Yliopistolliset tutkinnot Suomessa

Yliopistotutkinnot ovat yliopistoissa suoritettavia tutkintoja. Suomessa ne muodostavat nelitasoisen järjestelmän:

• alemmat korkeakoulututkinnot
  • nimike yleensä kandidaatti, poikkeus esimerkiksi farmaseutti ja oikeusnotaari
• ylemmät korkeakoulututkinnot
  • maisteri (yleisin nimike)
  • lisensiaatti (lääketiede, hammaslääketiede ja eläinlääketiede)
  • proviisori (farmasia)
  • diplomi-insinööri (tekniikka)
  • arkkitehti (arkkitehtuuri) ja maisema-arkkitehti (maisema-arkkitehtuuri)
• ammatilliset jatkotutkinnot
  • erikoislääkäri, erikoishammaslääkäri ja erikoiseläinlääkäri
• tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot
  • lisensiaatti
  • tohtori

Suomessa kandidaatti vastasi ennen toisinaan maisteria (esimerkiksi OTK), toisinaan se oli alempi tutkinto (esimerkiksi LuK). Tutkintouudistuksen jälkeen (2005) suoritettavissa yliopistotutkinnoissa kandidaatti on kolmivuotinen (yliopistossa, ylioppilastutkinnon jälkeen) ja maisteri (jota vastaavia ovat muun muassa diplomi-insinööri ja arkkitehti) viisivuotinen (siis kaksi lisävuotta) tutkinto, joskin todelliset suoritusajat ovat usein pidempiä. Tieteellistä tutkijakoulutusta haluavat voivat sen jälkeen suorittaa lisensiaattitutkinnon, joka muodostuu opinnoista ja lisensiaatintyöstä, mutta nykyään useimmat suorittavat suoraan tohtorin tutkinnon (yleensä 3–6 tutkimus- ja opiskeluvuotta maisterintutkinnon jälkeen, joskus paljon kauemmin), jossa keskeisintä on omaan tutkimukseen perustuva väitöskirja.

Monessa muussa maassa^selvennä tohtorintutkinnon saa vähäisemmin ponnistuksin ja lisensiaatti on tuntematon. Osassa niistä on olemassa erikseen ylempi tohtorin tutkinto, joka maasta riippuen on suomalaisen tasoinen, alempi tai ylempi. Jotkin "doctor"-nimikkeet vastaavat vain kandidaatin tasoa.^lähde?

Eläinlääketieteellisellä alalla voi suorittaa seuraavia tutkintoja:

• eläinlääketieteen kandidaatti (lyh. eläinlääket. kand ja ELK^[1]) (ei varsinainen tutkinto)
• eläinlääketieteen lisensiaatti (eläinlääket. lis. ja ELL^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• eläinlääketieteen tohtori (eläinlääket. toht. ja ELT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Eläinlääketieteellisen alan tutkintoihin voi Suomessa valmistua ainoastaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnasta. Siellä suoritettava eläinlääketieteen koulutusohjelma koostuu 3-vuotisesta eläinlääketieteen kandidaatin tutkinnosta (180 op) ja 3-vuotisesta eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnosta (180 op). Koko tutkinnon (6 v, 360 op) suorittaminen on edellytys ammatilliselle laillistumiselle ja eläinlääkärin pätevyydelle.^[2]

Farmasia-alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• farmaseutti (farm.) (alempi korkeakoulututkinto)
• proviisori (prov.) (ylempi korkeakoulututkinto)
• farmasian lisensiaatti (farm. lis. ja FaL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• farmasian tohtori (farm. toht. ja FaT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Farmasian ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

Perinteisesti on proviisorin koulutus tähdännyt apteekkarin ammattiin^[3], ja se onkin pakollinen apteekkarille. Farmaseutit työllistyvät useimmiten myös apteekkeihin apteekkarin alaisiksi.

Farmasian tutkintoja myöntävät Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot (Kuopiossa) ja Åbo Akademi.

Alalla on aiemmin ollut toinenkin ylempi korkeakoulututkinto, farmasian kandidaatti (farm. kand. ja FaK^[1]), joka tähtäsi selkeämmin akateemiselle uralle. Farmasian kandidaatti saattoi ostaa farmasian maisterin (farm. maist. ja FaM^[1]) arvon.

