Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: sisältö päättyy vuoteen 2004

Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Jäsenvaltiot  Alankomaat  Belgia  Bulgaria  Espanja  Irlanti  Italia  Itävalta  Kreikka  Kroatia  Kypros  Latvia  Liettua  Luxemburg  Malta  Portugali  Puola  Ranska  Romania  Ruotsi  Saksa  Slovakia  Slovenia  Suomi  Tanska  Tšekki  Unkari  Viro Jäsenehdokkaat  Albania  Bosnia ja Hertsegovina  Georgia  Kosovo  Moldova  Montenegro  Pohjois-Makedonia  Serbia  Turkki  Ukraina Erityisalueet EU3 Kööpenhaminan kriteerit
Perussopimukset ja julistukset Schumanin julistus (1950) Pariisin sopimus (1951) Euroopan julistus (1951) Rooman sopimus (1957) Euratom-sopimus (1957) Brysselin sopimus (1965) Solemnin julistus (1983) Euroopan yhtenäisasiakirja (1986) Maastrichtin sopimus (1992) Amsterdamin sopimus (1997) Nizzan sopimus (2001) Berliinin julistus (2007) Lissabonin sopimus (2007) Muut sopimukset Schengenin sopimus (1985) Sopimus Euroopan talousalueesta (1992) Kööpenhaminan kriteerit Hylätyt sopimukset Sopimus Euroopan perustuslaista (2004)
Toimeenpanovalta Eurooppa-neuvosto Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Luettelo kokouksista Euroopan komissio Von der Leyenin komissio Puheenjohtaja Varapuheenjohtajat Komissaarineuvosto Virkamiehet Pääsihteeri
Lainsäädäntövalta Lainsäädäntöprosessi Euroopan unionin neuvosto Puheenjohtajuus Neuvostot AGRIFISH KIKY ECOFIN Euroryhmä ENVI TSTK EYCS UAN YAN OSA TTE Sihteeristö Pääsihteeri Coreper Euroopan parlamentti Puhemies Varapuhemies Parlamenttiryhmät EPP S&D Euroopan parlamentin jäsen Valiokunnat
Tuomiovalta Euroopan unionin tuomioistuin Unionin tuomioistuin Unionin yleinen tuomioistuin
Tarkastusvalta Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan komission tilintarkastuspalvelu ECOFIN Euroopan parlamentin budjettikurikomitea Euroopan petostentorjuntavirasto Euroopan syyttäjänvirasto
Euroopan keskuspankki Pääjohtaja EKPJ EMU Eurosetelit Eurokolikot
Muut toimielimet Euroopan investointipankki Euroopan investointirahasto Euroopan vakausmekanismi Euroopan yliopistoinstituutti Erillisvirastot Euroopan teknologiainstituutti Euroopan syyttäjänvirasto Euroopan tietosuojavaltuutettu Euroopan oikeusasiamies Neuvoa-antavat Euroopan alueiden komitea Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Euroopan unionin sotilaskomitea Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea Sisäiset Euroopan unionin julkaisutoimisto Euroopan ulkosuhdehallinto Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto Euroopan hallintokoulu
Vaalit 1979, 1984, 1989, 1994, 1999, 2004, 2009, 2014, 2019, 2024 Europuolueet Luettelo kansanäänestyksistä
Oikeus Acquis Ensisijaisuus Läheisyys Asetus Direktiivi Päätös Suositus Euroopan unionin perusoikeuskirja
Politiikka Budjetti Tulliliitto Vapaakauppasopimukset Sisämarkkinat VTO-alue Politiikka Maatalous Energia Kalastus Alue- ja rakennepolitiikka Kansalaisuus EU-myönteisyys EU-kriittisyys Euroopan pankkiunioni Pääomamarkkinaunioni Yhdentyminen Euroopan yhdysvallat Kansalaisaloite Avoimuusrekisteri
Ulkosuhteet Korkea edustaja Euroopan ulkosuhdehallinto Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka G7 G20 Frontex
Entiset toimielimet Euroopan yhteisöt (1958–1993) Euroopan hiili- ja teräsyhteisö Euroopan talousyhteisö Länsi-Euroopan unioni
n k m

Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) kattaa Euroopan unionin (EU) puolustuksen ja kriisinhallinnan, johon kuuluu muun muassa jäsenvaltioiden välinen puolustusyhteistyö ja puolustuksen koordinointi.^[1] Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on osa laajempaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Vuonna 1948 perustettiin Länsi-Euroopan unioni, mutta koska kaikki sen jäsenet olivat myös Nato-maita, unioni jäi Naton varjoon. Länsi-Euroopan unionilla ei ollut omia joukkoja.^lähde? 1950-luvulla perustettiin European Defence Community (EDC), joka kuitenkin kaatui elokuussa 1954.^[2]

