Ville Juurikkala

Ville Juurikkala
Ville Juurikkala vuonna 2022
Henkilötiedot
Syntynyt	6. maaliskuuta 1980 (ikä 44) Lohja, Suomi
Ammatti	Valokuvaaja, musiikkivideo-ohjaaja
Vanhemmat	Kaija Juurikkala (äiti)
Muut tiedot
Aktiivisena	1999–
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ville Akseli Juurikkala (s. 6. maaliskuuta 1980 Lohja)^[1] on suomalainen valokuvaaja ja musiikkivideo-ohjaaja. Hänet tunnetaan parhaiten ”rock-valokuvaajana”, ja hänellä on pitkä yhteistyö muun muassa HIMin, Nightwishin ja Apocalyptican kanssa. Muita Juurikkalan kuvaamia merkkihenkilöitä ovat esimerkiksi Mika Häkkinen, Andrea Bocelli ja Ban Ki-moon. Juurikkala on kuvittanut myös useita kirjoja.

Ville Juurikkala on uransa aikana palkittu useilla valokuvausalan palkinnoilla. Hän on myös ensimmäinen suomalainen, jonka töitä on ollut esillä maailman tunnetuimpia musiikkialan valokuvaajia esittelevässä Morrison Hotel Galleryssa New Yorkissa.

Ville Akseli Juurikkala syntyi 6. maaliskuuta 1980 Lohjalla.^[2] Hänen äitinsä on elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala, ja hänen isänsä Matti Tukiainen työskenteli SAK:n työ- ja elinkeinojohtajana.^[3] Juurikkalalla on myös vuotta nuorempi veli Oskari Juurikkala, joka on pappi ja Opus Dei -liikkeen jäsen.^[4]

Vanhempiensa eron jälkeen Juurikkala muutti Vantaalle äitinsä ja veljensä kanssa.^[5] Lapsena hän harrasti lippupalloa, juoksemista ja pesäpalloa. Kymmenvuotiaana Juurikkala aloitti koskettimiensoiton, jonka hän vaihtoi kitaransoittoon puoli vuotta myöhemmin Guns N’ Rosesin ja Metallican innoittamana.^[6] Teini-ikäisenä Juurikkala soitti useissa eri yhtyeissä.^[5] Hän työskenteli myös valomiehenä erilaisissa elokuva- ja tv-tuotannoissa ja näytteli äitinsä elokuvissa Rosa Was Here ja Kyytiä Moosekselle.^[7][8] Juurikkala oli kiinnostunut elokuva-alasta, mutta häntä rohkaistiin tutustumaan ensin valokuvaukseen. Juurikkala aloitti valokuvausharrastuksen 16-vuotiaana ja huomasi lopulta pitävänsä siitä enemmän kuin elokuvatyöskentelystä.^[5][6][9] Hän aloitti maisemakuvauksella, jonka jälkeen hän ryhtyi kuvaamaan ystäviensä yhtyeitä.^[6]

Lukion Juurikkala suoritti Vantaalla, minkä jälkeen hän pyrki Taideteolliseen korkeakouluun, mutta ei tullut valituksi.^[5]

Lukion jälkeen Juurikkala työskenteli mainos- ja muotokuvaajana, kunnes hänet palkattiin 20-vuotiaana City-lehteen freelancerina.^[5][6][10] Sen kautta hän päätyi kuvittamaan muun muassa WSOY:n kustantaman ravintola Papà Giovannin ruokakirjan.^[5] 2000-luvun alussa hän kuvasi myös Suosikki-, Soundi- ja Katso-lehdille, mitä kautta hän tutustui useisiin yhtyeisiin ja artisteihin.^[10][11][12]

Ensimmäiset levynkantensa Juurikkala kuvasi Daruden Rush-albumia varten.^[10] Häntä pyydettiin vuonna 2005 The 69 Eyes -yhtyeen kiertuekuvaajaksi. Tuloksena syntyi vuonna 2006 julkaistu Route 69 – a Photographic Journey with The 69 Eyes -valokuvakirja, minkä lisäksi yhteistyö yhtyeen kanssa poiki hänelle lisää töitä muiden artistien ja yhtyeiden kanssa. Juurikkalasta tuli muun muassa HIMin ja Hanoi Rocksin luottokuvaaja. Myös Nightwish ja Apocalyptica ovat julkaisseet Juurikkalan kuvittamia valokuvakirjoja.^[5] Vuonna 2007 City-lehti palkitsi Juurikkalan Kaupungin paras Rock-kuvaaja -palkinnolla.^[13] Hänet palkittiin myös Vuoden huiput -kilpailussa sekä Kultajyvä-palkinnolla.^[14]