Farmasian alan alemman, farmaseutin tutkinnon (180 op) suorittaminen kestää täysipäiväisesti opiskellen kolme vuotta. Tämän jälkeen suoritettava ylempi korkeakoulututkinto eli proviisorin tutkinto (120 op) on täysipäiväisesti opiskellen suoritettavissa kahdessa vuodessa. Yleissäännöstä poiketen opiskelija, joka on hyväksytty suorittamaan alempaa korkeakoulututkintoa, ei voi suoraan jatkaa proviisorin tutkintoon. Proviisorintutkintoon järjestetään erillinen haku samoilla aineistoilla, jossa hyväksytyksi tulleet saavat oikeuden suorittaa sekä alemman (farmaseutti) että ylemmän (proviisori) tutkinnon.

Hammaslääketieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

• hammaslääketieteen lisensiaatti (hammaslääket. lis. ja HLL^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• hammaslääketieteen tohtori (hammaslääket. toht. ja HLT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Alalla ei ole alempaa korkeakoulututkintoa,^[4] vaan alalla suoritettava hammaslääketieteen koulutusohjelma suoritetaan yksiportaisena. Opiskelijoille voidaan kuitenkin myöntää hammaslääketieteen kandidaatin arvonimi tiettyjen opintojen suorittamisen jälkeen, mutta tämä ei ole varsinainen tutkinto.^[5]

Hammaslääketieteen koulutusohjelma on laajuudeltaan 330 opintopistettä, ja sen ohjeellinen suoritusaika on viisi ja puoli vuotta.^[6]

Hammaslääketieteen tutkintojen suorittaminen on mahdollista Helsingin, Oulun, Turun yliopistoissa ja Itä-Suomen yliopistossa (Kuopiossa), joista jälkimmäisessä koulutus aloitettiin uudelleen syksyllä 2010.^[7]

Humanistisella alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot:

• humanististen tieteiden kandidaatti (hum. kand. ja HuK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• filosofian maisteri (fil. maist. ja FM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• filosofian lisensiaatti (fil. lis. ja FL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• filosofian tohtori (fil. toht. ja FT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli filosofian kandidaatti (fil. kand ja FK), ja maisterin arvo voitiin myöntää erikseen kandidaatin tutkinnon suorittaneelle, esimerkiksi juhlallisen promootion yhteydessä. Samat tutkintonimikkeet alempaa korkeakoulututkintoa lukuun ottamatta ovat käytössä myös luonnontieteellisellä alalla. Tällöin alempi korkeakoulututkinto oli nimeltään Luonnontieteiden kandidaatti (LuK).

Humanistisen tutkinnon voi suorittaa:

• Helsingin yliopistossa
• Itä-Suomen yliopistossa (Joensuussa)
• Jyväskylän yliopistossa
• Oulun yliopistossa
• Tampereen yliopistossa
• Turun yliopistossa
• Vaasan yliopistoissa
• Åbo Akademissa

Nimestään huolimatta useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa filosofian opinnot on jaettu teoreettiseen (sekä ruotsinkieliseen koulutukseen) (humanistisessa tiedekunnassa) ja käytännölliseen filosofiaan (valtiotieteellisessä tiedekunnassa). Osa filosofian pääaineopiskelijoista siis valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (yhteiskuntat. maist. ja YTM) tai valtiotieteiden maisteriksi (valtiot. maist. ja VTM).

Kasvatustieteellisellä alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot:

• kasvatustieteen kandidaatti (kasvatust. kand. ja KK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• kasvatustieteen maisteri (kasvatust. maist. ja KM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• kasvatustieteen lisensiaatti (kasvatust. lis. ja KL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• kasvatustieteen tohtori (kasvatust. toht. ja KT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Kasvatustieteen ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

1970-luvulta 1990-luvun alkuun kasvatustieteen kandidaatin tutkinto oli ylempi korkeakoulututkinto ja maisterin arvo myönnettiin anomuksesta leimaveron suorittamisen jälkeen.

