Kroll-ooppera

Kroll-ooppera oli oopperatalo Berliinin Tiergartenin puistossa, silloisen Königsplatz-aukion (nykyisen Platz der Republikin) länsilaidalla. Se toimi natsi-Saksan aikana Saksan valtiopäivien väliaikaisena istuntopaikkana.

Kroll-oopperan rakennutti vuosina 1843–1844 liikemies Joseph Kroll hienoksi ravintolaksi. Suunnitteluun osallistuivat arkkitehdit Carl Ferdinand Langhans, Ludwig Persius ja Eduard Knoblauch. Linnaa muistuttaneessa rakennuksessa oli useita juhlasaleja, joista suurimpaan eli ”Königssaaliin” (’kuninkaan sali’) mahtui 5 000 vierasta. Ravintolan yhteydessä aloitti vuonna 1850 toimintansa kesäteatteri. Se muutettiin vuosina 1895–1898 ”uudeksi kuninkaalliseksi oopperataloksi” (Neue Königliche Opernhaus).^[1]

Koska oopperan pitäminen ei kannattanut, rakennus päätettiin vuonna 1914 purkaa, mutta työt keskeytyivät ensimmäisen maailmansodan puhjettua. Sen jälkeen rakennusta käytettiin sairaalana ja vaatevarastona. Kroll-ooppera muutettiin vuosina 1922–1923 Oskar Kaufmannin johdolla takaisin oopperataloksi, ja se avasi ovensa uudelleen 1. tammikuuta 1924. Se palautettiin valtionoopperan alaisuuteen kolme vuotta myöhemmin, mutta Preussin maapäivät määräsivät sen suljettavaksi vuonna 1931.^[1]

Valtiopäivätalon tuhopolton jälkeen Kroll-ooppera kunnostettiin maaliskuussa 1933 valtiopäivien tilapäiseksi istuntopaikaksi. Siellä hyväksyttiin 23. maaliskuuta valtalaki, joka mahdollisti Adolf Hitlerin hallitukselle yksinvallan. Valtiopäivät kokoontuivat Kroll-oopperassa aina huhtikuussa 1942 pidettyyn viimeiseen istuntoon saakka. Rakennus vaurioitui pahoin marraskuun 1943 pommituksissa, ja se purettiin sodan jälkeen vuonna 1951. Lopullisesti sen jäännökset hävitettiin vuonna 1957.^[1]

Kroll-oopperan paikka on nykyään rakentamatonta nurmikkoa Bundeskanzleramtin eteläpuolella.^lähde?

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kroll-ooppera Wikimedia Commonsissa

• Kroll-Oper (tietoa talon käytöstä valtiopäivien istuntopaikkana) Saksan liittopäivät (saksaksi)