Vuonna 2008 yhdysvaltalaisen Good Charlotte -yhtyeen laulaja Joel Madden pyysi Juurikkalaa yhtyeen kiertuekuvaajaksi. Yhteistyön myötä Juurikkala muutti Los Angelesiin, missä hän työskenteli muun muassa Kat Von D:n ja Chester Benningtonin kanssa.^[5] Juurikkala kuvasi myös Slashin vuonna 2010 julkaistun Live in Manchester -albumin kansikuvan.^[6] Muita hänen sittemmin kuvaamia merkkihenkilöitä ovat YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, formulakuljettaja Mika Häkkinen ja oopperalaulaja Andrea Bocelli.^[15]

Juurikkalan töitä esiteltiin vuonna 2015 Helsingin Tiketti Galleriassa järjestetyssä It’s Only Rock’n Roll -näyttelyssä. Osa kuvista oli myöhemmin esillä Vantaan taidemuseo Artsin Sinä & Minä -muotokuvanäyttelyssä.^[16] Keväällä 2017 Helsingin taidemuseo HAMissa järjestettiin Juurikkalan kuvaama HIM: Right Here In My Eyes -näyttely. Näyttely koostui ennenjulkaisemattomista valokuvista, joissa HIM valmistautui jäähyväiskiertueelleen.^[3] Syksyllä näyttely järjestettiin myös New Yorkin arvostetussa rock-valokuvaukseen profiloituneessa Morrison Hotel Galleryssa. Juurikkala on ensimmäinen suomalainen, jonka töitä on otettu esille galleriaan.^[17][18]

Juurikkala on työskennellyt myös still-kuvaajana erilaisissa elokuvatuotannoissa, kuten Keisarikunta, Ganes ja Imaginaerum.^[19][20][21] Hän toimii myös henkilö- ja luontokuvaajana. Vuonna 2019 julkaistiin Jarko Taivasmaan Metsässä – Uppoudu metsään, itseesi ja elämään -teos, jonka Juurikkala kuvitti.^[11] Kirjan tiimoilta Espoon kulttuurikeskuksessa järjestettiin samanniminen valkokuvanäyttely syyskuussa.^[22] Suomen moottoripyörämuseossa järjestettiin myös Juurikkalan The 69 Eyes -yhtyeestä ottamista kuvista koostuva näyttely.^[23]

Juurikkalan omaelämänkerta Irti – Hollywoodista Santiagon tielle julkaistaan 18. huhtikuuta 2024.^[24]

Ville Juurikkala ohjasi ensimmäisen musiikkivideonsa vuonna 2007 Hanna Pakarisen kappaleesta ”Black Ice”.^[13] Häntä pyydettiin vuonna 2012 ohjaamaan Jesse Kaikurannan ”Vie mut kotiin” -kappaleen musiikkivideo, jonka jälkeen Juurikkala on ohjannut videoita lukuisille suomalaisille artisteille.^[5] Hänellä on pitkä yhteistyö muun muassa Michael Monroen, Santa Cruzin ja Jonne Aaronin kanssa. Juurikkalan Michael Monroelle ohjaama ”Ballad of the Lower East Side” -musiikkivideo voitti vuoden 2013 yleisöäänestyksen Oulun musiikkivideofestivaaleilla.^[5] Lauri Tähkälle ohjattu ”Mä en pelkää” -video oli ehdolla vuoden 2018 musiikkivideoksi Emma Gaalassa.^[15] Kansainvälisiä videotuotantoja Juurikkala on tehnyt muun muassa Amaranthen ja Bullet for My Valentinen kanssa.^[25][26]

Vuonna 2011 Yle Fem esitti Juurikkalan ja Jan-Olof Svarvarin ohjaaman tuottaja-muusikko Jimmy Westerlundiin perustuvan Lakeuksilta Hollywoodiin -dokumenttielokuvan.^[27]

