Frank Sinatra

Frank Sinatra
Frank Sinatra, 1947
Henkilötiedot
Syntynyt	12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey
Kuollut	14. toukokuuta 1998 (82 vuotta) Los Angeles, Kalifornia
Ammatti	laulaja, näyttelijä, elokuvatuottaja, elokuvaohjaaja
Muusikko
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1935–1995
Tyylilajit	pop, swing [1]
Soittimet	laulu
Levy-yhtiöt	Columbia Records Capitol Records Reprise Records
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.sinatra.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Francis Albert ”Frank” Sinatra ([sɨˈnɑːtrə]; 12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey – 14. toukokuuta 1998 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen laulaja ja elokuvanäyttelijä. Äänialaltaan hän oli baritoni.^[2]

Sinatra aloitti uransa 1930- ja 40-lukujen vaihteessa, jolloin hän oli Harry Jamesin ja Tommy Dorseyn orkestereiden laulusolisti. Hän aloitti soolouran vuonna 1942, ja hänestä tuli niin kutsuttujen nilkkasukkatyttöjen (”bobby-soxers”) ihannoima laulaja.^[2] Hän myös näytteli elokuvissa. Sinatra lopetti uransa kertaalleen vuonna 1971, mutta palasi esiintymislavoille kolme vuotta myöhemmin. Hän jatkoi levyttämistä aina 1990-luvun alkuun asti. Viimeiseksi varsinaiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 1994 ilmestynyt Grammy-palkittu Duets II. Samassa tilaisuudessa hän sai kunnia-Grammyn elämäntyöstään. Hänellä on kolme tähteä Hollywood Walk of Famella.

Sinatra syntyi 12. joulukuuta vuonna 1915 Hobokenissa, New Jerseyssä italialaisen perheen ainokaiseksi. Hänen vanhempansa olivat genovalainen Natalie Della Garaventa ja sisilialainen Antonino Martino Sinatra.^[3][4] Sinatra sai katolisen kasvatuksen.^[5] Hän jätti lukionsa kesken tultuaan erotetuksi öykkäröinnin takia vain 47 päivää aloittamisensa jälkeen.^[6] Sinatran Marty-isä toimi Hobokenin palokunnan päällikkönä. Hänen Dolly-äitinsä oli demokraattisen puolueen paikallisaktiivi, mutta teki myös laittomia abortteja tullen useasti pidätetyksi ja kaksi kertaa jopa tuomituksi.^[6]

Vuonna 1938 Sinatra pidätettiin suhteesta naimisissa olevaan naiseen, mikä oli vielä tuolloin rikos.^[7] Nuoruudessaan hän työskenteli Jersey Observer -lehden jakajana ja myöhemmin niittaajana Tietjanin ja Langin telakoilla.^[6] Musiikki oli kuitenkin Sinatran tärkein kiinnostuksen kohde, ja hän kuunteli tarkkaavaisesti big band -jazzia. Hän aloitti laulamisen tippejä vastaan 8-vuotiaana paikallisissa kapakoissa ja yökerhoissa Hobokenissa. 1930-luvulla, teini-ikäisenä, Sinatra aloitti ammattimaisen laulamisen.^[6] Hän opetteli musiikin korvakuulon perusteella, eikä koskaan oppinut nuotitusta tai sen lukemista.^[8]

Sinatran laulutavalle oli ominaista jazzmuusikoilta omaksuttu tyylittely melodian käsittelyssä.^[9] Hän myös kehitti itselleen ominaisen tyylin pidentää vokaalin sijaan konsonanttia laulaessaan. Kyseinen ilmaisutyyli käy ilmi useasta hänen laulustaan, ”All Or Nothing At All” on yksi tunnetuimmista, jossa hän päätyy venyttämään vokaalin sijaan konsonanttia.^{[10]tarvitaan parempi lähde} Sinatra levytti elämänsä aikana yli 1 400 laulua.^[11] Hänellä on useita menestyskappaleita, joista tunnetuin on Paul Ankan sanoittama ”My Way”. Muita ovat muun muassa ”Strangers in the Night”, ”Fly Me to the Moon”, melankolinen ”It Was a Very Good Year”, Liza Minnellin alun perin esittämä ”New York, New York”, ”The Summer Wind”, ”That’s Life”, Antônio Carlos Jobimin kanssa levytetty ”The Girl from Ipanema” sekä tyttärensä Nancy Sinatran kanssa duettona levytetty ”Somethin’ Stupid”.

Sinatra esiintyi Suomessa 16. huhtikuuta 1989 Helsingin jäähallissa.^[12]

Sinatrasta käytetään joskus liikanimeä ”Ol’ Blue Eyes” (suom. Vanha sinisilmä), joka oli myös hänen vuonna 1973 ilmestyneen albuminsa nimi.

