Tupakointi

Tupakoiva mies

Tupakointi tarkoittaa virginiantupakan (Nicotiana tabacum) kuivatuista lehdistä (puhekielessä tupakka) valmistettujen nikotiinia sisältävien tupakkatuotteiden käyttämistä niitä polttamalla ja savua hengittämällä. Yleisin tupakkatuote on savuke, muita ovat sikari, pikkusikari, piipputupakka sekä nuuska, jonka käyttöä ei kuitenkaan kutsuta tupakoinniksi, vaan nuuskaamiseksi. Maailmassa on noin miljardi tupakoitsijaa.[1]

Tupakoinnilla on huomattavat terveyshaitat sekä tupakoijille itselleen että tupakoitsijoiden pilaamasta hengitysilmasta kärsiville. Useiden arvioiden mukaan tupakointi on välillisesti maailman yleisin kuolinsyy, mutta tätä ei voida täysin todistaa, sillä lääketieteellisesti katsoen tupakointi altistaa useille sairauksille eikä suoraan aiheuta niitä. Tupakointiin liitettyjä sairauksia ovat muun muassa krooninen keuhkoputkentulehdus ja tupakkayskä, keuhkoahtaumatauti, keuhkolaajentuma (emfyseema), ateroskleroosi, verenpainetauti ja erilaiset syövät.

Suomalaisista miehistä 16 prosenttia ja naisista 12 prosenttia poltti tupakkaa vuonna 2015[2]. Tupakkalain tavoitteena on Suomessa tupakkatuotteiden käytön loppuminen.[3] Savuton Suomi 2030 -kampajan mukaan tupakkalain tavoite toteutuu, jos 2030-luvulla alle viisi prosenttia Suomen väestöstä käyttää tupakka- tai nikotiinituotteita päivittäin.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Tupakan historia
Dirck Hals, Miehiä tupakoimassa ja pelaamassa backgammonia, 1627.

Tupakoinnin leviämistä maailmaan on kuvattu ihmiskunnan historian dramaattisimmaksi päihde-epidemiaksi.[5] Yleisin tupakointitapa ainakin Euroopassa oli 1800-luvun lopulle saakka piipunpoltto. Piipunpolttoon liitettiin miehekkyyden, miesten keskinäisen yhdessäolon ja leppoisuuden mielikuvia. Etenkin englantilaiset leimautuivat varhain piippukansaksi. Nuuskaamisen kukoistusaikaa oli 1700-luku, jolloin se oli aateliston suosiossa. Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisen hallitsevan luokan, porvariston, tunnusmerkiksi muodostui nuuskan sijasta sikari. 1900-luvulla tehokkuutta korostava elämäntyyli suosi sikarin sijasta savuketta.[6]

Savukkeet yleistyivät aluksi sotilaiden keskuudessa ja upseerit veivät ne salonkeihin pääkaupungeissa. Savukkeista tuli hienostomuoti, johon liitettiin ripaus paheellisuutta. Yhdysvalloissa savukkeita pidettiin aluksi köyhän kansan tupakointitapana: varakkaat miehet polttivat sikareita. 1900-luvulla myös naiset alkoivat tupakoida laajemmin. 1800-luvulla tupakoiva nainen oli paheksunnan kohde.[7]

Tupakointi yleistyi 1900-luvulla tehdasvalmisteisen savukkeen keksimisen myötä. Savukkeen keksi yhdysvaltalainen tehtailija Buchanan Duke. Duke aloitti savukkeiden valmistamisen vuonna 1880. Duke työskenteli mekaanikko James Bonsackin kanssa.[8] Bonsack patentoi savukkeita valmistavan koneen vuonna 1880. Kone kykeni valmistamaan 210 savuketta minuutissa. Tätä ennen savukkeet tehtiin käsin ja tahti oli muutama savuke minuutissa. Tupakointi ei olisi yleistynyt, ellei savuke olisi ollut teollisesti valmistettava tuote, johon oli olemassa valmistusteknologia.[9] Vuonna 1900 kansalaista kohden (per capita) Yhdysvalloissa kulutettiin 54 savuketta vuodessa.[10]

Tupakointi kasvoi toisen maailmansodan myötä, sillä sotilaiden muonapakkaukseen kuului savukkeita.[11] Tupakointi yleistyi myös Suomalaisten sotilaiden keskuudessa heille ilmaiseksi jaettujen muonatupakoiden vuoksi. Toisen maailmansodan päätyttyä 76 prosenttia suomalaisista miehistä poltti tupakkaa. Tupakovien miesten osuus laski 58 prosenttiin vuoteen 1960 mennessä, mutta 14 naisista oli alkanut tupakoida. Suomen Lääkäriliitto julkaisi samana vuonna kannanoton, jonka mukaan tupakointi oli terveydelle vaarallista. Miesten tupakointi laski 44 prosenttiin vuoteen 1970 mennessä. Tupakoinnin vähentämiseen tähtäävä laki tuli voimaan vuonna 1977. Miespuolisten tupakoitsijoiden määrä väheni edelleen 34 prosenttiin vuonna 1980. Naisista 17 prosenttia poltti tupakkaa. Miesten tupakoinnin väheneminen lakkasi lähes kokonaan huolimatta uudesta tupakkalaista, sillä edelleen 33 prosenttia miehistä poltti vuonna 1990 ja naisista jo 20 prosenttia.[2]

