Energiansäästö

Energiansäästö eli energiatehokkuus on energian käytön tehokkuuden parantamista siten, että energian ominaiskulutus alenee.^[1]

Vuonna 2008 suomalaisten kokonaisenergiankulutus oli 262,9 GJ/asukas. Energian kokonaiskulutus laski 4,7 % edellisestä vuodesta.^[2]

Suomessa energiansäästöön kannustaa valtion omistama Motiva Oy, joka toteuttaa energiansäästöohjelmaa ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmaa.^[3] Maakunnissa energiansäästön viestiä vievät energiatoimistot tai palvelukeskukset, kuten Varsinais-Suomessa toimiva Valonia.

• maapallon uusiutumattomien energiavarojen säästäminen
• energiakustannusten vähentäminen
• riippuvuuden vähentäminen tai omavaraisuuden saavuttaminen
• energian riittävyyden turvaaminen (erityisesti sähkönjakelussa)
• kasvihuonekaasupäästöjen ja saasteiden vähentäminen.
• muiden ympäristöhaittojen vähentäminen (mm. happamoittavat päästöt)
• terveyshaittojen vähentäminen (mm. pienhiukkaspäästöt)
• laadun ja työhyvinvoinnin parantaminen (esim. alhaisempi lämpötila valimoissa)

Energiakatselmuksia on Suomessa järjestetty 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Energiakatselmuksissa energia-alan asiantuntija (usein Motivan henkilöstöä) käy läpi systemaattisesti suurimmat energiaa kuluttavat teollisuuslaitokset, kiinteistöt ja muut kohteet sekä selvittää onko kohteissa sellaisia energiaa kuluttavia toimintoja joita olisi mahdollista parantaa. Vuosien mittaan toiminta on kattanut hyvin suuren osan Suomen energiankulutuksesta ja sen avulla on myös kyetty määrittämään säästöpotentiaalia, joka olisi suuremmilla investoinneilla saavutettavissa. Vuodesta 1992 silloinen Kauppa- ja Teollisuusministeriö on tukenut toimintaa taloudellisesti. Vuosina 1992–2007 tuki on ollut yhteensä 23,1 miljoonaa euroa.

Energiakatselmusten avulla on vuosina 1992–2007 säästetty yhteensä noin 11 TWh energiaa, mistä teollisuuden osuus on ollut hieman yli 70 %. Tämän lisäksi prosessiteollisuudessa on kaksivaiheisen katselmusmallin myötä saavutettu noin 7 TWh kokonaissäästö.

Energiakatselmustoiminnassa tehdyn selvityksen perusteella katselmuksissa havaitusta säästöpotentiaalista on toteutunut palvelusektorilla noin 70 % ja pk-teollisuudessa noin 50–60 %.^[4]

Energiansäästösopimusten tavoitteena on pienentää energian ominaiskulutusta ja viedä käytäntöön toimintamalleja, joiden ansiosta energiatehokkuudesta tulee osa yritysten ja yhteisöjen vakiintunutta toimintaa. Energiansäästösopimukset ovat puitesopimuksia, joissa järjestöt sitoutuvat edistämään energiansäästöä ja jäsenistönsä liittymistä sopimukseen. Sopimuksiin liittyvät yritykset ja yhteisöt sitoutuvat energiakatselmusten tai -analyysien laatimiseen sekä kannattavien säästötoimenpiteiden toteuttamiseen. Kauppa- ja Teollisuusministeriö tukee katselmuksia ja niistä seuraavia investointeja erilaisin avustuksin.^[5]

Vuoden 2006 loppuun mennessä toteutettujen säästötoimenpiteiden vuotuinen kokonaisvaikutus oli noin 7,7 TWh/a. Tästä sähkönsäästö oli noin 1,7 TWh/a ja lämmön ja polttoaineiden säästö 6,0 TWh/a. Säästötoimenpiteistä 81 % toteutettiin teollisuudessa ja 15 % voimalaitosalalla. Toimenpiteillä syntyneiden säästöjen yhteismäärä oli noin 150 miljoonaa Euroa vuodessa. Säästöjen saavuttamiseksi toteutettiin kaikkiaan 295 miljoonan Euron investoinnit teollisuudessa ja 70 miljoonan euron investoinnit voimalaitosalalla.^[6]

Energiansäästösopimusten yhteydessä arvioitiin myös hankkeisiin liittyvä, toteuttamatta jäänyt säästöpotentiaali. Sen suuruuden arvioitiin vuoden 2005 lopussa olevan noin 11 TWh/a josta noin puolet arvioitiin toteutuvan vuoteen 2010 mennessä.^[6]

Kansallisessa Ilmastostrategiassa asetettiin tavoitteeksi CO₂-päästöjen alentaminen 3–4 miljoonalla tonnilla. Tuolloin ennakoitiin energiansäästösopimuksilla olevan merkittävä rooli hiilidioksidipäästöjen alentamisessa. Sopimusten yhteenlaskettu vähennys olikin 2,1–2,9 miljoonaa CO₂-tonnia riippuen siitä, millä päästökertoimella vaikutus lasketaan.

