Montreal

Montreal (Ville de Montréal)
lippu	vaakuna
Montreal
Koordinaatit: 45°32′44″N, 73°38′21″W
Valtio	Kanada
Provinssi	Québec
Hallinnollinen alue	Montrealin alue
Perustettu	17. toukokuuta 1642
Kaupunkioikeudet	1832
Hallinto
– Pormestari	Denis Coderre [1]
Pinta-ala
– Maa	365,65[2] km²
– Metropolialue	4 604,26[3] km²
Korkeus	6–233 m
Väkiluku (2016)	1 704 694[2]
– Väestötiheys	4 662,1[2] as./km²
– Metropolialue	4 098 927[3]
Aikavyöhyke	UTC-5
– Kesäaika	UTC-4
Postinumero	H
Suuntanumero(t)	514 ja 438
Lempinimi:	”La Métropole du Québec” (Quebecin metropoli), ”The City of Saints” (Pyhimysten kaupunki), ”La Métropole” (Metropoli), ”La Ville au Cent Clochers” (Sadan tornin kaupunki), ”Sin City” (Syntien kaupunki)
Motto:	”Concordia Salus” (Hyvinvointia harmonian kautta)
ville.montreal.qc.ca
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Montreal (ransk. Montréal /mɔ̃ʁeal/, Québecin murteella /mɒ̃ʁeal/, engl. Montreal /ˌmʌntɹiːˈɑːl/) on Kanadan toiseksi suurin kaupunki Toronton jälkeen ja suurin kaupunki Quebecin provinssissa. Montrealin asukasluku on noin 1,7 miljoonaa^[2] ja esikaupungit mukaan luettuna noin 4,1 miljoonaa.^[3] Montreal on maailman neljänneksi suurin ranskankielinen kaupunki Kinshasan, Pariisin ja Abidjanin jälkeen. Monikulttuurisen Montrealin asukkaista 69 % puhuu äidinkielenään ranskaa, 12 % englantia ja 19 % jotakin muuta kieltä.

Montreal on Kanadan johtava kauppa- ja teollisuuskeskus, ja se toimi Kanadan pääkaupunkina vuosina 1843–1849. Kaupungissa on neljä yliopistoa, kaksi lentoasemaa ja satama. Montrealissa järjestettiin vuoden 1976 kesäolympialaiset. Kaupunki on tunnettu myös jääkiekon kehtona.

Montrealin kaupunki sijaitsee Montrealsaarella lähellä Saint Lawrence -joen ja Ottawajoen yhtymäkohtaa Quebecin lounaisosassa. Hallinnollisesti Montreal käsittää itse Montrealsaaren lisäksi joitakin pienempiä saaria.^[4] Ympäröivä alue on Saint Lawrence -joen laaksoa, joka on muodostunut jääkauden lopussa alueella sijainneen Champlainmeren rantaviivan vetäytyessä. St. Lawrence laskee mereen Isoiltajärviltä ja joki on ollut pitkään merkittävä kulkureitti.^[5]

Montrealissa vallitsee mannerilmasto, johon vaikuttavat lännestä tyypillisesti puhaltavat tuulet ja läheisten Isojenjärvien vaikutus ilmastoon. Vuoden kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin lämpötila on keskimäärin –9 °C. Tuuli lisää kuitenkin pakkasen purevuutta. Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskimääräinen lämpötila on noin 22 °C. Sadetta alueella tulee suhteellisen tasaisesti koko vuoden ympäri. Jäätävä sade on ajoittain ongelma talvisin.^[5]