Aluksi savukkeiden perässä ei ollut suodatinta eli filtteriä. Ensimmäinen suodattimellinen savuke oli PMI:n Parliament-brändin vuonna 1931. Sen suodatin oli tehty paperista.[12] Ensimmäisiä suodatinsavukkeita muistuttavia, joissa oli pieni suukappale joka oli korkkia, oli naisille suunnatuissa savukkeissa. Siihen liittyi ajatus siitä, että naisen ei tarvitsisi poimia kielestään savukkeen tupakkapurua.[13] Vuonna 1950 suodatinsavukkeiden markkinaosuus oli 0,5 prosenttia. Vuonna 1952 julkaistiin Viceroy-suodatinsavuke, jonka suodatin oli selluloosa-asetaattia.[14] Vuonna 1952 tuli markkinoille Kent Micronite -suodatinsavuke.[13] Suodattimen tarkoituksena on pyydystää tervaa, jotta se ei päätyisi tupakoitsijan keuhkoihin. Suodattimellisten savukkeiden osuus kasvoi, ja tupakoitsijat ajattelivat, että suodattimelliset savukkeet ovat turvallisempia.[15] Kent Micronite -brändin savukkeiden suodatin oli terveydelle vaarallista asbestia.[16] Viceroy-savukkeiden suodattimesta, joka on selluloosa-asetaattia, tuli teollisuuden suosima. Joissakin savukkeissa oli aktiivihiilisuodatin. Vuonna 1954 Reynolds Tobacco julkisti Winston-suodatinsavukkeen, joka oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt suodatinsavuke.[17]

Yhdysvalloissa tupakoinnin ja keuhkosyövän sekä muiden terveyshaittojen välisestä yhteydestä Yhdysvaltain lääkintöhallitus tiedotti kansalle 11. tammikuuta 1964.[18] Tämän niin kutsutun Terry-raportin seurauksena tupakka-askeihin lisättiin varoitustekstejä (1965) ja ravintoloihin sekä lentoasemille tehtiin pian savuttomat alueet (1967).[19] Savukkeiden kokonaiskulutus ei kuitenkaan kääntynyt jyrkkään laskuun Yhdysvalloissa. Savukkeiden kulutus oli suunnilleen samalla tasolla vielä 1980-luvun lopulla kuin vuonna 1963. Kansalaista kohden laskettuna (per capita) kulutus kuitenkin on laskenut vuodesta 1963 lähtien.[20] Vuonna 1963 Yhdysvalloissa kansalaista kohden (per capita) kulutettiin 4 345 savuketta vuodessa.[10] Tupakoinnin hitaaseen vähentymiseen vaikutti se, että naiset aloittivat tupakoinnin noin kaksi vuosikymmentä myöhemmin kuin miehet. Miesten keuhkosyöpien huippu saavutettiin vuonna 1990 ja naisten vuonna 2002.[10]

Terry-raportissa oli mainittu, että aktiivihiilen käyttäminen suodattimena voi tuoda hyötyjä. Suodattimellinen Winston-brändi oli suosituin savukebrändi vuosina 1966–1972, kunnes Marlboro ohitti sen.[21] Marlboro-savukkeiden mainostamisessa käytettiin niin kutsuttua Marlboro-miestä, koska mielikuva suodatinsavukkeista oli, että ne ovat naisten savukkeita.[22][23] Vuonna 1966 Yhdysvalloissa määrätyt tervapitoisuuden mittaukset vakuuttivat tupakkayhtiöt siitä, että suodattimet ovat välttämättömiä matalatervaisten savukkeiden valmistamiseksi.[24]

Samanlainen turvallisuuden harha syntyi, kun tupakkateollisuus alkoi valmistaa kevytsavukkeita, joiden suodattimissa on reikiä, jotka lisäävät ilmaa imuun. Tästä sivuilmasta huolimatta kevytsavukkeista voi saada kuitenkin saman tervamäärän, kun tupakoitsija ottaa syvempiä, pidempiä tai tiheämmin imuja. Tämä ihmisen käyttäytymisen muutos ei näkynyt savukkeiden tervamääriä mittaavissa testeissä, jotka suoritettiin standardimaisesti käyttäytyvää konetta käyttäen.[25] Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan kaikki nykysavukkeet, eivät vain kevytsavukkeet, nostavat keuhkosyöpäriskiä sen vuoksi, että savukkeessa on suodatin ja suodattimessa sivuilmaa lisääviä reikiä. Ne johtavat ihmisen käyttäytymisen muutokseen, sillä savuke palaa kauemmin ja siitä otetaan enemmän imuja. Sivuilmaa lisäävät suodattimen reiät vähentävät tervaa vain koneella tehtävässä testissä.[26]

Yleisyys maittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miesten tupakoinnin yleisyys eri maissa.
Naisten tupakoinnin yleisyys eri maissa.

