Käkisalmen kapina 1337

Käkisalmen kapina oli karjalaisten kapina Käkisalmen linnaa hallinnoivaa liettualaista Narimantasia vastaan vuonna 1337 tapahtunut kansannousu.

Taustaa ja tapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korelan linnoitus lienee ikivanha, mahdollisesti jo 1100-luvulla rakennettu linnoitus Ruotsin ja Novgorodin välisellä karjalaisalueella Laatokan länsipuolella Suur-Sakkulan pogostan[1] vaiheilla, ja sitä paikalliset lienevät pitäneen edes jonkinasteisena turvanaan. Sakkulan seutu oli jatkuvien levottomuuksien kuten ristiretkien kohteena. Kivimuurin linnoitus sai 1200-luvulla. Novgorod tuhosi linnoituksen vuonna 1310 ja rakensi tilalle Käkisalmen linnan. Pähkinäsaaren rauha 1323 antoi linnan Novgorodille, tarkemmin Vatjan verotusalueeseen. Novgorod läänitti sen liittolaiselleen Liettuan Gediminasin pojalle Narimantasille. Tämä piti alueella niin ankaraa verotusta, että karjalaiset nousivat isäntäänsä vastaan vuonna 1337. Ruotsalainen sotaväki, käytännössä suomalaisia, kutsuttiin apuun. Runsaasti venäläisiä surmattiin. Linnanpäällikköna toiminut karjalaistaustainen Vallittu luopui, ja karjalaisia pakeni aina Vienanmerelle saakka. Novgorod kukisti kapinan eikä rajalinjoja muutettu vuonna 1339 tehdyssä rauhansopimuksessa.[2][3]

Käkisalmen kapinan aikana Ruotsin hallitsijana oli kuningas Maunu Eerikinpoika. Novgorod oli tasavalta.

  1. Pitäjät: Sakkola luovutettukarjala.fi. Viitattu 15.10.2016.
  2. Väinö Kaasalainen: Itä vai länsi? sakkola.fi, Kirjan Sakkolan historiaa mukaan. 1951. Viitattu 15.10.2016.
  3. Mauri Rastas: Laatokankin Karjala liukuu Ruotsille noin v. 1600 eli Suomen Karjalan syntyminen alkaa Karjalan historia. 29.11.2006. Arkistoitu 23.9.2016. Viitattu 15.10.2016.