Kesäolympialaiset 1936
| XI olympiadin kisat | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Isäntäkaupunki |  Berliini, Saksa | ||||||
| Osallistujamaita | 49 | ||||||
| Osallistujat | 3 963 (3 632 miestä, 331 naista) | ||||||
| Kisatapahtumat | 129 kilpailua 24 lajissa | ||||||
| Avajaiset | 1. elokuuta 1936 | ||||||
| Päättäjäiset | 16. elokuuta 1936 | ||||||
| Avaaja | valtakunnankansleri führer Adolf Hitler | ||||||
| Urheilijoiden vala | Rudolf Ismayr | ||||||
| Tuomareiden vala | ei ohjelmassa[1] | ||||||
| Olympiatulen sytyttäjä | Fritz Schilgen | ||||||
| Olympiastadion | Berliinin Olympiastadion | ||||||
| |||||||
Vuoden 1936 kesäolympialaiset pidettiin Berliinissä, Saksassa. Berliinin piti järjestää kisat jo vuonna 1916, mutta ne peruutettiin ensimmäisen maailmansodan takia. Kisat myönnettiin Berliinille uudelleen vuonna 1931. Kisojen avajaiset olivat 1. elokuuta ja päättäjäiset 16. elokuuta 1936.
Olympiasymboliikka kehittyy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berliinin olympialaisissa aloitettiin useita olympialaisiin sittemmin kiinteästi kuuluneita perinteitä. Kisat olivat ensimmäiset, jotka korostivat olympialaisten antiikkista perintöä. Olympiatuli sytytettiin ensimmäistä kertaa Kreikan Olympiassa, josta se kuljetettiin soihtuviestinä Berliiniin. Viestin oli tarkoitus luoda mielikuva Saksasta antiikin maailmanmahtien, (Kreikan ja Rooman) seuraajana, mutta toisen maailmansodan jälkeen olympialiike omaksui tradition ja antoi sille oman merkityksensä.
Toinen merkittävä kontribuutio olympialiikkeelle oli olympiarenkaiden nostaminen kisojen keskeiseksi tunnukseksi. Aikaisemmin niillä ei ollut ollut yhtä keskeistä asemaa olympialaisten symboliikassa. Renkaat kaiverrettiin Delfoihin rakennettuun merkkikiveen, josta soihtuviesti alkoi. Kivi jätettiin niille sijoilleen ja myöhemmin syntyi myytti, jonka mukaan ne todella olivat olleet osa antiikin olympialaisia.
Olympialaisen symboliikan kehittäminen lasketaan järjestelytoimikunnan pääsihteerin Carl Diemin ansioksi. Kisajärjestelyjen kiitettävä sujuvuus ja olojen viihtyisyys perustui olympiakylän johtajan Wolfgang Fürstnerin panokseen, joskin hänet syrjäytettiin juutalaisten sukujuurien takia ennen kisojen alkua.
KOK:n puheenjohtaja kreivi Henri de Baillet-Latour totesi kiitospuheessaan, että kisat voitiin järjestää "yleisen myötätunnon ilmapiirissä, jota eivät varjostaneet minkäänlaiset poliittiset vaikeudet". Kansainvälinen lehdistö – muiden muassa Ison-Britannian ja Ranskan johtavat sanomalehdet – ilmaisi jo kisojen aikana ihastuksensa niiden järjestelyistä. Toisaalta yhdysvaltalainen New York Times huomautti, että "mikäli ajatellaan Wienin natsimielenosoitusta, Berliinin olympialaisten soihtu vaikuttaa pikemminkin sytykkeeltä kuin kansainvälisen urheilun eri kansoja yhteen sulattavalta liekiltä".[2]
Kisojen olympialaisille luomat perinteet suunniteltiin aikoinaan kertakäyttöisiksi ja olivat mukana tehostamassa kisojen propagandistista vaikutelmaa, jota edelleen lisäsivät joka päivä täynnä ollut päästadion, hakaristilippujen rivit, ja kaikkien saksalaismitalistien (sekä useiden muiden maiden urheilijoiden) palkintokorokkeella tekemä Hitler-tervehdys. Näihin kuuluivat muiden muassa Itävallan, Bulgarian, Italian ja Ranskan olympiajoukkueiden jäsenet; jälkikäteen Ranska kiisti omalta osaltaan näin tapahtuneen. Jokaiselle voittajalle annettiin myös palkinnoksi niin sanottu olympiatammi.[2]
Saksalainen dokumentaristi Leni Riefenstahl ohjasi olympialaisista dokumentaarisen propagandaelokuvan Olympia. Berliinin olympialaisista lähetettiin myös maailman ensimmäiset ei-studiossa kuvatut tv-lähetykset.
