Calypso (musiikki)

Calypso on musiikkityyli, jonka pohjana on Trinidad ja Tobagon kansanmusiikki. Sillä on juuret länsiafrikkalaisessa perinteessä. Calypsolauluilla on kehuttu itseä ja pilkattu toisia afrikkalaiseen tapaan, mutta ne ovat myös välittäneet uutisia lukutaidottomien ihmisten keskuudessa.[1] Afrikkalaiseen pohjaan yhdistyivät laskiaisen laulut, karnevaalikulkueet ja niitä johtavat naamioituneet hahmot. Calypsolaulut ovatkin joululaulujen tapaan tietyn vuodenkohdan, paastoa edeltävän karnevaaliajan musiikkia[2]. Calypson laulukieli oli aluksi kreoliranska, mutta se vaihtui myöhemmin englantiin.[3]

Tyypillisiä calypson laulua säestäviä soittimia ovat kitara, banjo ja erilaiset lyömäsoittimet.[4]

Calypson katsotaan syntyneen 1700-luvulla, kun länsiafrikkalainen kaiso-musiikkityyli yhdistyi Ranskan Antilleilta Trinidadin plantaaseille tuotujen orjien musiikkiperinteeseen. Calypsolaulujen teksti ovat usein kommentoineet yhteiskunnallisia asioita. Brittien siirtomaahallinto pyrki sensuroimaan tekstejä, jolloin calypso-artistit keksivät niihin kiertoilmaisuja, vertauksia ja harhautuksia.[5]

Trinidadin karnevaalikulttuuriin kuuluvat olennaisena osana calypsolaulukilpailut ja niiden esityspaikkoina toistensa kanssa kilpailevat calypsoteltat. Calypson esittämispaikkoja kutsutaan usein teltoiksi (engl. calypso tent), vaikka ne sijaitsisivat rakennusten sisätiloissa. Karnevaaliperinne sai saarella alkunsa ranskalaistaustaisen yläluokan keskuudessa, mutta siitä on kehittynyt koko kansan tapa pitää hauskaa ja kritisoida yhteiskuntaa satiirin keinoin. Perjantaista tiistaihin kestävän karnevaalin perjantai- ja lauantai-ilta on omistettu steelpan-muusikoiden kilpailuille, ja sunnuntai-iltana ohjelmassa on laulukilpailu jossa taistellaan vuoden Calypso Monarch -tittelistä ja valitaan vuoden karnevaalikuningas ja -kuningatar. Lauantaina päivällä on kouluikäisten lasten juniorikarnevaali.[6]

Joitakin calypsolevyjä tehtiin jo 1900-luvun alussa, mutta läpimurron tekivät vuonna 1934 New Yorkiin levyttämään matkustaneet Roaring Lion ja Atilla the Hun. Vuonna 1938 Time-lehti julisti Yhdysvaltoja vaivaavan calypso-kuumeen. The Andrews Sistersin versio kappaleesta "Rum and Coca-Cola" oli suosittu toisen maailmansodan aikana. Maailmanmaineeseen calypso nousi vuonna 1957 Harry Belafonten Calypso-nimisen albumin myötä, vaikka suuri osa levystä oli muuta musiikkia kuin calypsoa.[3] Myöhemmin Belafonte kiisti olevansa varsinainen calypsolaulaja, vaikka uransa alun muutama hitti, kuten ”Banana Boat Song” ja ”Angelina” tyylisuuntaa edustikin[7].

Sanan "calypso" alkuperästä on monia tarinoita. Se voi tulla hausan kielen erinomaista tarkoittavasta sanasta, tai ranskan kielen juomingeista tai espanjan trooppisesta laulusta, tai myös karibien kielen trooppista laulua tarkoittavasta sanasta.[1]

1970-luvulla calypso alkoi saada vaikutteita soulista ja diskomusiikista, ja uusi tyyli sai nimensä Lord Shortyn kappaleesta ”Soul Calypso”, joka lyheni pian muotoon soca. Soca sai vaikutteita myös funkista ja jamaikalaisesta ska-musiikista.[8] Laulutekstit jäivät sivuosaan, ja tärkeintä oli tanssittavuus[9].

2010-luvun tunnetuimpia calypsoartisteja ovat yli 70-vuotiaat Lord Superior ja Brother Valentino, lapsitähti Aaron Duncan, naispuoliset Karene Asche ja Singing Sandra sekä Trinidad ja Tobagon yliopiston musiikin professorina työskentellyt Chalkdust, oikealta nimeltään Hollis Urban Lester Liverpool.[5]

Calypso Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat uutisoi huhtikuussa 1957 uuden muotivillityksen calypson syrjäyttäneen rock and rollin Yhdysvalloissa, lähteenään sieltä palannut tanssiorkesterin johtaja Al Manuel: ”Näyttää siltä, että roc [sic] on nyt saanut lopullisen kuoliniskun. Mutta yhtä ohimenevä kuin se tulee olemaan calypsokin ja asiantuntijat ennustavat paluun vanhaan hyvään viihdemusiikkiin olevan hiljalleen tapahtumassa.”[10] Villitys levisi Suomeenkin, ja calypsoina markkinoitiin muun muassa Laila Kinnusen italialaisiskelmää ”Lazzarella” ja Vieno Kekkosen levyttämää kappaletta ”Sävel rakkauden”, joka onkin karibialainen kansansävelmä[11]. Calypsoa tekivät noihin aikoihin Suomessa ja muualla Euroopassa tunnetuksi myös tanskalais-hollantilainen duo Nina & Frederik, paitsi kiertueillaan niin myös elokuvillaan kuten Maailman rikkain tyttö (1958)[12].