Nykyisen Montrealin alueen alkuperäisasukkaita ennen eurooppalaisten siirtolaisten saapumista olivat St. Lawrencen irokeesit. Montrealsaarella oli Hochelaga-niminen intiaanien asutuskeskus, jolla oli ranskalaisen tutkimusmatkailija Jacques Cartierin vieraillessa paikalla vuonna 1535 noin 1 500 asukasta. Paikalliset harjoittivat kalastusta, maanviljelystä ja metsästystä. Epäselvästä syystä St. Lawrencen irokeesit katosivat omana kansanaan 1500-luvun aikana. Katoamiseen vaikuttaneita tekijöitä ovat saattaneet olla eurooppalaisten tuomat taudit tai sota muiden intiaaniheimojen kanssa. Montrealin siirtokunta perustettiin vuonna 1642. Siirtokunnan kaksi perustajaa olivat Paul de Chomedey de Maisonneuve ja Jeanne Mance. Varhaiset siirtolaiset alkoivat harjoittaa turkiskauppaa ja kaupan hallinnasta käytiin sotia irokeeseja vastaan. Sodat jatkuivat vuosikymmeniä, kunnes osapuolet solmivat viimein rauhan vuonna 1701. Montreal oli myös monien tutkimusmatkailijoiden lähtöpaikka ja heihin lukeutui esimerkiksi René-Robert Cavelier de La Salle, Daniel Greysolon Dulhut ja Pierre Le Moyne d'Iberville et d'Ardillières. Tutkimusmatkailijoiden tavoitteena oli usein perustaa kauppa-asemia syvemmälle mantereelle Montrealin turkiskauppaiden tarpeita varten. 1600-luvun lopussa Montrealin asukasluku oli noin tuhat ja vuonna 1789 5 500.^[4]

Britit valtasivat Montrealin seitsemän vuoden sodan aikana vuonna 1760. Valtauksen jälkeen Montrealiin asettui skotlantilaisia turkiskauppiaita, jotka perustivat menestyneen Luoteisen kauppakomppanian. Luoteinen kauppakomppania toimi aina vuoteen 1821 saakka, jolloin se liitettiin Hudsoninlahden kauppakomppaniaan. Turkiskauppa menetti kuitenkin pikku hiljaa merkitystään, samalla kun siirtolaisuuden merkitys kasvoi. Montreal ja sitä ympäröivä tasanko oli yksi siirtolaisten kohteista. Montreal kasvoi Quebecin kaupunkia suuremmaksi 1820-luvulla ja vuonna 1844 sen asukasluku oli 44 591. Muuttoliikkeen takia kanadanranskalaiset jäivät vähemmistöksi Britteinsaarilta tulleiden muodostaessa uuden enemmistön. Jännitteet englanninkielisen ja ranskankielisen väestön välillä johtivat osaltaan Kanadojen kapinoihin 1837 ja englanninkielisten poliittiseen voittoon. Montreal oli yhtenäisen Kanadan provinssin pääkaupunki vuoteen 1849 saakka, jolloin englanninkieliset mellakoitsijat polttivat Montrealin parlamenttirakennuksen. Pääkaupunkia siirreltiin sittemmin Toronton ja Quebecin välillä, kunnes vuonna 1857 se siirrettiin Ottawaan.^[4]

Montreal teollistui 1800-luvulla ja kehitystä vauhditti liikenneverkon uudistukset. Tyynenmeren rata eli Canadian Pacific Railway valmistui 1880-luvulla, minkä jälkeen Kanadan länsiosien viljelymailta alettiin tuoda viljaa vientiin ulkomaille Montrealin kautta. St. Lawrence -joen kanaaliverkkoa laajennettiin ja reittiä Quebeciin syvennettiin, minkä jälkeen Montrealista tuli merkittävä satama ja teollisuuskeskus. Kaupungin asukasluku kasvoi nopeasti ja vuonna 1911 Montrealissa oli 467 986 asukasta. Kaupungin kasvaessa sen hallinnollista aluetta laajennettiin naapurikeskuksiin. Monet uusista muuttajista olivat kanadanranskalaisia muilta alueilta ja heistä muodostui jälleen kaupungin enemmistö. Toisen kasvukauden kaupunki koki ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta sen kehitys kärsi 1930-luvun lamasta. Kaupunki toipui toisen maailmansodan aiheuttaman tuotannon kasvun myötä. 1900-luvun alussa Montreal oli Kanadan huomattavin metropolialue, vaikkakin se on 1960-luvulta lähtien jäänyt jälkeen Torontosta.^[4]

Etenkin Montrealin esikaupunkialueet kasvoivat 1950- ja 1960-luvuilla. Montrealin metro aloitti toimintansa vuonna 1966 ja seuraavana vuonna kaupungissa järjestettiin maailmannäyttely, eli Expo 67. Vuonna 1976 kaupunki järjesti puolestaan kesäolympialaiset. Teollisuuden laskusuhdanne aiheutti 1970-luvulta alkaen työttömyyttä, mutta tilanne korjautui 1990-luvulla.^[4]

