Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010
| 2010 FIFA World Cup | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| South Africa 2010 | |||||||
 Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo. | |||||||
| Joukkueet | 32 | ||||||
| 204[1] karsijasta | |||||||
| Isäntämaa |  Etelä-Afrikka | ||||||
| Ajankohta | 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010 | ||||||
| Mitalistit | |||||||
–  Kultaa |  Espanja | ||||||
–  Hopeaa |  Alankomaat | ||||||
–  Pronssia |  Saksa | ||||||
| Ottelut | 64 | ||||||
| Maalit | 145 (2,27 ottelua kohti) | ||||||
| Yleisö | 3 178 856 (49 670 ottelua kohti) | ||||||
| Maalintekijä |  Thomas Müller (5) Diego Forlán Wesley Sneijder David Villa | ||||||
| Paras pelaaja | Diego Forlán | ||||||
| |||||||
Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa[2] 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti television välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa.[3] Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.
Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.
Kilpailujen parhaaksi pelaajaksi valittiin uruguaylainen Diego Forlán. Lopputurnauksen parhaat maalintekijät olivat Forlán sekä saksalainen Thomas Müller, espanjalainen David Villa ja alankomaalainen Wesley Sneijder. Müller oli kisojen paras nuori pelaaja.
Hakuprosessi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt tilapäisestä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen vuorottelusta maanosaliittojen kesken[4], minkä seurauksena 2002 MM-kilpailut pidettiin Aasiassa.[5] Koska Afrikassa on lähes neljännes FIFAn jäsenmaista[6] ja monet Afrikan maat olivat esittäneet varsin hyviä suorituksia kansainvälisissä arvoturnauksissa[7], FIFA ilmoitti, että vuonna 2010 MM-kilpailut järjestettäisiin kyseisellä mantereella.[4] Päätöksen syynä oli myös, että ilman vuorottelujärjestelmää Afrikka tuskin olisi saanut kisoja vielä vuosikymmeniin.[8]
Kun päätös kisojen järjestämisestä 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010 oli tehty, viisi maata esitti hakemuksen. Ne olivat Etelä-Afrikka, Egypti, Marokko, Tunisia ja Libya. Kaikki viisi hakijaa kuuluvat Afrikan vauraimpiin valtioihin.[9][10] Tunisia ja Libya vetäytyivät kilpailusta keväällä 2004 ennen lopullista äänestystä, sillä ne pyrkivät järjestämään kisat yhdessä, mitä FIFA ei hyväksynyt.[11] Jäljelle jääneistä maista Marokko oli vahvoilla, sillä se on ainoana Afrikan maana hakenut aiemminkin kisoja.[12] Marokko on hakenut kisoja peräti kolmesti: 1994, 1998 ja 2006.[12] Äänestyksessä 15. toukokuuta 2004 Etelä-Afrikka voitti kuitenkin kisat järjestettäväkseen 14 äänellä. Marokko sai 10 ääntä ja Egypti jäi ilman ääniä.[2]
Järjestelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Afrikassa rakennettiin turnausta varten viisi uutta stadionia. Niistä kolme on ottelustadionia ja kaksi harjoituskenttää.[13] Viidelle muulle jo valmiina olevalle stadionille tehtiin kunnostustöitä.[13] Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kunnostustyöt olisivat valmistuneet viimeistään lokakuussa 2009.[14] Rakennuskustannuksiksi arvioitiin hieman yli miljardi Yhdysvaltain dollaria.[15] Kisapaikkojen rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi Etelä-Afrikan joukkoliikenneinfrastruktuuria sekä turistien turvallisuutta täytyi parantaa FIFAn vaatimalle tasolle.[13] Britannian ulkoministeriön mukaan Etelä-Afrikassa on erittäin paljon rikollisuutta, mutta suurimmat ongelmat ovat kuitenkin turistialueiden ulkopuolella. Etelä-Afrikan hallinto vakuutti hoitavansa järjestelyt kuntoon ennen kisojen alkamista.[13] Jo pelkästään poliisivoimien tehostamiseen Etelä-Afrikan hallinto varasi 138 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[14]
Heinäkuussa 2009 Etelä-Afrikka ilmoitti, että kisojen järjestämiseksi tarvitaan 15 000 vapaaehtoistyöntekijää.[16] Apulaisia tarvittiin 16 eri osa-alueella, muun muassa myynnissä, tietoliikenneyhteyksissä, logistiikassa, terveydenhuollossa ja kuljetuksissa.[16] Ainoat vaatimukset vapaaehtoistyöntekijäksi pyrkivälle olivat täysikäisyys ja hyvä englannin kielen taito.[16] Kisojen jälkeen FIFA ilmoitti vapaaehtoisten määräksi 18 449 henkilöä.[17]