Suomen Kuvalehden kirjeenvaihtaja kommentoi Berliinin kisoja muun muassa seuraavasti: "Ovatko olympialaiset kisat, jos ne edelleen kehittyvät tähän suuntaan kuin Berlinin kisat nyt on kehitetty, tuomittu oman suuruutensa aiheuttamaan mahdottomuuteen – on kysymys, jolle ainakin suomalaiset lehtimiehet Berlinissä turhaan etsivät vastausta. Los'issa oli kaikki suurta – tietäähän ne amerikkalaiset, mutta Berlin on ylittänyt ne joka suhteessa."[2]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berliinin olympialaisten ohjelmassa oli 20 eri urheilulajia ja 129 kilpailutapahtumaa.[3][4][5]
_pictogram.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
_pictogram.svg){kind=small}
_pictogram.svg){kind=small}
Näytöslajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidelajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osallistujat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteensä 49 valtiota osallistui Berliinin olympialaisiin, mikä oli 12 maata enemmän kuin edellisissä, vuoden 1932 olympialaisissa.[6][3][4] Kuusi valtiota teki olympiadebyyttinsä näissä kisoissa: Afganistan, Bermuda, Bolivia, Costa Rica, Liechtenstein ja Peru.
Mitalitaulukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Isäntämaa Saksa saavutti mitalitilaston ykkössijan. Paras yksilö oli neljä olympiakultaa voittanut yhdysvaltalainen Jesse Owens.[7][8][9][5][10]
| Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
| 1 | Saksa | 33 | 26 | 30 | 89 |
| 2 |  Yhdysvallat | 24 | 20 | 12 | 56 |
| 3 |  Unkari | 10 | 1 | 5 | 16 |
| 4 |  Italia | 8 | 9 | 5 | 22 |
| 5 |  Suomi | 7 | 6 | 6 | 19 |
| 6 |  Ranska | 7 | 6 | 6 | 19 |
| 7 |  Ruotsi | 6 | 5 | 9 | 20 |
| 8 |  Japani | 6 | 4 | 8 | 18 |
| 9 |  Alankomaat | 6 | 4 | 7 | 17 |
| 10 |  Iso-Britannia | 4 | 7 | 3 | 14 |
| 11 |  Itävalta | 4 | 6 | 3 | 13 |
| 12 |  Tšekkoslovakia | 3 | 5 | 0 | 8 |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun vapaapainin ranskalainen olympiavoittaja Emilie Poilve sai kultamitalin, soittokunta ryhtyi soittamaan Turkin kansallislaulua. Samassa yhteydessä salkoon nostettiin Egyptin lippu.[11]
-
Olympiatuli -
Kisataidetta
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kruse, Britta; Mende, Armin (1996): Olympialaiset 100 vuotta. Gummerus. ISBN 951-20-4825-6
- Antero Raevuori: Natsien juhla. Seura (2006) 30: 38-42, 47
- United States Holocaust Memorial Museum - Online Exhibition: Nazi Olympics: Berlin 1936
- United States Holocaust Memorial Museum - Library Bibliography: 1936 Olympics
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 235. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- ↑ a b c Jorma K. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 486–489. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
- ↑ a b Factsheet - The Games of the Olympiad (pdf) International Olympic Committee. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Berlin 1936 - Games of the XI Olympiad International Olympic Committee. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Event results Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ XIth Olympic Games - Berlin 1936 (pdf) Organisationskommittee für die XI Olympiade Berlin 1936 E.V.. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Berlin 1936 olympic.it. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ 1936 Berlin Summer Games Sports-Reference. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Berlin 1936 Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ XIth Olympic Games - Berlin 1936 (pdf) Organisationskommittee für die XI Olympiade Berlin 1936 E.V.. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Valitut Palat elokuu 2011. Sivu 135
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- YLE Elävä Arkisto: Berliinin olympialaiset 1936
- Berlin 1936 Jean Vivienin kuvaama lyhytfilmi olympiakisoihin valmistuvasta Berliinistä (1936, 16 min 50 s)
| ||||||||||||
Ammunta | Baseball (näytöslaji) | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Poolo | Purjehdus | Purjelento (näytöslaji) | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Taidelajit | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu