Gladiator

Gladiator
Elokuvajuliste
Ohjaaja	Ridley Scott
Käsikirjoittaja	David Franzoni John Logan William Nicholson
Tuottaja	Douglas Wick David Franzoni Branko Lustig
Säveltäjä	Hans Zimmer Lisa Gerrard Klaus Badelt
Kuvaaja	John Mathieson
Leikkaaja	Pietro Scalia
Tuotantosuunnittelija	Arthur Max
Lavastaja	Crispian Sallis
Pääosat	Russell Crowe Joaquin Phoenix Connie Nielsen Oliver Reed Derek Jacobi Djimon Hounsou Richard Harris
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö	Dreamworks Universal Pictures
Levittäjä	DreamWorks UIP-Dunafilm
Ensi-ilta	5. toukokuuta 2000 19. toukokuuta 2000
Kesto	155 minuuttia (teatteriversio)[1] 164 minuuttia (ohjaajan versio)[2]
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	103 000 000 dollaria
Tuotto	457 640 427 dollaria
Seuraaja	Gladiator II
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Gladiator (televisioesityksissä myös nimellä Gladiaattori^[3]) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Ridley Scottin ohjaama eeppinen historiallinen draamaelokuva, joka seuraa roomalaisen kenraali Maximuksen kohtaloa sotilaana ja gladiaattorina. Elokuva voitti viisi Oscar-palkintoa.

Elokuva perustuu löyhästi Rooman historiaan ja senaikaisiin todellisiin historiallisiin henkilöihin.

Elokuvan jatko-osan Gladiator II:n on ilmoitettu saavan ensi-iltansa 22. marraskuuta 2024. Sen kuvaukset saatiin valmiiksi tammikuussa 2024.^[4]

Roomalainen kenraali Maximus Decimus Meridius, joka on syntynyt Hispanian roomalaisessa provinssissa (nykyinen Espanja), johtaa roomalaisen armeijan voittoon germaaneista vuonna 180 jaa., päättää pitkittyneen markomannisodan ja ansaitsee samalla ikääntyneen keisarin Marcus Aureliuksen kunnioituksen. Maximus Decimus Meridius on kuvitteellinen hahmo, joka perustuu osittain Marcus Nonius Macrinukseen, Narcissukseen, Spartacukseen, Cincinnatukseen sekä Hispanian Maximukseen. Kun taistelu päättyy, keisarin poika Commodus ja tytär Lucilla saapuvat paikalle.

Vaikka kuolevalla Aureliuksella on miespuolinen kruununperijä Commodus, hän päättää luovuttaa vallan väliaikaisesti moraalisesti oikeamieliselle Maximukselle, toiveenaan että tämä palauttaisi vallan lopulta takaisin Rooman senaatille, jotta Rooman tasavalta voitaisiin elvyttää. Aurelius antaa Maximukselle aikaa miettiä päätöstään, ennen kuin asiasta kerrotaan Commodukselle, joka kateuden puuskassaan murhaa isänsä. Julistettuaan itsensä keisariksi Commodus kysyy Maximukselta tämän lojaaliutta, jonka Maximus kieltää saatuaan selville, että Commodus on murhannut oman isänsä. Commodus käskee Maximuksen teloitettavaksi ja lähettää pretoriaanikaartin sotilaita surmaamaan tämän vaimon ja pojan Hispaniassa. Maximus pakenee täpärästi teloitusta ja haavoittuu. Hän kiiruhtaa kotiinsa Emerita Augustaan Hispaniassa löytääkseen ainoastaan vaimonsa ja poikansa käristetyt, ristiinnaulitut ruumiit ja asuin-villansa savuavat rauniot. Haudattuaan vaimonsa ja poikansa, sureva Maximus antaa periksi väsymykselle ja pökertyy verenhukassa hautakummulle.

Orjakauppiaat löytävät Maximuksen ja kuljettavat hänet Zucchabariin, karuun pohjoisafrikkalaiseen provinssiin, missä hänet ostaa Antonius Proximo, paikallisen gladiaattorikoulun lanista eli kouluttaja, joka on entinen gladiaattori itsekin. Järkyttyneenä perheensä kuolemasta ja keisarin petturuudesta, Maximus kieltäytyy aluksi taistelemasta, mutta puolustaa itseään areenalla ammattisotilaan taidoillaan ja nousee yleisön suosikiksi. Harjoiteltuaan ja taisteltuaan lisää, Maximus ystävystyy germaani Hagenin sekä numidialaisen metsästäjä Juban kanssa. Myöhemmin Jubasta tulee Maximuksen hyvä ystävä ja uskottu mies, joka toimii elokuvan kertojana Maximuksen kuoleman jälkeen tämän kohdatessa perheensä uudelleen.

