Espanjan jalkapallomaajoukkue

Espanja
Lempinimi	La Furia Roja (Punainen raivo) La Furia (Raivo) La Furia Española (Espanjan raivo) La Roja (Ainoa punainen)
Liitto	Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto (RFEF)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Valmentaja	Luis de la Fuente
Kapteeni	Álvaro Morata
Eniten otteluita	Sergio Ramos (180)
Eniten maaleja	David Villa (59)
FIFAn maakoodi	ESP
FIFA-ranking	3 (18.7.2024) [1]
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Tanska 0–1 Espanja  (Bryssel, Belgia; 28. elokuuta 1920)
Suurin voitto
Espanja 13–0 Bulgaria  (Madrid, Espanja; 21. toukokuuta 1933)
Suurin tappio
Italia 7–1 Espanja  (Amsterdam, Alankomaat; 4. kesäkuuta 1928)  Englanti 7–1 Espanja  (Lontoo, Englanti; 9. joulukuuta 1931)
MM-kilpailut
Esiintymiset	16 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus	kultaa (2010)
EM-kilpailut
Esiintymiset	12 (ensimmäiset 1964)
Paras sijoitus	1. (1964, 2008, 2012, 2024)
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Espanja
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa	Saksa 2024
Kultaa	Puola/Ukraina 2012
Kultaa	Itävalta/Sveitsi 2008
Kultaa	Espanja 1964
Hopeaa	Ranska 1984
Olympialaiset
Kultaa	Barcelona 1992	jalkapallo
Kultaa	Pariisi 2024	jalkapallo
Hopeaa	Tokio 2021	jalkapallo
Hopeaa	Sydney 2000	jalkapallo
Hopeaa	Antwerpen 1920	jalkapallo
Maanosaliittojen cup
Hopeaa	Brasilia 2013
Pronssia	Etelä-Afrikka 2009

Espanjan miesten jalkapallomaajoukkue (esp. Selección de fútbol de España) edustaa Espanjaa miesten jalkapallon arvokilpailuissa. Sitä hallinnoi Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto.

Joukkueen suurimmat saavutukset ovat maailmanmestaruus vuodelta 2010 ja Euroopan-mestaruudet vuosilta 1964, 2008, 2012 ja 2024. Olympiajalkapallossa Espanja on voittanut kultaa vuosina 1992 ja 2024 sekä saavuttanut hopeaa vuosina 1920, 2000 ja 2021.

Espanja teki jalkapallossa kansainvälisen ensiesiintymisensä valmentaja Paco Brun johdolla Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920. Ensimmäisen, Tanskaa vastaan pelatun ottelunsa joukkue voitti 1–0 Patricion maalilla. Puolivälierissä isäntämaa Belgia pudotti Espanjan maalein 3–1, mutta sekään ei estänyt joukkueen nousemista lopulta hopealle.

Belgian ja Tšekkoslovakian välisessä loppuottelussa jälkimmäinen joukkue poistui kentältä 2–0-tappiotilanteessa 40 minuutin pelin jälkeen kyllästyttyään englantilaisen tuomarikolmikon työskentelyyn. Belgia voitti kultaa automaattisesti, mutta hopea- ja pronssimitalin kohtalosta järjestettiin uusi ”lohdutusturnaus”. Tšekkoslovakia suljettiin kilpailusta ja kun suurin osa välieriin yltäneestä Ranskan joukkueesta oli jo lähtenyt kotimatkalle, neljä puolivälierissä hävinnyttä joukkuetta pelasivat paikasta hopeaottelussa toista välieräjoukkuetta Alankomaita vastaan. Espanja voitti Ruotsin 2–1, Italian 2–0 ja lopulta Alankomaat 3–1, ja palasi kotimaahan hopeamitalit kaulassaan.

Vuoden 1920 rikkonaisesta Ruotsi-ottelusta sai alkunsa lempinimi La furia española (suom. Espanjan raivo, aikaisemmin termi oli liitetty espanjalaisten kahdeksankymmenvuotisessa sodassa vuonna 1576 suorittamaan Antwerpenin ryöstöön). Hopeajoukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat Zamora, Samitier, Pichichi, Acedo ja kapteeni Belauste.

Aiemmin Real Madridia ja Atlético de Madridia menestyksekkäästi valmentanut José Villalonga nimitettiin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1962. Villalongan johdolla joukkue selviytyi Chilessä järjestettyihin vuoden 1962 MM-kilpailuihin, mutta joutui vaikeaan lohkoon Brasilian, Tšekkoslovakian ja Meksikon kanssa ja putosi jo ennen jatkokierroksia.

