, ettei se kykenisi sammuttamaan virusten tai bakteerien aiheuttamaa tulehdusta^{[21][22][23][24][25][26]}.

Autoimmuunisairauksilla tiedetään olevan geneettinen perusta, ja on tyypillistä, että joissain suvuissa esiintyy monenlaisia autoimmuunisairauksia.^[16] Tietyt perinnölliset kudostyypit lisäävät riskiä sairastua autoimmuunisairauteen: esimerkiksi kudostyyppi HLA-B27 on selvästi yhteydessä soluvälitteisiin autoimmuunisairauksiin selkärankareuma ja reaktiivinen artriitti.^lähde?

Uuden hypoteesin mukaan autoimmuunisairauksiin sairastuneiden immuniteettia säätelevissä soluissa olisi tapahtunut jotain, joka aiheuttaa ongelmia niiden toimintaan.^[27] Esimerkiksi mikrobiperäiset tulehdukset lisäävät riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin. Myös esimerkiksi ruoansulatuskanavan tietynlainen mikrobilajisto saattaa vaikuttaa autoimmuunisairauksien puhkeamiseen. Eräät suoliston normaaliflooraan kuuluvat bakteerit tehostavat suolistossa syntyvien T-17-auttajasolujen tuotantoa.^[28]

Hygieniahypoteesin mukaan autoimmuunitautien yleistyminen johtuisi ainakin osittain nykyisestä liian hygieenisestä elämästä varhaislapsuudessa. Lapset joutuvat aiempaa vähemmän tekemisiin maassa ja eläimissä olevien mikrobien kanssa. Tämän on arveltu saattavan häiritä joissain tapauksissa immuunijärjestelmän kypsymistä, minkä seurauksena immuunisolut olisivat alttiimpia suuntaamaan toimintansa virheellisesti omia kudoksia kohtaan. Tämän lisäksi tarvitaan myös ulkoisia autoimmuunisairauden laukaisevia tekijöitä. Ne tunnetaan huonosti, mutta niiden arvellaan olevan usein bakteereita tai viruksia.^[14]

Hygieeniahypoteesi syntyi 1980-luvun lopussa, kun David Strachan havaitsi, että sisarussarjan nuorimmilla esiintyy vähemmän heinänuhaa kuin vanhemmilla sisaruksillaan, ja ehdotti ilmiön johtuvan siitä, että nuoremmat lapset altistuvat varhaislapsuudessaan enemmän vanhemmilta sisaruksilta saatuihin tautitartuntoihin. Tartuntatauteja aiheuttavat mikrobit koulisivat nuorempien sisarusten immuunijärjestelmää siten, että se olisi vähemmän altis herkistymään allergeeneille.^lähde?

Hygieeniahypoteesi laajennettiin myöhemmin koskemaan myös ympäristöperäistä mikrobialtistusta. Kun tutkijat havaitsivat 1990-luvulla, että suomalaisilla lapsilla esiintyy neljä kertaa enemmän allergiaa kuin Karjalan tasavallassa Venäjällä, he päättelivät, että tämän täytyy johtua asuinympäristöstä tulevan mikrobialtistuksen eroista. Hygieniahypoteesi vahvistui edelleen, kun 2000-luvun alussa havaittiin useissa Euroopan maassa, että maatiloilla elävillä lapsilla esiintyy sekä vähemmän allergioita että enemmän bakteerien soluainesta vuodepölyssä. Toisaalta on myös havaittu, että esimerkiksi ihmiset, joiden immuunisolujen mikrobireseptoreissa on tietty geenivirhe, eivät saa allergiasuojaa mikrobirikkaassakaan ympäristössä.^[29] Hygieniahypoteesi laajeni myöhemmin koskemaan myös autoimmuunisairauksia, ja 2010-luvulla pidettiin jo todennäköisenä, että varhaislapsuuden runsas altistuminen maaperäbakteereille vähentää riskiä sairastua autoimmuunisairauteen.^[16]

Joissain autoimmuunisairauksissa esiintyy T17-auttajasolujen ylituotantoa. Kyseiset solut tuottavat tulehdusta aiheuttavaa interleukini 17 -proteiinia.^[30]

Kateenkorvassa kehittyvät T-solut tavallisesti suojelevat elimistöä ulkopuolisilta mikrobeilta: T-soluja on useita eri alaluokkia, joiden toiminta eroaa toisistaan. Esimerkiksi HI-viruksen aiheuttama infektio tuhoaa niin sanottuja auttaja-T-soluja, joiden puuttuessa ihmisen immuunijärjestelmä on syvästi häiriintynyt - tilaa kutsutaan AIDSiksi. Normaalisti kateenkorvassa kehittyessään elimistö tuhoaa elimistön omia rakenteita liikaa tunnistavat T-solut, jotta ne eivät pääsisi aiheuttamaan autoimmuunireaktioita. Säätelijä-T-solut ovat erityinen T-soluryhmä, jotka estävät muiden immuunijärjestelmän solujen epätarkoituksenmukaisia reaktioita. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat muun muassa yhteyden säätelijä-T-solujen toiminnan vajauksen ja autoimmuunisairauksien välillä.^lähde?

Vuonna 2012 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että perheväkivalta, vanhempien avioero, mielenterveysongelmat tai päihteiden käyttö sekä lapsen fyysinen, henkinen tai seksuaalinen kaltoinkohtelu saattavat lisätä riskiä sairastua aikuisena autoimmuunisairauteen. Niillä, jotka olivat kokeneet lapsena vähintään kahta edellämainituista stressitekijöistä, esiintyi 70 prosenttia enemmän sairaalahoitoa vaatineita T-auttajasolujen häiriöitä ja kaksinkertainen määrä reumasairauksia.^[31]

On viitteitä siitä, että kollageenipitoisen ravinnon tai lisäravinteiden nauttiminen helpottaisi autoimmuunisairauksien oireita.^[32] Jos autoimmuunitulehdus johtuu immuno-onkologisesta hoidosta, se voidaan sammuttaa immunosuppressiivisilla lääkkeillä kuten glukokortikoideilla.^[33]

Autoimmuunisairauksien diagnostiikkaa vaikeuttaa se, että ne vaikuttavat tyypillisesti laaja-alaisesti useisiin elintoimintoihin ja niiden oirekuvassa esiintyy suurta vaihtelua.^[14] Yhdysvaltojen autoimmuunisairausyhdistyksen kyselyn mukaan lähes puolet autoimmuunisairautta potevista potilaista leimataan luulotautisiksi ennen oikean diagnoosin löytymistä. Oikean diagnoosin saaneet potilaat joutuvat konsultoimaan keskimäärin viittä eri lääkäriä ennen autoimmuunitaudin löytymistä. Diagnoosin saanti kestää tämän vuoksi keskimäärin viisi vuotta.^[14]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Autoimmuunisairaus Wikimedia Commonsissa