Alalla oli myös tuolloin alempi korkeakoulututkinto, nimeltään lastentarhanopettajan tutkinto (lastent.op. ja LTO). Nykyään varhaiskasvatuksen opettajat ovat viralliselta tutkinnoltaan kasvatustieteen kandidaatteja. Vuosina 1974–1979 luokanopettajien koulutus johti vastaavalla tavalla kolmivuotiseen peruskoulunopettajatutkintoon (perusk.op. ja PkO). Tämä tutkinto oli koulutusjärjestelmässämme epäselvässä asemassa, sillä se suoritettiin yliopistossa, muttei rinnastunut edes alempaan korkeakoulututkintoon. Koulutus oli käytännössä jatkoa aiemmalle seminaarien ylioppilaspohjaiselle kansakoulunopettajakoulutukselle, joka johti kansakouluopettajatutkintoon. Vuodesta 1979 lähtien luokanopettajien koulutus johtaa kasvatustieteen maisterin tutkintoon.

Alun perin tieteen nimi oli monikossa, esimerkiksi kasvatustieteiden kandidaatti, mutta muutettiin sitten yksikkömuotoon. Monikkomuoto näkyy kuitenkin esimerkiksi yliopistojen tiedekuntien nimissä (kasvatustieteiden tiedekunta).

Kasvatustieteellisen tutkinnon voi suorittaa:

• Helsingin yliopistossa
• Itä-Suomen yliopistossa (Joensuussa)
• Jyväskylän yliopistossa
• Lapin yliopistossa
• Oulun yliopistossa
• Tampereen yliopistossa
• Turun yliopistossa
• Åbo Akademissa (Vaasassa)

Kauppatieteellisellä alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• kauppatieteiden kandidaatti (kauppat. kand. ja KTK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• kauppatieteiden maisteri (kauppat. maist. ja KTM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• kauppatieteiden lisensiaatti (kauppat. lis. ja KTL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• kauppatieteiden tohtori (kauppat. toht. ja KTT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Kauppatieteiden ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys, joka ei siis ole tutkinto. Kauppatieteiden opiskelijan puhekielinen nimitys on kylteri. Kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut henkilö saa käyttää ekonomin arvoa.

Vuosina 1980–1995 ekonomi oli ylempi korkeakoulututkinto, jonka suorittanut sai ostaa kauppatieteiden maisterin arvon. Alempaa korkeakoulututkintoa ei tuolloin ollut.

Ennen vuotta 1980 puolestaan ekonomi oli alempi korkeakoulututkinto ja kauppatieteiden kandidaatti ylempi korkeakoulututkinto. Kauppatieteiden kandidaatti saattoi ostaa kauppatieteiden maisterin arvon. Svenska Handelshögskolanissa ekonomin tutkintoa vastasi diplomiekonomin (dipl.ekon. ja DE) tutkinto. Tuolloin oli alalla myös kielipainotteinen, ekonomitutkinnon tasoinen tutkinto, jonka nimitys vaihteli korkeakouluittain: kirjeenvaihtaja, diplomikirjeenvaihtaja (Svenska Handelshögskolanissa) sekä akateeminen sihteeri. Senkin pohjalta saattoi jatkaa ylempään tutkintoon, ts. kauppatieteiden kandidaatiksi ja sen saavutettuaan voi ostaa maisterin arvon.

Lisäksi taloustiedettä lukeneilla oli käytössä seuraavat liiketaloustieteitä lukeneista poikkeavat nimikkeet:

• taloustieteiden kandidaatti (taloust. kand. ja TTK^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• taloustieteiden maisteri (taloust. maist. ja TTM^[1]) (ostettava arvo)
• taloustieteiden lisensiaatti (taloust. lis. ja TTL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• taloustieteiden tohtori (taloust. toht. ja TTT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Taloustieteen opiskelijaa saattoi kutsua taloustieteiden ylioppilaaksi. Nykyään ei tutkintoja enää myönnetä, mutta taloustieteen tutkinnon (kauppatieteen tutkinnon ohella yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden tutkinto) suorittaneita asiantuntijoita kutsutaan ekonomisteiksi.

Kauppatieteitä voi opiskella:

Taloustieteestä voi valmistua myös yhteiskuntatieteelliseltä koulutusalalta Helsingin ja Turun yliopistoista sekä Åbo Akademissa. Helsingissä oppiaineen nimi on taloustiede ja se sijaitsee valtiotieteellisessä tiedekunnassa, Turussa aine on puolestaan osa kauppatieteellistä taloustiede-oppiainetta Turun kauppakorkeakoulussa. Åbo Akademissa oppiaineen nimi on taloustiede ja se sijaitsee yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmassa.