Eniten tupakoivat kansat ja päivässä kulutetut savukkeet per henkilö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[27]

1 Kreikka

8,2

2 Bulgaria 6,8
3 Makedonia 6,3
4 Japani, Espanja 6,2
6 Bosnia, Venäjä 6,0
8 Tšekki, Ukraina 5,6
10 Serbia 5,5

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 yli 20-vuotiaasta aikuisväestöstä tupakoi päivittäin 10,6 prosenttia. Suomen 14–18-vuotiaista nuorista tupakoi päivittäin 7 % vuonna 2019. Tupakointi on nykyään yleisempää tyttöjen kuin poikien keskuudessa.[28] Tupakointi on ollut yleistä etenkin nuorilla, mutta se on vähentynyt viime vuosina selvästi. Vielä vuonna 2005 16-vuotiaista tytöistä 27 prosenttia ja pojista 23 prosenttia tupakoi päivittäin, mutta vuonna 2017 päivittäin tupakoivia oli sen ikäisistä tytöistä vain seitsemän ja pojista kuusi prosenttia. Myös aikuisväestön tupakointi on vähentynyt: vuonna 2000 20–64-vuotiaista miehistä lähes 30 prosenttia ja naisista lähes 20 prosenttia tupakoi päivittäin, mutta vuonna 2017 päivittäin tupakoivien aikuisten osuus oli vain noin 15 prosenttia ja vuonna 2020 heidän osuutensa laski 10,6 prosenttiin.[29]

Tupakointi on yleisintä vähiten koulutetuilla ja vähäisintä korkeasti koulutetuilla ihmisillä.[30] Tupakoinnin haitoista tiedotetaan nuorille suhteellisen hyvin Suomessa.kenen mukaan? Tupakointiin liittyy kuitenkin sosiaalisia ja psykologisia seikkoja, jotka saavat sen näyttämään houkuttelevalta monille nuorille. Tutkimusten mukaan monet nuoret kokevat tupakoinnin jonkinlaisena aikuistumisriittinä, josta he kuvittelevat luopuvansa piakkoin.[31] Tavasta on kuitenkin usein vaikea päästä eroon. Suurin osa suomalaisista tupakoitsijoista haluaisi päästä riippuvuudestaan.[32] 79 prosenttia tupakoijista oli huolissaan tupakan vaikutuksista omaan terveyteensä vuonna 2010.[33]

Tupakoinnin syitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä voi olla useita erilaisia syitä aloittaa tupakointi ja jatkaa sitä terveyshaitoista, valistuksesta sekä rajoituksista huolimatta.

  • Jotkut tupakoijat kertovat tupakoinnin olevan mukavaa ja nautinnollista.[34]
  • Jotkut tupakoijat kertovat tupakoinnin aiheuttavan heille myönteisiä vaikutuksia, kuten rentoutumista, ruokahalun vähenemistä ja laihtumista. Jotkut lieventävät tupakoimalla kipua, masennusta tai ahdistusta.[34][vanhentunut linkki][35]
  • Tupakoinnilla voidaan yrittää lieventää stressiä, joka aiheutuu esimerkiksi kovista työpaineista, sotaan osallistumisesta tai muista ongelmista.[34][vanhentunut linkki][35]
  • Perinnöllinen alttius nikotiiniriippuvuudelle voi saada ihmisen jatkamaan tupakointia.[35]
  • Tupakkamainonta lisää tupakointia.[35]
  • Väärä tieto tupakoinnin vaikutuksista voi saada ihmiset luulemaan tupakkaa, kuten kevytsavukkeita, vähemmän haitalliseksi kuin se todellisuudessa on.[35]
  • Vanhempien esimerkki tai sallivuus saa jotkut aloittamaan tupakoinnin.[35]
  • Median kuten elokuvien antamat esimerkit tupakoinnista saavat nuoret näkemään tupakoinnin sosiaalisesti hyväksyttävänä, tyylikkäänä ja haluttuna.[35]
  • Tupakointi voi olla sosiaalinen tilanne. Ryhmän vaikutus voi saada ihmisen tupakoimaan, ja tupakointi vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Tupakointi voi tarjota ihmisille tilaisuuksia seurustella toisten ihmisten kanssa esimerkiksi työpaikkojen tupakkapaikoilla.[35]
  • Nuorten voi olla vaikea vastustaa tupakoivien kavereiden aiheuttamaa ryhmäpainetta.[35]
  • Nuoret voivat tupakoida ottaakseen riskejä ja uhmatakseen sääntöjä.[35]
  • Nuoret voivat pyrkiä tupakoinnin avulla näyttämään ikäistään kypsemmiltä.[34][vanhentunut linkki]

Tupakoitsijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakkakokeilut ja tupakointi aloitetaan Suomessa tyypillisesti 13–15-vuotiaana[36]. Äidin tai isän tupakointi muokkaa nuoren asenteita tupakointia kohtaan hyväksyvämmäksi ja vanhemman tupakointi parantaa savukkeiden saatavuutta[37]. Nuorilla tupakointi ja alkoholin käyttö esiintyvät vahvasti samaan aikaan, ja opis­ke­lu­vai­keudet ja huo­noksi koet­tu ter­veys ennustavat tupakointia[38]. Nuorten tupakointi on yleisintä koulussa huonosti menestyvillä ja koulunkäynnin lopettaneilla.[33] Tupakointia ei yleensä enää aloiteta aikuisiässä[39], mutta armeija-aika voi lisätä tupakointia[40]. Tupakoinnin jatkuvuus nuoruudesta aikuisuuteen on voimakasta: suurin osa nuorista tupakoijista tupakoi edelleen aikuisena[41].

Tupakointi on yleisintä alimmassa koulutusryhmässä. Ammattikoululaisista 36 prosenttia tupakoi ja lukiolaisista kahdeksan prosenttia[38]. Työikäisistä miehistä 17 prosenttia ja naisista 14 prosenttia tupakoi päivittäin[42]. Nuorten tupakointi on yleisempää yksinhuoltajaperheissä kuin perheissä, joissa on kaksi vanhempaa[37]. Tupakointi on yleistä alemmissa sosiaaliryhmissä. Kataisen väitöskirjan mukaan syynä tupakoinnin suosioon alemmissa sosiaaliryhmissä ei ole puutteelliset tiedot tupakoinnin terveysriskeistä eikä se, että tupakoivat eivät pitäisi terveyttään tärkeänä.[43]

Tupakointi on yleisintä matalassa sosioekonomisessa ryhmässä: köyhyysrajan alapuolella tai köyhyysrajan kohdalla.[44] Sosioekonominen tausta ei kuitenkaan ole merkittävä tupakointia selittävä tekijä, sillä tupakoitsijoita on laajasti erilaisista sosioekonomisista taustoista. Paremmin tupakointia selittää henkilön älykkyys. 18–21-vuotiailla nuorilla miehillä, jotka tupakoivat on matalampi älykkyysosamäärä kuin tupakoimattomilla. Tutkimuksessa heidän älykkyysosamääränsä oli keskimäärin 94, kun tupakoimattomien oli keskimäärin 101. Henkilöillä, jotka polttivat askin päivässä, älykkyysosamäärä oli keskimäärin 90.[45][46][47]

Tupakoitsijoilla on muita enemmän mielenterveyden häiriöitä. Tupakoitsijoiden joukossa on enemmän masentuneita kuin tupakoimattomien joukossa. Masentuneet myös käyttävät tupakkaa enemmän kuin masentumattomat.[48] Erityisen runsaasti tupakkaa käyttävät skitsofreenikot.[49] Osa tupakoitsijoista saattaa käyttää nikotiinia mielialahäiriöiden, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden sekä myös ärsyyntyneisyyden, itselääkitykseen.[50] Jotkut tupakoitsijat saattavat käyttää tupakkaa stressinhallintaan.[51] Skitsofreenikoiden huomattavan korostunutta nikotiinin käyttöä on tutkittu itselääkityksen hypoteesin kautta[52][53], ja sille on löydetty mekanismi vuonna 2017.[54]

Tupakoitsijat käyttävät tupakan lisäksi enemmän alkoholia ja harrastavat vähemmän liikuntaa nuoruudesta aikuisuuteen[41].

Riippuvuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakan käytön on useissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu aiheuttavan nopeasti voimakkaan riippuvuuden. Fysiologisen riippuvuuden aiheuttaa erityisesti tupakan sisältämä nikotiini, jonka aivokemiallisiin vaikutuksiin tottuu nopeasti. Tuoreimpien tutkimusten mukaan tupakka muuttaa aivoja huomattavan pysyvästi tavalla, joka edistää riippuvuutta. Nikotiinin palkitsevuusvaikutus on hyvin pysyvä ja aiheuttaa tupakoinnin uudelleenaloittamista vuosienkin tupakoimattomuuden jälkeen.[55] Psykologinen riippuvuus aiheutuu muun muassa siitä, että tupakoinnista tulee rutiini ja se tarjoaa eräänlaisen rentoutumistauon arjen keskelle. Lisäksi tupakalla käynti on usein sosiaalinen tapahtuma ja sen vuoksi tupakoinnin lopettaminen on usein erittäin vaikeaa.

