Kefalosporiinit

Kefalosporiinin runko-osa.

Kefalosporiinit ovat ryhmä beetalaktaameihin kuuluvia antibiootteja. Niiden vaikutusmekanismi on sama kuin penisilliinien, eli ne estävät bakteerin soluseinän peptidoglykaanin synteesiä. Runsaasti erilaisia kefalosporiineita on kehitetty muuntelemalla niiden runkoa ja sivuketjujen rakennetta. Kefalosporiinit ryhmitellään sukupolviin (tällä hetkellä 1.–4.) käyttämällä kriteereinä muun muassa beetalaktamaasin sietoa, antibakteerista kirjoa, keksimisajankohtaa ja antotapaa. [1]

Ensimmäisen polven kefalosporiinit ovat ryhmän vanhimpia lääkeaineita, ja niillä on hyvä teho grampositiivisiin bakteereihin. Ne eivät kuitenkaan kestä gramnegatiivisten bakteerien tuottamia beetalaktamaaseja eivätkä siksi tehoa kyseisiin mikrobeihin.[1] Ensimmäisen polven kefalosporiinit kuuluvat anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa luokkaan J01DB.

Toisen polven kefalosporiinit kestävät beetalaktamaasia paremmin kuin ensimmäisen polven lääkkeet, koska niiden molekyylistä löytyvä steerinen este (esimerkiksi -OCH3-ryhmä) estää beetalaktamaasin kiinnittymistä. Vaikutuskirjo on laajempi kuin ensimmäisen polven kefalosporiineilla, ja ne myös pääsevät kudoksiin perille jonkin verran paremmin. Ryhmän lääkkeet tehoavat useisiin anaerobisiin mikrobeihin, mutta eivät esimerkiksi pseudomonakseen.[1] Toisen polven kefalosporiinit kuuluvat anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa luokkaan J01DC.

Kolmannen polven kefalosporiinit tehoavat gramnegatiivisiin bakteereihin paremmin kuin toisen polven lääkkeet, mutta teho grampositiivisiin bakteereihin on heikompi.[1] Kolmannen polven kefalosporiinit kuuluvat anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa luokkaan J01DD.

Neljännen polven kefalosporiinit kuuluvat anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa luokkaan J01DE.

  1. a b c d Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia. Medicina, 6. painos (2001), s. 803–826. ISBN 951-97316-1-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]