Huhut tapahtumapaikan siirtämisestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiedotusvälineissä epäiltiin Etelä-Afrikan kykyä järjestää kisat ja pohdittiin, olisiko ne pitänyt siirtää johonkin toiseen maahan.[18] FIFAn edustajat pitivät kiinni kannastaan, että kisat pysyisivät Etelä-Afrikalla.[19] FIFAn pääsihteeri Sepp Blatter kuitenkin myönsi myöhemmin, että suunnitelmia varakisaisännän suhteen tehtiin, mutta kertoi niiden koskevan lähinnä tilannetta, jossa sattuisi esimerkiksi luonnonkatastrofi.[20][21]
Huolimatta FIFAn virallisesta kannasta huhut kisojen siirtämisestä toiseen maahan jatkuivat.[22] Syyskuussa 2008 Blatter kävi Etelä-Afrikassa vierailulla ja totesi järjestelyjen olevan hyvässä vaiheessa.[23] Kesäkuussa 2009 esiturnauksen aikana kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan ilmoitti lopullisesti, että Etelä-Afrikka on valmis järjestämään kisat.[24]
Pelipaikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]17. maaliskuuta 2006 FIFA julkaisi lopullisen listan pelipaikoista. Pelipaikoista viisi rakennettiin MM–kilpailuja varten ja muita viittä peruskorjattiin.[25] Etelä-Afrikka käytti stadioneihin noin 13 miljardia randia[26] (noin 1,37 miljardia euroa). On myös esitetty väitteitä, että stadionit tuottavat jatkossa vain suuria kuluja (Valkoinen norsu).[27]
Kymmenestä stadionista kuusi sijaitsee yli kilometrin korkeudesta merenpinnasta, ja korkeimmalla olevat Soccer City ja Ellis Park ovat 1 753 metrin korkeudessa.[28] Korkealla pelaaminen muun muassa nopeuttaa pallon liikettä sekä vaikuttaa pelaajien terveyteen.[29][30] FIFAn johtavan lääkärin Jiri Dvorakin mukaan vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä.[31]
| Johannesburg | Durban | Kapkaupunki | Johannesburg | Pretoria |
|---|---|---|---|---|
| Soccer City | Durban Stadium | Cape Town Stadium | Ellis Park Stadium | Loftus Versfeld Stadium |
| Kapasiteetti: 94 141 | Kapasiteetti: 70 000 | Kapasiteetti: 69 070 | Kapasiteetti: 62 567 | Kapasiteetti: 51 760 |
 |  | .jpg) |  |  |
| Port Elizabeth | Bloemfontein | Polokwane | Rustenburg | Nelspruit |
| Nelson Mandela Bay Stadium | Free State Stadium | Peter Mokaba Stadium | Royal Bafokeng Stadium | Mbombela Stadium |
| Kapasiteetti: 48 000 | Kapasiteetti: 48 000 | Kapasiteetti: 46 000 | Kapasiteetti: 44 530 | Kapasiteetti: 40 929 |
 |  | .jpg) |  |  |
  |
Esiturnaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Maanosaliittojen cup 2009
Etelä-Afrikassa järjestettiin 14.−28. kesäkuuta 2009 maanosien mestarien välinen esiturnaus, johon osallistui 8 maata. Turnaukseen pääsivät kunkin maanosaliiton mestari, isäntämaa ja hallitseva maailmanmestari. Näin ollen Euroopasta ja Afrikasta pääsi mukaan kaksi maata, Euroopasta Espanja ja maailmanmestari Italia sekä Afrikasta Egypti ja isäntämaa Etelä-Afrikka.[32] Molemmat Euroopan maat joutuivat kuitenkin pettymään turnaukseen, sillä Pohjois- ja Väli-Amerikan mestari Yhdysvallat pudotti ensin Italian alkulohkossa voittamalla maan maalein 3–1 ja välierissä Espanjan tuloksella 0–2 ja selvitti näin tiensä loppuotteluun Brasiliaa vastaan.[33] Loppuottelua Yhdysvallat johti ensimmäisen puoliajan jälkeen 2–0, mutta toisella puoliajalla puolustava mestari Brasilia nousi kolmella maalillaan voittoon.[34] Merkittävässä roolissa oli kaksi maalia tehnyt Luís Fabiano[34], joka myös voitti turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.[35]
Karsinnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhteensä 204 maata kuudelta eri mantereelta kilpailivat Etelä-Afrikan kisojen paikoista, joita oli yhteensä 32.[1] Etelä-Afrikka isäntämaana pääsi kisoihin ilman karsintaa, joten paikkoja oli jaossa 31.[1] Osassa maanosista karsinnat alkoivat jo vuoden 2007 puolella, ja ne päättyivät marraskuussa 2009. Vain Euroopan ja Afrikan paikkojen määrä oli varmaa, sillä Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian neljäs ja Etelä-Amerikan viides ratkaisivat yhden paikan karsintaotteluilla. Myös Oseanian karsintojen voittaja joutui kohtaamaan Aasian karsintojen viidennen.[1]
Serbia ja Slovakia selvisivät kisoihin ensimmäistä kertaa, joskin molemmat olivat olleet aikaisemmin mukana osana isompaa valtiota.[36][37] Serbia oli aiemmin osa Jugoslaviaa ja Serbia ja Montenegron valtioliittoa sekä Slovakia Tšekkoslovakiaa.
