Mannerheimintie (Helsinki)

Mannerheimintie
Mannerheimvägen
Mannerheimintie on Helsingin pääkatu. Kuvassa tien alkupäätä Erottajan paloaseman tornista nähtynä.
Pituus	5,5 km
Alkupiste	Erottaja
Päätepiste	Vihdintien ja Hakamäentien risteys (5,5 km)
Päällyste	asfaltti, nupukivi
Kaistaluku	nelikaistainen
Infobox OK

Mannerheimintie (ruots. Mannerheimvägen; ent. Heikinkatu, Läntinen ja Itäinen Henrikinkatu, Turuntie, Läntinen Viertotie) on Helsingin pääkatu. Samalla se muodostaa osan Eurooppatietä E12 ja on valtatie 3:n jatke.

5,5 kilometriä pitkä Mannerheimintie alkaa Erottajalta Helsingin kantakaupungin ytimestä ja loppuu Vihdintien ja Hakamäentien risteykseen, jossa se muuttuu Hämeenlinnanväyläksi. Mannerheimintie on yksi Helsingin kantakaupungin sisääntuloteistä, jonka kautta Turunväylän, Vihdintien ja Hämeenlinnanväylän liikenne ohjataan kaupunkiin.

Nykyisen Mannerheimintien alkuna oli 1600-luvulla syntynyt maantie, joka oli läntisempi kahdesta Helsingin kaupunkiin johtaneesta päätiestä. Tie johti kaupungista luoteeseen, Haagan ja Pitäjänmäen kautta kohti Espoota, jossa se alun perin liittyi suureen Turku–Viipuri-rantatiehen eli Kuninkaantiehen. Kartoissa tien nimi oli Landsvägen till Åbo (Turun maantie) tai Landsvägen till Esbo (Espoon maantie), yleiseksi nimeksi vakiintui myöhemmin Turuntie. Itäisempi kahdesta tiestä oli koilliseen kohti Vanhaakaupunkia kulkenut Hämeentie.

Kun Johan Albrecht Ehrenström laati 1812 pääkaupungiksi korotetulle Helsingille uuden asemakaavan, kaupunki levisi yli Turuntien Kampin ja Punavuoren alueille. Turuntien alkupää Erottajalta Turun kasarmille (nykyisen Lasipalatsin kohdalle) kaavoitettiin kaduksi ja sai nimen Henrikinkatu (ruots. Henriksgatan) ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderin mukaan. 1830-luvulla Henrikinkadusta muokattiin leveä kaksiosainen puistokatu. Kadunpuolikkaat saivat nimet Itäinen ja Läntinen Henrikinkatu (ruots. Östra och Västra Henriksgatan), ja niiden väliin jäi kolminkertaisten lehmusrivien reunustama puistokujanne, Henrikin esplandi, myöhemmin Heikinpuisto (ruots. Henriksesplanaden). Vuonna 1928 kadunpuoliskot saivat virallisiksi suomenkielisiksi nimikseen Läntinen ja Itäinen Heikinkatu ja puisto nimettiin Heikinpuistoksi (Henriksallén).

Henrikin esplanadi muuttui hieman Turun kasarmin pohjoispuolella Turuntieksi, joka nimensä mukaisesti oli alkuosa Turkuun johtaneesta maantiestä. 1850-luvulla Turuntien alkuosa Turun kasarmilta Töölön tullille saakka sekä Hämeentien alkuosa Pitkältäsillalta nykyisen Paavalinkirkon kohdalle saakka päällystettiin sepelillä ja muutettiin entistä huomattavasti leveämmiksi viertoteiksi. Samalla Turuntie sai uuden nimen Västra Chaussén, suomennettuna Läntinen Viertotie; vastaavasti Hämeentiestä tuli Itäinen Viertotie (Östra Chaussén). Vuonna 1928 nimet Turuntie ja Hämeentie kuitenkin palautettiin takaisin käyttöön.

