Finlandia-talo

Finlandia-talo
Finlandia-talo vuonna 1972. Töölön tavara-asema on vielä rakennuksen vieressä.
Osoite	Mannerheimintie 13 E (palvelupiste)
Sijainti	Finlandiapuisto
Koordinaatit	60°10′33″N, 024°55′59″E
Valmistumisvuosi	1971
Suunnittelija	Alvar Aalto
Rakennuttaja	Helsingin kaupunki
Urakoitsija	Rakennustoimisto Arvonen Oy (luopui urakasta) Arvo Westerlund Oy (suoritti loppuun)
Julkisivumateriaali	Carraran marmori,Lasa Bianco Nuvolato marmori, oulaisten graniittia
Kerrosala	20 524 m²
Tilavuus	136 025 m³
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Finlandia-talo on kongressi- ja tapahtumakeskus Töölönlahden rannalla Helsingin keskustassa.

Finlandia-talo oli osa Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelmaa, jonka mukaan Töölönlahden länsirannalle olisi tullut rakentaa kulttuurirakennusten ketju. Muut Aallon suunnittelemat rakennukset eivät toteutuneet.^[1] Alvar Aalto suunnitteli rakennuksen vuonna 1962, ja se valmistui 1971. Kongressisiipi suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973–1975. Taloon valmistui keväällä 2011 uusi näyttely- ja kokoustila.

Finlandia-talon avajaisia vietettiin 2. joulukuuta 1971. Avajaiskonsertissa kantaesitettiin Einojuhani Rautavaaran Meren tytär ja Aulis Sallisen sinfonia nro 1 op. 24; lisäksi Isaac Stern soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina Sibeliuksen viulukonserton.^lähde?

Finlandia-talossa on muun muassa kokous- ja juhlatiloja pienimuotoisille yritystapahtumille, juhlille, näyttelyille, konserteille ja kansainvälisille suurkongresseille. Rakennus on myös suosittu nähtävyys, johon tutustuu vuosittain tuhansia matkailijoita eri puolilta maailmaa. Rakennuksen omistaa Helsingin kaupunki.^lähde?

Finlandia-talon perusparannuksen ajaksi (2022–2024) Finlandia-talon toiminta on siirtynyt Pikku-Finlandiaan.^lähde?

Finlandia-talon johtoajatus oli tornimainen osa, jossa kokonaisuuden ylitse on rakennettu vino katto. Ajatus syntyi, koska Aalto uskoi, että akustiikasta tulee parempi, kun salin yläpuolelle tulee tyhjä kaiuntatila. Tila on sisäkaton ritilärakenteen ansiosta yleisön näkymättömissä, mutta sen avulla syntyy syvä jälkikaiunta, joka on ominaista korkeille kirkkosaleille. Aalto käytti marmoria niin sisä- kuin ulkopinnoissakin, missä se muodostaa kontrastin mustalle graniitille. Marmori toimii Aallolle yhdyssiteenä Välimeren alueen kulttuuriin, jonka hän halusi tuoda myös kotimaahansa.^lähde?

Rakennuksen yksityiskohdat, kuten valaisimet, huonekalut, paneelit, lattianpäällysteet ja koristelistat on suunniteltu erikseen. Aallon näkemyksen mukaan arkkitehtuurin on oltava taustana ihmiselle^lähde?. Aallon ajatuksena oli, että Finlandia-talon yleisön ei tarvitse olla pukeutunut juhlapukuun, kuten entisaikojen upeissa oopperalämpiöissä ja kullatuissa konserttisaleissa, vaan pukeutuminen saa mieluummin olla yhtä aito ja luonnollinen kuin ympäristönsä.^lähde?

Päärakennuksessa ovat Finlandia-sali (1 700 henkilöä), Helsinki-sali (340 henkilöä), Terassisali (250 henkilöä), Elissa-sali (130 henkilöä), Aurora-sali (84 henkilöä), Veranda (1 700 henkilöä), ravintolasalit sekä yleisölle avoimet Cafe Veranda ja Galleria Veranda.^lähde?