Karsinnoista selvinneet joukkueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
*Ranking (e) on joukkueen ranking ennen kilpailuja (26.5.2010)
*Ranking (j) on joukkueen ranking kilpailujen jälkeen (14.7.2010)
Lohkoarvonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kisoihin päässeet 32 joukkuetta jaettiin neljään arvontakoriin. Ensimmäisessä korissa oli isäntämaa Etelä-Afrikka ja lokakuun 2009 FIFA-rankingin seitsemän parasta joukkuetta, toisessa korissa Aasian, Pohjois- ja Väli-Amerikan ja Oseanian joukkueet, kolmannessa korissa muut Afrikan ja Etelä-Amerikan joukkueet sekä neljännessä korissa muut Euroopan joukkueet.
Etelä-Afrikka sijoitettiin automaattisesti lohkon A ensimmäiseksi joukkueeksi, ja muut ensimmäisen korin joukkueet arvottiin lohkojen B–H ensimmäisiksi joukkueiksi. Tämän jälkeen arvottiin kori kerrallaan loput joukkueet ja niiden paikat lohkoihin A–H. Samasta maanosasta ei voinut tulla kahta joukkuetta samaan lohkoon lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka joukkueita voi olla samassa lohkossa korkeintaan kaksi.
Lohkot arvottiin 4. joulukuuta 2009 Kapkaupungin International Convention Centressä.[40]
Tuomarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]FIFA valitsi kuudesta eri maanosasta seuraavat 29 erotuomaria tuomitsemaan MM-kilpailuihin:[41]
| Maanosa | Nimi | Syntymävuosi | Ottelut |  |  |  |
|---|---|---|---|---|---|---|
| CONCACAF (P- ja V-Amerikka sekä Karibia) |  Benito Archundia | 1966 | 3 | 13 | – | – |
 Carlos Batres | 1968 | 3 | 12 | 1 | – | |
| Marco Rodríguez | 1973 | 2 | 7 | 1 | 1 | |
 Joel Aguilar | 1975 | 0 | – | – | ||
| AFC (Aasia) |  Ravshan Irmatov | 1977 | 5 | 16 | – | – |
 Yūichi Nishimura | 1972 | 4 | 15 | 1 | 1 | |
 Khalil Al Ghamdi | 1970 | 2 | 15 | – | 1 | |
 Subkhiddin Mohd Salleh | 1966 | 0 | – | – | – | |
| CONMEBOL (E-Amerikka) |  Héctor Baldassi | 1966 | 4 | 12 | 1 | 1 |
| Jorge Larrionda | 1968 | 4 | 14 | – | – | |
 Pablo Pozo | 1973 | 2 | 9 | – | – | |
 Óscar Ruiz | 1969 | 2 | 5 | – | 2 | |
 Carlos Simon | 1965 | 2 | 8 | – | – | |
| Martín Vázquez | 1969 | 0 | – | – | – |
| Maanosa | Nimi | Syntymävuosi | Ottelut | | | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| OFC (Oseania) |  Michael Hester | 1972 | 1 | 1 | – | – |
| Peter O'Leary | 1972 | 0 | – | – | – | |
| CAF (Afrikka) | Jerome Damon | 1972 | 2 | 8 | – | – |
 Eddy Maillet | 1967 | 2 | 7 | – | – | |
 Koman Coulibaly | 1970 | 1 | 5 | – | – | |
| UEFA (Eurooppa) |  Viktor Kassai | 1975 | 4 | 9 | – | – |
 Howard Webb | 1971 | 4 | 29 | 1 | – | |
 Olegário Benquerença | 1969 | 3 | 12 | – | 1 | |
 Frank De Bleeckere | 1966 | 3 | 14 | 1 | – | |
| Wolfgang Stark | 1969 | 3 | 9 | – | – | |
| Alberto Undiano Mallenco | 1973 | 3 | 12 | 1 | – | |
 Stéphane Lannoy | 1969 | 2 | 6 | 1 | – | |
 Roberto Rosetti | 1967 | 2 | 5 | – | 1 | |
 Massimo Busacca | 1969 | 1 | 2 | – | 1 | |
 Martin Hansson | 1971 | 0 | – | – | – |
Algerialaisen Mohamed Benouzan ja paraguaylaisen Carlos Amarillan avustavat erotuomarit eivät läpäisseet ennen MM-kilpailuja järjestettyjä kuntotestejä, minkä seurauksena kolmikot pudotettiin turnauksesta. Heidät korvasi uruguaylainen Martín Vázquez avustavineen.[43]
Tuomarivirheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Slovenian välillä malilainen erotuomari Koman Coulibaly teki kaksi virhettä, jotka herättivät julkista huomiota: 40 minuutin kohdalla hän varoitti yhdysvaltalaista Robbie Findleytä, kun pallo pelattiin hänen käteensä, ja näin Findley oli pelikiellossa lohkon päätöspelistä Algeriaa vastaan. Samassa ottelussa Coulibaly hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona, mikä todettiin hidastuksista myöhemmin virheelliseksi päätökseksi.[44][45]
Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Algerian välillä algerialainen Antar Yahia sai toisen keltaisen kortin lisäajalla siitä syystä, että hän yritti estää muita algerialaisia valittamasta tuomarille.[46]
Neljännesvälierissä uruguaylainen Jorge Larrionda ei huomannut englantilaisen Frank Lampardin tekemää maalia. Lampard laukoi pallon, joka kimposi ylärimasta maaliviivan yli ja maasta taas kentälle. Myöhemmin muun muassa The Daily Telegraph julkaisi kuvasarjan[47], josta nähdään pallon ylittäneen maaliviivan. Englanti hävisi Saksalle ottelun lopulta 4–1 ja putosi näin jatkopeleistä.[48][49]
