Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (elokuva)
Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (engl. The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut ensimmäinen osa Peter Jacksonin ohjaamasta Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiasta, joka pohjautuu J. R. R. Tolkienin fantasiaromaaniin Taru sormusten herrasta. Elokuvaa seuraavat elokuvat Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu.
Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti yli 887 miljoonaa dollaria ja oli vuoden 2001 toiseksi eniten tuottanut elokuva. Julkaisun aikaan elokuva oli kaikkien aikojen viidenneksi eniten tuottanut elokuva maailmassa. Elokuva oli Suomessa vuoden 2002 katsotuin elokuva yli 548 000 katsojalla ja sai kaikkiaan Suomessa elokuvateatterilevityksen aikana yli 715 000 katsojaa.[2]
Elokuva sai kolmetoista Oscar-ehdokkuutta ja voitti palkinnot parhaasta musiikista, erikoistehosteista, kuvauksesta ja maskeerauksesta.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-Maan Toisella Ajalla Musta Ruhtinas Sauron (Sala Baker) takoo Valtasormuksen valloittaakseen Keski-Maan, ja häntä vastaan muodostetaan Ihmisten ja Haltioiden Viimeinen Liitto. Tuomiovuoren juurella käydyssä taistelussa Sauronin surmaaman kuningas Elendilin (Peter McKenzie) poika, prinssi Isildur (Harry Sinclair), tarttuu isänsä murtuneeseen miekkaan ja viiltää Sauronin käden irti. Sauron menettää Sormuksen, ja hänen armeijansa nujerretaan. Koska Sauronin ”elinvoima” on sidottu Sormukseen, Musta Ruhtinas voidaan voittaa vain tuhoamalla itse Sormus, mutta Sormuksen valtaan joutunut Isildur kieltäytyy tekemästä niin. Myöhemmin Isildur joutuu örkkien ansaan, hänet tapetaan, ja Sormus katoaa jokeen. Yli kaksituhatta vuotta myöhemmin Klonkku-niminen otus saa Sormuksen haltuunsa ja pitää sitä omanaan satojen vuosien ajan, kunnes Konnun hobitti Bilbo Reppuli (Ian Holm) löytää sen.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Bilbo jättää Sormuksen 111-vuotissyntymäpäivänään sukulaispojalleen ja perijälleen Frodo Reppulille (Elijah Wood). Samaan aikaan velho Gandalf Harmaa (Ian McKellen) matkustaa Minas Tirithiin etsimään vastauksia liittyen Bilbon taikasormukseen. Hän saa tietää, että se on todellisuudessa Sauronin Valtasormus. Gandalf palaa Kontuun ja käskee Frodon ottaa Sormuksen ja lähteä Konnusta pikimmiten. Gandalf saa kiinni ikkunan luona salakuunnelleen Samvais ”Sam” Gamgin (Sean Astin) ja päättää lähettää tämän Frodon mukaan. Gandalf ratsastaa Rautapihaan tapaamaan Saruman Valkoista (Christopher Lee), joka paljastaa Gandalfille Mustien Ratsastajien, nazgûlien ja Sauronin pääpalvelijoiden, lähteneen Minas Morgulista hakemaan Sormusta ja tappamaan sen kantajan. Gandalf yrittää lähteä varoittamaan Frodoa, mutta Saruman, joka haluaa Sormuksen itselleen, vangitsee Gandalfin Orthanc-torninsa huipulle. Gandalfin on pakko seurata, miten Sauronin ohjeita seuraava Saruman määrää Rautapihan örkit rakentamaan aseita ja luomaan uuden örkkitaistelijarodun nimeltä uruk-hai.
Briihin matkalla olevat Frodo ja Sam saavat pian seuraa ystävistään Meriadoc ”Merri” Rankkibukista (Dominic Monaghan) ja Peregrin ”Pippin” Tukista (Billy Boyd). He kohtaavat tiellä nazgûlin ja onnistuvat pääsemään Briihin vain saadakseen selville, ettei Gandalf ole saapunut sinne. Sen sijaan Frodo kohtaa miehen nimeltä ”Konkari” (Viggo Mortensen), joka on Gandalfin ystävä ja suostuu viemään hobitit Rivendelliin. He jatkavat matkaansa ja viettävät yön Viimapäällä, missä nazgûlit hyökkäävät heidän kimppuunsa. Konkari karkottaa hirviömäiset hyökkääjät tiehensä, mutta Frodo haavoittuu vakavasti morgulin terästä, joka tulee muuttamaan hänet yhdeksi aaveista ilman kunnollista hoitoa. Haltia Arwen (Liv Tyler) vie Frodon nazgûlien takaa-ajamana Rivendelliin, haltioiden turvasatamaan. Siellä Arwenin isä Elrond (Hugo Weaving), joka johti haltioita Tuomiovuoren taistelussa 3 000 vuotta sitten, parantaa Frodon. Myös Arwen käyttää voimiaan päästäkseen eroon häntä ja Frodoa jahtaavista Ratsastajista Bruinenin kahlaamossa manaamalla esiin aallon, joka pyyhkäisee aaveet mukaansa.
