Pyhäjärvi (Tammela)
| Pyhäjärvi | |
|---|---|
 | |
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kanta-Häme |
| Kunnat | Tammela |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Pyhäjärven alue (35.93) |
| Laskujoki | Loimijoki [1] |
| Järvinumero | 35.931.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 96,5 m [1] |
| Rantaviiva | 50,7811 km [2] |
| Pinta-ala | 22,852 km² [2] |
| Tilavuus | 0,05677036 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 2,48426 m [2] |
| Suurin syvyys | 4,7 m [2] |
| Valuma-alue | 639 km² |
 Pyhäjärvi | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Pyhäjärvi (tunnetaan myös nimellä Tammelan Pyhäjärvi) on Kanta-Hämeessä Tammelassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Loimijoen valuma-alueeseen. Järven laskujoki on Loimijoki, joka yhtyy Kokemäenjokeen ja laskee sitten Selkämereen Porissa.[2][1]
Maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 2 290 hehtaaria eli 22,9 km² ja sen pituus on 8,6 kilometriä ja leveys 5,2 kilometriä. Pyhäjärven koko valuma-alueen pinta-ala on 639 km², josta järven oma lähivaluma-alue käsittää 115 km² ja Kuivajärven valuma-alue 524 km². Pyhäjärveen laskee idästä Saarensalmen kautta, Kaukolanharjun ja Saaren kansanpuiston luona Kuivajärvi. Lounaasta Pyhäjärveen ovat laskeneet nykyään pelloksi kuivattu Kalliojärvi ja umpeenkasvanut Talpianjärvi, joka nykyään on osa Torronsuon kansallispuistoa. Järven luusua sijaitsee järven länsirannalla, josta saa alkunsa 115 kilometriä pitkä Loimijoki, joka virtaa Forssan, Jokioisten, Ypäjän, Loimaan, Vampulan ja Huittisten läpi ja yhtyy siellä Kokemäenjokeen.[2][1][3]
Järven keskisyvyys on vain 2,5 metriä ja järven pohja on melko tasainen. Syvin kohta, jossa on 4,7 metriä syvää, sijaitsee keskellä järvenselkää.[2]
Järven rantaviiva on 50,8 kilometriä pitkä ja ranta on osin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa, osin harjumaastoa ja muilta osin peltomaata. Pohjoisrantaa reunustaa Tammelan taajama, joka on rakennettu järveä kaakosta lähestyvälle ja Kuivajärven erottavan harjujakson päälle.[2][1]
Järven ranta polveilee niemenkärkien ja lahdenpoukamien vuorotellessa, joita tarkastellaan järveä myötäpäivää kiertäen. Hannulanlahti, Rantakallio, Papinnokka ja Ruisluoto erottavat järven luusuan Pappilanlahdesta. Pohjoisrannan maamerkkejä ovat Huhtiluoto, Rauhaniemennokka, Lanttunokka ja Tammelan taajama sekä iso Mansikkaniemi. Lamalanlahti jää Julininnokan ja Mansikkaniemen väliin. Sitten työntyy Saarensalmi Saaren ja Miekkainnokan väliin. Pitkä niemi on hiekkaa, jonka jäätikköjoki on muodostanut Kaukolan paikkeille. Etelässä työntyy Salimäen edestä pitkälle Rohannokka, jonka vieressä ovat Kylmälahti ja Sarkainlahti. Syvin lahti työntyy pyöreänä Palstankulman kylän suuntaan ja Järventaustan kylän kohdalla on leveä niemi, jonka länsipuolella on Kuhasuonlahti. Sen länsipuolella reunustaa Vahvainnokka ja Similänlahti, jonka jälkeen ollaan kieretty koko järvi.[1]