Kaksi vuotta myöhemmin Espanja voitti Euroopan-mestaruuden, joka oli vuoteen 2008 asti joukkueen suurin saavutus arvokilpailuista. Karsintakierroksilla Espanja pudotti Romanian, Pohjois-Irlannin ja Irlannin ja sai järjestääkseen välierästä, pronssiottelusta ja loppuottelusta koostuneen lopputurnauksen. Välierässä Espanja sai vastaansa karsintavaiheessa vakuuttavasti esiintyneen Unkarin ja voitti jatkoajan jälkeen 2–1 Peredan ja Amancion maaleilla. Loppuottelussa joukkue kohtasi hallitsevan mestarin Neuvostoliiton. Neljä vuotta aiemmin historian ensimmäisten EM-kilpailuiden karsinnoissa Espanja luovutti oikeistolaisen hallitsijansa Francisco Francon käskystä joukkueen saatua vastaansa Neuvostoliiton, mutta tällä kertaa Franco antoi joukkueen pelata. Madridin Santiago Bernabéulla 79 000 katsojan edessä pelatussa loppuottelussa Pereda vei isännät johtoon vain kuuden minuutin pelin jälkeen, mutta Husainovin tasoitettua vapaapotkusta tarvitsi Espanja vielä Marcelinon viime minuuteilla tekemän puskumaalin voittaakseen lopulta 2–1. Mestaruusottelussa joukkueen kokoonpanoon kuuluivat myös Iribar, Rivilla, Olivella, Calleja, Zoco, Fusté, Amancio, Luis Suárez ja Lapetra.^[2]

Vuonna 1976 Espanja valittiin vuoden 1982 MM-kilpailuiden isäntämaaksi. Lopputurnauksessa oli ensimmäistä kertaa mukana 24 maata aikaisemman 16 sijaan.^[3]

José Santamarían valmentamalta Espanjan joukkueelta odotettiin paljon. Lohkovaiheessa Espanja arvottiin samaan lohkoon Pohjois-Irlannin, Jugoslavian ja Hondurasin kanssa. Isännät aloittivat turnauksen kehnosti pelaamalla 1–1-tasapelin Hondurasia vastaan. Toisessa ottelussa Espanja otti hienon 2–1-voiton Jugoslaviasta, mutta kolmannessa ottelussa tuli 1–0-tappio Pohjois-Irlannille. Tästä huolimatta joukkue selvitti vaivoin tiensä jatkoon. Jatkolohko B:ssä Espanja hävisi Länsi-Saksalle 2–1 ja pelasi maalittoman tasapelin Englannin kanssa, mikä tiesi ennenaikaista putoamista ja potkuja Santamaríalle.

Turnauksen voitti lopulta Italia, joka kukisti loppuottelussa Länsi-Saksan maalein 3–1.

MM-kotikilpailuiden pettymyksen jälkeen Espanjan valmentajaksi palkattiin Miguel Muñoz, joka oli toiminut tehtävässä väliaikaisesti jo vuonna 1969. Vuoden 1984 EM-kilpailuihin joukkue karsi lohkossa, jossa pelasivat myös Alankomaat, Irlanti, Islanti ja Malta. Espanja selviytyi Ranskassa pelattuun lopputurnaukseen lopulta hieman yllättäenkin. Joukkue tarvitsi Maltaa vastaan pelatusta karsintojen viimeisestä ottelusta vähintään 11 maalin voiton, jonka se saavutti numeroin 12–1. Santillana ja Poli Rincón tekivät molemmat neljä maalia, Maceda kaksi, Sarabia yhden ja Señor vielä ratkaisevan maalin ottelun 84 minuutilla.

Lopputurnauksen alkulohkossa Espanja pelasi 1–1-tasapelin sekä Romaniaa että Portugalia vastaan ennen 1–0-voittoa Länsi-Saksasta, mikä toi joukkueelle lohkovoiton. Välierässä Espanja kukisti turnauksen mustan hevosen Tanskan rangaistuspotkuilla 5–4 (1–1 ja.) Preben Elkjærin epäonnistuttua omalla vuorollaan. Loppuottelussa Espanja sai vastaansa isäntäjoukkueen Ranskan, jonka kapteenina toimi turnauksen maalikuningas Michel Platini. Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen isännät marssivat mestaruuteen Platinin ja Bruno Bellonen maaleilla, ja Espanjan oli tyytyminen hopeamitaleihin.^[4]

Ranskan EM-kilpailuiden 1984 jälkeen Espanja joutui suurista odotuksista huolimatta pettymään kerta toisensa jälkeen eikä selviytynyt arvokilpailuissa puolivälieriä pidemmälle yli 20 vuoteen. Puolivälierätappio oli kohtalona myös vuoden 2006 MM-kilpailuissa Saksassa, jossa joukkuetta valmensi Luis Aragonés.

Vuoden 2008 EM-kilpailuiden karsinnat alkoivat Aragonésin Espanjalta heikosti, mutta joukkue onnistui lopulta voittamaan lohkonsa, jossa pelasivat myös Ruotsi, Pohjois-Irlanti, Tanska, Latvia, Islanti ja Liechtenstein. Suurta huomiota herätti maajoukkueen kapteenin ja historian parhaan maalintekijän Raúlin pudottaminen joukkueesta kesken karsintojen.

Itävallassa ja Sveitsissä pelatussa lopputurnauksessa Espanja mursi ”kirouksensa” ja eteni arvokilpailuiden loppuotteluun 24 vuoden tauon jälkeen. Alkulohkossaan joukkue kohtasi Venäjän, Ruotsin ja Kreikan, ja selviytyi jatkoon lohkovoittajana menettämättä pistettäkään. Joukkueen hahmoja oli neljä maalia tehnyt hyökkääjä David Villa, joka lopulta voitti näillä maaleilla myös turnauksen maalikuninkuuden.