Maailmansotien välisenä aikana Henrikin esplanadi alkoi muodostua tulpaksi kasvavalle autoliikenteelle. Kaupunki päätti vuonna 1935 kaataa esplanadin satavuotiaat lehmukset ja yhdistää Läntisen ja Itäisen Heikinkadun toisiinsa. Raitiovaunut, jotka olivat aiemmin kulkeneet muun liikenteen seassa, saivat oman kaistansa uuden leveän kadun keskelle entisen lehmuskujanteen paikalle. Hävinneen lehmuskujan korvaukseksi kadun reunoille istutettiin puurivit. Paljon myöhemmin myös kadun keskellä kulkeva raitiovaunukaista reunustettiin puilla. Vuonna 1942 Heikinkatu ja Turuntien kantakaupungissa oleva osuus yhdistettiin, ja ne saivat nimen Mannerheimintie marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin 75-vuotispäivän kunniaksi.

Helsingin ensimmäiset liikennevalot eivät tulleet Mannerheimintielle vaan Aleksanterinkadulle vuonna 1951, mutta Mannerheimintielle asennettiin kaupungin ensimmäiset joukkoliikenne-ohjatut liikennevalot (1958 Tilkanmäkeen) risteävän raitiovaunuliikenteen takia ja ensimmäiset polkupyörävalot (1981 Tilkanmäkeen poikkeusluvalla).^[1]

Mannerheimintie on nelikaistainen ja niiden keskellä kulkee kaksi raitiovaunukaistaa, kadun leveys on 47 metriä.^[2] Mannerheimintietä pitkin kulkevat monet Helsingin raitiovaunuista. Lisäksi bussiliikenteen määrä on suuri: HKL:n sisäisen liikenteen lisäksi monet Espooseen ja Vantaalle menevät seutulinjat sekä muualle Suomeen kulkevat kaukoliikenteen bussit kulkevat katua pitkin. Katu on ollut Esplanadien ja Arkadiankadun välillä kuusikaistainen, mutta kavennettiin vuosituhannen vaihteessa nelikaistaiseksi rakentamalla pysäköintitaskut ja suojatieulokkeet.

Helsingin kaupungin tekemien laskelmien mukaan Mannerheimintien alkupäässä keskustassa liikkuu päivittäin 12 400 ajoneuvoa ja loppupäässä 42 900, lukeman ollessa korkeimmillaan Meilahden kohdalla 51 300.^[3][4] Jalankulkijoita liikkuu keskustassa 50 000 henkilöä vuorokaudessa.^[2] Keskustassa katu on nupukivipäällysteinen.

Vaikka Mannerheimintie on varsin pitkä, liikenteen sujuvuuden takia vain harvasta risteyksestä saa kääntyä vasemmalle, mikä pätee molempiin suuntiin kuljettaessa. Mannerheimintien kanssa risteävät kadut jatkuvat aina eri nimisinä sen toisella puolella, ainoat poikkeukset ovat Nordenskiöldinkatu ja kadun alittava Tilkanvierto.