Roomassa Commodus aloittaa gladiaattorikisojen järjestämisen uudelleen kunnianosoituksena isälleen (joka tosin oli lopettanut kisat) ja saadaksen kansan suosion puolelleen. Proximon gladiaattoriryhmä palkataan esiintymään Rooman Colosseumilla. Zaman taistelua toisessa puunilaissodassa esittävässä näytännössä Maximus johtaa Proximon gladiaattoreita Hannibalin sotureiksi pukeutuneina ratkaisevaan voittoon ylivoimaisesta vihollisesta. Maximuksen voitto on ihmetys yleisölle, joka oli odottanut Rooman riemuvoittoa Karthagosta. Commodus laskeutuu areenalle tapaamaan voittajia ja määrää ”Espanjalaisen” ottamaan kypäränsä päästään ja kertomaan nimensä. Vihainen Maximus paljastaa vastahakoisesti kasvonsa ja sanoo: ”Nimeni on Maximus Decimus Meridius, pohjoisten armeijoiden komentaja, Felix-legioonien kenraali, todellisen keisarin, Marcus Aureliuksen uskollinen palvelija. Murhatun pojan isä, murhatun vaimon mies; ja minä tulen saamaan kostoni, tässä elämässä tai seuraavassa.”

Kykenemättömänä tappamaan yleisön suuren suosion saanutta Maximusta keisari lähtee murjottaen areenalta. Kisojen jatkuessa Commodus laittaa Maximuksen taistelemaan Tigris gallialaista vastaan, joka on Rooman ainoa voittamaton gladiaattori. Areenan ympärillä on ketjujen päissä tiikereitä, joiden ohjaajat on määrätty usuttamaan ne Maximuksen kimppuun. Ankaran taistelun päätteeksi Maximus päihittää Tigriksen täpärästi ja odottaa Commoduksen tuomiota joko surmata tai säästää Tigriksen henki. Kun yleisö vaatii kuolemaa, Commodus käskee Maximuksen tappaa gladiaattori. Maximus kuitenkin säästää Tigriksen hengen, ehdoin tahdoin uhmaten keisaria. Buuaamisen sijaan yleisö hurraakin Maximukselle ja antaa tälle arvonimen ”Armollinen”. Nyt ”Maximus Armollisena” tunnetun vihollisen teloittaminen on mahdotonta ja tästä turhautuneena Commodus päättää itse tukahduttaa gladiaattorin kasvavan suosion ja samalla pelastaa oma laskusuunnassa oleva maineensa.

Taistelun jälkeen Maximus tapaa vanhan palvelijansa Ciceron, joka paljastaa Maximuksen armeijan pysyneen tälle uskollisena. Maximus laatii juonen Commoduksen sisaren Lucillan ja senaattori Gracchuksen kanssa, jolla hän kokoaa armeijansa ja kukistaa Commoduksen. Aavistaen sisarensa petoksen, Commodus uhkailee Lucillan pientä poikaa pakottaen tämän paljastamaan salajuonen. Pretoriaanit tekevät nopean hyökkäyksen Proximon gladiaattoreiden kasarmille gladiaattoreita vastaan samalla kun Maximuksen onnistuu paeta. Hagen ja Proximo kaatuvat piirityksessa, Juba ja muut hengissä selviytyneet vangitaan. Maximus pakenee kaupunginmuurien luokse ja huomaa Ciceron joutuneen pretoriaanien väijyttämäksi sekä surmaamaksi.

Päättäen että Colosseumilla syntynsä saaneen gladiaattori-legendan täytyy myös kuolla samalla areenalla, Commodus haastaa Maximuksen kaksintaisteluun huutavan yleisön edessä. Huomattuaan Maximuksen taistelukyvyt omiaan paremmiksi, Commodus puukottaa areenan takana Maximusta tikarilla, joka lävistää tämän keuhkon. Haava sidotaan ja piilotetaan näkyvistä Maximuksen haarniskan alle. Lyhyen miekkataistelun jälkeen areenalla Maximus riistää miekan Commodukselta. Commodus pyytää vartijoita antamaan hänelle miekan takaisin, mutta Quintus, joka on salaa yhä lojaali Maximukselle, määrää miehensä laittamaan miekat takaisin huotriinsa. Maximus pudottaa oman miekkansa, mutta Commodus vetää esiin piilottamansa tikarin ja hyökkää uudelleen. Maximus pakottaa Commoduksen alistumaan ja tappaa hänet tämän omalla tikarilla iskemällä sen tämän kaulaan. Kun Commodus kaatuu hiljentyneen Colosseumiln areenalle, kuoleva Maximus alkaa nähdä näkyjä vaimostaan ja pojastaan tuonpuoleisessa. Hän lähestyy heitä, mutta pretoriaaniprefekti Quintus vetää hänet takaisin todellisuuteen kysyäkseen tältä ohjeita.