Harry Belafonten suurhitti ”Banana Boat Song” sai Saukilta suomennoksen ”Banaaninlastaajan laulu”, jonka levyttivät vuonna 1957 sekä Olavi Virta että Taru Pyhälä. The Andrews Sisters -trion tunnetuksi tekemä ”Rum and Coca-Cola” sai 1950-luvun jälkipuoliskolla Sauvo Puhtilan suomennoksen, jonka levyttivät Olavi Virta, Tuula Siponius ja Tuula Ikäheimo. Vuonna 1977 Juha Vainio sanoitti sävelmän Mirumaru-yhtyeelle humoristiseksi suomen kielen ylistyslauluksi nimeltä ”Agricola”. Brita Koivunen levytti vuonna 1965 Pertti Reposen suomennoksen ”Perheskandaali” calypsoartisti Sir Lancelotin kappaleesta ”Shame and Scandal in the Family”.[13] Tapio Heinonen on levyttänyt ainakin Belafonten tutuksi tekemän ”Angelinan" 1978 Jarmo Jylhän sanoin ja piti samoihin aikoihin ravintola Adlonissa calypsoaiheisia laulelmailtoja[14].

Pedro’s Heavy Gentlemen -yhtye teki vuonna 1991 calypsoaiheisen albumin Eucalypso, jolta singlenä julkaistu luonnonsuojeluaiheinen ”Tarzan Saimaalla” ja Marjo Leinosen laulama B-puolen ”Miljoonan markan pakarat” nousivat pieniksi hiteiksi Jukka Itkosen suomeksi tekstittäminä. Edellinen on alun perin Lord Caresserin laulu, joka kronikoi vuonna 1936 Britannian kuninkaan Edvard VIII:n ja Wallis Simpsonin kohuromanssia. Harry Belafonten levytysversion nimenä on ”Love Alone”. Jälkimmäinen on Wilmoth Houdinin ”Black But Sweet” vuodelta 1931.[15][16][17][18]

Suomalainen yhtye The Soul Investigators tunnettiin alkuvuosinaan 2000-luvun taitteessa nimellä Calypso King & The Soul Investigators, mutta sen musiikkityyli oli pikemminkin funkia.

Vuonna 1997 ilmestyneestä Unto Monosen elämäkerrasta selviää, että tunnetuimpiin suomalaistangoihin kuuluva ”Satumaa” syntyi Monosen kynästä alun perin calypsorytmiseksi instrumentaaliksi ”Fairyland”, johon suomenkieliset sanat ja tangorytmi tulivat vasta vuosia myöhemmin.[19]

Calypso- ja soca-artisteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b History of Calypso National Carnival Commission of Trinidad and Tobago. Arkistoitu 21.4.2013. Viitattu 29.4.2013.
  2. ↑ a b Kotirinta, Pirkko: Yritteliäs henkilö. Arrow haluaa tehdä socasta Karibian rajat ylittävää musiikkia. Helsingin Sanomat, 17.4.1989, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ a b Calypso national Geographic. Arkistoitu 30.5.2013. Viitattu 29.4.2013.
  4. ↑ Calypso Music 101 About World Music. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 29.4.2013.
  5. ↑ a b Gellineau, Marc: Calypson kuninkaalliset Maailman Kuvalehti. 6/2016. Viitattu 12.8.2017.
  6. ↑ Murrell, N. Samuel. "Trinidadian and Tobagonian Americans." Gale Encyclopedia of Multicultural America, 3rd ed., edited by Thomas Riggs, 411–426. Vol. 4. Detroit, MI: Gale, 2014. Gale eBooks. Viitattu 27.4.2022.
  7. ↑ Jokela, Markus: Belafonte puhuu mustien asiasta ja musiikista. Helsingin Sanomat, 18.9.1981, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  8. ↑ a b Broughton, Simon et. al.: World Music: The Rough Guide, s. 508–509. London: Rough Guides, 1994. ISBN 978-1-85828-017-6
  9. ↑ a b Kotirinta, Pirkko: David Rudder. Uutta calypsoa Trinidadista. Helsingin Sanomat, 15.7.1988, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
  10. ↑ Uusi villitys: Calypso syrjäyttänyt rocin Yhdysvalloissa. Helsingin Sanomat, 28.4.1957, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  11. ↑ Viikon levynurkka. (Musiikki-Fazerin mainos.) Helsingin Sanomat, 14.2.1958, s. 2. Näköislehti (maksullinen).
  12. ↑ Viikon filmejä. Helsingin Sanomat, 31.5.1959, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  13. ↑ Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 26.4.2022.
  14. ↑ Forsström, Raija: Horisontti: Vaisuja calypsoja. Helsingin Sanomat, 6.4.1978, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  15. ↑ Kuisma, Kristian: Jotain vanhaa, jotain uutta: Miljoonan markan pakarat & Cicciolina Vinyylin rahinaa -blogi. 6.2.2020. Viitattu 26.4.2022.
  16. ↑ Lord Caresser - Edward VIII calypzombie85 / YouTube. 4.1.2010. Viitattu 26.4.2022.
  17. ↑ Harry Belafonte - Love alone (audio) calypzombie85 / YouTube. 20.9.2009. Viitattu 26.4.2022.
  18. ↑ Wilmoth Houdini - Black But Sweet Liam's Rekkids / YouTube. 15.10.2011. Viitattu 26.4.2022.
  19. ↑ Kotirinta, Pirkko: Satumaa syntyi sointuja harjoitellessa, alun perin calypsoksi. Helsingin Sanomat, 9.10.1997, s. 29. Näköislehti (maksullinen).
  20. ↑ Hauru, Jukka: Valkeakosken vapautunut ilme. Helsingin Sanomat, 1.8.1983, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Calypso_(musiikki)&oldid=21758986”