Raitiolinja 10 kulkee Mannerheimintiellä Erottajalta Korppaanmäentien risteykseen asti. Muut raitiovaunulinjat ovat 1 (Erottaja–Arkadiankatu), 2 (Aleksanterinkatu–Arkadiankatu), 3 (Erottaja–Kaivokatu ja Reijolankatu–Kuusitie), 4 (Aleksanterinkatu–Tukholmankatu), 5 (Aleksanterinkatu–Kaivokatu) ja 6 (Erottaja–Kaivokatu). Monet Kampista tai Elielinaukiolta lähtevät bussilinjat, mukaan lukien runkolinjat 40 ja 200 kulkevat kadulla Pohjoisen rautatiekadun tai Töölönlahdenkadun risteyksestä Tukholmankadulle tai kadun pohjoispäähän asti. Myös runkolinjat 500 ja 510 kulkevat kadulla lyhyen matkan Reijolankadulta Tukholmankadulle ja linja 506 Reijolankadulta Ruskeasuolle. Kadulla sijaitsevat raitiovaunupysäkit Ylioppilastalo, Lasipalatsi, Kansallismuseo, Hesperianpuisto, Ooppera, Töölön halli, Kansaneläkelaitos, Töölöntulli, Jalavatie, Kuusitie ja Tilkka. Kadulla sijaitsevat myös seuraavat bussipysäkit: Erottaja, Lasipalatsi, Kansallismuseo, Hesperian puisto, Ooppera, Töölön kisahalli, Kansaneläkelaitos, Töölöntulli, Kuusitie, Tilkka, Ruskeasuo ja Ruskeasuon varikko. Näistä kaksi ensimmäistä on kuitenkin poistettu käytöstä vuonna 2021.

Maaliskuussa 2023 Mannerheimintiellä käynnistyi laaja peruskorjaus, jossa uusitaan noin satavuotias kunnallistekniikka. Muun muassa katupintoja, raitiotiekiskoja ja vuonna 1894 valmistunut Mannerheimintien silta uusitaan.^[5] Peruskorjauksen arvioidaan valmistuvan vuoden 2025 loppupuolella. Hanketta on kutsuttu Helsingin historian suurimmaksi katuremontiksi.^[6]

Mannerheimintie on pitkä, lähes koko Helsingin kantakaupungin läpäisevä katu. Tämän ansiosta sen varrella on lukuisia eri aikaan rakennettuja kaupunginosia ja paljon erityyppistä kaupunkirakentamista. Lisäksi sillä sijaitsevat monet Helsingin nähtävyydet ja historialliset rakennukset.

Mannerheimintien länsipuoli on suurelta osin rakennettu paljon tiiviimmin kuin itäpuoli, jossa sen varrella on muun muassa Hesperianpuisto. Tämän vuoksi parilliset talonnumerot ovat läpi koko tien suurempia kuin vastapäätä olevat parittomat, ja ero kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pohjoisemmaksi mennään: länsipuolen viimeinen talonnumero on Mannerheimintie 172 ja itäpuolen vain Mannerheimintie 117.

Mannerheimintien eteläisin osa Erottajalta Kiasman kohdalle on Helsingin vilkkaimpia liikekatuja ja edustaa tiiviisti rakennettua korttelikaupunkia. Tämä katuosuus on entinen Heikinkatu eli Henrikin esplanadi, joka sai kaupunkimaisen ilmeen jo 1800-luvulla. Kadun länsipuolta reunusti alun perin 1800-luvun lopulla rakennettujen uusrenessanssityylisten liikerakennusten sarja, mutta 1960- ja 1970-luvuilla useimmat näistä purettiin ja tilalle nousi moderneja liiketaloja. Tähän rakennusrivistöön kuuluvat muun muassa sanomalehti Hufvudstadsbladetin toimitalo (1923) ja Kauppakeskus Forum (1985) sekä sisällissodassa tuhoutuneen Turun kasarmin paikalle rakennettu Lasipalatsi (1935).

Kadun itäpuolella on sarja historiallisia rakennuksia:

• Ruotsalainen teatteri (Chiewitz–Benois–Saarinen–Eklund, 1860–1935) on Helsingin tärkein suomenruotsalainen teatterinäyttämö. Alun perin 1860-luvulla valmistunutta teatterirakennusta on myöhemmin laajennettu ja uudistettu moneen otteeseen; sen nykyinen funktionalistinen ulkomuoto on peräisin 1930-luvulta.
• Stockmannin tavaratalo (Mannerheimintie 1) on Suomen suurin ja Euroopan kuudenneksi suurin tavaratalo. Tavaratalon päärakennus (Sigurd Frosterus, 1930) edustaa 1920-luvun alun klassistista liikerakentamista. Lisäksi tavarataloon kuuluvat nykyisin myös viereinen Argoksen talo (Grahn, Hedman & Wasastjerna ja John Settergren, 1897) sekä moderni laajennusosa (Kristian Gullichsen, 1989), joiden ansiosta se käsittää koko korttelin.
• Kolmen sepän patsas sijaitsee Stockmannin edessä Kolmen sepän aukiolla, jossa Mannerheimintiestä erkanee kaupungin vilkkain kauppakatu Aleksanterinkatu. Aukiolla on usein katumuusikoita.
• Vanha ylioppilastalo (Axel Hampus Dahlström, 1870, Mannerheimintie 3) ja Uusi ylioppilastalo (Armas Lindgren ja Wivi Lönn, 1910, Mannerheimintie 5) ovat helsinkiläisen ylioppilaselämän historialliset keskukset.
• Vakuutusyhtiö Kalevan entinen toimitalo (Armas Lindgren), 1914, Kaivokadun risteyksessä.
• Sokoksen tavaratalo (Erkki Huttunen, 1942, Mannerheimintie 9) on Lasipalatsia vastapäätä ja rakennettiin sen tavoin Helsingin olympialaisia varten. Koko korttelin kokoinen on Helsingin toiseksi suurin tavaratalo Stockmannin jälkeen. Rakennuksen ylimmissä kerroksissa sijaitsee hotelli Vaakuna.

Felix Nylund, Kolme seppää, 1932	Robert Stigell, Ilmarinen, 1888	Robert Stigell, Väinämöinen, 1888	Harry Kivijärvi, Itä ja Länsi (J. K. Paasikiven muistomerkki), 1980	Aimo Tukiainen, Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas, 1960	Eila Hiltunen, Menneet ritarit/Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden muistomerkki, 2006	Jukka Lehtinen, Oma maa mansikka, 2007
60.1687°N, 24.9409°E	60.169°N, 24.9404°E	60.1689°N, 24.9407°E	60.1709°N, 24.9358°E	60.1716°N, 24.9363°E	60.1716°N, 24.9353°E	60.1716°N, 24.9344°E

Suunnilleen nykyisen Kiasman kohdalla sijaitsi alkuperäinen Espoon tulli, ja 1900-luvun alkuun asti sen kohdalla kulki kaupunkialueen raja, jossa umpikorttelien ympäröimä Henrikin esplanadi muuttui hajanaisen huvila-asutuksen reunustamaksi Läntiseksi Viertotieksi. Kaupunki levisi tämän rajan pohjoispuolelle vasta 1900-luvun alussa, kun Töölöä ryhdyttiin rakentamaan. Tässä kohdassa katu tekee pienen mutkan ja muuttuu kapeammaksi. Kadun osuus Kiasmalta Finlandia-talolle on ilmeeltään ratkaisevasti erilainen kuin edellinen: sitä reunustavat 1900-luvulla rakennetut monumentaalirakennukset, jotka on sijoiteltu väljästi.