Maximus määrää Proximon gladiaattorit vapautettaviksi, palauttaa senaattori Gracchuksen virkaansa ja ohjeistaa tätä perustamaan Rooman senaatin uudelleen. Maximus kaatuu ja Lucilla juoksee hänen avukseen. Varmistuttuaan, että Lucillan poika on turvassa ja Commodus on kuollut, Maximus kuolee itse ja vaeltaa tuonpuoleiseen perheensä luokse. Senaattori Gracchus, Quintus ja Proximon gladiaattorit kantavat hänen ruumiinsa ulos areenalta. Samana yönä vastavapautettu Juba hautaa Colosseumille Maximuksen tekemät kaksi pienoispatsasta, jotka esittävät tämän vaimoa ja poikaa ja sanoo itse liittyvänsä heidän seuraansa. Elokuvan viimeisinä sanoina hän sanoo: ”Ei vielä, ei vielä.”

Elokuvassa on siihenastisen elokuvahistorian pisin yhtämittaisena esitetty taistelukohtaus: alussa tapahtuva roomalaisten ja germaanien välinen taistelu, joka kestää yhteensä seitsemän minuuttia. Taistelukohtausta varten elokuvan tekijät olivat ostaneet palstan kaadettavaksi tarkoitettua metsää, jonka roomalaiset polttavat ja ampuvat matalaksi katapulteillaan.

Elokuvantekoa vaikeutti näyttelijä Oliver Reedin kuolema kesken kuvausten. Puuttuvissa kahdessa kohtauksessa jouduttiin käyttämään sijaisnäyttelijää, jonka kasvojen paikalle siirrettiin digitaalisesti Reedin kasvot, sekä ylimääräistä kuvamateriaalia.

Gladiaattori näyttävine taistelukohtauksineen nosti historialliset spektaakkelielokuvat pinnalle. Sitä seurasivat useat muinaisaikoihin sijoitetut toimintaelokuvat, kuten Troija, Kuningas Arthur, Aleksanteri, Kingdom of Heaven, 300, Titaanien taistelu sekä Prince of Persia.

Elokuvan asiantuntijoiksi palkattiin historioitsijoita, jotka kuitenkin jättivät projektin kesken eivätkä halunneet nimiään mainittavan lopputeksteissä.^[5]

Elokuvan kuvaamalla ajanjaksolla 180-luvulla jaa. roomalaiset eivät käyttäneet katapultteja metsissä vaan avoimilla paikoilla piirityksissä eikä niistä ammuttu tulipesäkkeitä. Onageri heittolaitteita käytettiin vasta 350-luvulla jaa. Roomalainen sotajoukko olisi aina linnoittanut leirinsä ja hyökännyt taisteluun yhtenäisenä muodostelmana miekka kilven alla. Joukko ei olisi tässä tilanteessa tehnyt kilvillään testudo-muodostelmaa eli ns. kilpikonnaa.^[6][7][8]

Ratsastajat eivät käyttäneet tuohon aikaan satulaan kiinnitettyjä jalustimia eikä elokuvassa nähtyä satulamallia. Haarniskat ovat sata vuotta liian myöhäiseltä ajalta ja jotkut kypärät ovat fantasialuomuksia, joissa on vaikutteita kansainvaellusajalta.^[8] Germaanien asut ovat pikemminkin varsin yksinkertaista kivikautista muotia eivätkä tuolle ajalle tyypillisesti koristeellisia^[9] ja heidän käyttämänsä aseet ovat vääränlaisia (ei metallimiekkoja ja kilpiä) olettaen että he ovat maanviljelijöitä. Aamutähti (piikkipallo ketjussa) lyömäase on peräisin vasta keskiajalta. Elokuvassa nähdyn kaltaisten saksanpaimenkoirien kasvatus alkoi vasta 1800-luvulla.

• Paras elokuva: tuottajat Douglas Wick, David Franzoni ja Branko Lustig
• Paras miespääosa: Russell Crowe
• Parhaat erikoistehosteet: John Nelson, Neil Corbould, Tim Burke ja Rob Harvey
• Paras ääni: Scott Millan, Bob Beemer ja Ken Weston
• Paras puvustus: Janty Yates

Ehdokkuudet:

• Paras miessivuosa: Joaquin Phoenix
• Paras ohjaus: Ridley Scott
• Paras alkuperäinen käsikirjoitus: David Franzoni, John Logan ja William Nicholson
• Paras musiikki: Hans Zimmer
• Paras editointi: Pietro Scalia
• Paras lavastus: Crispian Sallis; visuaalinen suunnittelu: Arthur Max
• Paras kuvaus: John Mathieson

• Gladiator Internet Movie Databasessa (englanniksi)