Puolivälierä hallitsevaa maailmanmestaria Italiaa vastaan päättyi maalittomana varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen. Ratkaisua haettiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Espanja voitti 4–2. Ratkaisevan maalin teki Cesc Fàbregas, mutta suurin sankari oli maalivahti Iker Casillas, joka torjui Italian neljästä yrityksestä kaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1920 olympialaisten, kun Espanja voitti Italian arvo-ottelussa. Alkulohkosta tuttua Venäjää vastaan pelatun välierän Espanja selvitti vaivatta maalein 3–0. 29. kesäkuuta 2008 Wienin Ernst-Happel-Stadionilla pelatussa loppuottelussa joukkue kukisti Saksan 1–0 Fernando Torresin ensimmäisen jakson maalilla, ja voitti näin arvokilpailuhistoriansa toisen Euroopan-mestaruuden 44 vuoden odotuksen jälkeen.^[5] Joukkueen keskikenttämies Xavi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi,^[6] ja hänen ohellaan turnauksen 23 pelaajan tähdistöjoukkueeseen valittiin espanjalaisista Casillas, Fàbregas, Andrés Iniesta, Carlos Marchena, Carles Puyol, Marcos Senna, Torres ja Villa.^[7] Mestaruuden myötä Espanja nousi heinäkuussa 2008 Kansainvälisen jalkapalloliiton maajoukkuerankingin kärkipaikalle ensimmäistä kertaa rankingin historiassa.^[8]

Hallitsevana Euroopan-mestarina Espanja pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa Maanosaliittojen cupiin Etelä-Afrikassa kesällä 2009. Aragonésin seuraajaksi pian kesän 2008 EM-kilpailuiden jälkeen palkattu Vicente del Bosque jatkoi Aragonésin aloittamaa hyvää työtä ja johti Espanjan ennätykselliseen 15 ottelun voittoputkeen. Australian, Brasilian ja Ranskan jakaman aikaisemman 14 peräkkäisen voiton ennätyksen Espanjan rikkoi kesäkuussa 2009 Maanosaliittojen cupin ottelussa isäntämaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla Espanjan peräkkäisten tappiottomien otteluiden määrä nousi 35:een, joka sivuaa Brasilian aikaisempaa ennätystä.^[9][10] Molemmat putket tulivat kuitenkin päätökseensä seuraavassa välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Pronssiottelussa Espanja voitti toistamiseen Etelä-Afrikan.^[11]

Vuoden 2010 MM-kilpailuihin Espanja karsi samassa lohkossa Armenian, Belgian, Bosnia ja Hertsegovinan, Turkin ja Viron kanssa. Joukkue voitti kaikki kymmenen otteluaan ja pääsi lohkovoittajana suoraan lopputurnaukseen.^[12]

Kesän 2010 MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikassa Espanja lähti suurimpana ennakkosuosikkina. Kaikkien suureksi pettymykseksi se kuitenkin hävisi ensimmäisen pelinsä Sveitsille, vaikka pyörittelikin komeasti palloa täydet 90 minuuttia. Espanja kuitenkin voitti jälkimmäisissä lohkopeleissään Hondurasin 2–0 ja Chilen 2–1 edeten täten lohkoykkösenä jatkoon. Valmentaja Del Bosquen taktiikka sai jyrkkää kritiikkiä tylsyydestään. Neljännesvälierissä Espanja sai vastaansa naapurimaa Portugalin, joka ei ollut siihen mennessä päästänyt maaliakaan kisoissa. Ottelun ratkaisi 56. minuutilla David Villa, jonka Barcelonan pallotaiturit Xavi ja Andrés Iniesta järjestivät maalipaikkaan. Myöhemmin huomattiin Villan olleen niukasti paitsiossa tilanteessa. Espanja kuitenkin pääsi jatkoon neljännesvälieristä ja sai vastaansa Paraguayn puolivälierissä. Ottelusta tuli Espanjalle yllättävän tiukka, mutta lopulta David Villa ratkaisi senkin ottelun loppuminuuteilla ja maa oli ensimmäistä kertaa historiassaan MM-välierissä. Finaaliin edetäkseen Espanjan oli kaadettava Saksa, joka oli siihen mennessä tehnyt kisoissa 13 maalia ja päästänyt kaksi. Saksa oli tunnettu kovasta vastahyökkäyspeleistään, jolla se oli jo kaatanut suurinumeroisesti niin Australian, Englannin kuin Argentiinankin. Valmentaja Del Bosquen taktiikka nollasi kuitenkin täydellisesti Saksan vastahyökkäykset ja 76. minuutilla Carles Puyol puski kulmatilanteesta Espanjan finaaliin. Johannesburgin Soccer Cityllä pelatussa loppuottelussa Espanja kohtasi Hollannin, joka tuli täydet 120 minuuttia kovaa ja säälimättä päälle rikkoen täten Espanjan pelin. Lopulta Andrés Iniesta ratkaisi mestaruuden Espanjalle, kun jatkoaikaa oli vain neljä minuuttia jäljellä.^[13] Vahvaan pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin pohjannut Espanja teki turnauksen seitsemässä ottelussaan vain kahdeksan maalia ja päästi kaksi. Joukkueen paras maalintekijä oli edellisen EM-turnauksen tapaan David Villa viidellä maalillaan. Hän oli myös koko turnauksen paras maalintekijä Thomas Müllerin, Wesley Sneijderin ja Diego Forlánin ohella, mutta FIFA:n Kultainen -kenkä palkinto myönnettiin Müllerille, joka antoi eniten maalisyöttöjä. Espanjan maalivahti Iker Casillas palkittiin Kultainen hanska -palkinnolla ja Espanjan joukkue Reilu peli -palkinnolla.^[14]