Finlandia-sali suunniteltiin alun perin konsertti­saliksi, ja se on pelkistetty toisinto Essenin suuren oopperatalon salista. Salissa on Kangasalan urkutehtaan rakentamat Suomen ensimmäiset suuren konserttisalin urut. Niiden julkisivu on myös Alvar Aallon suunnittelema.^lähde?

Finlandia-salin akustiikka aiheutti alkuvaiheessa ongelmia. Aalto halusi salin muistuttavan keskiaikaista kirkkoa, joiden akustiikka on luonnostaan hyvä. Salin yläpuolella oleva korkea kaiuntatila oli alun perin auki ylös asti. Korjausten yhteydessä tila suljettiin, ja samalla salin lavaa korotettiin puoli metriä. Nykyisin Finlandia-salin akustiikan on todettu olevan hyvää keskitasoa.^{kenen mukaan?} Salin ovet on päällystetty hevosen jouhista tehdystä materiaalista.^lähde?

Salin permannolla on 1 200 ja parvekkeella 500 istumapaikkaa. Lattia on tammiparkettia, ja siniset osat seinällä ovat suomalaista koivua. Näyttämö on 15 metriä leveä, ja se koostuu useista nostettavista lavanostinpaloista. Salin esirippu on Dora Jungin suunnittelema.^[2] Keskellä lavaa on tavarahissi, jolla voidaan kuljettaa tavaraa lavan alla kahdessa kerroksessa oleviin varastoihin. Finlandia-sali tuli jo alussa suosituksi kokousten, kongressien, juhlien, konserttien ja erilaisten tapahtumien paikkana.^lähde?

Finlandia-sali on toiminut myös monen poliittisen tapahtuman näyttämönä. Näitä ovat muun muassa kesällä 1975 järjestetty ETYK-kokous, johon osallistuivat muun muassa Neuvostoliiton presidentti Leonid Brežnev ja Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford. Kokouksessa joka toinen rivi oli otettu pois, jotta osallistujille saatiin mahtumaan pöydät. Finlandia-salissa ovat pitäneet puheita monet muutkin maailman johtajat, kuten presidentti Ronald Reagan, presidentti George H. W. Bush, presidentti Mihail Gorbatšov, paavi Johannes Paavali II ja Dalai-lama.^lähde?

Piazza on iso ja valoisa lämpiötila. Nimi juontuu Aallon ihaileman Italian toreista ja aukioista, jonne ihmiset kokoontuivat tapaamaan toisiaan.^lähde?

Helsinki-salissa ja sen lämpiössä järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Aalto käytti tämän tilan esikuvana Saksan Detmerodessa sijaitsevan Pyhän Stefanoksen kirkon kirkkosalia. Etenkin katto on kopio siitä. Katon panelointiin käytettiin amerikkalaista oregon-mäntyä. Helsinki-salissa on vain yksi terävä kulma.^lähde?

Ravintola koostuu kolmesta siirtoseinillä erotettavasta salista. Yhdistettynä saleissa mahtuu ruokailemaan 380 henkilöä, ja cocktail-tilaisuus voidaan järjestää 650 hengelle.^lähde?

Kongressisiiven erikoisuus, julkisivun ”aallot”, antavat rakennukselle elävyyttä. Ulkoseinät noudattavat ympäröivän maaston muotoa: ne eivät ole suoria vaan kaartuvat. Aalto halusi sekä säilyttää suuren osan tontilla kasvavaa puustoa että myös rikkoa suorille seinille ominaisen jäykän samankaltaisuuden.^lähde?

Kongressisiivessä on muunneltavat A- ja B-salit sekä yhteensä 13 pienempää kokoustilaa.^lähde?

Laajennusosa Veranda valmistui vuonna 2011 Karamzininrannan puolella olevaan aikaisemmin pimeänä ajoluiskana ja katettuna pysäköintitilana toimineeseen tilaan. Laajennusosa on mahdollisimman neutraali ja ajatukseltaan kevyt katettu tila. Sen katto-, seinä- ja lattiapintojen alkuperäinen luonne ja materiaalit on säilytetty mahdollisimman pitkälle. Rakennustyöt toteutettiin yhteistyössä Museoviraston kanssa.^lähde?