Pyhäjärvellä on 70 saarta, joiden yhteinen pinta-ala on 7,6 hehtaaria. Saarista kaksi on yli hehtaarin suuruisia. Valtaosa eli 54 saarta ovat pinta-alaltaan 10 aarin ja hehtaarin väliltä ja näitä pienempiä luotoja on 14 saarta. Saarten yhteinen osuus järven ranta-viivasta on 8,1 kilometriä ja saaret sijaitsevat yleensä rannan läheisyydessä. Poikkeuksena ovat Vohlesaari ja Haitaset, jotka ovat ulapalla. Muita saaria ovat nimeltään Huhtiluoto, Neittyenkivi, Partalankivi, Patasaari, Ruohosaari, Puttisaari, toinen Puttisaari, Pitkäsaari ja Kirrinluoto. Saarensalmessa sijaitsevat Honkisaari ja Raatosaari. Kaikki alle kaksi metriä korkeat saaret ovat syntyneet 1800-luvun alussa järvenlaskun seurauksena. Ennen järvenlaskua oma selvärajainen saari oli Kuivajärven ja Pyhäjärven erottava Saari, jolla sijaitsee Saaren kartano. Vedenpinnan alenemisen vuoksi Saaren pohjoispään salmi on kasvanut umpeen ja myöhemmin salmi suljettiin tiepenkereellä. Vuosina 2009–2012 toteutetussa hankkeessa vesiväylä avattiin uudelleen rakentamalla penkereen läpi vesirumpu.[2][1][4]
Pyhäjärven rannalla sijaitsee Tammelan kirkonkylän taajama. Muita järven rantakyliä ovat Kytö, Tammelan Pappila, Hevoniemi, Kaukola ja Riihivalkama. Kuivatun Kalliojärven rannalla ovat sijainneet Kallion ja Häiviän kylät. Talpianjärven rantakyliä ovat olleet Talpia ja Sukula.
Luonnontila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi on matala ja tuulet sekoittavat järven vedet jäidenlähdön jälkeen kokonaan. Siten järveen ei synny lämpötilakerrostumista eikä myöskään alus- ja päällysvesikerroksia. Vedenväri on tummaa ja se on savesta sameaa. Veden tummuus on peräisin yläjuoksulla olevasta Kuivajärvestä. Valuma-alueella on paljon savikko- ja suoalueita ja noin neljäsosa valuma-alueesta on peltoa. Veden näkösyvyys on kesällä 0,5−0,9 metriä ja talvella lähes 0,9−1,0 metriä.[5]
Järvi on runsasravinteinen ja se luokitellaan reheväksi. Veden käyttökelpoisuusluokka on tyydyttävä ja kalavesiluokka tyydyttävä (luokka III). Talvella veden happipitoisuus alenee, mutta selvää happikatoa esiintyy harvoin. Vuosien 2000−2006 loppukesän forsforipitoisuudet olivat keskimäärin 51 milligrammaa kuutiometrissä vettä (mg/m³) ja typpipitoisuudet 773 mg/m³. Pitoisuuksien muutos on ollut vähäistä mutta kuitenkin nousujohteista. Ravinnetilanteesta ja hyvästä sekoittumisesta johtuu sinilevien runsas esiintyminen. Järvellä voi havaita loppukesällä kukintoja ja niiden muodostamia lauttojakin.[5]
Runsan levätilanne ruokkii epäsuorasti kalakantoja ja Pyhjärvessä onkin runsaasti kalaa. Ilman hoitokalastusta järven kalakanta ei olisi niin petokalavaltaista, kuin mitä se on nykyään. Rehevän järven valtakalat ovat särkikalat. Vuonna 2012 tehty koekalastus löysi tyypillisiä kalalajeja: ahven, kuha, kiiski, hauki, särki, salakka, pasuri, lahna, sulkava ja sorva. Näistä kuhaa, särkeä, ahventa ja lahnaa oli eniten.[5][6]
Koska järvi on muodoltaan pyöreä ja aava, kuluttavat jäät kasvillisuutta tehokkaasti. Vain rantojen läheisyydessä esiintyy vesikasvillisuutta, mutta sen määrä on järven kokoon nähden pieni. 1950-luvulla tehty Loimijoen yläjuoksun perkaus mataloitti hieman matalia lahtia lisää ja niissä on käynnissä umpeenkasvu.[5]
Luonnonhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhäjärvi on vain osa muinoin alueella sijainneesta suuremmasta järvestä. Kun jääkauden jälkeen alueen korkeimmat kohdat kohosivat maankohoamisen seurauksena Yoldiamerestä. Maatumien suuretessa, muuttui Yoldiameri makeaksi ja Itämeren tätä vaihetta nimitetään Ancylusjärveksi. Ancylusjärven luoteesta työntyneestä pitkästä lahdesta kuroutui irti suuri järvi yli 9 800 vuotta sitten. Järvi, joka sijaitsi Pyhäjärven ja Kuivajärven ympäristössä, oli matala ja melko tasapohjainen. Järven savipohjalle alkoi 10 500−9 400 vuotta sitten kertyä liejua, johon levittäytyi rehevä luhtamainen suokasvillisuus. Suot alkoivat tämän jälkeen kasvaa myös turvetta. Alueen vanhin turvekerrostuma on löydetty Torronsuosta ja sen ikä on 10 400 vuotta. Turvesuo laajeni tuhansien vuosien aikana ja samalla järven vedenpinta aleni Pyhäjärven luusuan kulumisen vuoksi. Laaja järvi pieneni mesoliittisella kaudella ja siitä kuroutui erilleen pienempiä järvialtaita kuten esimerkiksi Pyhäjärvi, Kuivajärvi, Talpianjärvi ja Kalliojärvi.[7][8]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mesoliittisella kivikaudella vedenpinnan korkeus vastasi nykyistä korkeutta 102−103 metriä mpy. Järvellä asuttiin silloin esimerkiksi Saarensalmen ja Rekolan asuinpaikoilla oleilla rannoilla, jotka ovat nykyään 105 metrin korkeudella.[8]
Pyhäjärven vedenpinnan alentamista harkittiin Tammelassa 1800-luvulla ja siihen saatiin avuksi Keisarillinen Koskenperkausjohtokunta, joka avusti hanketta. Noin parin metrin pinnanlasku toteutettiin vuosina 1821−1827 ja järven keskisyvyydeksi jäi 2,5 metriä.[9][10][11] Loimijoen yläjuoksua perattiin vielä 1950-luvulla, mikä on laskenut vedenpintaa lisää.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 255. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- Ojansuu, Pekka & Jaakkola, Antti & Ryhtä, Esa: Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma (Arkistoitu – Internet Archive), Metsähallitus, 2007
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Pyhäjärvi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 6.3.2015.
- ↑ Mäkelä, Suvi: Tammelan Pyhäjärven, Kaukjärven ja Kuivajärven kuormitusselvitys, s. 19, 22, 25. Lammi: Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema, 2007. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 11.6.2009).
- ↑ Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven vesiväyläyhteyden avaaminen -hanke 2009-2012 Tammelan kunta. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 20.7.2012.
- ↑ a b c d e Tulonen, Tiina: Sinilevien esiintyminen ja torjunta Pyhäjärvellä (Arkistoitu – Internet Archive), Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto, 2007
- ↑ Ruokolainen, Janne & Mäkinen, Petri & Ranta, Tomi & Hakkola, Jani: Raportti Pyhä- ja Kuivajärven Nordickoeverkkokalastuksista vuonna 2012 (Arkistoitu – Internet Archive), Hämeen Kalatalouskeskus
- ↑ Luontoon.fi: Torronsuon historia
- ↑ a b Pesonen, Petro: Mitä uutta Lounais-Hämeestä? Tuloksia vuosien 2001 - 2006 inventoinneista, Muinaistutkija, 2/2008, Suomen Arkeologinen Seura, ss. 19-32
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.29
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.264
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Kankainen (Kankas/Kangais) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 4.4.2013. Museovirasto. Viitattu 11.3.2015. (Huom! Raportti 142514)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tammelan Pyhäjärvi Hämeen ympäristökeskus. Viitattu 21.12.2009.
- Pyhäjärvi Tammelan Pyhäjärven-Kuivajärven suojeluyhdistys ry. Arkistoitu 5.4.2015. Viitattu 1.2.2012.
- http://www.outdoorsfinland.fi/melontakausi-tammelan-ylangolla/ (Arkistoitu – Internet Archive)