Monet Espanjan huippupelaajat tulevat Kataloniasta ja Baskimaasta, joiden oma kansallistunne on voimakas. Tästä huolimatta kiihkomielisimmätkään baskit tai katalaanit eivät ole kieltäytyneet Espanjan maajoukkueessa pelaamisesta, vaikka heille kyseessä ei usein ole ollut kansallinen sydämenasia, vaan mahdollisuus jalkapalloilla korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Kansallisen epäyhtenäisyyden ei ole katsottu olleen pelaajien panoksen osalta haitaksi maajoukkue-esityksille, mutta sen sijaan kannattajien suhteen asian on katsottu olevan toisin. Jalkapallomaajoukkue ei herätä vastaavanlaista kiihkoa kuin monissa muissa suurissa jalkapallokulttuurimaissa, vaan näiltä osin merkittävämpiä ovat seurajoukkueet. Esimerkiksi Barcelonan kapteeni ja puolustajaikoni Carles Puyol on todennut olevansa katalaani, mutta haluavansa pelata MM-kilpailuissa, ja hänen on sinne mentävä Espanjan maajoukkueessa. Omat, Fifaan tai Uefaan kuulumattomat joukkueensa on myös Katalonialla, Galicialla, Baskimaalla ja Andalusialla (ks. Katalonian jalkapallomaajoukkue, Galician jalkapallomaajoukkue, Baskimaan jalkapallomaajoukkue ja Andalusian jalkapallomaajoukkue).

Maajoukkueella ei ole varsinaista kansallisstadionia, mutta eniten otteluita se on pelannut Madridin Santiago Bernabéulla. Katalaanien ja baskien voimakkaasta kansallistunteesta johtuen maajoukkue ei pelaa kotiotteluitaan Kataloniassa tai Baskimaassa, ja Madridissakin nykyään vain harvoin, koska silloin katalaanit ja baskit saattaisivat osoittaa mieltään. Maajoukkueen kotikenttinä toimivat Valencia, Sevilla ja muutamat pienemmät kaupungit.^[15]

Pääartikkeli: Luettelo Espanjan jalkapallomaajoukkueen otteluista

	Päivämäärä	Pelipaikka	Kaupunki	Vastustaja	Tulos	Kilpailu
	5. maaliskuuta 2014	Estadio Vicente Calderón	Madrid	Italia	1–0	Ystävyysottelu
	30. toukokuuta 2014	Estadio Ramón Sánchez Pizjuán	Sevilla	Bolivia	2–0	Ystävyysottelu
	7. kesäkuuta 2014	FedEx Field	Washington DC	El Salvador	0–2	Ystävyysottelu
	13. kesäkuuta 2014	Arena Fonte Nova	Salvador	Alankomaat	1–5	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
	18. kesäkuuta 2014	Maracanã	Rio de Janeiro	Chile	0–2	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
	23. kesäkuuta 2014	Arena da Baixada	Curitiba	Australia	0–3	Maailmanmestaruuskilpailut 2014
	4. syyskuuta 2014	Stade de France	Pariisi	Ranska	0–1	Ystävyysottelu
	8. syyskuuta 2014	Estadi Ciutat de València	Valencia	Pohjois-Makedonia	5–1	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
	9. lokakuuta 2014	Štadión pod Dubňom	Žilina	Slovakia	1–2	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
	12. lokakuuta 2014	Stade Josy Barthel	Luxemburg	Luxemburg	0–4	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
	15. marraskuuta 2014	Estadio Nuevo Colombino	Huelva	Valko-Venäjä	3–0	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
	18. marraskuuta 2014	Balaídos	Vigo	Saksa	0–1	Ystävyysottelu
	27. maaliskuuta 2015	Estadio Ramón Sánchez Pizjuán	Sevilla	Ukraina	1–0	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
	31. maaliskuuta 2015	Amsterdam Arena	Amsterdam	Alankomaat	0–2	Ystävyysottelu

