Joonia

Joonia (m.kreik. Ἰωνία, Iōnia, lat. Ionia) oli antiikin kreikkalainen joonialaisten siirtokuntien alue Vähän-Aasian länsirannikolla nykyisen Turkin alueella sekä rannikon edustalla olevilla Egeanmeren saarilla.^[1][2]

Joonian asukkaat, etnonymiinä Iōnikos (Ἰωνικός), olivat tulleet Vähään-Aasiaan Manner-Kreikan joonialaisilta alueilta. Joonia kukoisti erityisesti arkaaisella kaudella 600- ja 500-luvuilla eaa. Alueen kuuluisimmat kaupungit olivat Miletos ja Efesos. Joonialaiset olivat merkittäviä merenkävijöitä ja kauppiaita, ja perustivat omia siirtokuntia mm. Mustanmeren rannikolle. 500-luvulla eaa. Joonian alue joutui ensin Lyydian ja sitten Persian alaisuuteen. Myöhemmin joonialaiset olivat välillä Ateenan liittolaisina ja itsenäisinä, kunnes vuonna 387 eaa. joutuivat jälleen Persian valtaan.^[2]

Joonian alue käsitti Vähän-Aasian länsirannikon keskiosan. Sen pituus pohjois-eteläsuunnassa oli noin 800 stadioninmittaa eli noin 140 kilometriä, kun taas sen mutkittelevan rannikon pituus oli jopa 3 430 stadionia eli noin 600 kilometriä. Alueen pohjoisin kaupunki oli Fokaia ja eteläisin Miletos. Sisämaahan eli itään päin Joonian alue ulottui vain joitakin kilometrejä, eivätkä siihen kuuluneet esimerkiksi lähellä sijainneet Larissa, Tralleis ja Alabanda. Jooniaan luettiin myös rannikon edustalla olevien saarten siirtokunnat, joista merkittävimmät olivat Samos ja Khios. Joonian pohjoispuolella sijaitsi Aiolis ja eteläpuolella Doris eli doorilaisen heksapoliin alue.^[2]

Laajimmillaan Jooniaan voidaan lukea edellä mainittujen lisäksi myös muun muassa joonialaisten asuttamat pohjoiset Kykladit sekä Ikaria. Ptolemaios luki Jooniaan puolestaan edellä mainittua pienemmän alueen, sillä hänen mukaansa se ulottui Hermos (nyk. Gediz) -joelta Maiandros (nyk. Menderes) -joelle, jolloin Fokaia ja Miletos eivät olisi olleet Jooniassa.^[2]

Joonian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:^[3]

• Airai
• Akhilleion
• Anaia
• Butheia
• Dios Hieron
• Efesos
• Elaiussa
• Erythrai
• Fokaia
• Isinda
• Khios
• Khyton
• Klazomenai
• Kolofon
• Korykos
• Lebedos
• (Leros)
• Leukofrys
• Magnesia
• Marathesion
• Miletos
• Myonnesos
• Myus
• Naulokhon
• Notion
• Polikhne, Erythrain
• Priene
• Pteleon
• Pygela
• Samos
• Sidusa
• Smyrna
• Teos
• Thebai

Poliksista kaksitoista tärkeintä muodosti dodekapoliin eli kahdentoista kaupungin liiton. Siihen kuuluivat Efesos, Erythrai, Fokaia, Khios, Klazomenai, Kolofon, Lebedos, Miletos, Myus, Priene, Samos ja Teos.^[2]

• Assesos
• Dafnus
• Delfinion
• Embaton
• Helos
• Hypokremnos
• Ioniapolis
• Kasystes
• Maiandros eli Maiandrupolis
• Mykalessos
• Neapolis
• Nymfaion
• Polikhne, Khioksen
• Polikhne, Klazomenain
• Teikhiussa

Antiikin aikaisen perinteen mukaan Joonian siirtokunnat perustettiin Ateenan viimeisen kuninkaan Kodroksen kuoltua noin 1060–1044 eaa., eli noin 60 vuotta sen jälkeen, kun doorilaiset olivat valloittaneet Peloponnesoksen niin kutsutussa doorilaisvalloituksessa. Myytin mukaan Kodroksen pojat Neleus ja Androklos olivat tyytymättömiä monarkian päättymiseen ja vanhemman veljensä Medonin nimitykseen arkontiksi, ja siirtyivät suuren Attikan joonialaisista ja muista heimoista koostuneen asuttajajoukon kanssa itään Vähän-Aasian rannikolle. Joonialaisista alue sai nimen Joonia. Attikan lisäksi Jooniaa asutettiin muun muassa Euboialta.^[1][2]

Joonialaiset perustivat Jooniaan useita kaupunkeja, ja karkottivat tai alistivat seudun alkuperäisen väestön, joka koostui maionialaisista, kaarialaisista ja pelasgeista. Perimätiedon mukaan saapuneet joonialaiset olivat lähinnä miespuolisia sotilaita, joten naisväestö oli alun perin ilmeisesti paikallista väestöä. Väestön sekoittumisesta johtuen joonialaisten kerrotaan puhuneen alueella neljää eri joonialaista murretta.^[2]