Rivendellistä Frodo tapaa myös Gandalfin, joka selittää Frodolle, miksei hän päässyt tapaamaan hobitteja Breehin. Gandalf kertoo päässeensä pakoon Orthancista ja Sarumanin kynsistä kotkan selässä. Myöhemmin Elrond kutsuu kokoon neuvoston, jossa päätetään Sormuksen kohtalosta. Elrond varoittaa, ettei Sormusta pidä säilyttää Rivendellissä pitkään, sillä sekä Mordor että Rautapiha saattavat hyökätä haltioiden valtakuntaan. Sormuksen voi tuhota vain heittämällä sen Tuomiovuoren liekkeihin, missä se taottiin. Frodo ilmoittautuu vapaaehtoiseksi viemään Sormuksen Tuomiovuorelle. Frodon mukaan liittyvät hänen hobittiystävänsä, Gandalf sekä Konkari, joka paljastuu Aragorniksi, Gondorin valtaistuimen lailliseksi perilliseksi. Mukaan matkalle lähtevät myös haltia Legolas (Orlando Bloom), kääpiö Gimli (John Rhys-Davies) sekä Boromir (Sean Bean), Gondorin käskynhaltijan poika. Yhdessä he muodostavat Sormuksen Saattueen.
Saattue lähtee matkaan ja yrittää ylittää Caradhrasin vuoren, mutta Sarumanin voimat estävät sen. Gimlin vaatimuksesta he päättävät etsiä turvaa ja kulkea läpi Morian kaivosten. Moriassa Gandalf kertoo, että Klonkku on seurannut heitä jo kolme päivää. Frodo suostuu ehdotukseen, mutta kaivoksissa heidän kimppuunsa hyökkää lauma örkkejä ja luolapeikko, joka keihästää Frodon. Frodo selviytyy kuitenkin hengissä Bilbon antaman mithril-silmukkapanssarin ansiosta. Khazad-dûmin sillalla saattue kohtaa balrogin, muinaisen tulen ja varjon hirviön.
Sillalle tukkeeksi asettuva Gandalf haastaa balrogin antaen muille mahdollisuuden paeta maanalaisesta valtakunnasta, mutta hirviö vetää hänet mukanaan syvyyksiin. Saattue pakenee haltioiden valtakuntaan, Lothlórieniin, missä heitä suojelevat Valtias Celeborn (Marton Csokas) ja Valtiatar Galadriel (Cate Blanchett). Yöllä Frodo tapaa Galadrielin, joka kertoo hänelle, että hänen kohtalonaan on kantaa Sormusta ja lopulta tuhota se. Ennen saattueen lähtöä Galadriel antaa Frodolle pullon, joka sisältää Eärendilin tähden valoa. Myös muut saattueen jäsenet saavat lahjoja. Kulkeakseen suorinta tietä Mordoriin saattue meloo Anduinia pitkin kohti Parth Galenia.