Maailmanmestaruuskilpailut										Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut									Ei osallistunut
1934	Puolivälierät	5.	3	1	1	1	4	3		2	2	0	0	11	1
1938	Luovutti karsinnoissa									Luovutti
1950	Neljäs sija	4.	6	3	1	2	10	12		2	1	1	0	7	3
1954	Ei selviytynyt karsinnoista									3	1	1	1	6	4
1958										4	2	1	1	12	8
1962	Lohkovaihe	13.	3	1	0	2	2	3		4	3	1	0	7	4
1966		10.	3	1	0	2	4	5		3	2	0	1	5	2
1970	Ei selviytynyt karsinnoista									6	2	2	2	10	6
1974										5	2	2	1	8	6
1978	Lohkovaihe	10.	3	1	1	1	2	2		4	3	0	1	4	1
1982	2. kierros	12.	5	1	2	2	4	5		Valittu isäntämaaksi
1986	Puolivälierät	7.	5	3	1	1	11	4		6	4	0	2	9	8
1990	Neljännesvälierät	10.	4	2	1	1	6	4		8	6	1	1	20	3
1994	Puolivälierät	8.	5	2	2	1	10	6		12	8	3	1	27	4
1998	Lohkovaihe	17.	3	1	1	1	8	4		10	8	2	0	26	6
2002	Puolivälierät	5.	5	3	2	0	10	5		8	6	2	0	21	4
2006	Neljännesvälierät	9.	4	3	0	1	9	4		12	6	6	0	25	5
2010	Mestari	1.	7	6	0	1	8	2		10	10	0	0	28	5
2014	Lohkovaihe	23.	3	1	0	2	4	7		8	6	2	0	14	3
2018	Neljännesvälierät	17.	4	1	3	0	7	6		10	9	1	0	36	3
2022	Neljännesvälierät	13.	4	1	2	1	9	3		8	6	1	1	15	5
2026	Päätetään myöhemmin									Päätetään myöhemmin
2030										Valittu isäntämaaksi
2034										Päätetään myöhemmin
Yhteensä	16/22		67	31	17	19	108	75		125	87	26	12	291	81

Maanosaliittojen cup
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM
1992	Ei selviytynyt karsinnoista
1995
1997
1999
2001
2003
2005
2009	Pronssia	3.	5	4	0	1	11	4
2013	Hopeaa	2.	5	3	1	1	15	4
2017	Ei selviytynyt karsinnoista
Yhteensä	2/10		10	7	1	2	26	8

Euroopan-mestaruuskilpailut										Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1960	Luovutti karsinnoissa									2	2	0	0	7	2
1964	Mestari	1.	2	2	0	0	4	2		6	4	1	1	16	5
1968	Ei selviytynyt karsinnoista									8	3	2	3	7	5
1972										6	3	2	1	14	3
1976										8	3	4	1	11	9
1980	Lohkovaihe	7.	3	0	1	2	2	4		6	4	1	1	13	5
1984	Hopeaa	2.	5	1	3	1	4	5		8	6	1	1	24	8
1988	Lohkovaihe	6.	3	1	0	2	3	5		6	5	0	1	14	6
1992	Ei selviytynyt karsinnoista									7	3	0	4	17	12
1996	Puolivälierät	6.	4	1	3	0	4	3		10	8	2	0	25	4
2000		5.	4	2	0	2	7	7		8	7	0	1	42	5
2004	Lohkovaihe	10.	3	1	1	1	2	2		10	7	2	1	21	6
2008	Mestari	1.	6	5	1	0	12	3		12	9	1	2	23	8
2012	Mestari	1.	6	4	2	0	12	1		8	8	0	0	26	6
2016	Neljännesvälierät	10.	4	2	0	2	5	4		10	9	0	1	23	3
2020	Välierät	3.	6	2	4	0	13	6		10	8	2	0	31	5
2024	Mestari	1.	7	7	0	0	15	4		8	7	0	1	25	5
2028	Päätetään myöhemmin									Päätetään myöhemmin
2032
Yhteensä	12/17		53	28	15	10	83	46		133	96	18	19	339	96

Kesäolympialaiset
Vuosi	Isäntämaa	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM
1920	Antwerp	Hopeaa	2.	5	4	0	1	9	5
1924	Pariisi	1. kierros	17.	1	0	0	1	0	1
1928	Amsterdam	Puolivälierät	6.	3	1	1	1	9	9
1936	Berliini	Luovutti karsinnoissa
1948	Lontoo	Ei selviytynyt karsinnoista
1952	Helsinki
1956	Melbourne
1960	Rooma
1964	Tokio
1968	México	Puolivälierät	5.	4	2	1	1	4	2
1972	München	Ei selviytynyt karsinnoista
1976	Montreal	Lohkovaihe	13.	2	0	0	2	1	3
1980	Moskova	Lohkovaihe	10.	3	0	3	0	2	2
1984	Los Angeles	Ei selviytynyt karsinnoista
1988	Soul
1992	Barcelona	Mestari	1.	6	6	0	0	14	2
1996	Atlanta	Puolivälierät	6.	4	2	1	1	5	7
2000	Sydney	Hopeaa	2.	6	4	1	1	12	6
2004	Ateena	Ei selviytynyt karsinnoista
2008	Peking
2012	Lontoo	Lohkovaihe	14.	3	0	1	2	0	2
2016	Rio de Janeiro	Ei selviytynyt karsinnoista
2020	Tokio	Hopeaa	2.
2024	Pariisi	Mestari	1.
Yhteensä		5 mitalia	12/24	37	19	7	10	56	39