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tupakoinnin terveysvaikutukset

Tupakansavussa on useita terveydelle haitallisia yhdisteitä, kuten häkä, terva, nitrosamiinit, asetaldehydi, lyijy, bentseeni ja nikotiini. Moni tupakansavun yhdisteistä aiheuttaa syöpää. Tupakointi aiheuttaa myös sydän- ja verisuonitauteja, keuhkotauteja, hedelmättömyyttä ja monia muita vaivoja.[56] Sen lisäksi tupakointi heikentää lääkehoitojen tehoa ja sairauden ennustetta sekä suurentaa leikkauskomplikaatioiden riskiä ja hidastaa toipumista.[56]

Tupakointi on länsimaissa yleisin estettävissä oleva ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttaja. Suomessa tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain noin 4 000 ihmistä.[56] Erään arvion mukaan joka toinen koko aikuisikänsä tupakoinut kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin.[57] Tupakointi laskee odotettavissa olevaa elinikää jopa kymmenellä vuodella.[58]

Muut haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakan kuluttaminen on yhteydessä sademetsien tuhoon. Metsiä hakataan ja puu poltetaan, jotta tupakanlehdet saadaan kuivatettua. Tupakan viljelyyn käytetty pinta-ala on poissa viljakasveilta ja tupakka köyhdyttää maaperän nopeasti.[59]

Tupakantumpit kaduilla, ovenpielissä ja luonnossa ovat viihtyisyyttä heikentävää ympäristön roskaantumista ja siivottomuutta. Tupakan haju ja lika pinttyvät sisätiloissa seiniin, huonekaluihin ja tekstiileihin. Tupakansavu on vaikea tuulettaa pois. Savussa leijuvat hiukkaset ja nestepisarat tarttuvat pinnoille ja aiheuttavat pitkäaikaisen tupakantunkkaisen hajun.[59]

Suomessa tupakointi aiheuttaa vuosittain 200 tulipaloa. Näissä paloissa menehtyy kymmeniä ihmisiä.[60]

Tupakoinnin rajoittaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajoitukset Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasemmalla on vuonna 2016 säädetyn EU-direktiivin mukainen tupakka-aski, oikealla vanhanmallinen saman merkin punainen aski. Varoitukset ovat kahdella Suomen virallisella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi.
Pääartikkeli: Suomen tupakkalaki

Suomen tupakkalain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. Lain valmisteluissa on todettu, että tupakkatuotteiden myrkylliset ominaisuudet tekevät niistä epätavanomaisia kulutushyödykkeitä, joiden valmistusta ja kauppaa on syytä vähentää kaikin käytettävissä olevin keinoin.[61] Lain mukaan tupakalla tarkoitetaan tupakkakasvin lehdistä tai sen osista valmistettua nautintoainetta. Näiden lisäksi tupakkalakia sovelletaan tupakkavastikkeisiin, tupakkajäljitelmiin ja tupakointivälineisiin.

Tupakkalaissa kielletään myymästä tai luovuttamasta tupakkatuotteita tai tupakointivälineitä alle 18-vuotiaalle. Vuosina 1976–1995 ikäraja oli 16 vuotta. Tupakointi kiellettiin Suomessa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa vuonna 1977.[62][63] Tupakan ja tupakkatuotteiden suora ja epäsuora mainonta on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1978 lähtien.[64] Työntekijöiden altistumista tupakansavulle työpaikoilla on säädelty tupakkalailla vuodesta 1995. Ravintoloita koskevan tupakkalain ensimmäinen uudistus tuli voimaan vuonna 2000.[65] Toinen uudistus tuli voimaan 1. kesäkuuta 2007, jonka jälkeen tupakointi ei ole ollut sallittua ravintoloissa.[66]. Vuoden 2012 alusta lähtien tupakkatuotteiden esilläpito myyntipaikoissa on ollut kiellettyä.[67]

Tupakkaa torjuvat lainsäädäntötoimet ovat toteutuessaan saaneet kansalaisten suuren enemmistön kannatuksen. Samalla tupakoinnin sosiaalinen hyväksyttävyys on vähentynyt.[68] Tapakulttuurissa tupakoimattoman oikeus savuttomaan hengitysilmaan on noussut tärkeämmäksi kuin tupakoivan oikeus polttaa savuke niin halutessaan.[69][70]

Eri maiden keskinäisessä vertailussa Suomi on menestynyt tupakoinnin torjuntapolitiikassa vain keskinkertaisesti savuttomien tilojen toteuttamisessa. Keskeistä oli epäonnistuminen ravintoloiden savuttomuuden toteuttamisessa ennen vuotta 2007. Tiedotuskampanjoiden toteuttamisessa ja vieroitustyössä Suomi on puolestaan jäänyt alaluokkaan.[3] Suomen tarjoamat tukipalvelut tupakasta vieroitukseen on arvioitu keskimääräistä heikommiksi muihin EU-maihin verrattuna.[69]

Ravintolatupakoinnin rajoitukset ja kiellot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irlanti ja Norja olivat ensimmäisiä maita, joissa tupakointi kiellettiin kaikissa baareissa ja ravintoloissa.[71] Tätä ennen tupakointia oli rajoitettu alueellisesti Yhdysvaltain kaupungeissa ja osavaltioissa.