Neljännesvälieräottelussa Argentiinan ja Meksikon välillä Carlos Tévez teki maalin paitsioasemasta. Italialainen Roberto Rosetti ei huomannut tätä ja hyväksyi maalin. Maalin jälkeen meksikolaiset piirittivät avustavan erotuomarin, ja puoliajalla argentiinalaisilla ja meksikolaisilla oli pientä sanaharkkaa.[50][51]
Tuomarivirheet herättivät keskustelua siitä, tarvitaanko jalkapalloon esimerkiksi maalilinjalle kamera, joka kertoisi ylittääkö pallo maalilinjan. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA kuitenkin kommentoi asiaa, että pelin keskeyttäminen videotarkistuksen ajaksi hidastaisi peliä liikaa.[50]
Kokoonpanot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samoin kuin vuoden 2006 MM-kilpailuissa, mukana olleet joukkueet nimesivät 23 pelaajaa kokoonpanoonsa. Joukkueiden lopullinen kokoonpano piti olla vahvistettuna viimeistään 1. kesäkuuta 2010 mennessä. Loukkaantumisten sattuessa joukkueilla oli mahdollisuus korvata pelaaja 24 tuntia ennen ensimmäistä peliään.[52]
|
|
|
|
|
|
|
|
Symbolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maskotti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Zakumi
FIFAlla on ollut tapana käyttää maskottia vuoden 1966 Englannin kisoista lähtien. Etelä-Afrikan kisojen virallinen maskotti oli nimeltään Zakumi (s. 16. kesäkuuta 1994). Tämä vihreähiuksinen leopardi julkaistiin 22. syyskuuta 2008. Nimensä se sai Etelä-Afrikan maatunnuksesta ZA ja sanasta kumi, joka tarkoittaa monella Etelä-Afrikan kielellä kymmentä. Zakumin kuvitteellisena syntymäpäivänä 16. kesäkuuta Afrikassa vietetään nuorten päivää (engl. Youth Day) ja syntymävuonna 1994 Etelä-Afrikka julistettiin demokraattiseksi valtioksi. Hahmon kehitti kapkaupunkilainen Andries Odendaal.[53]
Pelipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Adidas Jabulani
Jabulani oli turnauksen virallinen pelipallo. Sana jabulani on zulua ja tarkoittaa juhlimista.[54] Pallossa oli 11 eri väriä, jotka edustivat jalkapallon 11:tä pelaajaa, Etelä-Afrikan 11:tä virallista kieltä sekä Etelä-Afrikan 11:tä heimoa.[55] Pallo koostui kahdeksasta toisiinsa kuumasaumatusta 3D-paneelista, minkä väitettiin tekevän pallosta täydellisen pyöreän sekä entistä tarkemman.[55] Kilpailujen loppuottelu pelattiin erillisellä Adidas Jo'bulani -pallolla. Jo'bulanissa oli kultaisilla kuvioinnit ja sen nimi oli kunnianosoitus Johannesburgille, jota kutsutaan myös Jo'burgiksi.[56] Jabulani sai kritiikkiä ja FIFA myönsi "ettei kisapallo ole täydellinen".[57] Muun muassa pallon lentorataa[58] ja käyttäytymistä ilmassa[59] arvosteltiin.
Tunnusmusiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Waka Waka (This Time for Africa)
MM-kilpailujen virallinen tunnuskappale oli kolumbialaisen Shakiran ja eteläafrikkalaisen yhtyeen Freshlygroundin yhdessä esittämä ”Waka Waka (This Time for Africa)", joka laulettiin englanniksi ja espanjaksi.[60] Kappaleen kertosäe perustui kamerunilaiseen ”Zangalewa”-kappaleeseen.[61] Kappale on myös kilpailujen virallisella kisalevyllä, Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album.[62] MM-kilpailujen hymni on R. Kellyn esittämä ”Sign of a Victory”.[63]
Vuvuzela
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Vuvuzela
Esiturnauksen aikana katsojat olivat suurimmalta osalta eteläafrikkalaisia kannattajia, jotka ovat tottuneet käyttämään vuvuzelaa, muovista puhallinsoitinta, jalkapallo-otteluissa.[64] Soitin aiheutti kuitenkin paheksuntaa varsinkin eurooppalaisten pelaajien ja valmentajien keskuudessa, sillä siitä lähtevä kova sireenimäinen ääni häiritsi keskittymistä otteluun.[65][66] Järjestäjät harkitsivat sen kieltämistä varsinaisen turnauksen aikana, mutta päättivät kuitenkin sallia sen vedoten siihen, että varsinaisessa turnauksessa eteläafrikkalaisia faneja on huomattavasti vähemmän kuin esiturnauksen aikana.[67][68]
Turnauksen alussa katsomossa soitettavien vuvuzela-torvien äänestä tuli televisiokatsojilta negatiivista palautetta. Torvien kieltämistä harkittiin, mutta paikalliseen kulttuuriin kuuluvina niiden käyttö sallittiin.[69] Useat televisiokanavat Yleisradio mukaan lukien ilmoitti ottavansa käyttöön määrättyjen taajuuksien suodattamisen, jotta torvien ääni saatiin hieman hiljaisemmiksi.[70] Turnauksen aikana mm. Patrice Evra ja Lionel Messi kritisoivat vuvuzeloja.[71][72]
Ottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellonajat Etelä-Afrikan normaaliaikaa (UTC+2).
Alkulohkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijoitusten määräytyminen alkulohkoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lohkosijoitukset ratkaistiin seuraavasti:[74]
- joukkueiden kaikkien otteluiden pisteet;
- joukkueiden kaikkien otteluiden maaliero;
- joukkueiden kaikkien otteluiden tehdyt maalit;
- joukkueiden keskinäisten otteluiden pisteet;
- joukkueiden keskinäisten otteluiden maaliero;
- joukkueiden keskinäisten otteluiden tehdyt maalit;
- FIFAn komitean suorittama arvonta.
Lohko A
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]MM-kilpailut alkoivat isäntämaa Etelä-Afrikan ja Meksikon välisellä ottelulla. Eteläafrikkalainen Siphiwe Tshabalala teki myös kilpailujen ensimmäisen maalin Meksikoa vastaan.[75] Ranskan Nicolas Anelka lähetettiin kesken turnauksen kotiin hänen arvosteltuaan päävalmentaja Raymond Domenechia.[76] Huolimatta tappiosta Uruguaylle lohkon viimeisellä kierroksella Meksiko pääsi myös pudotuspeleihin yhdessä Uruguayn kanssa.[77] Kisojen jälkeen Ranskan hyökkääjä Thierry Henry tapasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn keskustellakseen Ranskan epäonnistumisesta MM-kisoissa.[78]
|
|
| 11. kesäkuuta | Etelä-Afrikka | 1–1 |  Meksiko | Soccer City, Johannesburg | |
| 16.00 | |||||
| Dikgacoi 27' Tshabalala  55' Masilela 70' | (0–0) Raportti | Juárez 18' Torrado 57' Márquez 79' | Yleisömäärä: 84 490 Tuomari: Ravshan Irmatov |
| 11. kesäkuuta | Uruguay | 0–0 |  Ranska | Green Point, Kapkaupunki | |
| 20.30 | |||||
| Victorino 59' Lodeiro 65' Lodeiro 81'Lugano 90+3' | (0–0) Raportti | Evra 12' Ribéry 19' Toulalan 68' | Yleisömäärä: 64 100 Tuomari: Yūichi Nishimura |
| 16. kesäkuuta | Etelä-Afrikka | 0–3 |  Uruguay | Loftus Versfeld, Pretoria | |
| 20.30 | |||||
| Pienaar 6' Dikgacoi 42' Khune 76' | (0–1) Raportti | Forlán 24', 80' (rp.) Á. Pereira 90+5' (huom) | Yleisömäärä: 42 658 Tuomari: Massimo Busacca |
| 17. kesäkuuta | Ranska | 0–2 | Meksiko | Peter Mokaba, Polokwane | |
| 20.30 | |||||
| Toulalan 45+1' Abidal 78' | (0–0) Raportti | Franco 4' Juárez 48' Moreno 49' Hernández 64' Blanco 79' (rp.) Rodríguez 82' | Yleisömäärä: 35 370 Tuomari: Khalil Al Ghamdi |
| 22. kesäkuuta | Meksiko | 0–1 | Uruguay | Royal Bafokeng, Rustenburg | |
| 16.00 | |||||
| Hernández 77' Castro 86' | (0–1) Raportti | Suárez 44' Fucile 68' | Yleisömäärä: 33 425 Tuomari: Viktor Kassai |
| 22. kesäkuuta | Ranska | 1–2 |  Etelä-Afrikka | Free State, Bloemfontein | |
| 16.00 | |||||
| Gourcuff 25' Malouda 70' Diaby 71' | (0–2) Raportti | Khumalo 20' Mphela 37' | Yleisömäärä: 39 415 Tuomari: Óscar Ruiz |
Lohko B
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläkorealainen Park Ji-sung teki MM-kisahistoriaa tehdessään maalin Kreikkaa vastaan: hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin kolmella eri mantereella MM-kilpailuissa.[79] Argentiinalainen Gonzalo Higuaín teki MM-kilpailujen ensimmäisen ja ainoan hattutempun Etelä-Koreaa vastaan.[80] Kreikka teki omaa jalkapallohistoriaa Nigeriaa vastaan ottamalla ensimmäisen pisteensä ja tehden ensimmäisen maalinsa MM-kilpailuissa.[81] Lohkosta jatkoon menivät kolme voittoa saavuttanut Argentiina sekä päätöskierroksella Nigerian kanssa tasapelin pelannut Etelä-Korea.[82][83]
|
|
| 12. kesäkuuta | Etelä-Korea  | 2–0 |  Kreikka | Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth | |
| 13.30 | |||||
| Lee Jung-soo 7' Park Ji-seong 52' | (1–0) Raportti | Torosidis 56' | Yleisömäärä: 31 513 Tuomari: Michael Hester |