• Postitalo (Borg–Järvi–Lindroos, 1938, Postikatu 1) on entinen Posti- ja telelaitoksen pääkonttori.
• Nykytaiteen museo Kiasma (Steven Holl, 1998, Mannerheimintie 11)
• Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas (Aimo Tukiainen, 1960) ja J. K. Paasikiven muistomerkki (Harry Kivijärvi, 1980) ovat vastapäätä toisiaan Mannerheimintien kahden puolen. Mannerheiminaukiolla kohoava Mannerheimin ratsastajapatsas edustaa perinteistä näköisrealismia ja on sijoitettu paikkaan, jossa valkoisen armeijansa kärjessä ratsastanut Mannerheim lausuttiin tervetulleeksi Helsinkiin vuonna 1918; Paasikivenaukiolla sijaitseva Paasikiven muistomerkki on tyyliltään moderni ja ei-esittävä.
• Hieman Kiasman pohjoispuolella sijaitsee Mannerheimintien silta. Se ylittää ratakuilun, jossa vuosina 1894–2009 kulki Helsingin satamarata. Tässä kohdin Mannerheimintien vieressä on eri tasossa kulkeva, nykyisin kevyen liikenteen väyläksi muutettu rinnakkaiskatu, niin sanottu Ala-Mannerheimintie, joka aiemmin ulottui Mannerheimin patsaalta Hakasalmen huvilan kohdalle saakka, mutta päättyy nykyisin pohjoisessa Musiikkitalon edustalle.
• Eduskuntatalo (J. S. Sirén, 1933, Mannerheimintie 30) on Suomen eduskunnan istuntopaikka ja Mannerheimintien luultavasti kuuluisin rakennus. 1920-luvun monumentaaliklassismia edustavaa parlamenttirakennusta leimaavat julkisivupylväikkö ja Mannerheimintielle laskeutuvat pääportaat. Eduskuntatalon edessä olevalla puistoalueella on K. J. Ståhlbergin, P. E. Svinhufvudin ja Kyösti Kallion näköispatsaat.
• Helsingin Musiikkitalo sijaitsee Eduskuntataloa vastapäätä alueella, jossa ennen oli Töölön ratapiha. Se valmistui vuonna 2011, ja sen tieltä purettiin vuonna 2006 kiistellyt VR:n makasiinit.
• Hakasalmen huvila (E. B. Lohrmann, 1846, Karamzininkatu 2) on Mannerheimintien vanhin rakennus. 1800-luvun lopun historistista tyyliä edustavan kivisen huvilan kuuluisin asukas oli mesenaatti Aurora Karamzin. Vuodesta 1911 huvilassa on toiminut Helsingin kaupunginmuseo.
• Suomen Kansallismuseo (Gesellius, Lindgren & Saarinen, 1907, Mannerheimintie 34)
• Finlandia-talo (Alvar Aalto, 1971)

Wäinö Aaltonen, P. E. Svinhufvud, 1961	Reijo Hukkanen, Laulupuut, 2012	Wäinö Aaltonen, K. J. Ståhlberg, 1959	Kalervo Kallio, Kyösti Kallion muistopatsas, 1962	Alpo Sailo, M. A. Castrén, 1921	Emil Wikström, Karhu, 1910	Pekka Jylhä, UKK-muistomerkki, 2000
60.1723°N, 24.9343°E	60.1732°N, 24.9357°E	60.1731°N, 24.9338°E	60.1737°N, 24.9332°E	60.1742°N, 24.9323°E	60.1749°N, 24.9321°E	60.1766°N, 24.9316°E

Finlandia-talon jälkeen Mannerheimintien luonne muuttuu jälleen. Länsipuolella alkaa 1920-ja 1930-luvuilla rakennettu Töölön kaupunginosa, joka on tiheää korttelirakentamista. Mannerheimintieltä länteen johtava puistovyöhyke Hesperian esplanadi, jota reunustavat Eteläinen ja Pohjoinen Hesperiankatu, erottaa toisistaan Etu-Töölön ja Taka-Töölön. Itäpuolella ovat Töölönlahden rannalla Hakasalmen puisto ja Hesperianpuisto. Hesperian puistossa aivan Mannerheimintien varressa on Larin Parasken patsas.

Hieman Hesperiankaduista pohjoiseen Mannerheimintien varressa länsipuolella ovat hotellit Scandic Park ja Crowne Plaza (ent. InterContinental ja Hesperia). Kadun itäpuolella sijaitsee Oopperatalo. Tällä kohdalla Mannerheimintien eri puolilla vastakkaisten talojen osoite­numeroissa on noin 40 numeron ero. Esimerkiksi Kansallis­oopperan katunumero on 15 ja vastapäisen talon 56. Suuremmat numerot kuuluvat läntisille taloille.