Vuosi	Isäntämaa	Sijoitus	Sija	O	V	T	H	TM	PM	ME
1951	Egypti	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1955	Espanja	Hopeaa	2.	3	2	1	0	6	2	+4
1959	Libanon	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1963	Italia	Pronssia	3.	5	3	2	0	15	5	+10
1967	Tunisia	Pronssia	3.	5	2	2	1	7	5	+2
1971	Turkki	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1975	Algeria	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1979	Jugoslavia	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1983	Marokko	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1987	Syyria	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1991	Kreikka	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1993	Ranska	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
1997	Italia	Neljäs sija	4.	4	1	1	2	2	4	–2
2001	Tunisia	Ei selviytynyt karsinnoista	–	–	–	–	–	–	–	–
2005	Espanja	Mestari	1.	4	3	1	0	9	1	+8
2009	Italia	Mestari	1.	4	3	1	0	9	4	+5
2013	Turkki	Ei osallistunut	–	–	–	–	–	–	–	–

Kilpailu				Yhteensä
Kesäolympialaiset	1	2	0	3
Maanosaliittojen cup	0	1	1	2
Maailmanmestaruuskilpailut	1	0	0	1
Euroopan-mestaruuskilpailut	4	1	0	5
Universiade	1	0	0	1
Välimeren kilpailut	2	1	2	5
Kansojen liiga	1	1	0	2
Yhteensä	10	6	3	19

Maailmanmestaruuskilpailut

Mestari (1): 2010

Euroopan-mestaruuskilpailut

Mestari (4): 1964, 2008, 2012, 2024

Hopeaa (1): 1984

Maanosaliittojen cup

Hopeaa (1): 2013

Pronssia (1): 2009

Kesäolympialaiset

Mestari (1): 1992

Hopeaa (2): 1920, 2000

Välimeren kilpailut

Mestari (2): 2005, 2009

Hopeaa (1): 1955

Pronssia (2): 1963, 1967

Kansojen liiga

Mestari (1): 2023

Hopeaa (1): 2021

Espanja pelasi vuosina 2007–2009 ennätykselliset 35 ottelua peräkkäin ilman tappioita, ja sivusi täten Brasilian aikaisemmin tekemää ennätystä. Ennätysputki sai alkunsa 15. marraskuuta 2006 ystävyysottelussa Romanialle kärsityn 1–0-tappion jälkeen. 35 ottelusta 32 päättyi Espanjan voittoon, ja vain kolme päättyi tasapeliin. Samalla Espanja voitti 15 peräkkäistä ottelua, mikä on myös ennätys. Italiaa vastaan vuoden 2008 EM-kilpailuissa pelattu puolivälieräottelu, jonka Espanja voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen, lasketaan tilastossa tasapeliksi. Kaiken kaikkiaan Espanja teki otteluissa yhteensä 73 maalia ja päästi 11. Kreikka oli ainoa joukkue, joka onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin Espanjaa vastaan.^[9][10]

Putket saivat päätöksensä 24. kesäkuuta 2009 vuoden 2009 Maanosaliittojen cupin välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Espanja hävisi ottelun maalein 2–0.

Vastustaja	Ottelumuoto	Päivämäärä	Tulos
Englanti	Ystävyysottelu	7. helmikuuta 2007	1–0
Tanska	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	24. maaliskuuta 2007	2–1
Islanti	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	28. toukokuuta 2007	1–0
Latvia	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	2. kesäkuuta 2007	2–0
Liechtenstein	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	6. kesäkuuta 2007	2–0
Kreikka	Ystävyysottelu	22. elokuuta 2007	3–2
Islanti	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	8. syyskuuta 2007	1–1
Latvia	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	12. syyskuuta 2007	2–0
Tanska	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	13. lokakuuta 2007	3–1
Suomi	Ystävyysottelu	17. lokakuuta 2007	0–0
Ruotsi	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	17. marraskuuta 2007	3–0
Pohjois-Irlanti	2008 EM-kilpailujen karsintaottelu	21. marraskuuta 2007	1–0
Ranska	Ystävyysottelu	6. helmikuuta 2008	1–0
Italia	Ystävyysottelu	26. maaliskuuta 2008	1–0
Peru	Ystävyysottelu	31. toukokuuta 2008	2–1
Yhdysvallat	Ystävyysottelu	4. kesäkuuta 2008	1–0
Venäjä	2008 EM-kilpailut	10. kesäkuuta 2008	4–1
Ruotsi	2008 EM-kilpailut	14. kesäkuuta 2008	2–1
Kreikka	2008 EM-kilpailut	18. kesäkuuta 2008	2–1
Italia	2008 EM-kilpailut	22. kesäkuuta 2008	0–0 (4–2 rp.)
Venäjä	2008 EM-kilpailut	26. kesäkuuta 2008	3–0
Saksa	2008 EM-kilpailut	29. kesäkuuta 2008	1–0
Tanska	Ystävyysottelu	20. elokuuta 2008	3–0
Bosnia ja Hertsegovina	2010 MM-kilpailujen karsintaottelu	6. syyskuuta 2008	1–0
Armenia	2010 MM-kilpailujen karsintaottelu	10. syyskuuta 2008	4–0
Viro	2010 MM-kilpailujen karsintaottelu	11. lokakuuta 2008	3–0
Belgia	2010 MM-kilpailujen karsintaottelu	15. lokakuuta 2008	2–1
Chile	Ystävyysottelu	19. marraskuuta 2008	3–0
Englanti	Ystävyysottelu	11. helmikuuta 2009	2–0
Turkki	2010 MM-kilpailujen karsintaottelu	28. maaliskuuta 2009	1–0
Turkki	2010 MM-kilpailujen karsintaottelu	1. huhtikuuta 2009	2–1
Azerbaidžan	Ystävyysottelu	9. kesäkuuta 2009	6–0
Uusi-Seelanti	Maanosaliittojen cup 2009	14. kesäkuuta 2009	5–0
Irak	Maanosaliittojen cup 2009	17. kesäkuuta 2009	1–0
Etelä-Afrikka	Maanosaliittojen cup 2009	20. kesäkuuta 2009	2–0

