Diklooridifenyylitrikloorietaani

Tämä artikkeli kertoo hyönteismyrkystä. Muita merkityksiä varten katso DDT (täsmennyssivu).
DDT
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1-kloori-4-[2,2,2-trikloori-1-(4-kloorifenyyli)etyyli]bentseeni
Muut nimet Dikloori-difenyyli-trikloorietaani
CAS-numero 50-29-3
PubChem CID 3036
SMILES C(C(Cl)(Cl)Cl)(C1=CC=C(Cl)C=C1)C2=CC=C(Cl)C=C2
Ominaisuudet
Molekyylikaava C14H9Cl5
Moolimassa 354,5 g/mol
Sulamispiste 109 °C (382,15 K)
Kiehumispiste 260 °C (533,15 K)
Tiheys 1,6 g/cm3

Täystuho-hyönteismyrkkyrasia, jossa DDT:tä 6%.
Yhdysvaltalaiset sotilaat demonstroivat DDT:n käsiruiskutusta.
DDT-mainos 1940-luvulta.

Diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT[1], C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella[2]. DDT:n maine muuttui maailmanlaajuisesta pelastajasta hylkiöksi Rachel Carsonin vuoden 1962 kirjan Äänetön kevät (engl. Silent Spring) myötä.

Sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään DDT:n toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874.[3] DDT:tä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä.[4]

Hyönteismyrkkynä DDT korvasi lyijyvetyarseenia, joka sisältää ihmisen terveydelle haitallista lyijyä.[5]

Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynä Yhdysvalloissa oli malariaongelma etelävaltioiden alueella. Vuosina 1947–1951 malaria kyettiin valtiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.[6]

DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla.[7] Kun ainetta alettiin käyttää laajasti maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.[8]

Toisen maailmansodan aikana Saksa kehitti DDT:n kaltaisen hyönteismyrkyn, DFDT:n.

Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymisessä, koska se ohentaa munankuoria.[2][9] Suomessa havaittiin että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista.[10][11] Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.[12]

Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö alkoi suositella 20 vuoden tauon jälkeen uudelleen DDT:n käyttöä hyönteismyrkkynä malaria-alueilla. WHO:n mukaan DDT on tehokkain malarian torjuja.[13][14]

DDT:n kieltäminen eräissä maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemialliset ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta,[15] joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen.[16] Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssia kuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Joillekin hyönteisille kehittyy mutaatio natriumkanava-geenissä, joka tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.[17]

DDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen, esim. kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin. Kokeita ihmisille haitallisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan koskaan toistettu.[18]

DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä rikastuu ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.[19][20]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. a b c DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 20.7.2010.
  3. DDT: From miracle chemical to banned pollutant (Arkistoitu – Internet Archive) Swiss Info
  4. Täit, nuo herkät ja kiehtovat eläimet Pellervo
  5. Schick, Tony & Flatt, Courtney: How A Banned Chemical Helped Clean Up Washington’s Orchards Oregon Public Broadcasting – OPB. 12.10.2015. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  6. Elimination of Malaria in the United States (1947 — 1951) Centers for Disease Control and Prevention – CDC. 23.7.2018. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  7. Tren R & Bate R: Malaria and the DDT Story (s. 36) The Institute of Economic Affairs. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 6.8.2013.
  8. DDT - A Brief History and Status Pesticides. US EPA. Viitattu 6.8.2013.
  9. Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 89. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  10. Merikotka Saaristomerellä Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 6.8.2013.
  11. Muuttohaukka toipuu ympäristömyrkyistä Luonnonsuojeluliitto. Viitattu 6.8.2013.
  12. Valtonen, Veikko: Pumpuliin kääritty petos Turun Sanomat. 7.5.2011. Arkistoitu 28.9.2019. Viitattu 29.9.2019.
  13. WHO Backs Use of DDT Against Malaria NPR 2006
  14. WHO suosittaa DDT:tä malarian torjuntaan 26.9.2006. Yle.
  15. Diklooridifenyylitrikloorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.8.2013
  16. DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 6.8.2013.
  17. Davies TG et al.: DDT, pyrethrins, pyrethroids and insect sodium channels. IUBMB Life. 2007 Mar;59(3):151–62. NCBI. Viitattu 6.8.2013.
  18. Dick Taverne: The March of Unreason: Science, Democracy and the New Fundamentalism.
  19. DDT and its metabolite DDE alter steroid hormone secretion (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. DDT (Arkistoitu – Internet Archive) Eco USA

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Carson, Rachel. Silent Spring.
  • Tren, Richard; Roberts, Donald. The Excellent Powder: DDT's Political and Scientific History.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]