Salainen ase

Salainen ase
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Erkki Uotila Theodor Luts
Käsikirjoittaja	Antti Metsalo Eero Pursi Tauno Luoto
Tuottaja	Theodor Luts
Säveltäjä	Pekka Attinen
Kuvaaja	Eino Kari
Leikkaaja	Eino Kari
Pääosat	Joel Asikainen Ensio Jouko Eija Karipää Erkki Uotila
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Fenno-Filmi
Ensi-ilta	1. tammikuuta 1943
Kesto	102 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	1 821 390 mk[1]
Seuraaja	Varjoja Kannaksella
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Salainen ase on suomalainen vakoiluelokuva vuodelta 1943. Se on ensimmäinen Fenno-Filmin kahdeksastatoista näytelmäelokuvasta. Jatkosodan aikana erittäin vaikeissa oloissa valmistunut teos kertoo useiden salanimien taakse verhoutuneesta vakoilijasta Toinista, joka joutuu vaikeaan valintatilanteeseen ihastuttuaan vastapuolella operoivaan mieheen.

Teos on Fenno-Filmin vakoilutrilogian ensimmäinen osa, toinen on Varjoja Kannaksella ja kolmas Hiipivä vaara.

”Salainen ase on puhdas jännityselokuva, joka omassa luokassaan kohoaa suorastaan kansainväliselle tasolle”, Helsingin Sanomien Paula Talaskivi hehkutti arviossaan.^[2]

Useiden salanimien taakse kätkeytynyt Toini Salonen saapuu Suomeen ja matkaa Turusta Helsinkiin, missä hän ottaa pestin insinööri Rautavuoren sihteerinä tarkoituksenaan urkkia tämän salaisia piirustuksia. Suomen Vientipuun yövartija surmataan tuhopolton yhteydessä. Toimistopäällikkö Pulkkinen kertoo toimittaja Erkki Karille vartijan olleen hänen isänsä.

Toinin pomo on muuan Rosenberg, jonka miehet yrittävät polttaa Yhdistyneiden Sahojen lautatarhan. Paikalta löytyy Toinin huivi, jonka ansiosta Erkki Kari pääsee Toinin jäljille. Hän kutsuu Toinin viettämään ravintolailtaa, myös Pulkkinen on mukana. Pulkkinen huomioi ristiriitaisuudet Toinin henkilöhistoriassa tämän kertoessa elämästään. Kari ja Toini ihastuvat toisiinsa.

Vakoilijat tunkeutuvat Rautavuoren toimistoon. Toini on antanut heille kassakaapin numeroyhdistelmän. Hän tulee katumapäälle ja yrittää varoittaa insinööriä – liian myöhään. Konnat onnistuvat ryöstämään insinöörin piirustukset. Toiniin alkaa kohdistua yhä vahvempia epäluuloja. Käy myös ilmi, että Toini ja Pulkkinen ovat sisaruksia.

Toini kertoo poliisille Karikosken sillan räjäytyssuunnitelmasta, poliisi tekee suunnitelmat tyhjiksi. Lopussa vakoilijat kaappavat Toinin ja yrittävät paeta, mutta jäävät kiinni Toinin ansiosta. Erkki Kari ja Toini kihlautuvat.^[3]

Fenno-Filmi tuotti ensimmäisen elokuvansa poikkeuksellisen vaikeissa oloissa. Alun perin oli tarkoitus kertoa taistelevista sotilaista, jolloin kuvauslupa oli hankittava Päämajasta. Sitä ei herunut, joten elokuvan tapahtumat siirrettiin kotirintamalle. Salaisen aseen budjetti oli niukka, joten suuria filmitähtiä ei voitu käyttää. Eija Karapää oli postin työntekijä, jolla oli hieman kokemusta elokuvatyöstä.^[3]

Eino Karin laboratorioon osui pommi 8. marraskuuta 1942, mutta Salaisen aseen raakafilmit säilyivät kuin ihmeen kaupalla. Sama pommikone jatkoi matkaansa kaakkoon ja pudotti pommin Helsingin Viiskulmassa sijainneen elokuvateatteri Tivolin edustalle. Pommi surmasi lastennäytännöstä poistuvaa yleisöä.^[3]

Salainen ase sai hyvän vastaanoton. Sen juonta pidettiin johdonmukaisena ja jännityselokuvana se arvioitiin suorastaan ”kansainväliselle tasolle”. Ohjaajat saivat niin ikään kiitosta. Elokuvan tekotapaa pidettiin ”tuoreena ja rohkeana”. Negatiivista kritiikkiä elokuva sai lähinnä juonen epäuskottavuuksien osalta.^[3]

Salainen ase on julkaistu DVD:nä yhdessä vakoilutrilogian muiden osien kanssa.

• Suomen kansallisfilmografia 3. Suomen elokuva-arkisto 1993, ISBN 951-37-1019-X.
• Elonet