Energiansäästölamppu

Energiansäästölampulla tarkoitetaan yleensä kierrekannallista pienloistelamppua,^[1][2] joka koostuu tiiviiseen muotoon taivutetusta ohuesta loisteputkesta sekä koteloidusta ohjauselektroniikasta. EU-lainsäädännön mukaan energiansäästölampuksi voidaan kutsua lamppuja, jotka täyttävät tietyt energiatehokkuusvaatimukset.^[3]

Energiansäästölampulla on hehkulamppua parempi hyötysuhde ja se pystyy tuottamaan saman määrän valoa noin viidesosalla vastaavan hehkulampun energiankulutuksesta,^[4] joka näkyy pienempänä hukkalämmöntuottona sekä hehkulamppua vastaavan valaistustehon tuottamisena pienemmällä energiankulutuksella. Energiansäästölamppujen polttoaika on tyypillisesti noin 10 000 h eli noin 10 kertaa hehkulamppua pidempi^[5].

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että koko maailman siirtyminen energiansäästölamppuihin vähentäisi CO₂-päästöjä 470 milj. tonnia 2010 – yli puolet Kioton sopimuksen vähennyksistä.^[6] Toisin kuin hehkulamput, energiansäästölamput sisältävät kuitenkin ympäristölle vaarallista elohopeaa.

Ensimmäiset energiansäästölamput tulivat markkinoille vuonna 1980 (ensimmäisenä Philipsin Philips SL-malli^[7]), josta lähtien niiden suosio on huomattavasti kasvanut. Merkittävin muutos kehityksessä on ollut magneettisten kuristimien vaihtuminen elektronisiin (ensimmäisenä Osramin EL vuonna 1985^[8]). Tämän ansiosta lampun kokoa ja painoa on saatu pienennettyä sekä hyötysuhdetta ja kestoikää parannettua. Elektroninen kuristin nostaa sähkön taajuuden kymmeniin kilohertseihin, minkä ansiosta valo on välkkymätöntä ja miellyttävää. Korkeasta taajuudesta johtuen kuristin saattaa aiheuttaa sähkömagneettisia häiriöitä ympäristöönsä.^{[9] [10]}

Energiansäästölampun kestoikä voi mallista riippuen olla viisin- tai jopa kaksikymmenkertainen verrattuna tavalliseen hehkulamppuun. Sytytykset kuluttavat energiansäästölampun katodeita, joten turhaa lampun päälle- ja poiskytkemistä tulisi välttää. Pitkäikäisimmissä lampuissa on yleensä katodien esihehkutuspiiri, jolloin lampun syttyminen kestää vajaasta puolesta sekunnista kahteen sekuntiin. Näin lamppu kestää huomattavasti enemmän sytytyksiä, mutta haittana on pieni viive syttymisessä. Syttymisen jälkeen lampun kirkastuminen täyteen kirkkauteen kestää puolesta minuutista useisiin minuutteihin.^[11] Hyvin kylmässä lamppu syttyy himmeämpänä ja täyden valotehon saavuttaminen kestää pidempään.

Euroopan komissio on antanut asetuksessaan laatuvaatimukset energiansäästölampuille. Ne koskevat lampun elinikää, valotehokkuutta, valovirran alenemaa, sytytyskestävyyttä, ennenaikaista vikaantumista, syttymisnopeutta, kirkastumisnopeutta, värintoistoindeksiä, UV-säteilyä ja tehokerrointa. Vaatimukset astuivat voimaan 1.9.2009 ja tiukemmat vaatimukset 1.9.2013. Asetuksessa on myös vaatimukset pakkausmerkinnöille.^[3]

Tavallisen pienloistelampun valontuotto on 50–70 luumenia watille (lm/W) ja tavallisen hehkulampun 10–17 lm/W. Teoreettisen 100 % hyötysuhteella toimivan lampun valontuotto olisi 680 lm/W. Pienloistelamppujen hyötysuhde on luokkaa 7–10 % ja hehkulamppujen 1,5–2,5 %.^[12]

Valtaosan Suomen markkinoilla olevien energiansäästölamppujen värilämpötila on 2 700 K, joka on suunniteltu vastaamaan hehkulamppujen "lämmintä", kellertävää värisävyä. Kuitenkin myös esimerkiksi 4 000 K:n (neutraali valkoinen) ja 6 500 K:n (viileä valkoinen) lamppuja on saatavana. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että hämärään tunnelmavalaistukseen tulisi valita matalan värilämpötilan lamppuja, kun taas kirkkaaseen yleisvalaistukseen valkeampaa valoa.