Kolme Sinatran albumia, In the Wee Small Hours (1955), Songs for Swingin’ Lovers! (1956) ja Frank Albert Sinatra & Antonio Carlos Jobim (1967) valittiin mukaan vuonna 2005 julkaistuun englanninkieliseen hakuteokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.^[13]

Sinatra näytteli 53 elokuvassa.^[11] Hänen nuoruuden tunnetuimpia elokuviaan ovat kolme Gene Kellyn kanssa tehtyä elokuvaa: Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), Ilo irti (On the Town, 1949) ja Neiti Johtaja (Take Me Out to the Ball Game, 1949). Sodan jälkeen Sinatran suosio oli alamaissa, mutta hänen uransa pelasti sotamies Maggion rooli elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity, 1953). Sinatra sai suorituksestaan Oscarin parhaasta miessivuosasta. Myös hänen esittämänsä laulu ”High Hopes” voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon elokuvasta Läpiä päässä (A Hole In The Head, 1959). Sinatra ohjasi ja osin tuotti yhden tähdittämänsä elokuvan, Ainoastaan urhoolliset (None But the Brave, 1965).

Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis Jr., Peter Lawford ja Joey Bishop olivat niin sanotun The Rat Pack -kaveriporukan kuuluisimmat jäsenet. Ryhmä teki yhdessä muun muassa elokuvia, musiikkialbumeja ja lavaesityksiä. Vaikka Rat Pack oli maineeltaan maskuliininen miesryhmä, kuului siihen myös naisjäseniä, kuten Shirley MacLaine, Lauren Bacall ja Judy Garland. Sinatra teki yhdessä Rat Pack -ryhmän kanssa muun muassa elokuvan Kovat kaverit (Ocean's Eleven, 1960). Hän teki myös muutamia vakavia rooleja kuten pääosan Otto Premingerin elokuvassa Kultainen käsivarsi (The Man with the Golden Arm, 1955)^{[14]tarvitaan parempi lähde} sekä majuri Bennett Marcon roolin John Frankenheimerin ohjaamassa elokuvassa Mantshurian kandidaatti (The Manchurian Candidate, 1962).^{[15]tarvitaan parempi lähde} Viimeiseksi elokuvaksi jäi rooli Kanuunankuularalli 2:ssa. Hän vieraili kuitenkin vielä Magnum P.I. -sarjan jaksossa. Sinatralla oli myös kaksi omaa televisio-show’ta.

Sinatra esiintyi uransa aikana myös paljon radiossa. 1940-luvun jälkipuoliskolla hän esiintyi vakituisesti musiikkiohjelmassa Your Hit Parade.^[16] Vuosina 1953–1954 hänellä oli myös oma jännityskuunnelmasarja Rocky Fortune.^[17]

Sinatra esiintyi kuusi vuosikymmentä, mutta viimeisinä kuukausinaan hänen terveytensä heikkeni.^selvennä Hän kärsi muun muassa virtsarakkosyövästä ja keuhkoahtaumasta. Eräässä vuonna 1994 järjestetyssä konsertissa hän lyyhistyi lattialle, mutta manageri sanoi sen johtuneen valaistuksen kuumuudesta. Seuraavan konsertin Sinatra peruutti viime hetkellä tunnettuaan olonsa uupuneeksi. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1997, eikä häntä enää sen jälkeen nähty julkisuudessa. Hän kuoli lopulta losangelesilaisessa sairaalassa 1998. Hänen viimeisiksi sanoikseen jäivät: ”I'm losing”. ^lähde? Virallisilla internet-sivuilla soi hänen laulunsa ”Softly, as I Leave You”. Seuraavana iltana valot sammutettiin Las Vegas Stripilla hänen muistolleen. Sinatran viimeiseksi esittämäksi lauluksi jäi kappale The Best Is Yet To Come, jonka nimi myös lukee hänen muistolaatassaan.^[18]

Sinatran yhteyksistä amerikanitalialaiseen mafiaan on puhuttu usein ja mafian on väitetty edistäneen hänen uraansa.^[19] Todisteita Sinatran sekaantumisesta rikolliseen toimintaan ei ole löytynyt, mutta läheisiä suhteita mafiosoihin kylläkin. Yksi Sinatran sedistä, Babe Gavarante, oli Bergen Countyssa Guarino ”Willie” Morettin organisaatioon kuuluneen aseellisen jengin jäsen. Moretti tuli tunnetuksi Genovese-mafiaperheen alipäällikkönä. Gavarante tuomittiin murhasta aseellista ryöstöä käsitelleen jutun yhteydessä vuonna 1921. Sinatralla oli myös omat yhteytensä Morettiin:^[8] hänen ensimmäinen vaimonsa Nancy Barbato oli Morettin vanhemman alaisen serkku^selvennä ja Sinatra lauloi Morettin tyttären häissä. Moretti auttoi Sinatraa tämän uralla ja lopulta vuonna 1939 Sinatra allekirjoitti Tommy Dorseyn kanssa levytyssopimuksen. Sinatra halusi vuonna 1942 suosionsa lisääntyessä kannattavamman sopimuksen, mutta Dorsey kieltäytyi vapauttamasta tätä sopimuksestaan. Tästä saivat alkunsa tapahtumat, joihin mafian on väitetty sekaantuneen.