Kun he astuvat Parth Galenissa rantaan, Boromir yrittää viedä Sormuksen Frodolta, sillä hän uskoo sen olevan ainut keino pelastaa oma valtakuntansa. Frodo onnistuu pakenemaan pistämällä Sormuksen sormeensa ja katoamalla. Aragorn kohtaa Frodon, mutta toisin kuin Boromir, hän päättää jättää Sormuksen Frodon haltuun. Frodo, joka tietää Sormuksen houkutuksen olevan muille liian suuri, päättää jättää saattueen ja lähteä Mordoriin yksin. Sillä välin Sarumanin lähettämät uruk-hait hyökkäävät muiden saattuelaisten kimppuun saadakseen Sormuksen. Kun Merri ja Pippin tajuavat Frodon tekevän lähtöä, he harhauttavat örkkejä päästäen Frodon pakoon. Boromir ryntää hobittien avuksi, mutta haavoittuu kuolettavasti örkkikomentaja Lurtzin (Lawrence Makoare) nuolista. Ennen kuin Lurtz ehtii teloittaa Boromirin, Aragorn saapuu paikalle ja lyö otuksen pään irti. Ennen kuolemaansa Boromir katuu sitä, että yritti viedä Sormuksen Frodolta, mutta Aragorn antaa hänelle anteeksi. Merri ja Pippin siepataan, ja Aragorn, Gimli ja Legolas lähtevät örkkien perään pelastaakseen hobitit. Frodo jää oman onnensa nojaan. Hän palaa rannalle ja ryhtyy ylittämään jokea, kun Sam ilmestyy rannalle ja ui Frodon perään vaatien saada pitää Gandalfille antaman lupauksen pitää Frodosta huolta. Frodo hyväksyy Samin seuralaisekseen, ja he jatkavat yhdessä matkaansa Emyn Muilin kukkuloiden yli.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan lopun tekijäluettelossa mainitaan kaiken kaikkiaan 1 780 nimeä.[3]
Kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkia elokuvan kolmea osaa kuvattiin yhtä aikaa, yhteensä 18 kuukautta. Kuvausryhmiä oli käytössä viidestä seitsemään ja jokaisella ryhmällä oli käytössä kaksi kameraa.[4]
Mittasuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mittasuhteet hobittien ja ihmisten välillä toteutettiin useita eri tekniikoita käyttäen. Kuvausryhmällä oli käytössään pienikokoisia sijaisnäyttelijöitä, joita käytettiin silloin kun näyttelijä on selin kameraan päin. Näyttelijöiden kasvoista tehtiin myös naamiot, joita sijaisnäyttelijät käyttivät joissakin kohtauksissa. Muutamassa kohtauksessa näyttelijän kasvot on lisätty sijaisnäyttelijän kehoon. Vaikeissa kohtauksissa käytettiin väärää perspektiiviä, eli isommalta näyttävä henkilö oli etualalla ja pienenemmältä näyttävä taka-alalla. Väärässä perspektiivissä näyttelijöiden työtä vaikeutti se, ettei hän ollut katsekontaktissa vastanäyttelijän kanssa. Osa kohtauksista kuvattiin myös blue screen -taustaa vasten, jolloin henkilö liitettiin elokuvaan jälkeenpäin.
Repunpään kohtaukseen rakennettiin kaksi samanlaista lavastetta, pienempi ja isompi. Pienempi lavaste oli Gandalfin näyttelijää Ian McKelleniä varten ja suurempi hobiteille.[5]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2023 elokuva nousi ykkössijalle suomalaisen elokuvalehti Episodin ”maailman oikeasti parhaimpien elokuvien” joulukalenterissa.[6]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva voitti neljä Oscaria: musiikista, erikoistehosteista, kuvauksesta ja maskeerauksesta. Se oli ehdolla myös yhdeksään muuhun Oscar-palkintoon.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001) Box Office Mojo. Viitattu 5 February 2009.
- ↑ a b Vuoden 2002 katsotuimmat elokuvat Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 14.5.2020. Viitattu 22.3.2020.
- ↑ David Waterman: Hollywood's Road to Riches (2005)
- ↑ Keski-Maan kuvaamisesta -dokumentti (Cameras in Middle-Earth). Yhdysvallat, 2002. (englanniksi)
- ↑ Pellerin, Michael: Mittasuhteet -dokumentti (Scale). Yhdysvallat, 2002. (englanniksi)
- ↑ Maailman ”oikeasti” parhaat elokuvat – Episodin joulukalenteri, luukku 24 Episodi.fi. 24.12.2023. Viitattu 25.12.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen sivusto (englanniksi)
- Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit Box Office Mojossa. (englanniksi)
- Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit Rotten Tomatoesissa. (englanniksi)
- Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit Metacriticissä. (englanniksi)
| Edeltäjä: 2001: Rentun ruusu | Suomen lippukassan ykkönen 2002 | Seuraaja: 2003: Pahat pojat |
| 1980-luku | Bad Taste (1987) · Meet the Feebles (1989) | ||
| 1990-luku | Aivokuollut (1992) · Taivaalliset olennot (1994) · Kummituskopla (1996) | ||
| 2000-luku | Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001) · Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002) · Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003) · King Kong (2005) · Oma taivas (2009) | ||
| 2010-luku | Hobitti – Odottamaton matka (2012) · Hobitti – Smaugin autioittama maa (2013) · Hobitti – Viiden armeijan taistelu (2014) | ||