Valon laatuun vaikuttaa myös lampun värintoistokyky. Energiansäästölampussa se on usein jonkin verran hehkulamppua huonompi, CRI-asteikolla hieman yli 80. Useimmat lampuista tuottavat valon kolmen tai neljän eri loisteaineen sekoituksella. Harvinaisemmissa täyden spektrin päivänvalolampuissa määrä voi olla kuusikin, jonka avulla värintoistosta saadaan vielä parempi, yleensä yli 90. Tavoiteltaessa täydellistä värintoistoa joudutaan kuitenkin valovirrasta tinkimään jonkin verran. Mikään loistelamppu ei tuota kaikista syvimpiä punaisen ja keltaisen värin aallonpituuksia yhtä hyvin kuin hehkulamppu.

Perinteisten loisteputkien tapaan lampun yleissävy voidaan ilmoittaa kolminumeroisella luvulla, kuten 827. Esimerkissä värintoistoindeksi on 8x ja värilämpötila 27xx K.

Energiansäästölamppu on yleensä hankintahinnaltaan kalliimpi kuin hehkulamppu. Suhteutettuna kestoikään energiansäästölampun hinta on kuitenkin hyvin samansuuruinen kuin hehkulampun.^[13] Elinkaarensa aikana energiansäästölamppu kuluttaa vain noin viidesosan vastaavan hehkulampun kuluttamasta energiasta.^[14] Lämpiminä aikoina säästetään myös tilojen ilmastoinnissa, kun hehkulamppujen tuottamaa hukkalämpöä ei tarvitse siirtää pois rakennuksesta.^[15] IEAn mukaan energiansäästölamput ovat myös ilmastonmuutoksen ehkäisyssä avainasemassa maailmanlaajuisesti ajatellen.

Energiankulutusvertailuissa on Suomessa otettava huomioon se, että lämmityskauden aikana osa hehkulamppujen hukkalämmöstä tulee hyötykäyttöön rakennuksen lämmityksessä. Motivan arvion mukaan vuositasolla 70 % sähkölaitteiden, kuten lamppujen hukkalämmöstä tulee hyödyksi lämmityksessä.^[13] Energiansäästölamppu säästää rahaa ja energiaa myös suoralla sähkölämmityksellä, mutta muilla lämmitysmuodoilla, kuten kauko- tai maalämmöllä säästö on suurempi.^[13]

Energiansäästölampun valmistaminen kuluttaa energiaa lamppua kohti viisinkertaisesti hehkulamppuun verrattuna, mutta suhteutettuna kestoikään sähköenergiaa kuluu paljon vähemmän.^[14] Samalla tulee huomioida että yhden energiansäästölampun elinaikana kuluisi useita hehkulamppuja. Toisaalta kun hehkulamppu on kulutettu loppuun, jää jätteeksi enimmäkseen vain metallia ja lasia, kun taas energiansäästölamppu jättää jälkeensä lasia, metallia, muovisen kotelon ja elektroniikan komponentteja. Näin ollen energiansäästölamppu on hankalampi kierrättää.

Sisältämänsä pienen elohopeamäärän takia energiansäästölamppuja ei saa laittaa sekajätteeseen, vaan ne on toimitettava vaarallisen jätteen eli ongelmajätteiden keräyspisteisiin tai sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanottopisteisiin. Myös monet energiansäästölamppuja myyvät liikkeet ottavat käytettyjä energiansäästölamppuja vaihdossa vastaan^[16]. Energiansäästölamput sisältävät noin 3 mg elohopeaa lamppua kohti.^[17]

Energiansäästölampuille on Suomessa noin 360 vastaanottopisteen verkosto, joista huolehtivat Flip ry ja Elker Oy.^[18] Jälkikäsittelyssä elohopea erotellaan ja puhdas lasi saatetaan uusiokäyttöön. Arvion mukaan kuitenkin vain alle puolet käytetyistä elohopealampuista toimitetaan oikealla tavalla jatkokäsittelyyn^[16]. Vuonna 2012 voimaan tullut jätelaki velvoittaa energiansäästölamppuja myyvät kaupat ottamaan vastaan käytetyt lamput. Varsinainen vastaanottovelvollisuus astui voimaan toukokuussa 2013.^[19]

Energiansäästölampun integroidusta rakenteesta johtuen se joudutaan yleensä heittämään pois, vaikka jompikumpi loisteputkesta tai elektroniikasta vielä toimisi. Tässä mielessä se tuottaa tavallista loisteputkivalaisinta enemmän ympäristökuormaa.

