3dfx

3dfx Interactive, Inc.
Perustettu 1994
Perustaja Ross Smith
Gary Tarolli
Scott Sellers
Lakkautettu 2002[1]
Kotipaikka Yhdysvallat San José, Kalifornia
Toimiala puolijohdeteollisuus
elektroniikkateollisuus
Tuotteet grafiikkasuorittimet, näytönohjaimet

3dfx Interactive oli vuosina 1994–2002 toiminut yhdysvaltalainen puolijohde- ja elektroniikkateollisuuden yritys. Yrityksen tuotteita olivat 3D-grafiikkasuorittimet ja näytönohjaimet. Se oli alan edelläkävijä 1990-luvun lopulta vuoteen 2000. Sen kilpailija Nvidia osti merkittävän osan yhtiöstä joulukuussa 2000.

Yritys muistetaan Voodoo-tuotesarjastaan, lisäkortista, jonka tehtävänä oli 3D-grafiikan laitteistokiihdytys.

Voodoo 2 -piirillä ja 12 MB:n muistilla varustettu Diamond Monster 3D II.

3dfx perustettiin vuonna 1994 San Joséssa, Kaliforniassa.[2] Yrityksen perustivat entiset SGI:n työntekijät.[2] Yritys keräsi 5,5 miljoonan dollarin rahoituksen vuonna 1995.[2] Yritys perustettiin nimellä 3D/fx.[3] Yrityksen perustajat olivat Ross Smith, Gary Tarolli ja Scott Sellers.[2] Perustajat olivat olleet SGI:llä sen tehdessä 3D-piirin Nintendo 64:lle, mutta SGI ei ollut halukas jatkamaan videopeliteollisuudessa.[2]

Yritys julkaisi Voodoo Graphics -piirisarjansa vuonna 1996.[2] Voodoo oli vain 3D-grafiikkaa tukeva lisäkortti joka vaati erillisen VGA-piirin.[2] VGA-kuva välitettiin läpivientikaapelilla Voodoon kautta näytölle.[2] 3D-moodin ollessa käytössä VGA-signaali hylättiin ja Voodoon tuottama kuva päätyi näytölle.[4] Piirisarja koostui kahdesta erillisestä ASIC-piiristä: kuvapuskuripiiristä ja teksturointipiiristä.[2][4]

Alkuvaiheessa yritys tuotti myös näytönohjaimia kolikkopelilaitteisiin valmistajille kuten Innovative Concepts in Entertainment (ICE).[2] Ensimmäinen kolikkopeli yrityksen valmistamalla piirillä oli ICE:n Home Run Derby (1996).[5] Muita pelejä olivat Atari Gamesin San Francisco Rush (1996), Wayne Gretzky's 3D Hockey (1996) ja Midway Gamesin NFL Blitz (1997).[5]

EDO DRAM -muistipiirien hintojen laskettua roimasti Voodoo-korteista tuli suosittuja PC:n 3D-lisäkortteja. Voodoo Graphicsiin perustuneet Voodoo 1 -grafiikkakortit olivat itsenäisiä PCI-väylään liitettäviä kortteja, jotka eivät osanneet lainkaan 2d-grafiikkaa. Normaaligrafiikka tuotettiin PC:n näytönohjaimella, jonka signaali vietiin Voodoo-kortin läpi näytölle. Järjestely heikensi jonkin verran kuvanlaatua, varsinkin koska monien kilpailevien valmistajien kortit eivät olleet parhaimmista komponenteista valmistettuja.

3D-korttien hyödyntämiseen ei käytetty mitään yhteistä rajapintaa, vaan jokainen valmistaja käytti omaansa. 3dfx:n rajapinta oli nimeltään Glide. Ehkä tunnetuimpia Glide-pelejä ovat ensimmäinen Tomb Raider, joka esitteli Lara Croft -hahmon. Kun id Softwaren julkaisi Quake-pelin OpenGL:lle sovitettuna pelistä tehtiin myös muita versioita eri valmistajia varten.

Quakesta oli vQuake-versio Rendition Vérité 1000:lle, joka lyhyen ajan ainoa laitteistokiihdytyksellä tuettu versio.[4] GLQuake oli miniGL-versio Quakesta, joka käytti OpenGL 1.1 -standardin alijoukkoa.[4] GLQuake Voodoolla nosti kuvataajuutta 70% – 300% kuvatarkkuudesta riippuen verrattuna Pentium 200 MMX -tietokoneeseen ilman laitteistokiihdytystä.[6]

Elokuussa 1997 3dfx julkaisi Voodoo Rushin, jossa Voodoo Graphics -siru yhdistettiin 2D-kuvaa tuottavaan piirisarjaan. Useimmissa korteissa 2D-kuvaa tuotti Alliance Semiconductor AT25/AT3D. Rush oli kuitenkin hitaampi kuin erillinen Voodoo-kortti hitaamman muistin vuoksi. Voodoo Rushissa näyttömuisti oli käytännössä puolitettu johtuen tarpeesta jakaa se 3D- ja 2D-piirien kanssa.[7]

Syyskuussa 1997 3dfx haastoi Segan ja NEC:in oikeuteen syyttäen näitä sopimuksen rikkomisesta.[8] Sega oli investoinut 3dfx:n kehittämään piirisarjaan 2 miljoonaa dollaria aikomuksena käyttää sitä tulevassa pelikonsolissa.[9]