Lisäksi kauppatiedettä voi opiskella maksullisissa ulkomaisten yliopistojen Suomessa toimivissa yksiköissä. Näitä ovat muun muassa Henley Business School, University of Northampton (yhdessä HELBUSin kanssa)^[8] sekä Estonia Business School.

Aikaisemmin kauppatieteitä opetettiin myös Lapin yliopistossa, jossa tutkinnon myönsi Oulun yliopisto.

Muita kaupallisen alan tutkintoja Suomessa ovat:

• Merkonomi, joka on toisen asteen tutkinto.
• Liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto, Tradenomi (AMK). Englanniksi tutkinto on Bachelor of Business Administration (BBA). Tutkinto rinnastetaan alempaan korkeakoulututkintoon esimerkiksi virkoja haettaessa.
• Liiketalouden ylempi ammattikorkeakoulututkinto, Tradenomi (YAMK). Englanniksi tutkinto on Master of Business Administration (MBA). Tutkinto rinnastetaan ylempään korkeakoulututkintoon esimerkiksi virkoja haettaessa.
• Executive Master of Business Administration (eMBA) ei ole virallisen koulutusjärjestelmän mukainen tutkinto. Tutkinto luetaan jatkokoulutukseksi.

Kuvataidealalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

• kuvataiteen kandidaatti (KuK) (alempi korkeakoulututkinto)
• kuvataiteen maisteri (KuM) (ylempi korkeakoulututkinto)
• kuvataiteen tohtori (KuT) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)

Alalla ei ole lisensiaatintutkintoa. Aiemmin oli alemman tutkinnon nimenä yksinkertaisesti kuvataiteen tutkinto, ja ylemmän tutkinnon nimenä Kuvataideakatemian loppututkinto.

Alan tutkintoja myöntää ainoastaan Taideyliopiston Kuvataideakatemia Helsingissä, joka on ainoa yliopistotasoinen kuvataiteen koulutuspaikka Suomessa. Nimestään huolimatta kuvataiteen aineenopettajia kouluttava kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma ei kuulu kuvataiteen koulutusalaan, vaan taideteolliseen koulutusalaan (Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu ja Lapin yliopisto). Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa on lisäksi kuvataiteen maisteriohjelma, joka on myös osa taideteollista koulutusalaa, ei kuvataiteen alaa.

Liikuntatieteisiin lukeutuvia aineita voi Suomessa opiskella ainoastaan Jyväskylän yliopistossa, jossa mahdollisia pääaineita ovat liikuntapedagogiikka, liikunnan yhteiskuntatieteet (liikuntasosiologia sekä liikuntasuunnittelu ja -hallinto)^[9], biomekaniikka, liikuntafysiologia sekä valmennus- ja testausoppi^[10]. Aineet kuuluvat liikuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Liikuntatieteissä voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

• liikuntatieteiden kandidaatti (liikuntat. kand. ja LitK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• liikuntatieteiden maisteri (liikuntat. maist. ja LitM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• liikuntatieteiden lisensiaatti (liikuntat. lis. ja LitL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• liikuntatieteiden tohtori (liikuntat. toht. ja LitT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Alan opiskelijasta käytetään nimitystä liikuntatieteiden ylioppilas. Tyypillinen liikuntatieteen maisteriksi valmistuneen ammatti on koulun liikunnanopettaja.

Aiemmin liikuntatieteen kandidaatti oli ylempi korkeakoulututkinto ja maisterin arvon saattoi erikseen ostaa. Alemman korkeakoulututkinnon nimi oli tuolloin liikuntakasvatuksen kandidaatti (LiK tai liikuntak. kand.^[1]).

Luonnontieteellisellä alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot:

• luonnontieteiden kandidaatti (luonnont. kand. ja LuK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• filosofian maisteri (fil. maist. ja FM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• filosofian lisensiaatti (fil. lis. ja FL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• filosofian tohtori (fil. toht. ja FT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli filosofian kandidaatti (fil. kand. ja FK^[1]), ja maisterin arvo myönnettiin halukkaille filosofian kandidaateille leimaveron maksamista vastaan. Samat tutkintonimikkeet alempaa korkeakoulututkintoa lukuun ottamatta ovat käytössä myös humanistisella alalla.