Joonialaisten kaupunkien dodekapolis muodostettiin jo varhain. Noin vuonna 700 eaa. Smyrna, joka oli siihen saakka ollut osa Aiolista, liittyi Joonian liittoon ja näin sen polisten lukumääräksi tuli kolmetoista. Kaikki kaupungit olivat itsenäisiä, ja niissä oli demokraattinen hallinto. Liitolla oli myös yhteiset kokoukset, jotka pidettiin liiton keskuksessa Panionionin pyhäkössä Mykale-vuorella lähellä Prieneä. Sinne kehittyi pysyvä asutus, jossa oli kokoontumispaikkana käytetty prytaneion. Yhteiset päätökset koskivat erityisesti uskontoa ja yhteisiä kisoja.^[2][4]

Joonian kaupungeista tuli nopeasti hyvin kukoistavia, ja ne ohittivat tässä monella tavalla emämaan kaupungit. Niin runous, filosofia, historiankirjoitus kuin taiteetkin kukoistivat Jooniassa arkaaisella kaudella ennen varsinaista Kreikkaa. Homeros ilmeisesti toimi Jooniassa. Filosofia sai alkunsa alueella niin kutsuttuna joonialaisena luonnonfilosofiana, ja sen varhainen keskus oli Miletos, jossa toimi niin kutsuttu miletoslainen koulukunta (Thales, Anaksimandros ja Anaksimenes). Myös historiankirjoituksen isänä pidetty Herodotos toimi Jooniassa. Kaupungit perustivat useita omia siirtokuntia erityisesti Mustanmeren rannikolle, jossa joonialaiset harjoittivat vilkasta kauppaa.^[1][2]

Joonia kukoisti aina Lyydian nousuun saakka. Lyydialaisten hyökkäykset alueelle alkoivat jo kuningas Gygeen aikana 700- ja 600-lukujen eaa. taitteessa. Lyydialaiset valtasivat Joonian kaupungit yksi toisensa jälkeen, ja lopulta Kroisoksen aikana noin 560–547 eaa. koko Joonia tuli Lyydian vallan alle. Tätä aikaa voidaan pitää Joonian suurimpana kukoistuskautena. Persian voitettua Lyydian Kyyros II:n aikana vuonna 547 eaa. myös Joonia päätyi Persian valtaan. Persia ei kuitenkaan juuri puuttunut kaupunkien sisäisiin asioihin tai liiton toimintaan. Joonialaisten tuli ainoastaan maksaa veroa, osallistua Persian armeijan toimintaan ja alistua satraappien ja tyrannien valtaan. Satraapit olivat persialaisia hallitsijoita, tyrannit puolestaan kreikkalaisia vallantavoittelijoita, jotka asettivat itsensä valtaan kotikaupungeissaan Persian tuella.^[2]

Joonialaiset, jotka olivat tottuneet vapauteen, alkoivat kuitenkin kapinoida Persiaa vastaan Joonian kapinassa vuonna 500 eaa. Emämaasta Ateena ja Eretria tukivat kapinaa. Kapinan alullepanijoina pidetään Miletoksen tyrannia Histiaiosta ja hänen vävyään Aristagorasta. Joonialaiset polttivat ja tuhosivat satraappien hallintopaikan Sardeen, mutta kokivat tappion taistelussa Efesoksen lähellä. Vuonna 496 eaa. koko Joonia oli taas Persian vallan alla. Joonia joutui osallistumaan Persian mukana persialaissotiin Kreikkaa vastaan 490–479 eaa.^[2]

Jooniasta sai nimensä siellä kehittynyt joonialainen pylväsjärjestelmä, jonka tunnettuja ja varhaisia esimerkkejä olivat muun muassa Efesoksen Artemiin temppeli ja Samoksen Heraion.^[5]

Vuonna 479 eaa. joonialaiset voittivat persialaiset Mykalen taistelussa ja vapautuivat Persian vallasta. Vapaus vahvistettiin Eurymedonin taistelussa 469 tai 466 eaa. Tämän jälkeen Joonian kaupungit liittyivät Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, jonka tarkoituksena oli suojella niitä Persiaa vastaan. Seurauksena ne olivat käytännössä Ateenan vallan alla. Antalkidaan rauhassa vuonna 387 eaa. joonialaiset päätyivät jälleen Persian vallan alle.^[2]

Aleksanteri Suuren kukistettua Persian alueesta tuli osa Makedoniaa. Joonia ei enää koskaan noussut samanlaiseen kukoistukseen kuin lyydialaisvallan aikana, mutta toipui hellenistisellä kaudella jonkin verran. Vielä roomalaisella kaudella monet kaupungit, kuten Efesos, säilyivät merkittävinä kauppapaikkoina sekä oppineisuuden ja kulttuurin keskuksina, mutta menettivät poliittisen merkityksensä.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joonia Wikimedia Commonsissa