European security and defence identity (ESDI) kehitettiin^milloin? Natossa vahvistamaan Euroopan osallistumista turvallisuuteen ja vahvistamaan transatlanttista yhteistyötä.^[3] ESDI:stä tuli European Security and Defence Policy (ESDP),^milloin? josta tuli Common Security and Defence Policy (CSDP).^{milloin?lähde?}

1990-luvulla käytyjen Bosnian ja Kosovon sotien seurauksena muodostui Saint Malon julistus. Irakin sodan jälkeen Euroopassa heräsi uutta aktiivisuutta ulkopolitiikan suhteen.^[2]

Vuonna 1992 Itä-Euroopan maiden epästabiilisuuden varalle perustettu Petersbergin työryhmä päätti periaatteista^selvennä Amsterdamissa. Periaatteet ovat humanitääriset ja pelastustehtävät, rauhanturvatehtävät, tehtävät taistelujoukoille kriisinhallinnassa, sisältäen rauhaanpakottamisen (peace making), jäsenillä veto-oikeus puolustusasioihin mutta toisaalta lojaalisuusvelvoite, ja mahdollisuus pidättäytyä äänestyksistä. Amsterdamin sopimuksessa sovittiin myös Petersbergin työryhmän tehtävät, joiden pohjalta luotiin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Perinteisesti haluton Britannia oli myös mukana projektissa pääministeri Tony Blairin johdolla.

Naton ministereiden kokouksessa Berliinissä vuonna 1996 muodostettiin yhteinen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka Naton rakenteisiin perustuen^[4]. Päätökset Naton ministerikokouksessa Berliinissä olivat, että Länsi-Euroopan unioni valvoo ESDI:n luomista Nato-rakenteiden sisällä. Idea oli, että EU-maat voivat toimia silloin, kun Nato ei halua osallistua Euroopan puolustamiseen. Päätöksen taustalla olivat myös USA:n rahahuolet Euroopan tukikohtien kanssa. Berliinin-sopimus antoi EU-maiden käyttää Naton joukkoja Länsi-Euroopan unionin kautta. Länsi-Euroopan unionin kehittämä kriisinhallinta tuotiin unioniin.^lähde?

Kesäkuussa 1999 Kölnin huippukokouksessa Länsi-Euroopan unioni päätettiin sulauttaa EU:hun.^lähde? Helsingin Euroopan-neuvosto myös sopi vuonna 1999 Helsinki Headline Goalsista,^[5] joka oli ensimmäinen sopimus lisätä EU:n sotilasvoimaa. Niihin kuuluu tietty määrä joukkoja myös Petersbergin työryhmän tehtäviä varten. Helsinki Headline Goal eteni odotettua hitaammin, ja toukokuussa 2004 projekti sai lisäaikaa vuoteen 2010 asti.

Maaliskuussa 2003 EU:n ja Naton institutionaalista yhteistyötä päivitettiin Berlin plus -sopimuksella. Se antaa EU:n käyttää Naton rakenteita, mekanismeja ja antaa käyttää niitä sotilasoperaatioihin, jos Nato päättää olla toimimatta. Sopimukseen kuuluu myös tiedon jakaminen Naton ja EU:n välillä. EU:n yhteydenpitoyksiköt ovat Naton strategisessa keskuksessa ja Napolin Naton komentokeskuksessa (Joint Force Command). EU:lla ja Natolla on pitkälti samat joukot, mutta niitä voidaan jakaa järjestöjen kesken tilanteen mukaan. Nato on sikäli ensisijainen, että EU toimii silloin, kun Nato ei halua.^lähde?

Brysselissä vuoden 2003 joulukuussa hyväksytty Euroopan Turvallisuusstrategia on asiakirja, joka ohjaa EU:n kansainvälistä turvallisuusstrategiaa. Euroopan keskeiset uhat ovat asiakirjan mukaan terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, romahtaneet valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus.^lähde?

European Defence Agencyn suunnittelu loppui heinäkuussa 2004. 27 EU-maata käyttävät yhteensä 160 miljardia euroa puolustukseen.^lähde?

