Bensiini

Polttoaineet

Fysikaalisia perusteita

Aurinko · Auringon säteily
Fotosynteesi · Kasvi · Biomassa
Humifikaatio · Fossiloituminen
Palaminen

Fossiiliset polttoaineet

Kivihiili · Maakaasu ·
Maaöljy: (Bensiini · Diesel · Polttoöljy)
· Turve

Biopolttoaineet

Bioetanoli · Biodiesel · Biokaasu · Puupelletti · Puupolttoaine · Puukaasu

Muita käsitteitä

Energiakasvi · Epätavanomainen öljy · Ydinpolttoaine

Bensiini on satojen eri hiilivetyjen seos, jota käytetään pääasiassa autojen, mutta myös liikuteltavien työkalujen, kuten ruohonleikkureiden ja moottorisahojen voimanlähteinä käytettävissä polttomoottoreissa polttoaineena sekä rasvojen ja öljyjen uutos- ja liuotinaineena.^[1]

Bensiinin tiheys on noin 0,75 kg/l^[2] ja lämpöarvo noin 43 MJ/kg (n. 9 kWh/l).^[3] Tyypillisesti tiheyden ja lämpöarvon vaihteluväli on pieni eri tavoilla valmistettujen bensiinien välillä.

Bensiinin pääkomponentteja ovat 4–12 hiiliatomia molekyylissä sisältävät hiilivedyt.^[1] Koostumuksesta on yleensä aromaattisia hiilivetyjä enimmillään noin 40 % ja ei-aromaattisia noin 60 %.^[2]

Autoissa käytettävän bensiinin kiehumispiste on yleensä 30–200 °C.

Suomessa moottoribensiinin bentseenipitoisuus saa olla korkeintaan 5 %. Bensiinissä ei saa olla juuri lainkaan rikkiyhdisteitä, jotka aiheuttavat moottorin syöpymistä. Rikki poistetaan jo maaöljystä katalyyttisesti.

Maaöljystä eli raakaöljystä tislaamalla saadun, nykyaikaisille polttomoottoreille kelpaamattoman, kevytbensiinin oktaanilukua voidaan parantaa reformoimalla. Reformointi on katalyyttinen prosessi, jossa lämmön ja katalyytin vaikutuksesta bensiinissä olevien hiilivetyjen rakenne muuttuu siten, että tapahtuu dehydrautumista, syklisoitumista ja isomeroitumista. Aikaisemmin oktaanilukua kohotettiin tetraetyylilyijy-yhdisteellä, mutta katalysaattoriautojen myötä ja ympäristön saastumisen vuoksi lyijyn käytöstä on luovuttu 1994. Nykyisin oktaanilukua lisätään ns. oksy­ge­naat­eilla, jotka myös edistävät palamista. Vuosituhannen vaihteessa yleisin oksygenaatti oli MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri). Nykyisin maaliikenteen bensiinissä käytetään etanolia sekä oktaaniluvun korottamiseksi että palamistuloksen parantamiseksi.

Ilmailussa käytetään edelleen pieniä määriä lyijyä.^[4]

Bensiini on myös erittäin tulenarkaa, sillä sen leimahduspiste on −46 °C.^[2] Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa haihtunut höyry saattaa syttyä kipinästä. Haihtumiseen taas vaikuttaa bensiinin höyrynpaine, joten on olemassa kesä- ja talvilaatuja.

Suomessa jalostetun bensiinin käytöstä syntyy katalysaattorilla varustetulla henkilöautolla ajettaessa yhteensä noin 2,85 kg/litra ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Moottorissa syntyvien hiilidioksidipäästöjen osuus on 2,35 kg/litra.^[5] Katalysaattorissa syntyvän typpioksiduulin osuus on noin 0,115 ekvivalenttikiloa/litra.^[6] Jalostuksen ja kuljetusten osuus on 0,38 kg ekvivalenttikiloiksi muunnettuja kasvihuonekaasupäästöjä/litra.^[7]

Lentobensiiniä käytetään ilmailun bensiinimoottoreissa, lähinnä pienkoneiden polttoaineena. Yleisin lentobensiinilaatu on 100-oktaaninen 100 LL (”Low Lead”, vähälyijyinen) ja voi sisältää lyijy-yhdisteitä niiden sisältämän lyijyn määrällä mitaten enintään 0,56 grammaa litrassa. Suurempien lentokoneiden ja helikoptereiden suihku- ja potkuriturbiinimoottorit, kuten myös pienkoneiden dieselmoottorit, käyttävät polttoaineena lentopetrolia.^[4]

Vuonna 2013 Suomessa bensiiniä myivät eniten seuraavat huoltoasemat:^[8]

• ABC 29,6 %
• Neste 28,2 %
• St1 22,5 %
• Teboil 17 %
• SEO 2,7 %

• Pienmoottoribensiini

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bensiini.

• EFOA