Filosofian ylioppilas (fil. yo.) on alan tutkintoa suorittavasta opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

Luonnontieteellisen tutkinnon voi suorittaa:

• Helsingin yliopistossa
• Itä-Suomen yliopistossa (sekä Joensuussa että Kuopiossa)
• Jyväskylän yliopistossa
• Oulun yliopistossa
• Tampereen yliopistossa
• Turun yliopistossa
• Åbo Akademissa

Uudessa tutkintoasetuksessa (794/2004) mainitaan lisäksi, että Tampereen teknillisessä yliopistossa suoritetun luonnontieteellisen tutkinnon tutkintonimike on vastaavan teknillistieteellisen tutkinnon tutkintonimike. Tämä viittaa Tampereelta valmistuviin teknis-luonnontieteellisiin diplomi-insinööreihin. Jotta yliopistolla olisi oikeus myöntää näille opettajan pätevyys, joka edellyttää matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja, vastaava DI-tutkinto on luokiteltu matemaattis-luonnontieteellisen alan tutkinnoksi.

Nimestään huolimatta useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Suurin osa filosofian pääaineopiskelijoista puolestaan valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (yhteiskuntat. maist. ja YTM) tai valtiotieteiden maisteriksi (valtiot. maist. ja VTM). Filosofian maisterin tutkinnolla onkin ollut, osin turhaan, teoreettisen tutkinnon maine verrattuna vastaavaan diplomi-insinööritutkintoon. Tätä on haluttu lieventää jopa pääainenimikkeillä, esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa pääaineekseen voi valita nimenomaan tietotekniikan vaikka tietojenkäsittelytiedekin on mahdollinen. Ongelma koskeekin erityisesti kemistejä, fyysikoita, matemaatikoita ja tietojenkäsittelytieteilijöitä, jotka kilpailevat osittain samoista työpaikoista kemiantekniikan diplomi-insinöörien, teknillisten fyysikkojen, teknillisten matemaatikkojen ja tietotekniikan diplomi-insinöörien kanssa.^lähde?

• lääketieteen lisensiaatti (lääket. lis. ja LL) (ylempi korkeakoulututkinto)
• lääketieteen tohtori (lääket. toht. ja LT) (tieteellinen jatkotutkinto)
• Master of Science - Translational Medicine (ainoastaan Helsingin yliopistossa vuodesta 2010 eteenpäin)^[11]

Lääketieteen tutkintoja voi suorittaa lääketieteellisissä tiedekunnissa Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Tampereella sekä Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa.

Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon (ylempi korkeakoulututkinto) vaaditaan 360 opintopisteen opintoja. Opinnot kestävät kuusi vuotta.^[12]

Lääketieteessä ei ole alempaa korkeakoulututkintoa, vaan lääketieteen koulutusohjelma on Suomessa yksiportainen.^[13][14] Lääketieteen opiskelija saa kuitenkin lääketieteen kandidaatin (lääket. kand. ja LK) arvonimen suoritettuaan tietyn määrän opintoja.^[15][5]

Lääketieteen tohtorin tutkintoon (jatkotutkinto) vaaditaan väitöskirjaa ja jatko-opintoja (Helsingin yliopistossa 40 opintopistettä).^[16] Tutkinto oli aiemmin nimeltään lääketieteen ja kirurgian tohtori (lääket. ja kir. toht. sekä LKT).

Puhekielessä lääkäristä käytetty nimitys tohtori ei välttämättä liity lääkärin oppiarvoon. Tohtorintutkinto ja väitöskirjan kirjoittaminen on lääketieteessä kuitenkin huomattavasti muita aloja yleisempää.