Seuraavat pelaajat on valittu Espanjan joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Serbiaa ja Sveitsiä vastaan 5. ja 8. syyskuuta 2024.^[16]

Ottelut ja maalit on päivitetty 8. syyskuuta 2024 Sveitsiä vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.^[17]

#	Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura
1	M	David Raya	15. syyskuuta 1995 (ikä 29)	8	0	Arsenal
13	M	Álex Remiro	24. maaliskuuta 1995 (ikä 29)	1	0	Real Sociedad
23	M	Robert Sánchez	18. marraskuuta 1997 (ikä 26)	2	0	Chelsea
2	P	Dani Carvajal	11. tammikuuta 1992 (ikä 32)	51	1	Real Madrid
3	P	Robin Le Normand	11. marraskuuta 1996 (ikä 28)	19	1	Atlético Madrid
4	P	Pau Torres	16. tammikuuta 1997 (ikä 27)	24	1	Aston Villa
5	P	Dani Vivian	5. heinäkuuta 1999 (ikä 25)	5	0	Athletic Bilbao
12	P	Alejandro Grimaldo	20. syyskuuta 1995 (ikä 29)	8	0	Bayer Leverkusen
14	P	Aymeric Laporte	27. toukokuuta 1994 (ikä 30)	37	1	Al-Nassr
21	P	Óscar Mingueza	13. toukokuuta 1999 (ikä 25)	1	0	Celta Vigo
22	P	Marc Cucurella	22. heinäkuuta 1998 (ikä 26)	11	0	Chelsea
6	KK	Martín Zubimendi	2. helmikuuta 1999 (ikä 25)	12	0	Real Sociedad
8	KK	Fabián Ruiz	3. huhtikuuta 1996 (ikä 28)	31	6	Paris Saint-Germain
10	KK	Pepelu	11. elokuuta 1998 (ikä 26)	0	0	Valencia
10	KK	Dani Olmo	7. toukokuuta 1998 (ikä 26)	40	11	FC Barcelona
16	KK	Rodri (Kapteeni)	22. kesäkuuta 1996 (ikä 28)	57	4	Manchester City
18	KK	Aleix García	28. kesäkuuta 1997 (ikä 27)	3	0	Bayer Leverkusen
20	KK	Pedri	25. marraskuuta 2002 (ikä 21)	26	2	FC Barcelona
7	H	Yeremi Pino	20. lokakuuta 2002 (ikä 22)	13	2	Villarreal
9	H	Joselu	27. maaliskuuta 1990 (ikä 34)	15	6	Al-Gharafa
11	H	Ferran Torres	29. helmikuuta 2000 (ikä 24)	48	21	FC Barcelona
15	H	Ayoze Pérez	29. heinäkuuta 1993 (ikä 31)	3	1	Villarreal
17	H	Nico Williams	12. heinäkuuta 2002 (ikä 22)	22	4	Athletic Bilbao
19	H	Lamine Yamal	13. heinäkuuta 2007 (ikä 17)	16	3	FC Barcelona
21	H	Mikel Oyarzabal	21. huhtikuuta 1997 (ikä 27)	38	12	Real Sociedad