Tanska neuvotteli itselleen vuonna 1993 oikeuden pidättäytyä EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ulkopuolella. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 kuitenkin muutti Tanskan näkökulmaa asiaan ja maassa päätettiin pitää kansanäänestys yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan osallistumisesta. 1. kesäkuuta 2022 pidetyssä kansanäänestyksessä noin 67 % tanskalaisista kannatti maan liittymistä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan äänestysaktiivisuuden ollessa noin 66 %.^[6]

• Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka Euroopan parlamentin verkkosivuilla
• EU:n puolustuspolitiikka ja suhteet Natoon: tervetullutta kilpailua (PDF) (englanniksi)
• The European Security and Defense Policy: NATO's Companion — or Competitor? (englanniksi)

n k m Artikkelit Euroopan unionista Historia Aikajana Ennen 1945 1945-57 1958-72 1973-93 1993-2004 2004 lähtien Edeltäjät Aikajana Perustajat Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (1951-2002) Euroopan talousyhteisö (1958-1993/2009) Euroopan atomienergiayhteisö (1958-edelleen) Euroopan yhteisöt (1967-1993/2009) Oikeus- ja Sisäasiat (1993-2009) Maantiede Alueet Erityisalueet Jäsenvaltiot Kaupunkialueet Suurimmat kaupungit Maantiede Maantieteellinen keskus Rajat Suojelualueet Suurempi kaupunkialue Tilastot Väestö Ympäristö Äärimmäiset kohdat Hallinto Toimielimet Eurooppa-neuvosto Euroopan komissio Euroopan parlamentti Valiokunnat Euroopan unionin neuvosto Euroopan unionin tuomioistuin Euroopan keskuspankki Keskuspankkijärjestelmä Euroopan tilintarkastustuomioistuin Muut toimielimet Euroopan atomienergiayhteisö Euroopan investointipankki Euroopan investointirahasto Euroopan vakausmekanismi Yliopistollinen Eurooppa-instituutti Erillisvirastot Itsenäiset toimielimet Euroopan oikeusasiamies Euroopan tietosuojavaltuutettu Neuvoa-antavat toimielimet Euroopan alueiden komitea Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Euroopan unionin sotilaskomitea Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea Politiikka Käsitteet Eurosfääri Hallitustenvälisyys Monitahtisuus Neofunktionalismi Optimaalinen valuutta-alue Ylikansallinen unioni EU-kriittisyys Euromyytit Liittovaltiokehitys EU-myönteisyys Demokraattinen oikeutus Eriytynyt integraatio Etuoikeutettu kumppanuus Politiikat Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka Schengen-alue Euroopan oikeudellinen verkosto Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka Pysyvä rakenteellinen yhteistyö Laajentuminen Naapuruuspolitiikka Globaalistrategia Talous- ja rahaliitto Euroalue Pankkiunioni Pankkivalvonta Yhteinen kriisinratkaisumekanismi Pääomamarkkinaunioni Finanssivalvontajärjestelmä Sisämarkkinat Alue- ja rakennepolitiikka Avaruusohjelma Arvonlisäverotus Koulutuspolitiikka Kulttuuripolitiikka Energiapolitiikka Terveys Tulliliitto Työntekijöiden vapaa liikkuvuus Urheilupolitiikka Ympäristöpolitiikka Vihreän kehityksen ohjelma Yhteinen kalastuspolitiikka Yhteinen maatalouspolitiikka Tiiviimpi yhteistyö Politiikka Vaalit Vaalipiirit Puolueet Kansalliset puolueet kytköksien mukaan Yhdentyminen Parlamenttiryhmät Eroaminen Euroopan unionista Brexit Nobelin rauhanpalkinto 2012 Laki Säännöstö Perusoikeuskirja Kansalaisuus Passi Henkilökortti Ajokortti Kilpailulainsäädäntö Tekijänoikeuslainsäädäntö Direktiivi Kansalaisoikeudet Yhteistyö- ja seurakuntamekanismi Virallinen lehti Lainsäädäntöprosessi Kansalaisaloite Asetus Perussopimukset Poikkeukset LGBT-oikeudet Ulkopolitiikka Mahdollinen supervalta Naapuruuspolitiikka Euroopan talousalue Talouskumppanuussopimus Assosiaatiosopimus Vakautus- ja assosiaatioprosessi Itäinen kumppanuus Euronestin parlamentaarinen edustajakokous Etelä-Kaukasiaa koskeva EU:n strategia Pohjoinen ulottuvuus Välimeren unioni Globaalistrategia Vapaakauppasopimus Laajentuminen Talous Budjetti Valuutat Yhteisön etusija Julkiset hankinnat Euroalue Euro Euron kansainvälinen asema ja käyttö Eurojärjestelmä Euroryhmä Eurohuippukokous Liikenne TRACECA Minimipalkka Keskipalkka Työllisyysaste Terveydenhuoltomenot Sairaanhoitokortti Ajokortti Yhteinen ilmailualue Rakennerahastot Kulttuuri Douzelage Euroopan historian talo Kulkulupa Kielet Lehdistönvapaus Juhlapäivät Uskonto Puhelinnumerot Symbolit Luettelot Direktiivit Kirjat Korkeimmat rakennukset Instituutioiden puheenjohtajat Rekisterikilvet Terrori-iskut Käsitteet, lyhenteet ja kieli

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset VIAF Kansalliset Saksa Israel Tšekki