| 12. kesäkuuta | Argentiina | 1–0 |  Nigeria | Ellis Park, Johannesburg | |
| 16.00 | |||||
| Heinze 6' Jonás 41' | (1–0) Raportti | Haruna 77' | Yleisömäärä: 55 686 Tuomari: Wolfgang Stark |
| 17. kesäkuuta | Argentiina | 4–1 |  Etelä-Korea | Soccer City, Johannesburg | |
| 13.30 | |||||
| Park Ju-yeong 17' (om.) Higuaín 33', 76', 80' Jonás 54' Mascherano 55' Heinze 74' | (2–1) Raportti | Yeom Ki-Hun 10' Lee Chung-Yong 34' Lee Chung-Yong 45+1' | Yleisömäärä: 82 174 Tuomari: Frank De Bleeckere |
| 17. kesäkuuta | Kreikka  | 2–1 | Nigeria | Free State, Bloemfontein | |
| 16.00 | |||||
| Papastathopoulos 15' Salpingidis 44' Tziolis 59' Torosidis 71' Samaras 88' | (1–1) Raportti | Uche 16' Kaita 33' Obasi 89' | Yleisömäärä: 31 593 Tuomari: Óscar Ruiz |
| 22. kesäkuuta | Nigeria  | 2–2 | Etelä-Korea | Durban, Durban | |
| 20.30 | |||||
| Uche 12' Enyeama 31' Obasi 37'Yussuf 42'Yakubu 69' (rp.) | (1–1) Raportti | Lee Jung-soo 38' Park Ju-yeong 49' Kim Nam-il 68' | Yleisömäärä: 61 874 Tuomari: Olegário Benquerença |
| 22. kesäkuuta | Kreikka | 0–2 |  Argentiina | Peter Mokaba, Polokwane | |
| 20.30 | |||||
| Katsouranis 30' | (0–0) Raportti | Bolatti 76' Demichelis 77' Palermo 89' | Yleisömäärä: 38 891 Tuomari: Ravshan Irmatov |
Lohko C
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]C-lohkon ottelut aloittivat Englanti sekä USA, jotka pelasivat 1–1 tasapelin; ottelussa Englannin maalivahti Robert Green epäonnistui Clint Dempseyn kaukolaukauksen torjunnassa, mikä aiheutti keskustelua mediassa.[84][85] Slovenian ja Yhdysvaltain välisen ottelun jälkeen suurimmaksi puheenaiheeksi nousi erotuomari Koman Coulibaly, joka hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona.[86] USA ratkaisi jatkopaikkansa Algeriaa vastaan vasta lisäajalla Landon Donovanin maalilla.[87] Toisena maana jatkoon meni Englanti.
|
|
| 12. kesäkuuta | Englanti | 1–1 |  Yhdysvallat | Royal Bafokeng, Rustenburg | |
| 20.30 | |||||
| Gerrard 4' Milner 26' Carragher 59' Gerrard 61' | (1–1) Raportti | Cherundolo 39' Dempsey 40' DeMerit 47' Findley 74' | Yleisömäärä: 38 646 Tuomari: Carlos Simon |
| 13. kesäkuuta | Algeria  | 0–1 |  Slovenia | Peter Mokaba, Polokwane | |
| 13.30 | |||||
| Ghezzal 59' Ghezzal 73' Yebda 90+5' | (0–0) Raportti | Radosavljevič 35' Koren 79' Komac 90+3' | Yleisömäärä: 30 325 Tuomari: Carlos Batres |
| 18. kesäkuuta | Slovenia  | 2–2 | Yhdysvallat | Ellis Park, Johannesburg | |
| 16.00 | |||||
| Birsa 13' Cesar 35' Ljubijankič 42' Šuler 69' Kirm 72' Jokić 75' | (2–0) Raportti | Findley 40' Donovan 48' Bradley 82' | Yleisömäärä: 45 573 Tuomari: Koman Coulibaly |
| 18. kesäkuuta | Englanti | 0–0 |  Algeria | Green Point, Kapkaupunki | |
| 20.30 | |||||
| Carragher 58' | (0–0) Raportti | Lacen 85' | Yleisömäärä: 64 100 Tuomari: Ravshan Irmatov |
| 23. kesäkuuta | Slovenia | 0–1 |  Englanti | Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth | |
| 16.00 | |||||
| Jokić 40' Birsa 79' Dedič 81' | (0–1) Raportti | Defoe 23' Johnson 48' | Yleisömäärä: 36 893 Tuomari: Wolfgang Stark |
| 23. kesäkuuta | Yhdysvallat  | 1–0 | Algeria | Loftus Versfeld, Pretoria | |
| 16.00 | |||||
| Altidore 62' Beasley 90' Donovan 90+1' | (0–0) Raportti | Yebda 12' Yahia 76' Lacen 83' Yahia 90+3' | Yleisömäärä: 35 827 Tuomari: Frank De Bleeckere |
Lohko D