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura	Viimeisin maaottelukutsu
M	Unai Simón	11. kesäkuuta 1997 (ikä 27)	46	0	Athletic Bilbao	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
M	Kepa Arrizabalaga	3. lokakuuta 1994 (ikä 30)	13	0	AFC Bournemouth	Norja, 15. lokakuuta 2023
P	Nacho Fernández	18. tammikuuta 1990 (ikä 34)	29	1	Al-Qadsiah	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P	Jesús Navas ERO	21. marraskuuta 1985 (ikä 38)	56	5	Sevilla	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P	Pau Cubarsí	22. tammikuuta 2007 (ikä 17)	3	0	FC Barcelona	Andorra, 5. kesäkuuta 2024
P	Pedro Porro	13. syyskuuta 1999 (ikä 25)	3	0	Tottenham Hotspur	Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
P	José Gayà	25. toukokuuta 1995 (ikä 29)	22	3	Valencia	Georgia, 19. marraskuuta 2023
P	Íñigo Martínez	17. toukokuuta 1991 (ikä 33)	21	1	FC Barcelona	Georgia, 19. marraskuuta 2023
P	David García	14. helmikuuta 1994 (ikä 30)	3	0	Al-Rayyan	Georgia, 19. marraskuuta 2023
P	Fran García	14. elokuuta 1999 (ikä 25)	2	0	Real Madrid	Norja, 15. lokakuuta 2023
P	Alfonso Pedraza	9. huhtikuuta 1996 (ikä 28)	1	0	Villarreal	Norja, 15. lokakuuta 2023
P	Alejandro Balde	18. lokakuuta 2003 (ikä 21)	7	0	FC Barcelona	Skotlanti, 12. lokakuuta 2023
P	César Azpilicueta	28. elokuuta 1989 (ikä 35)	44	1	Atlético Madrid	Kypros, 12. syyskuuta 2023
KK	Mikel Merino	22. kesäkuuta 1996 (ikä 28)	28	2	Arsenal	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK	Álex Baena	20. heinäkuuta 2001 (ikä 23)	5	1	Villarreal	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK	Fermín López	11. toukokuuta 2003 (ikä 21)	2	0	FC Barcelona	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK	Marcos Llorente	30. tammikuuta 1995 (ikä 29)	19	0	Atlético Madrid	Andorra, 5. kesäkuuta 2024
KK	Oihan Sancet	25. huhtikuuta 2000 (ikä 24)	4	1	Athletic Bilbao	Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
KK	Gavi	5. elokuuta 2004 (ikä 20)	27	5	FC Barcelona	Georgia, 19. marraskuuta 2023
H	Álvaro Morata	23. lokakuuta 1992 (ikä 32)	80	36	AC Milan	Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
H	Pablo Sarabia	11. toukokuuta 1992 (ikä 32)	27	9	Wolverhampton Wanderers	Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
H	Gerard Moreno	7. huhtikuuta 1992 (ikä 32)	18	5	Villarreal	Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
H	Rodrigo Riquelme	2. huhtikuuta 2000 (ikä 24)	2	0	Atlético Madrid	Georgia, 19. marraskuuta 2023
H	Ansu Fati	31. lokakuuta 2002 (ikä 22)	10	2	FC Barcelona	Norja, 15. lokakuuta 2023
H	Bryan Zaragoza	9. syyskuuta 2001 (ikä 23)	1	0	CA Osasuna	Norja, 15. lokakuuta 2023
H	Abel Ruiz	28. tammikuuta 2000 (ikä 24)	2	0	Girona FC	Kypros, 12. syyskuuta 2023

Huomautukset

• Pelaaja on loukkaantunut
• ^ERO Pelaaja päättänyt maajoukkueuransa

Päivitetty 20. joulukuuta 2022.^[18]

Päivitetty 16. heinäkuuta 2024.^[19]

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.

• Espanjan naisten jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 23-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 20-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 19-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 18-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 17-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 16-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan alle 15-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue
• Espanjan futsalmaajoukkue
• Tiki-taka

• Ball, Phil: Morbo: The Story of Spanish Football, s. 207–232. Lontoo: WSC Books, 2001. ISBN 0954013468.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espanjan jalkapallomaajoukkue Wikimedia Commonsissa

• Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto (espanjaksi)
• Espanja Kansainvälisen jalkapalloliiton sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Espanja Euroopan jalkapalloliiton sivustolla (englanniksi)
• Fútbol en la Red (Arkistoitu – Internet Archive) Tilastotietoa Espanjan maajoukkueesta. (espanjaksi)

Jalkapallon Euroopan-mestarit

1960  Neuvostoliitto	1964  Espanja	1968  Italia	1972  Saksa	1976  Tšekkoslovakia	1980  Saksa	1984  Ranska	1988  Alankomaat
1992  Tanska	1996  Saksa	2000  Ranska	2004  Kreikka	2008  Espanja	2012  Espanja	2016  Portugali	2020  Italia

Jalkapallon maailmanmestarit

1930  Uruguay	1934  Italia	1938  Italia	1950  Uruguay	1954  Saksa	1958  Brasilia	1962  Brasilia	1966  Englanti	1970  Brasilia	1974  Saksa
1978  Argentiina	1982  Italia	1986  Argentiina	1990  Saksa	1994  Brasilia	1998  Ranska	2002  Brasilia	2006  Italia	2010  Espanja	2014  Saksa
2018  Ranska	2022  Argentiina

Jalkapallon olympiavoittajat

1900 Upton Park FC	1904 Galt FC	1908  Iso-Britannia	1912  Iso-Britannia	1920  Belgia	1924  Uruguay
1928  Uruguay	1936  Italia	1948  Ruotsi	1952  Unkari	1956  Neuvostoliitto	1960  Jugoslavia
1964  Unkari	1968  Unkari	1972  Puola	1976  Itä-Saksa	1980  Tšekkoslovakia	1984  Ranska
1988  Neuvostoliitto	1992  Espanja	1996  Nigeria	2000  Kamerun	2004  Argentiina	2008  Argentiina
2012  Meksiko	2016  Brasilia	2020  Brasilia

Espanjan jalkapallo

Lajiliitto: Espanjan jalkapalloliitto
Sarjat: Primera División | Naisten mestaruussarja | Segunda División | Primera División RFEF | Segunda División RFEF | Tercera División RFEF | Espanjan jalkapallon aluesarjat
Cup-kilpailut: Copa del Rey | Copa de la Reina (Espanjan naisten cup)
Maajoukkueet: Espanjan maajoukkue | Espanjan naisten maajoukkue | Alle 21-vuotiaiden maajoukkue