Montrealin satama on Pohjois-Amerikan itäosan mittakaavassa huomattava satama. Saint Lawrencen vesitien avaamisen jälkeen vuonna 1959 Isojenjärvien alueelta on voinut tuoda tavaraa suoraan laivoilla. Montrealin sataman kautta kulkee etenkin rahtiliikennettä.^[4]

Montrealin metro avattiin vuonna 1966. Metroa laajennettiin 2000-luvulla myös Lavalin kaupunkiin. Metroon kuuluu 68 asemaa ja vuonna 2011 sillä oli kaikkiaan 404,8 miljoonaa matkustajaa.^[6]

Montreal on yksi Kanadan rautateiden solmukohdista. Rautateillä kulkee pääasiassa tavaraliikennettä, mutta kaupungista on myös matkustajaliikennettä esimerkiksi Torontoon ja Ottawaan. Kaupunkia palvelee lisäksi kaksi kansainvälistä lentokenttää, Montreal-Pierre Elliott Trudeaun kansainvälinen lentoasema kotimaan ja ulkomaan matkustajaliikenteelle ja Montréal-Mirabelin kansainvälinen lentoasema pääasiassa travaraliikenteelle.^[5]

Monet Montrealin perinteisistä teollisuuden aloista katosivat 1970-luvun jälkeen. Niiden tilalle muodostui uusia teollisuuden aloja tyypillisesti korkeateknologian saralta. Huomattava osuutensa kaupungin taloudessa on nykyisin esimerkiksi lentokoneteollisuudella.^[5] Kaupungissa toimivia alan yrityksiä ovat esimerkiksi Bombardier, Canadair ja Bell Helicopter.^[4] Lisäksi Kansainvälisellä ilmakuljetusliitolla ja Kansainvälisellä siviili-ilmailujärjestöllä on pääkonttorit Montrealissa. Muita talouden aloja ovat elintarviketeollisuus, ohjelmistoteollisuus, lääketeollisuus sekä paino- ja julkaisutoiminta.^[5]

Montrealin keskustaa.

Montrealin asukasluku oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 1 704 694 ja vuonna 2011 vastaavasti 1 649 519.^[2] Montrealin metropolialueen väkiluku oli vuonna 2016 4 098 927.^[3]

Aina 1900-luvulle saakka eurooppalaistaustainen väestö on muodostanut Montrealin asukkaiden suuren valtaosan. Kaupungin kaksi huomattavaa väestönosaa ovat olleet ranskalaiset ja englanninkieliset, jotka ovat eri aikoina muodostaneet kaupungin asukkaiden enemmistön. Ranskankieliset ovat olleet enemmistönä vuodesta 1865. Merkittäviä kasvutekijöitä olivat pitkään Kanadan sisäinen muuttoliike ja luonnollinen väestönkasvu. Sittemmin kaupunkiin on asettunut myös maahanmuuttajia muualta maailmasta.^[4]

Montrealilaisten vuonna 2016 ilmoittamista etnisistä taustoista suurimpia yksittäisiä olivat "kanadalaiset" (488 930), ranskalaiset (334 870), italialaiset (147 015), irlantilaiset (92 145), haitilaiset (79 715), kiinalaiset (66 225) ja skotit (50 740). Alkuperäiskansoihin kuuluvia oli 42 225. Niin sanottuihin näkyviin vähemmistöihin kuului 1 663 225 montrealilaista. Kanadassa käytetty termi sisältää muut etniset ryhmät, kuin valkoiset ja alkuperäisasukkaat.^[2]

Vuonna 2016 Kanadan kahdesta virallisesta kielestä Montrealin asukkaista 833 280 puhui äidinkielenään ranskaa ja 208 140 englantia. Muita, kuin kahta virallista kieltä puhui äidinkielenään 559 030. Suurimpia yksittäisiä kieliä niistä olivat arabia (95 165), espanja (72 760) ja italia (67 800).^[2]

Montreal on huomattava yliopistojen keskus.^[4] Kaupungissa toimii neljä yliopistoa. Vanhin niistä, vuonna 1821 perustettu englanninkielinen McGill-yliopisto kuuluu Universitas 21 eliittiyliopistojen verkostoon.^[7] Toinen englanninkielinen yliopisto on Concordia University. Ranskankielinen Université de Montréal (UdeM) luetaan Kanadan huippuyliopistoihin.^[8]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montreal.

• Montrealin viralliset kotisivut