Suureen yhtenäiseen tilaan on sijoitettu mahdollisimman vähän uusia kiinteitä elementtejä, jotta tilaa voidaan käyttää esimerkiksi näyttelyissä ja banketeissa. Siirtoseinien avulla tila voidaan jakaa pienempiin tilayhdistelmiin. Verandan kokonaispinta-ala on 2 200 m², kokoustila on 240–1 310 hengelle. Ruokailu voidaan järjestää 1 000 hengelle ja cocktail-juhlat 1 700 hengelle. Verandan pääsuunnittelijana toimi Jyrki Iso-Aho, ja Verandan sisustussuunnittelusta vastasi Jaakko Puro Oy. Kalustevalinnat perustuivat muotoilun ohella keveyteen, kuljetettavuuteen ja siihen, että ne soveltuvat moniin eri käyttötarkoituksiin. Verandassa sijaitsee myös yleisölle avoin Cafe Veranda sekä Galleria Veranda.^lähde?

Finlandia-talon kantava runko − pilarit, palkit ja ulkoseinät − on teräsbetonia, väliseinät betonia ja tiiltä. Osa väliseinistä on kantavia. Välipohjat ovat sekä valettuja betonivälipohjia (palkistot) että alalaattapalkistoja (muun muassa konserttisalin lämpiön ja parvekelämpiön katot). Konserttisali ja kamarimusiikkisalit ovat irrallaan muusta rakennusrungosta akustisista syistä.^[3]

Talon seinät oli alun perin peitetty suurilla Carraran marmorista valmistetuilla laatoilla. Laatat alkoivat vääntyillä 1980-luvulla, ja vuonna 1991 rakennuksen sivustoille asennettiin suojaverkkoja. Lopulta laatat vaihdettiin uusiin samanlaisiin marmorilaattoihin vuosina 1998–1999. Remonttia edelsi laaja keskustelu materiaalivalinnoista. Vuonna 2013 todettiin, että uudetkin laatat olivat alkaneet vääntyillä.^[4][5] Talon saneerauksessa vuosien 2021–2024 aikana se päällystetään Lasan marmorilla. Julkisivu käsittää noin 7 000 neliömetriä marmoripintaa, jossa marmorin hinnaksi muodostuu 7–9 miljoonaa euroa.^[6][7][8]

Finlandia-talo sijaitsee Mannerheimintien ja Töölönlahden välisessä puistossa. Sen naapureina ovat Hesperianpuisto ja Helsingin Kaupunginmuseon Hakasalmen huvila. Kansallismuseo on sitä vastapäätä Mannerheimintien toisella puolella.^[9]

Kesäkuussa 2006 Finlandia-talon organisaatio muuttui itsenäiseksi osakeyhtiöksi, jonka osakekannan omistaa kokonaan Helsingin kaupunki. Yhtiön toimitusjohtaja on Johanna Tolonen.^[10]

Kongressi- ja tapahtumakeskus Finlandia-talo Oy:n liikevaihto oli 8,7 miljoonaa euroa tilikaudella 2015. Kasvua vuoteen 2014 verrattuna kertyy noin 1,1 miljoonaa euroa. Finlandia-talon tuloksen arvioitiin yli kolmenkertaistuvan edellisen vuoden 168 000 euroon verrattuna. Kyseessä oli Finlandia-talon 45-vuotisen historian paras tulos.^[11]

• Bengt Broms 1971–1982
• Carl Öhman 1982–1988
• Matti Kivinen 1988–2000
• Auni Palo 2000–2011
• Johanna Tolonen 2012–

• Finlandia-talo: tapahtumia, ihmisiä ja musiikkia. Pekka Suhonen, Petri Mustonen ja Eeva-Kaarina Holopainen. Otava, 2001. ISBN 9511177087.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Finlandia-talo.

• Finlandia-talon virallinen sivusto
• Finlandia-talon avajaiset 1971 Ylen elävässä arkistossa
• Finlandia-talo valaistiin Ranskan lipun värein^{[vanhentunut linkki]}
• Finlandia-talon ympäristöserfikaatti^{[vanhentunut linkki]}
• Visit Helsinki, Finlandia-talo