Helsinginkadun pohjoispuolella Mannerheimintiestä oikealle sijaitsee Töölön kisahalli, entinen Messuhalli, joka valmistui 1935 monikäyttöhalliksi. Siellä pidettiin konsertteja, juhlia ja urheilutilaisuuksia. Vuoden 1952 olympialaisia varten sitä laajennettiin niin sanotulla pikkumessuhallilla. Näissä suoritettiin kisojen voimistelu-, paini-, nyrkkeily- ja painonnostokilpailut sekä koripallon loppuottelut. Hallit palvelivat alkuperäisessä tarkoituksessaan vuoteen 1975, minkä jälkeen ne siirtyivät Helsingin kaupungin omistukseen ja liikuntatoimen hallintaan. Vasta Kisahallin jälkeen Mannerheimintien varrella on rivi asuinkortteleita myös itäpuolella.

Humaliston- ja Linnankoskenkadun rajaamassa korttelissa sijaitsi Esson huoltoasema, joka avattiin vuonna 1936 Helsingin vuoden 1940 suunniteltuja olympialaisia varten. funkistyylinen huoltoasemarakennus purettiin vuonna 1977 tontin avartamiseksi. Myöhemmin paikalla toimi ABC:n huoltoasema vuoteen 2020 asti.

Huoltoasemaa vastapäätä sijaitsee niin kutsuttu Gripenbergin kortteli eli kymmenestä yksityisestä taloyhtiöstä koostuva umpikortteli (1925–1929), joka on kokonaisuudessaan arkkitehti Ole Gripenbergin kädenjälkeä^[7]; talot on helppo tunnistaa saman arkkitehdin työksi. Klassismia henkivät kuusikerroksiset kerrostalot ympäröivät avointa, symmetristä korttelipihaa, joka on taloyhtiöiden yhteisessä käytössä. Korttelin paraatijulkisivu on Urheilukadun puolella, ja kokonaisuuden kruunaa kattospiira, joka on sijoitettu Urheilukatu 20:n katolle.^[8]

Stenbäckinkadun–Reijolankadun ja Tukholmankadun–Lääkärinkadun risteysten väliselle katuosuudelle, molemmin puolin ajorataa, on historialliseksi muistomerkiksi jätetty vanhan Töölön tullin puomin kivipylväät.

Alpo Sailo, Larin Paraske, 1949	Veikko Myller, Risto Rytin muistomerkki, 1994	Kimmo Kaivanto, Oodi 60 000 järvelle, 1972	Viljo Savikurki, Sokerityttö, 1956	Kain Tapper, Alkunäytös, 1993	Essi Renvall, Kala ja poika, 1936
60.1769°N, 24.9308°E	60.1776°N, 24.9289°E	60.1799°N, 24.9277°E	60.1805°N, 24.9287°E	60.1816°N, 24.9284°E	60.1832°N, 24.9247°E

Töölön tullin pohjoispuolella Mannerheimintien varressa on pitkä rivi Laakson kaupunginosaan kuuluvia, vuosina 1949–1952 rakennettuja kahdeksankerroksisia aravataloja, joiden tontit toisella puolella rajoittuvat suoraan Keskus­puistoon. Vuonna 1949 valmistunut Mannerheimintie 81:n talo oli tiettävästi Suomen ensimmäinen aravatalo.^[9]

Mannerheimintien pohjoispäätä hallitsi pitkään Tilkan sotilassairaalan ylväs funkkistalo. Nyt se on menettänyt näkyvyytensä, kun viimeisten vuosikymmenten aikana sen pohjoispuolelle on kohonnut monia korkeita rakennuksia, muun muassa Pikku Huopalahden tornitalo ja sitä vastapäätä VVO:n pääkonttori sekä 2005 rakennusliike NCC:n pääkonttori vanhalle raitiovaunun kääntöpaikalle Mannerheimintie 103:een. Myös Tilkan pohjoispuolelle suunnitellaan monumentaalisia toimistotaloja.