Energiansäästösopimustoiminta jatkaa energiansäästösopimusten tekemistä painottuen aloille, jotka edellisellä sopimuskaudella jäivät vähemmälle huomiolle. Sopimustoiminnan tavoitteena on yhdeksän prosentin energiansäästö vuoteen 2016 mennessä.

ESCO-hankkeissa ulkopuoliset energia-asiantuntijat toteuttavat palvelun tilanneessa yrityksessä toimenpiteitä ja investointeja energian säästämiseksi. Palvelun tarjonnut ESCO-yritys vastaa tällöin energian käytön tehostumisesta. Itse palvelu maksetaan säästöillä, jotka syntyvät alentuneista energiakustannuksista. ESCO-hankkeet voivat olla hyvinkin pieniä, esimerkiksi maalämmön käyttö kasvihuoneessa tai öljykattilan vaihto pellettikattilaksi.

Päättyneet ESCO-hankkeet ja niiden tulokset ovat luettavissa Motivan sivuilla ylläpidettävässä hankerekisterissä.^[7] Syyskuussa 2009 hankerekisterissä oli 59 erillistä hanketta joiden säästöpotentiaali vaihteli välillä 30–40 000 MWh/a.

Vuoden 2009 alusta on Suomessa vaadittu energiatodistus myytäessä tai vuokrattaessa kiinteistöjä. Taloyhtiöissä energiatodistus liittyy isännöitsijäntodistukseen.

Energiatodistus on tarkoitettu mahdollistamaan rakennusten energiatehokkuuden vertailu, ja huomioimaan energiatehokkuus rakennusta suunniteltaessa.^[8] Energiatodistuksessa kerrotaan rakennuksen tarvitsema lämmitysenergia, laite- tai kiinteistösähkö, jäähdytysenergia sekä niiden pohjalta laskettu, bruttoalaan suhteutettu energiatehokkuusluku. Sen perusteella määräytyy rakennuksen energialuokka asteikolla A–G. Vähiten energiaa kuluttaa A-luokan kiinteistö, eniten G-luokan kiinteistö. Energiankulutus määritetään joko laskennallisesti (uudet kiinteistöt) tai toteutuneen kulutuksen mukaan.

Vuonna 2008 voimassa olleiden rakentamismääräysten mukainen kiinteistö asettuu energialuokkaan D.^[9]

Maailman Luonnonsäätiö WWF on luonut oman, toimistoille tarkoitetun ympäristöpalvelu Green Officen. Sen avulla yritykset voivat vähentää ympäristökuormitustaan, saavuttaa säästöjä ja hidastaa ilmastonmuutosta.

WWF myöntää Green Office -kriteerit täyttävälle toimistolle ympäristömerkin. Merkkejä on myönnetty kaikkiaan 120 organisaatiolle (toukokuu 2010).^[10]

Motivan julkisesti rahoitetut energiansäästöhankkeet kohdistuvat lähinnä teollisuuden, palvelusektorin ja julkisen sektorin energiankulutukseen. Kotitalouksien energiansäästön ohjaus onkin keskittynyt etupäässä valitukseen, jota harjoittavat Motiva, sähköyhtiöt ja ympäristöjärjestöt.

Kotitalouksien energiankulutuksesta noin 68 % kuluu rakennuksen lämmitykseen, 15 % käyttöveden lämmitykseen ja 5 % saunan lämmitykseen.^[11] Sähkölämmitteisissä talouksissa tämä lukema on lähemmäs 80%.^[12] Lämmitysenergian kulutus puolestaan jakaantuu kolmeen lähes yhtä suureen osaan: rakennuksen johtumishäviöt, ilmanvaihto ja käyttöveden lämmitys.^[13]

Valaistuksen osuus on säilynyt käytännössä ennallaan vuodesta 1993 vuoteen 2006 ollen noin 20 % kodin sähkönkulutuksesta. EU-direktiivi määrää korvaamaan hehkulamput energiansäästölampuilla^selvennä vuodesta 2009 alkaen.^lähde?