Useimmissa käyttökohteissa perinteisen energiansäästölampun eli pienloistelampun tilalla voidaan käyttää myös LED-tekniikalla toimivaa lamppua. LED syttyy lähes välittömästi täyteen valotehoon ja myös kestää pienloistelamppua paremmin käyttöä kohteissa, joissa lamppua sytytetään ja sammutetaan usein. Yleisvalaistukseen sopivien LED-lamppujen saatavuus kaupoista on parantunut ja hinta laskenut kilpailukykyiseksi pienloistelamppujen kanssa, ja myös energiatehokkuudessa ja värintoistossa LED-lamput ovat kilpailukykyisiä loistelamppujen kanssa. LED-lamput ovat jonkin verran loistelamppuja ympäristöystävällisempiä, koska ne eivät sisällä elohopeaa ^[20]. Valontuotto valkoista valoa tuottavissa LED-lampuissa on luokkaa 50–100 lm/W ^[21]. Lamppujen valmistajat ovat helpottaneet LED-valon lämmön hallintaa.^[22]

Lisääntyneen tarjonnan ansiosta energiansäästölamppuja on saatavilla kaikenkokoisia ja -muotoisia, jopa akkukäyttöön. Valikoima sisältää myös tavallisen hehkulampun kokoisia energiansäästölamppuja, joilla voidaan korvata hehkulamput ahtaissakin paikoissa. Joihinkin malleihin on lisätty pyöreä hehkulamppua muistuttava kupu. Loisteputken muotoilu myös vaihtelee.

Tavallisia energiansäästölamppuja ei voi himmentää normaalilla himmentimellä. Himmenninkäyttöön pitää olla siihen tarkoitukseen suunniteltu energiansäästölamppu.

Energiansäästölampun otollisimpia käyttökohteita:

• Valaisimet, jotka ovat pitkän aikaa päällä (yleisvalaistus, aulat, lukulamput yms.; käytössä kesäaikoinakin)
• Paikat, joissa ei saa syntyä suurta lämpöä
• Sijainnit, joissa lampun vaihto on vaikeaa ja tarvitaan pitkäikäisiä lamppuja
• Kosteuseristetyt ulkovalaisimet

Käyttökohteita, joihin energiansäästölamppuja ei suositella:

• Yli 50 °C:n käyttölämpötilat (kuten sauna tai uuni) Saunassa voi sen sijaan käyttää halogeenilamppua
• Erittäin kylmät, alle –30 °C:n käyttölämpötilat
• Liiketunnistinkäyttö pakkasessa

Lampunvalmistajat ovat kehittäneet ulkokäyttöön jopa 30 °C:n pakkasessa toimivia energiansäästölamppuja.^[23]

Elohopeahöyry on terveydelle haitallista hengitettynä. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto neuvoo tyhjentämään huoneen, jossa energiansäästölamppu on rikkoutunut. Huone neuvotaan tyhjentämään siten, ettei kukaan kulje alueella, jolla lamppu on mennyt rikki. Seuraavaksi neuvotaan avaamaan ikkuna ja tuulettamaan huonetta vähintään 5-10 minuutin ajan. Ilmanvaihtolaitteet on sammutettava. Nämä ovat kuitenkin vain varotoimenpiteitä ja virasto muistuttaa, ettei energiansäästölampussa ole kuin sadasosa elohopealämpömittarin sisältämästä elohopeasta.^[24]

Uudenaikaiset energiansäästölamput sisältävät kuitenkin elohopeaa amalgaamin muodossa, jolloin elohopea ei höyrysty huoneenlämmössä, eikä lamppu rikkoutuessaan vaadi erityisiä toimenpiteitä.^[25]

Pääartikkeli: Hehkulamppujen kielto

Useissa maissa on päätetty nopeuttaa siirtymistä energiansäästölamppuihin kieltämällä hehkulamput. Esimerkiksi Irlannissa hehkulamppujen myynti loppui vuoden 2009 alusta. Vaihdon on määrä vähentää hiilidioksidipäästöjä 700 000 tonnilla ja säästää 185 miljoonaa euroa kotitalouksien sähkölaskussa joka vuosi.^[26]

EU-direktiivi poistaa perinteiset hehkulamput kaupoista EU:n alueella vaiheittain vuodesta 2009 alkaen.

Hehkulamput kieltävä laki on säädetty myös Australiassa^[27], Britanniassa (2011), Kaliforniassa (2012) ja Ontariossa Kanadassa^[28] (2012).

• Energiansäästö
• Energiapolitiikka
• Loistelamppu

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Energiansäästölamppu Wikimedia Commonsissa