Dorseyn 1950-luvulla kertoman version mukaan Sinatra pyysi Morettia apuun. Joskus on mainittu, että apuun tuli Sam Giancana. Tapaamisessa Moretti uhkasi Dorseya aseella ja uhkasi tappaa tämän, jollei sopimusta purettaisi. Lopulta Dorsey myi Sinatran sopimuksen pois ja sai tästä korvaukseksi yhden dollarin.^[20] Kohtaus päätyi myöhemmin fiktion muodossa elokuvaan Kummisetä^[8], jossa Johnny Fontane vapautetaan sopimuksestaan sen jälkeen, kun on tehty ”tarjous, josta ei voi kieltäytyä”. Dorsey väitti kymmenisen vuotta tapahtumien jälkeen, että mafia painosti häntä. Alkuperäisen kertomuksen mukaan Sinatran asianajaja, joka myös edusti Amerikan radioartistien liittoa, uhkasi Dorseyta tämän NBC-lähetysten lopettamisella, joten Dorsey myi Sinatran sopimuksen 75 000 dollarilla.^[21]

Sinatra oli yhteydessä Charles Fischettiin, jonka pikkuveli, miamilaisen Fontainebleau Hotelin johtaja Joseph Fischetti, oli Sinatran ystävä. Fischetti järjesti töitä Sinatralle ja esitteli tämän Charles ”Lucky” Lucianolle Havannassa. Lucianon Italiaan-karkotuksen jälkeen Sinatra vieraili tämän luona ainakin kahdesti, lauloi tämän joulujuhlassa 1946 ja antoi tälle seuraavana vuonna lahjaksi kultaisen savukerasian, jossa luki ”Hyvälle kaverilleni Charlielle, hänen ystävältään Frankilta”. Myös Sinatra oli Havannassa helmikuussa 1947 kuuluisan Hotel Nacionalin mafiakongressin aikana.^[8]

Erityisesti Chicagon syndikaatin johtaja Salvatore ”Sam” Giancana oli Sinatran läheinen ystävä. He jakoivat saman tyttöystävänkin, Judith Campbellin. Sinatran vanhin tytär Tina Sinatra on väittänyt, että hänen isänsä ja Giancana auttoivat yhdessä John F. Kennedyä voittamaan vuoden 1960 esivaalit kanavoimalla tälle ammattiliittojen ääniä.^[22] Sinatra esitteli Judith Campbellin Kennedylle, joka aloitti myöhemmin suhteen Campbellin kanssa, minkä jälkeen Robert Kennedy kehotti veljeään pysymään erossa Sinatrasta.^lähde?

Vuonna 1963 Sinatra menetti kasinotoimilupansa, kun Giancana nähtiin Sinatran osittain omistamalla Cal-Neva Lodge -kasinolla Lake Tahoen pohjoisrannalla.^[23] Helmikuussa 1981 Sinatran hakiessa toimilupaa uudelleen hänen mafiayhteyksiään ja 50 prosentin omistusta Cal-Neva Lodgesta käsiteltiin Nevadan uhkapelivalvontalautakunnassa (Nevada Gaming Control Council). Sinatra kuitenkin sai lupansa takaisin.^[24]

12. helmikuuta 1970 Sinatra todisti New Jersey State Commissionin edessä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Alun perin Sinatra oli kieltäytynyt väittäen haastetta laittomaksi ja vetosi Korkeimpaan oikeuteen asti, mutta lopulta sekin tuomitsi Sinatran komission kuultavaksi.^[25]

11. huhtikuuta 1976 Sinatra esiintyi Westchester Premier Theater -teatterissa, minkä jälkeen hän poseerasi kuvassa useiden johtavien mafiosojen, kuten Jimmy Fratiannon ja Carlo Gambinon, kanssa.^[26]

Vuonna 1984 Sinatra vastaanotti presidentti Ronald Reaganilta Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin, Presidential Medal of Freedom -mitalin.^[27]

Elokuvaohjaaja Martin Scorsese suunnitteli tekevänsä Sinatrasta ensimmäisen kokoillan elämäkertaelokuvan, mutta suunnitelmat kariutuivat.^[28] Sinatrasta on aiemmin tehty kaksi televisioelokuvaa.^[11]

Sinatra oli neljä kertaa naimisissa:

• Nancy Barbaton kanssa 4. helmikuuta 1939 – 29. lokakuuta 1951, 3 lasta: Nancy Sinatra, Francis Wayne (Frank Sinatra Jr., k. 2016) ja Tina Sinatra^[29]
• Ava Gardnerin kanssa 7. marraskuuta 1951 – 5. heinäkuuta 1957
• Mia Farrowin kanssa 19. heinäkuuta 1966 – 1968
• Barbara Marxin kanssa 11. heinäkuuta 1976 – kuolemaansa 14. toukokuuta 1998 saakka.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frank Sinatra Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Frank Sinatra Wikisitaateissa
• Frank Sinatra Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Frank Sinatra Elonetissä.
• Frank Sinatran verkkosivut franksinatra.com. Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
• Ylen Elävä arkisto: Frank Sinatran tie laulajasta legendaksi 1-4 (Peter von Baghin ym. radiosarja vuodelta 1995)