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loukkaantumisista kärsinyt Saksa, jonka menestymismahdollisuuksia epäiltiin[88], aloitti kisat voittamalla Australian 4–0 ja nousi näin MM-kilpailujen suosikkijoukkueisiin.[89] Saksan jatkopaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun se voitti Ghanan Mesut Özilin maalilla 1–0.[90] Myös Ghana pääsi jatkoon, kun Australia voitti Serbian 2–1.[91] Ghana oli ainoa Afrikan maa, joka selviytyi pudotuspeleihin.[92]
|
|
| 13. kesäkuuta | Serbia  | 0–1 |  Ghana | Loftus Versfeld, Pretoria | |
| 16.00 | |||||
| Žigić 18' Luković 54' Luković 74' Kuzmanović 83' | (0–0) Raportti | Vorsah 26' Gyan 84' (rp.) Tagoe 89' | Yleisömäärä: 38 833 Tuomari: Héctor Baldassi |
| 13. kesäkuuta | Saksa | 4–0 |  Australia | Durban, Durban | |
| 20.30 | |||||
| Podolski 8' Özil 12' Klose 27' Müller 68' Cacau 70' Cacau 90+2' | (2–0) Raportti | Moore 24' Neill 46' Cahill 56' Valeri 58' | Yleisömäärä: 62 660 Tuomari: Marco Rodríguez |
| 18. kesäkuuta | Saksa | 0–1 |  Serbia | Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth | |
| 13.30 | |||||
| Klose 12' Khedira 22' Lahm 32' Klose 37' Schweinsteiger 73' | (0–1) Raportti | Ivanović 18' Kolarov 19' Jovanović 38' Subotić 57' Vidić 59' | Yleisömäärä: 38 294 Tuomari: Alberto Undiano Mallenco |
| 19. kesäkuuta | Ghana  | 1–1 | Australia | Royal Bafokeng, Rustenburg | |
| 16.00 | |||||
| Gyan 25' Addy 40' Jonathan 79' Annan 84' | (1–1) Raportti | Holman 11' Kewell 24' | Yleisömäärä: 34 812 Tuomari: Roberto Rosetti |
| 23. kesäkuuta | Ghana | 0–1 | Saksa | Soccer City, Johannesburg | |
| 20.30 | |||||
| Ayew 40' | (0–0) Raportti | Müller 43' Özil 60' | Yleisömäärä: 83 391 Tuomari: Carlos Simon |
| 23. kesäkuuta | Australia  | 2–1 | Serbia | Mbombela, Nelspruit | |
| 20.30 | |||||
| Beauchamp 49' Wilkshire 50' Emerton 67' Cahill 69' Holman 73' | (0–0) Raportti | Luković 18' Ninković 59' Pantelić 84' | Yleisömäärä: 37 836 Tuomari: Jorge Larrionda |
Lohko E
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japani aloitti kisat pienoisella yllätyksellä voittamalla Kamerunin 1–0.[93] Alankomaat selvitti alkulohkon toisena joukkueena ilman pistemenetyksiä.[94] Lohkon toisessa päätöspelissä Japani teki kaksi vapaapotkumaalia Tanskaa vastaan ja jatkoi 3–1 voiton turvin jatkoon.[95]
|
|
| 14. kesäkuuta | Alankomaat | 2–0 |  Tanska | Soccer City, Johannesburg | |
| 13.30 | |||||
| de Jong 44' Agger 46' (om.) van Persie 50' Kuyt 85' | (0–0) Raportti | Kjær 63' | Yleisömäärä: 83 465 Tuomari: Stéphane Lannoy |
| 14. kesäkuuta | Japani | 1–0 |  Kamerun | Free State, Bloemfontein | |
| 16.00 | |||||
| Honda 39' Abe 90+1' | ((1–0) Raportti | N’Koulou 72' | Yleisömäärä: 30 620 Tuomari: Olegário Benquerença |
| 19. kesäkuuta | Alankomaat | 1–0 |  Japani | Durban, Durban | |
| 13.30 | |||||
| van der Wiel 36' 53' | (0–0) Raportti | Yleisömäärä: 62 010 Tuomari: Héctor Baldassi |
| 19. kesäkuuta | Kamerun  | 1–2 | Tanska | Loftus Versfeld, Pretoria | |
| 20.30 | |||||
| Eto'o 10' Bassong 49' Mbia 75' | (1–1) Raportti | Bendtner 33' Rommedahl 61' Sørensen 86' Kjær 87' | Yleisömäärä: 38 704 Tuomari: Jorge Larrionda |
| 24. kesäkuuta | Tanska  | 1–3 | Japani | Royal Bafokeng, Rustenburg | |
| 20.30 | |||||
| Krøldrup 29' C. Poulsen 48' Bendtner 66' Tomasson 81' | (0–2) Raportti | Endō 12' Honda 17' Nagatomo 26' Endō 30' Okazaki 87' | Yleisömäärä: 27 967 Tuomari: Jerome Damon |
| 24. kesäkuuta | Kamerun | 1–2 | Alankomaat | Green Point, Kapkaupunki | |
| 20.30 | |||||
| N’Koulou 25' Eto'o 65' (rp.) Mbia 81' | (0–1) Raportti | Kuyt 17' van Persie 36' van der Vaart 65' van Bronckhorst 70' Huntelaar 83' | Yleisömäärä: 63 093 Tuomari: Pablo Pozo |
Lohko F