Kadusta on vain harvoja lauluja. Juliet Jonesin Sydän on nimennyt erään kappaleensa kadun mukaan.^[10] Hector laulaa Asfalttiprinssissä: ”Luona Sipoon kirkon seison ja katsomaan jään...”. Sipoon kirkko ei ollut kirkko, vaan komealla tornilla varustettu jugendkerrostalo Mannerheimintie 76:ssa.^[11] Hectorin lapsuudenkoti oli parin korttelin päässä Mannerheimintien toisella puolella, Mannerheimintie 45:ssä, jonka naapurikortteliin sijoittuvat Ake, Make, Pera ja mä -laulun vauhdikkaat tapahtumat.^[12] Hector mainitsee Mannerheimintien myös kappaleessaan Cocktail-sukupolven Satyricon.^[13] Myös esimerkiksi Ultra Bran laulussa Helsinki mainitaan Mannerheimintie raitiovaunuineen. Mainittakoon myös kappale Mä vielä palaan Helsinkiin (levyttäneet mm. Maarit Hurmerinta ja Eino Grön), jossa on tekstinpätkä "...Espa, Freda, Mannerheimintie/on siellä tunnelmaa...".

Mannerheimintie on toiseksi kallein tonttiruutu Monopoly-lautapelin suomenkielisessä painoksessa. Kallein on Erottaja. Disneyn sarjakuvien suomennoksissa esimerkiksi Ankkerheimintie^[14] tai Ankenheimintie viittaavat Mannerheimintiehen.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mannerheimintie.

• Kuvia Mannerheimintien rakennuksista (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tommi Lindh: Töölöläisfunktionalismin neljä vaihetta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ilmanlaatu YTV:n mittauspisteessä Mannerheimintie 5:ssä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Virtuaalinen kaupunkikävely: Mannerheimintie
• Rakennetun kulttuuriympäristön valtakunnallisesti merkittävät kohteet
• Kari Uusitalo (ohjaus): Mannerheimintie Elävä muisti: Vella Markkinointi Oy.

Mannerheimintien liittymät

}}

	Nro	Km	Nimi	Tie	Viitoitus
	Mannerheimintie (2+2)
				Eteläesplanadi, risteyksessä aukio Erottaja, Bulevardi	Lahti, Kotka
				Pohjoisesplanadi Lönnrotinkatu
	Mannerheimintie (2+2)
				Kalevankatu Aleksanterinkatu
				Kaivokatu Simonkatu
				Postikatu, risteyksessä Mannerheimin aukio
				Salomonkatu (kävelykatu) Arkadiankatu risteyksessä Paasikiven aukio	Turku, Hanko
				Pohjoinen Rautatiekatu
				Töölönlahdenkatu
				Museokatu Aurorankatu
				Cygnaeuksenkatu
				Eteläinen Hesperiakatu
				Pohjoinen Hesperiakatu
				Dunckerinkatu
				Kivelänkatu
				Helsinginkatu Runeberginkatu	Lahti, Kotka
				Sibeliuksenkatu
				Toivonkatu Eino Leinon katu
				Sallinkatu Humalistonkatu
				Linnankoskenkatu
				Savilankatu Ruusankatu
				Nordenskiöldinkatu	Pasila
				Päivärinnankatu
				Reijolankatu Stenbäckinkatu
				Lääkärinkatu Tukholmankatu, risteyksessä aukio Töölön tulli	Turku
	Mannerheimintie (2+2)
				Topeliuksenkatu
				Honkatie
				Jalavatie
				Lehtikuusentie Valpurintie
				Kuusitie
				Pihlajatie
				Tilkanvierto
				Kiskontie Sanitäärinkatu
				Koroistentie Korppaanmäentie
				Ruskontie
				Hämeenlinnanväylä Hakamäentie Vihdintie	Tampere, Hämeenlinna Pasila Vihti