Voodoo2 julkaistiin vuonna 1998. Piirisarja oli samanlainen kuin Voodoo Graphics, mutta siinä oli kaksi tekstuuriyksikköä, joka voivat piirtää kaksi tekstuurilla yhdellä piirtokerralla. Voodoo2:lla alkoi olla jo merkittäviä kilpailijoita, kuten ATI 3D Rage, Matrox G200, S3 Savage ja Nvidia RIVA TNT, jotka tarjosivat yhdistetyn 2D- ja 3D-kortin, 32-bittiset värit, suuremmat tekstuurit, resoluution ja täydellisen OpenGL-toteutuksen. Voodoo2:n pohjalta kehitettiin myös Banshee-piiri, jossa oli samalle piirille sijoitettu 2D-ydin sekä Voodoo2:n molemmat piirit ilman toista tekstuuriyksikköä. Muistiväylä Bansheessä oli 128-bittinen.

Creative Labs ilmoitti sen ajurien mahdollistavan Glide-rajapintaa käyttävien sovelluksien ajamisesta sen Riva TNT -pohjaisilla näytönohjaimilla, jolloin 3dfx haastoi Creativen oikeuteen.[2]

Joulukuussa 1998 3dfx ilmoitti STB Systemsin ostamisesta aikomuksena osallistua vähittäismyyntiin valmistamalla Voodoo3-piiriin perustuvia näytönohjaimia vain itse.[10]

Voodoo3 julkaistiin vuonna 1999. Voodoo3 tuki edelleen vain 16-bittistä värisyvyyttä ja 256×256 tekstuureja, joka antoi kilpailijoille huomattavan markkinointiedun. Vaikka Voodoo3 tuotti grafiikan 32-bitin tarkkuudella, se talletettiin kuvapuskuriin (framebufferi) muistin säästämiseksi vain 16-bitin tarkkuudella, jonka jälkeen näytölle piirrettäessä piiri suodatti kuvaa viereisten pikselien perusteella. 3dfx mainostikin korttinsa pysyvän "22-bittiseltä näyttävään" grafiikkaan. Voodoo3:n merkittävimmäksi kilpailijaksi nousi Nvidian Riva TNT2 -kortti. Kuolinisku Voodoo3:lle oli Nvidian syksyllä 1999 julkaisema GeForce 256 -kortti.

Vuonna 2000 3dfx osti GigaPixelin, jonka olivat myös perustaneet entiset SGI:n työntekijät.[2] Elokuussa 2000 Nvidia haastoi 3dfx:n oikeuteen väittäen sen rikkovan Nvidian patentteja.[2] Nvidia haki estettä Voodoo3-, Voodoo4- ja Voodoo5-tuotteiden myynnille ja jakelulle.[2]

3dfx:n seuraavat tuotteet olivat VSA-100-piiriin (Voodoo Scalable Architecture) perustuvat Voodoo 4 4500 ja kahta piiriä käyttävä Voodoo 5 5000. 3dfx:n markkinointi keskittyi enimmäkseen korttien antialiasointikykyyn sekä "T-Buffer Digital Cinematic Effects enginenä" tunnettuun ominaisuuteen, jolla voisi piirtää peleihin mm. motion bluria. VSA-100 myöhästyi yhdeksän kuukautta, jonka aikana Nvidia ehti julkaista jo GeForce 2 GTS -piirin, joka voitti Voodoo 5:n selvästi nopeudessa.[11] Halvempi malli Voodoo 4 yhdellä piirillä tuli markkinoille vasta lokakuussa 2000 Voodoo 5:n jo flopattua selvästi ja Nvidia ilmoitti samoihin aikoihin Geforce 3:n julkaisusta tammikuussa 2001. Suunniteltua neljän VSA-100-piirin Voodoo 6:tta ei ikinä julkaistu myyntiin.

Myytyään STB:n 3dfx myi marraskuussa 2000 suurimman osan tekniikastaan ja lisensseistään. 15. joulukuuta 2000 Nvidia osti loput osat yhtiöstä 112 miljoonalla dollarilla.[12][13] 3dfx Interactive lopetti tuotteidensa tukemisen 15. helmikuuta 2001 ja jätti konkurssihakemuksen 15. lokakuuta 2002.[1]

  1. a b Form 8-K (txt) 21.10.2002. Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC). Viitattu 11.5.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n Dr. Jon Peddie: Famous Graphics Chips 3Dfx’s Voodoo computer.org. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi) 
  3. https://businesssearch.sos.ca.gov/Document/RetrievePDF?Id=01911087-3178893 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b c d The story of the 3dfx Voodoo1 fabiensanglard.net. 4.4.2019. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  5. a b 3dfx/Quantum3D Arcade Hardware thedodgegarage.com. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  6. 3dfx Voodoo 5 6000 Review – Internet Archive
  7. Graham Singer: History of the Modern Graphics Processor, Part 2 3.4.2013. Techspot. Viitattu 8.6.2018.
  8. Sega accused of contract breach cnet.com. 3.2.1997. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  9. Curt Feldman: 3Dfx Cries Foul, Sues Sega 26.4.2000. GameSpot. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  10. 3Dfx buys STB Systems money.cnn.com. 14.12.1998. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  11. FiringSquad: Voodoo5 5500 Review[vanhentunut linkki]
  12. http://www.x86-secret.com/articles/divers/v5-6000/letter_to_customers.htm
  13. Press Release 15 December, 2000 - 3dfx Announces Three Major Initiatives To Protect Creditors and Maximize Shareholder Value – Internet Archive

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]