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen lopputurnausta Uuden-Seelannin menestymismahdollisuuksia epäiltiin,[96] mutta Uusi-Seelanti ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan.[97] Myös hallitseva maailmanmestari Italia putosi jatkopeleistä jäätyään lohkonsa viimeiseksi.[98]
|
|
| 14. kesäkuuta | Italia | 1–1 |  Paraguay | Green Point, Kapkaupunki | |
| 20.30 | |||||
| De Rossi 63' (rp.) Camoranesi 70' | (0–1) Raportti | Alcaraz 39' Cáceres 62' | Yleisömäärä: 62 869 Tuomari: Benito Archundia |
| 15. kesäkuuta | Uusi-Seelanti | 1–1 |  Slovakia | Royal Bafokeng, Rustenburg | |
| 13.30 | |||||
| Lochhead 42' Reid 90+2' Reid 90+3' | (0–0) Raportti | Vittek 50' Štrba 55' | Yleisömäärä: 23 871 Tuomari: Jerome Damon |
| 20. kesäkuuta | Slovakia  | 0–2 | Paraguay | Free State, Bloemfontein | |
| 13.30 | |||||
| Ďurica 42' Šesták 47' Weiss 84' | (0–1) Raportti | Vera 27' Vera 45' Riveros 86' | Yleisömäärä: 26 643 Tuomari: Eddy Maillet |
| 20. kesäkuuta | Italia | 1–1 |  Uusi-Seelanti | Mbombela, Nelspruit | |
| 16.00 | |||||
| Iaquinta (rp.) 29' (rp.) | (1–1) Raportti | Smeltz 7' Fallon 14' Smith 28' Nelsen 87' | Yleisömäärä: 38 229 Tuomari: Carlos Batres |
| 24. kesäkuuta | Slovakia | 3–2 |  Italia | Ellis Park, Johannesburg | |
| 16.00 | |||||
| Štrba 18' Vittek 25', 73' Vittek 40' Mucha 82' Kopúnek 89' | (1–0) Raportti | Cannavaro 31' Chiellini 67' Pepe 76' Di Natale 81' Quagliarella 90+2' | Yleisömäärä: 53 412 Tuomari: Howard Webb |
| 24. kesäkuuta | Paraguay  | 0–0 | Uusi-Seelanti | Peter Mokaba, Polokwane | |
| 16.00 | |||||
| Cáceres 10' Santa Cruz 41' | (0–0) Raportti | Nelsen 56' | Yleisömäärä: 34 850 Tuomari: Yūichi Nishimura |
Lohko G
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]G-lohko oli ennalta nimetty kisojen kuolemanlohkoksi, joskin Pohjois-Korea oli arvioitu sen heikoimmaksi joukkueeksi.[99] Toisella kierroksella Portugali voitti Pohjois-Korean peräti 7–0; ottelu näytettiin myös poikkeuksellisesti Pohjois-Koreassa.[100] Huolimatta Norsunluurannikon voitosta Pohjois-Koreaa vastaan, lohkosta jatkoon pääsivät Brasilia ja Portugali, jotka pelasivat maalittoman tasapelin viimeisellä kierroksella.[101][102]
Pian kisojen päättymisen jälkeen lähti liikkeelle huhu, jonka mukaan Pohjois-Korean päävalmentaja Kim Jong-Hun sekä pelaajat olisi lähetetty heikkojen esitysten vuoksi kotimaassaan työleireille. FIFA ryhtyi tutkimaan asiaa, ja lopulta elokuun lopulla totesi väitteet nöyryyttämisestä ja työleireille lähettämisestä perusteettomiksi. Oletus ei perustunut FIFAn edustajan henkilökohtaiseen tapaamiseen pelaajien tai valmentajan kanssa, vaan haastatteluihin sekä Pohjois-Korean liiton lausuntoon.[103]
|
|
| 15. kesäkuuta | Norsunluurannikko  | 0–0 |  Portugali | Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth | |
| 16.00 | |||||
| Zokora 7' Demel 21' | (0–0) Raportti | Ronaldo 21' | Yleisömäärä: 37 034 Tuomari: Jorge Larrionda |
| 15. kesäkuuta | Brasilia | 2–1 |  Pohjois-Korea | Ellis Park, Johannesburg | |
| 20.30 | |||||
| Maicon 55' Elano 72' Ramires 88' | (0–0) Raportti | Ji Yun-Nam 89' | Yleisömäärä: 54 331 Tuomari: Viktor Kassai |
| 20. kesäkuuta | Brasilia | 3–1 |  Norsunluurannikko | Soccer City, Johannesburg | |
| 20.30 | |||||
| Luís Fabiano 25', 50' Elano 62' Kaká 85' Kaká 88' | (1–0) Raportti | Tiéné 31' Keïta 75' Drogba 79' Tioté 86' | Yleisömäärä: 84 455 Tuomari: Stéphane Lannoy |
| 21. kesäkuuta | Portugali | 7–0 | Pohjois-Korea | Green Point, Kapkaupunki | |
| 13.30 | |||||
| Meireles 29' Mendes 38' Simão 53' Almeida 56', 70' Tiago |