Ville Juurikkalan suurimpia esikuvia ovat muun muassa Bob Gruen ja Anton Corbijn.^[28] Juurikkalan kuvat juontavat juurensa 1990-luvulla suosittuun ristikehitys-tekniikkaan^selvennä.^[6][16] Kun hän aloitti ammattikuvaamisen, ristikehitys-tekniikkaa ei enää juurikaan käytetty. Tästä huolimatta Juurikkala on jatkanut sen käyttöä ja todennut: ”Tää on mitä mä haluun tehdä. Ei oo trendikästä, ei haittaa mua.” Olennaisinta Juurikkalalle sekä valokuvissa että musiikkivideoissa on se, että ”pääsee lähelle ihmistä, ja sitten se ihmisen läsnäolo välittyy muille”.^[6] Kuvaustyylistään hän on todennut: ”Sävymaailmani kyllä on jyrkkyydeessään melko rock mutta toisaalta pyrin tiettyyn maalausmaisuuteen väreissäni. Ehkä siksi etten osaa maalata. Sommitelmat ja poseeraukset eivät läheskään aina ole kovin rock. Ehkä juuri tämä pieni ristiriita tuo kuviin sen jonkin mielenkiintoisen lisän.”^[29]

Juurikkala asui vuosina 2008–2011 Los Angelesissa.^[5] Hän alkoi väsyä työhönsä vuonna 2010 ja ilmoitti lähtevänsä kahdeksi kuukaudeksi kävelemään Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Ranskasta Espanjaan.^[4] Matkan aikana Juurikkalan kaikki omaisuus varastettiin ja hän päätyi nukkumaan metsissä ja kodittomien kanssa. Tästä huolimatta Juurikkala totesi: ”En ollut koskaan ollut niin onnellinen. Tajusin, ettei menestys ja materia tuonut niin syvää onnea. Menestys ja materia luovat meille useimmille odotuksia ja pelkoja. Kaiken menettämisen jälkeen ei ollut enää mitään menettävää. Ei ollut pelättävää eikä odotuksia. Tilalle tuli tämä hetki. Syvä onni tuli siitä, kun vaan oli – tässä ja nyt.”^[18] Lopulta Juurikkalan äiti lennätti hänet takaisin Suomeen.^[5] Samalla Juurikkala päätti raitistua, ja vuonna 2012 hän muutti takaisin Suomeen.^[30]

Elokuussa 2006 päihtynyt Juurikkala meni Las Vegasissa naimisiin paikallisen stripparin kanssa, joskin liitto purettiin myöhemmin.^[14]

Vuonna 2012 Juurikkala tapasi tulevan vaimonsa Nooran, joka työskentelee sisustussuunnittelijana.^[5][31] Heillä on kolme yhteistä lasta: Valtteri, Lilja ja Maija. Juurikkalat asuivat Lohjalla vuosina 2016–2019.^[5][15] Ennen tätä he asuivat Kirkkonummella ja myöhemmin Los Angelesissa.^[30][32] Vuonna 2019 Juurikkalat muuttivat ensin Lahteen ja sieltä Porvooseen.^[15][33] Ville ja Noora Juurikkalan liitto päättyi loppuvuodesta 2019.^[34]

• Suorsa, Pekka & Eskelinen, Matti & Linso, Sampsa & Juurikkala, Ville & Löfving, Magnus: Papà Giovanni – Aitoa elämää. WSOY, 2002. ISBN 951-026-665-5
• Manninen, Katri & Holmala, Eija & Juurikkala, Ville: Sinä onnistut – Tehokiinteys. Gummerus, 2005. ISBN 951-206-398-0
• Juurikkala, Ville & The 69 Eyes: Route 69 – a Photographic Journey with The 69 Eyes. Like, 2006. ISBN 952-471-875-8
• Juurikkala, Ville & Holopainen, Tuomas: Nightwish: Dark Passion Gallery. Scene Nation, 2008. ISBN 978-952-924-341-9
• Juurikkala, Ville: Apocalyptica: Photobook. Halbe Miete Management, 2011. ISBN 978-952-929-453-4
• Nightwish & Harju, Stobe & Juurikkala, Ville: 16042 Days of Imaginaerum. Like, 2011. ISBN 978-952-010-833-5
• Kiiveri, Anu & Jyrki 69 & Juurikkala, Ville: Rock 'n' Roll Juicer. Like, 2016. ISBN 978-952-011-350-6
• Taivasmaa, Jarko & Juurikkala, Ville: Metsässä – Uppoudu metsään, itseesi ja elämään. Otava, 2019. ISBN 978-951-133-379-1
• Juurikkala, Ville: Irti – Hollywoodista Santiagon tielle. Like, 2024. ISBN 978-951-137-041-3

• Lakeuksilta Hollywoodiin (2011)

• Ville Juurikkalan verkkosivut