Suomessa ravintolat jäivät vuoden 1994 lakiuudistuksessa työpaikkojen tupakointirajoitusten ulkopuolelle. Tämä tarkoitti samalla, että yhden ammattiryhmän, ravintoloiden työntekijöiden, suojelu tupakansavun terveyshaitoilta jäi toteutumatta. Suomessa ravintolatupakoinnin kieltävä laki astui voimaan 1. kesäkuuta 2007, jonka jälkeen vain erillisessä tupakointitilassa on mahdollista tupakoida. Yli 50 neliömetrin suuruisilla ravintoloilla oli mahdollista hakea silloiselle käytännölle lisäaikaa vuoden 2009 kesäkuun alkuun saakka.[72]. Koska tupakkakoppien rakentaminen on kallista, useimmat ravintolat valitsivat sisätilojen täyden savuttomuuden. Tupakoijat siirtyivät polttamaan kadulle ja ravintoloiden terasseille.[68]

Suomessa laki on toiminut erityisen hyvin, kun sitä vastoin esimerkiksi Saksassa ihmiset eivät piitanneet kiellosta ja nykyisin tupakointi on sallittu.[72] Kansainvälistä ihmetystä on herättänyt se, että Suomessa tupakointi on edelleen sallittua ravintoloiden sisätiloissa olevissa tupakointitiloissa. Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen toimintaohjeissa sopimuksen jäsenmaita kehotetaan luomaan lainsäädännön keinoin täysin savuttomia ympäristöjä, joissa ei ole erillisiä tupakointitiloja.[68]

Ongelmaksi on jäänyt tupakointi ravintoloiden terasseilla ja sisäänkäyntien lähellä.[73] Ravintoloitsijalla on mahdollisuus kieltää terassilla tupakoiminen.[74]

Täysin savuttomat baarit ja ravintolat:[75]

Tupakointikielto, tupakkahuoneet mahdollisia tai muita erityisjärjestelyjä tupakointiin: [75]

  • Uganda: maaliskuu 2004, tehostettu valvonta 1. tammikuuta 2005 alkaen
  • Malta: 5. huhtikuuta 2004
  • Italia: 10. tammikuuta 2005
  • Itävalta 1. tammikuuta 2009, siirtymäaika 30. kesäkuuta 2010 saakka.[76]
  • Ruotsi: 1. kesäkuuta 2005
  • Espanja: 1. tammikuuta 2006
  • Latvia: 1. heinäkuuta 2006
  • Luxemburg: 5. syyskuuta 2006 ravintoloissa, ei baareissa
  • Wales: 2. huhtikuuta 2007
  • Viro: 1. toukokuuta 2007
  • Suomi: 1. kesäkuuta 2007, siirtymäaika tietyissä tapauksissa 1. kesäkuuta 2009 saakka.
  • Englanti: 1. heinäkuuta 2007
  • Tanska: 15. elokuuta 2007
  • Yhdysvallat: 7 osavaltiossa savuttomat ravintolat
  • Saksa: 1. maaliskuuta 2008 (sopimus, ei laki)
  • Ranska: 1. tammikuuta 2008
  • Hongkong: 1. heinäkuuta 2009