Uusien energiatehokkaiden kylmälaitteiden osuus kodin energiankulutuksesta on pienentynyt vuoden 1993 30 %:sta vuoden 2006 13 %:in.

Kodin elektroniikkaan kuuluvan viihde-elektroniikan osuus puolestaan on kasvanut kylmälaitteiden tasolle ollen noin 12 % kodin sähkönkulutuksesta. Tästä tietotekniikan osuus on noin 4 %.^[14]

Suurin osa asuinkiinteistöissä kulutetusta energiasta kuluu lämmitykseen. Jopa 3/4 suomalaisista lämmitysjärjestelmistä on tasapainotettu puutteellisesti. Lämmitysjärjestelmän tarkemmalla säätämisellä voidaan vähentää huomattavasti energiankulutusta.^[15] Myös lisäämällä eristämistä voidaan saada rakennuksia energiatehokaammiksi, mutta uhkana saattavat olla homeongelmat.^[16]

Käyttöveden lämmitykseen kuluvan energian suhteellinen osuus on sitä suurempi, mitä pienemmässä asunnossa ja energiatehokkaammin rakennetussa talossa asutaan. Lämminvesivaraajan vesi lämmitetään yleensä 55–80 asteen lämpötilaan riippuen varaajan koosta, veden käyttäjien määrästä ja siitä, lämmitetäänkö varaajan vesi yösähköllä, vai onko varaaja jatkuvasti päällä. Viisikymmentäviisi astetta on suositeltavin lämpötila, koska energiaa kuluu sitä enemmän, mitä kuumemmaksi vesi lämmitetään. Sitä viileämpi vesi tuo kuitenkin mukanaan legionella-taudin riskin.^[17]

Suomalaiset käyttävät keskimäärin 50-60 litraa lämmintä vettä vuorokaudessa, jota varten lämminvesivaraajan on tuotettava noin 30-36 litraa kuumaa vettä. Suomalaisissa kotitalouksissa olisi varaa vähentää varaajassa lämmitetyn veden määrää. Esimerkiksi nelihenkisen perheen omakotitalo varustellaan täällä yleensä 200-300 litran lämminvesisäiliöllä, kun Ruotsissa pärjätään 150-litraisella tai vielä pienemmällä.^[18][19] Markkinoiden tehokkaimmat suihkusuuttimet säästävät jopa 33 prosenttia vettä tavallisiin verrattuna ja jopa 60 prosenttia eräisiin vanhoihin malleihin verrattuna^[20].

Jos pientalo kuluttaa puolet vähemmän energiaa kuin rakentamismääräysten vähimmäisvaatimukset täyttävä talo, sitä voidaan markkinoida energiatehokkaana. Energiatehokkaan talon rakentamiskustannukset ovat vain 3–4  tavanomaista korkeammat. Korkeampien rakentamiskustannusten takaisinmaksuaika riippuu etenkin energian hinnasta.

Matalaenergiataloihin liittyvät seuraavat määritelmät:^[21]

• Matalaenergiatalo: lämmitysenergia 60 kWh/brm²/a (Etelä-Suomi)
• Passiivienergiatalo: ei tarvitse lainkaan lämmitys- eikä jäähdytysenergiaa: lämmitysenergia 20 kWh/brm²
• Nollaenergiatalo: tuottaa uusiutuvaa energiaa vähintään saman verran kuin kuluttaa uusiutumatonta energiaa
• Plusenergiatalo: tuottaa uusiutuvaa energiaa enemmän kuin kuluttaa uusiutumatonta energiaa

• Sähköä voitaisiin säästää uusilla prosesseilla 5–15 % paperimassan tuotannossa, joka nykyään kuluttaa suuren osan teollisuuden sähköstä.^[15]
• Hinnan noustessa kysyntä laskee. Kuitenkin sähkö on teollisuudelle halvempaa kuin ennen. Teollisuus maksaa sähköstä veroa II-luokan mukaan.^[22] Tämän veron määrää esitettiin puolitettavaksi^[23], esitys hyväksyttiin^[24] ja se tuli voimaan 2007^[25]
• ABB julkisti 2009 ekologisen takaisinmaksuajan käsitteen motivoidakseen energiansäästöinvestointeihin: esimerkiksi ison 250 kW:n taajuusmuuttajan ekologinen takaisinmaksuaika voi olla vain puoli päivää^[26]
• Paineilman käytön tehostamiseksi käynnistyi vuonna 2005 PATE -projekti: sen tuloksena arvioitiin, että käytön tehostamisella voitaisiin säästää vuodessa 200–300 GWh kun paineilman tuotannon sähkönkulutus on noin 1,4 TWh/a. Parhaimmillaan säästöpotentiaali on ollut 30–60 %.^[27]
• Taajuusmuuttajavalmistaja Vacon arvioi vuonna 2000 vuosikertomuksessaan, että teollisuusmaissa sähkömoottorit kuluttavat teollisuuden käyttämästä sähköenergiasta 30 %. Näistä moottoreista 35 % olisi taloudellisesti perusteltua varustaa taajuusmuuttajalla kun vuonna 2000 todellinen luku oli noin 5 %.^[28] Vuonna 2009 yhtiö arvioi kaikista maailman sähkömoottoreista 10 % varustetun taajuusmuuttajalla.^[29]
• Korvaamalla kaikki nykyisin teollisuuden käytössä olevat huonoimman hyötysuhdeluokan EFF3-moottorit paremmilla EFF1- ja EFF2-luokan moottoreilla voitaisiin EU:n vuotuista sähköenergiankulutusta pienentää noin 6 TWh. Suomessa vastaava säästöpotentiaali on noin prosentti teollisuuden oikosulkumoottoreiden kulutuksesta, eli noin 300 GWh.^[30]

• Toimistoissa parhaan mahdollisen tekniikan käyttöönotolla voitaisiin vähentää sähkön kulutusta jopa 70 %. Toimistojen sähkönkulutuksesta 20–50 % on valaistuksesta. ^lähde?
• Tiedonhallintajärjestelmien käyttö vähentää turhaa tulostamista: Yksi A4-paperin valmistus kuluttaa 10–30 Wh sähköä.^[31]
• Kannettava tietokone käyttää 50–80 % pöytäkonetta vähemmän sähköä. Litteä näyttö käyttää 30–70 % vähemmän sähköä kuin kuvaputkinäyttö.^[31]

• McKinsey Global Institute uskoo säästötoimenpiteisiin tehtävien investointien tuottavan vähintään 10 % ja keskimäärin 17 %.^[32]
• Yhdysvaltojen liittovaltio antaa verovähennyksiä tehokkaiden laitteiden valmistajille. Osavaltiot antavat veroetuja laitteiden ostajille. Kiina tukee pienoisloisteputkien valmistajia.
• Japanin Top Runner -järjestelmä nimeää eri kategorioiden tehokkaimmat laitteet ja vaatii kaikkia laitemerkkejä parantamaan tehokkuuttaan parhaisiin nähden tietyssä ajassa sakon uhalla. Eniten energiaa käyttävät japanilaiset tehtaat joutuvat kohentamaan tehokkuuttaan 1 % vuodessa sakon uhalla.
• Kiinassa 1 000 suurinta yhtiötä joutuu pyrkimään tehokkuustavoitteisiin.^[32]
• Kaliforniassa energialaskuihin lisätään investointien rahoittamiseksi summa, jonka energiayhtiöt käyttävät säätelijän asettamien tavoitteiden täyttämiseen.^[32]
• Ranska vaatii kaasu- ja sähköyhtiöitä pienentämään ennustettua kulutusta 54 TWh. Joissakin tapauksissa säästötodistuksia voi myydä.^[32]
• Kaliforniassa myyntimäärä ja voitto erotettiin toisistaan kaasun kohdalla vuonna 1978 ja sähkön kohdalla 1982. Vuonna 2007 otettiin käyttöön kehitetty versio, joka pyrkii tekemään tehokkuusinvestoinneista tuottavampia kuin uusien voimalaitosten rakentaminen.^[32]
• Sähkösyöpöt hehkulamput vaihdettiin Kuuban kotitalouksissa säästölamppuihin 1/2008. Säästölamput jaettiin ilmaiseksi. Toimilla Kuuba pyrkii vähentämään sähkökatkoja ja riippuvuutta Venezuelan öljystä.^[33]
• Kuubassa vanhoja kotitalouskoneita vaihdetaan edullisin lainoin vähäsähköisiin.^[33]

Energian säästön mahdollisuuksien hyödyntämistä haittaavat:

• Alhainen hinta. Sähkö ja polttoaine ovat usein liian halpoja säästettäviksi, etenkin siellä missä ne saavat tukiaisia. Vaikka säästöt olisivat maailmanlaajuisesti suuret, ne muodostavat vain pienen osan yksittäisten yritysten ja kotitalouksien budjeteista. Energiaintensiteetti on matalampi siellä, missä energian hinta on korkea, esimerkiksi Tanskassa. Kun energian hinta nousee, sen kulutus enimmäkseen laskee.^[32] Ks. kysyntä ja tarjonta.
• Tiedon puute. Kuluttajat eivät tiedä saatavilla olevista säästöistä.^[32]
• Välinpitämättömät asenteet. Yleensä työpaikoilla, jossa ”firma maksaa”.
• Transaktiokustannukset ovat suuret, ts. on liian aikaaviepää ja vaivalloista tunnistaa energiatehokkaimmat laitteet, hankkia ne ja asentaa ne.^[32]
• Kodinomistajat vaativat kohtuutonta tuottoa energiatehokkuuteen tekemilleen sijoituksille: noin 30 %. He tahtovat uuden kattilan tai lisäeristyksen maksavan itsensä takaisin parin-kolmen vuoden sisällä. Yritykset eivät ole yhtä vaativia, mutta painottavat enemmän liikevaihdon kasvua kuin menojen vähennyksiä.^[32]
• Edut eivät kohtaa. Talojen rakentajat eivät maksa tulevia sähkölaskuja, joten rakentajien ei kannata kasvattaa rakennuskustannuksia tekemällä energiaa säästäviä parannuksia. Kodinkoneiden ja autojen valmistajien kannattaa tehdä ostohinnaltaan halpoja tuotteita käyttökustannuksiltaan edullisten sijaan. Vuokranantajan ei kannata investoida vuokralaisen puolesta. Energiayhtiöt myyvät mielellään asiakkailleen mahdollisimman paljon energiaa.^[32]
• Rahoitus. Investointien rahoitus on vaikeaa kehitysmaissa, koska pääoma puuttuu. Joidenkin pankkien näkökulmasta saavutettavat säästöt ovat liian pienet ja kulut liian suuret.^[32]

Valtioneuvoston Ilmasto- ja Energiastrategian tavoitteena on vähentää energian kokonaiskulutusta 37 TWh vuoteen 2020 mennessä. Tästä määrästä sähkön säästötavoite on 5 TWh. Vuoteen 2050 mennessä energiankulutusta on edelleen vähennettävä kolmasosalla vuoden 2020 määrästä.^[34]

Työ- ja Elinkeinoministeriö asetti toimikunnan selvittämään energiansäästötavoitteen saavuttamisen keinoja. Toimikunta päätyi esittämään seuraavia säästökeinoja:

• uuden henkilöajoneuvoteknologian käyttöönotto ja ajoneuvokannan uusiutumisen nopeuttaminen
• uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen määräysten kiristäminen
• haastavat energiatehokkuussopimukset päästökaupan ulkopuolella
• laitteiden energiatehokkuusvaatimukset

Toimenpiteiden säästövaikutukseksi arvioitiin yhteensä 18,3 TWh. Loppuosan säästöistä uskotaan syntyvän päästökauppasektorin säästöllä (8 TWh) sekä muilla toimenpiteillä.^[34]

Keskustelu yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta on kasvanut viime vuosina. Kuluttajat peräävät selvityksiä tuotteidensa alkuperästä, toimitusketjusta, henkilöstön kohtelusta ja alihankkijoista. Tärkeä osa yritysvastuuta on ekologinen vastuu, joka sisältyy myös sertifioituun ympäristönhallintajärjestelmään ISO 14001.^[35]

Käytännössä yritysten käsitys omasta ekologisesta vaikutuksestaan esitetään vuosittain joko osana vuosikertomusta tai erillisenä yritysvastuuraporttina. Raportissa voidaan ilmoittaa esimerkiksi vuosittain tehdyt toimenpiteet ekologisten vaikutusten vähentämiseksi tai konkreettisesti esimerkiksi vuosittain kulutetun sähköenergian kokonaismäärä.

• Ympäristötekniikka
• Energiansäästöviikko
• Energiapolitiikka
• Sähkön hinnan määräytyminen
• Sähkölaitteiden valmiustila

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Energiansäästö.

• Motiva
• Korjaustieto.fi: Pientalojen energiatehokkuus (Arkistoitu – Internet Archive)
• Korjaustieto.fi: Energiakorjaukset taloyhtiöissä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Taloyhtiöiden energiatodistus