Tupakoinnin täyskielto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi-Seelanti kielsi vuonna 2022 kaikkien tupakkatuotteiden myynnin 1. tammikuuta 2009 jälkeen syntyneille. Tavoitteena on päästä eroon kokonaan tupakoinnista. Samalla Uusi-Seelanti vähentää tupakan sallittua nikotiinipitoisuutta ja siirtää tupakkavalmisteiden myynnin erikoisliikkeisiin.[77]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heloma, Antero ym. (toim.): Kohti savutonta Suomea. Tupakoinnin ja tupakkapolitiikan muutokset. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2012. ISBN 978-952-245-639-7 Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Piispa, Matti: Tupakan kulttuuriset merkitykset ja niihin vaikuttaminen. Tampere: Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, 1995. ISBN 951-44-3904-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.hammaslaakariliitto.fi/suun-terveys/terveyden-edistaeminen/tupakka-vai-terveys/tupakoinnin-historiaa-tiesitkoe/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b Aikajana Savuton Suomi 2030. Viitattu 18.2.2024.
  3. ↑ a b Kohti savutonta Suomea, s. 32.
  4. ↑ 2030-luku (Arkistoitu – Internet Archive). Savuton Suomi 2030.
  5. ↑ Piispa 1995, s. 1.
  6. ↑ Piispa 1995, s. 2–3.
  7. ↑ Piispa 1995, s. 4.
  8. ↑ The man whose creation killed millions bbc.com. 13 November 2012. Arkistoitu 17 kesäkuu 2019. Viitattu 27 syyskuu 2018.
  9. ↑ What everyone gets wrong about the history of cigarettes vox.com.
  10. ↑ a b c The Study That Helped Spur the U.S. Stop-Smoking Movement cancer.org.
  11. ↑ Smokes for the Boys: A History of Smoking and the Military smokingjacketmagazine.com. 11 November 2014.
  12. ↑ Parliament (cigarette) ipfs.io.
  13. ↑ a b Kennedy, Pagan: Who Made That Cigarette Filter? nytimes.com.
  14. ↑ Table 1. Tobacco Control, 26 September 2018. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Cigarette Filters-The Evolving Ciagerette evolvingcigarette.com. Arkistoitu 6.6.2018. Viitattu 6.6.2018.
  16. ↑ That time Big Tobacco sold asbestos as the "Greatest Health Protection in Cigarette History" motherjones.com.
  17. ↑ History - R.J. Reynolds Tobacco Company rjrt.com. Arkistoitu 19.7.2017. Viitattu 6.6.2018.
  18. ↑ 50 Years After Landmark Warning, 8 Million Fewer Smoking Deaths npr.org.
  19. ↑ Chandler, Adam: Cigarettes Have Officially Been Bad for You for 50 Years theatlantic.com. 11 January 2014.
  20. ↑ https://www.ftc.gov/sites/default/files/documents/reports/1999-report-cigarette-sales-advertising-and-promotion-covering-1997-section-iii.recommendation-regarding-ftc-cigarette-test-method/1997cigarettereport.pdf s. 14-15
  21. ↑ Elliott, Stuart: Reynolds Plans a New Version of Winston nytimes.com.
  22. ↑ Brandt, A. (2006). The Cigarette Century. New York: Basic Books.
  23. ↑ Erin Barrett and Jack Mingo, ed. (2003). W.C. Privy's Original Bathroom Companion. St. Martin's Press. pp. 407–410. ISBN 0-312-28750-X.
  24. ↑ Figure 1 Carlton cigarette magazine advertising first used on 5 June... researchgate.net.
  25. ↑ "Light" Cigarettes and Cancer Risk cancer.gov.
  26. ↑ MD, Will Boggs: Cigarette filters may increase lung cancer risk reuters.com.
  27. ↑ Pocket World in Figures 2007, s. 98. Lontoo: Profile Book Ltd., 2006. (englanniksi)
  28. ↑ [1]. Suomen Ash 2020.
  29. ↑ Nuorten tupakointi on edelleen vähentynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 2.3.2019. Viitattu 2.11.2018.
  30. ↑ Tupakoinnin yleisyys Suomessa paihdelinkki.fi. 17 June 2014. Arkistoitu 23 syyskuu 2016. Viitattu 31 lokakuu 2016.
  31. ↑ Turun sanomat - Nuorten tupakointi huolestuttaa terveydenhuoltoa [vanhentunut linkki]
  32. ↑ Netti auttaa eroon tupakasta. Tiede 30.5.2009
  33. ↑ a b Kohti savutonta Suomea, s. 11.
  34. ↑ a b c d Why People Smoke Health Literacy Special Collection. Viitattu 22.6.2016. (englanniksi)
  35. ↑ a b c d e f g h i j Cunningham, Matt: 10 Reasons People Start Smoking How Stuff Works. Viitattu 22.6.2016.
  36. ↑ Aloittamisen riskitekijät - Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet (Arkistoitu – Internet Archive). THL.
  37. ↑ a b https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2490678/
  38. ↑ a b Mikä yhdistää tupakoivia teinejä? Potilaan Lääkärilehti.
  39. ↑ Nuori tupakoi. Vanhempainnetti - MLL.
  40. ↑ Armeija-aika voi lisätä tupakointia ja epäterveellisiä ruokailutapoja mtv.fi. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 7.7.2016.
  41. ↑ a b TerveSuomi: Tupakointi jatkuu useimmilla nuoruudesta aikuisuuteen - koulutuksen yhteys tupakointiin vahva demo.seco.tkk.fi.
  42. ↑ Aikuisväestön tupakointi - Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet (Arkistoitu – Internet Archive). THL.
  43. ↑ Helsingin yliopisto - Valtiotieteellinen tiedekunta.
  44. ↑ https://www.cdc.gov/tobacco/disparities/low-ses/index.htm
  45. ↑ https://www.telegraph.co.uk/news/health/news/7548002/Smokers-have-lower-IQs.html
  46. ↑ https://www.sciencedaily.com/releases/2010/04/100401151746.htm
  47. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19919595
  48. ↑ Masentunut polttaa enemmän (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomat.
  49. ↑ Tupakoitsija, tiesitkö tämän? – Skitsofrenialla ja nikotiiniriippuvuudella yhteinen tausta uusisuomi.fi.
  50. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4486625/
  51. ↑ https://www.cdc.gov/tobacco/campaign/tips/quit-smoking/guide/stress-and-smoking.html
  52. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15964073
  53. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4369547/
  54. ↑ https://www.nature.com/articles/nm.4274?WT.feed_name=subjects_biological-sciences
  55. ↑ http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2882 (Arkistoitu – Internet Archive)
  56. ↑ a b c Kristiina Patja: Tupakka ja sairaudet 19.11.2020. Päihdeklinikka. Viitattu 19.5.2022.
  57. ↑ Ylilääkäri Matti Rautalahti: Tupakoivista aikuisista suurin osa on huolissaan terveydestään. HS Mielipide 29.1.2010, C8
  58. ↑ Tupakoinnin lopettaminen. Lääkärikirja Duodecim 13.12.2015. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00337
  59. ↑ a b Piispa 1995, s. 29.
  60. ↑ Itsestään sammuvat tupakat vähentäneet tulipalokuolemia Yle, 2016
  61. ↑ Kohti savutonta Suomea, s. 38.
  62. ↑ HuBuKone hubu.fi.
  63. ↑ Tupakkalaki
  64. ↑ http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=terveys_uutiset&jutunid=5391 (Arkistoitu – Internet Archive)
  65. ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2004/8_2004/ravintoloita_koskeva_tupakkalaki_ei_toimi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  66. ↑ http://www.suomenash.fi/sivu.php?artikkeli_id=500 (Arkistoitu – Internet Archive)
  67. ↑ K16, tupakkakopit, askit piiloon – näin tupakkalaki on muuttunut 40 vuodessa Keskisuomalainen. Viitattu 15.9.2017.
  68. ↑ a b c Kohti savutonta Suomea, s. 33.
  69. ↑ a b Kohti savutonta Suomea, s. 36.
  70. ↑ Suhtautuminen tupakointiin aina vain kielteisempää Kansan uutiset. 8.11.2011. Viitattu 23.1.2013.
  71. ↑ http://www.suomenash.fi/sivu.php?artikkeli_id=125 (Arkistoitu – Internet Archive)
  72. ↑ a b http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/07/13450&ext=rss[vanhentunut linkki] Kauppalehti - Saksassa saa taas polttaa.
  73. ↑ Ruotsissa halutaan kieltää tupakointi myös terasseilla Helsingin Sanomat. 1.6.2009. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 23.1.2013.
  74. ↑ Arbelius, Jenni: Tupakointi ravintolan terassilla ei ole itsestään selvä asia Turun sanomat. 1.6.2009. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 23.1.2013.
  75. ↑ a b SAVUTTOMAT RAVINTOLAT / KATSAUS ERI MAIDEN TILANTEESEEN (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Ash 9.4.2010 (PDF).
  76. ↑ Piller, Walter & Freundsberger, Walter: Rauchverbot in der Gastronomie ab 1. Jänner 2009 (PDF) 17.11.2008. Wien: Wirtschaftskammer Wien. Viitattu 20.1.2009. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  77. ↑ Uusi-Seelanti kieltää tupakan myynnin koko seuraavalle sukupolvelle Yle Uutiset. 13.12.2022. Viitattu 13.12.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hakkarainen, Pekka: Tupakka. Nautinnosta ongelmaksi. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-069-4
  • Hara, Mervi & Lipponen, Satu: Tupakkayhtiöt, elokuvien kummit. Helsinki: Suomen ASH, 2008. ISBN 978-951-96539-7-6
  • Hiilamo, Heikki: Kieltämisen ammattilaiset. Tupakkayhtiöiden strategiat tupakkalainsäädännön estämiseksi Suomessa. Helsinki: Suomen ASH: Lääkärin sosiaalinen vastuu, 2001. ISBN 951-96539-2-9
  • Hiilamo, Heikki: Valheen mesenaatit. Suomi tupakkateollisuuden manipuloiman lääketieteen näyttämönä. Helsinki: Suomen ASH: Lääkärin sosiaalinen vastuu, 2004. ISBN 951-96539-3-7
  • Lahtinen, Rauno: Savun lumo. Tupakan kulttuurihistoria. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-492-0
  • Lehmusto, Heikki: Stop smoking. Ratsasta himosi aallolla. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36137-5
  • Patja, Kristiina & Iivonen, Karin & Aatela, Eija: Tupakkapakko? Vapaaksi savusta. Helsinki: Duodecim, 2009. ISBN 978-951-656-339-1
  • Tupakka ja talous: Taloudellisia näkökulmia tupakoinnin vähentämistyöhön. ((Curbing the Epidemic. Governments and the Economics of Tobacco Control, 1999.) Suomentanut Pilvi Riikka Taipale) Helsinki: Suomen ASH: Lääkärin sosiaalinen vastuu, 2000. ISBN 951-96539-1-0
  • Vierola, Hannu: Pysy nuorena – elä kauemmin. Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja. Helsinki: Tietosanoma, 2007. ISBN 978-951-885-289-9
  • Vierola, Hannu: Tupakka. Miehen tietokirja. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-15-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tupakointi&oldid=22390277”