Maatalous-metsätieteellisellä alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti (maat. ja metsät. kand. ja MMK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• maatalous- ja metsätieteiden maisteri (maat. ja metsät. maist. ja MMM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti (maat. ja metsät. lis. ja MML^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• maatalous- ja metsätieteiden tohtori (maat. ja metsät. toht. ja MMT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

• elintarviketieteiden kandidaatti (elintarviket. kand. ja ETK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• elintarviketieteiden maisteri (elintarviket. maist. ja ETM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• elintarviketieteiden lisensiaatti (elintarviket. lis. ja ETL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• elintarviketieteiden tohtori (elintarviket. toht. ja ETT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Maatalous- ja metsätieteiden ylioppilas (maat. ja metsät. yo.) ja elintarviketieteiden ylioppilas (elintarviket. yo.) ovat alan opiskelijasta käytettyjä nimityksiä. Ne eivät siis ole varsinaisia tutkintoja.

Usein käytetään virheellistä nimitystä esimerkiksi maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, mutta oikea kirjoitusasu on nimenomaan yllä mainittu maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Vertailun vuoksi oikein on kirjoitettu maa- ja metsätalousministeriö, joka sekin lyhennetään MMM.

Agronomi (agron.) on arvonimi, jonka Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta voi myöntää anomuksesta opiskelijalle, joka on suorittanut maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon tai vastaavat opinnot sekä maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinnon jossakin seuraavista pääaineista: biotekniikka (kasvi- ja kotieläinbiotekniikan opintosuunnat), kasvintuotannon biologia, kotieläintiede, maaperä- ja ympäristötiede, maatalousekonomia, maatalous- ja ympäristöekonomia, markkinointi ja ympäristöekonomia. Agronomin arvon myöntämisen edellytyksenä on, että opiskelija on suorittanut maataloustieteiden opintoja vähintään 25 opintopistettä. Vaadittavista opinnoista päättää maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto. Vastaavasti metsätieteellistä pääainetta (metsäekologia, metsäekonomia, metsävaratiede- ja teknologia ja puumarkkinatiede) lukeneet saavat käyttää metsänhoitajan (metsänhoit.) arvonimeä.

Aiemmin agronomitutkinto ja metsänhoitajatutkinto olivat virkatutkintoja, kun taas maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tai lisensiaatin tutkinto oli tieteellinen tutkinto. Maisterin arvo myönnettiin kandidaatille, joka promovoitiin promootiossa maisteriksi tai suoritti asianmukaisen leimaveron.

Tutkintoja myöntävät Helsingin yliopisto (maatalous-metsätieteellinen tiedekunta) sekä Itä-Suomen yliopisto (luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta). Näistä Itä-Suomen yliopistossa on mahdollista perehtyä ainoastaan metsätieteisiin. Maatalous-metsätieteelliselle alalle kuuluvaa elintarvikekemiaa voi Helsingin lisäksi opiskella Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa biokemian ja elintarvikekemian laitoksella, mutta tämä koulutus johtaa luonnontieteellisen koulutusalan tutkintoihin. Ravitsemustiedettä voi puolestaan opiskella Helsingin yliopiston lisäksi Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa, mutta siellä oppiaine kuuluu terveystieteelliselle koulutusalalle.

Musiikkialalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

• musiikin kandidaatti (mus. kand. ja MuK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• musiikin maisteri (mus. maist. ja MuM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• musiikin lisensiaatti (mus. lis. ja MuL^[1]) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
• musiikin tohtori (mus. toht. ja MuT^[1]) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)

Aiemmin oli musiikin kandidaatti ylemmän korkeakoulututkinnon nimi ja maisterin arvon saattoi erikseen ostaa. Alalla oli silloin myös alempi korkeakoulututkinto, nimeltään oopperalaulajan tutkinto. Vielä vanhempi ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintonimike on Sibelius-Akatemian diplomitutkinto, esim. diplomiurkuri (lyh. dipl.urk ja DU).^[17]

Musiikkialan tutkintoja myöntää Suomessa ainoastaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.

Musiikkikasvatuksen pääainetta voi opiskella myös Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa. Edellisessä tapauksessa tutkintonimikkeet ovat kuitenkin humanistiset ja jälkimmäisessä tapauksessa kasvatustieteelliset. Myös humanistissa tiedekunnissa opetettava musiikkitiede-oppiaine liittyy musiikkiin, mutta se keskittyy musiikin tutkimukseen, eikä se anna esimerkiksi pätevyyttä musiikinopettajan työhön.

Oikeustieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:

• oikeusnotaari (ON) – alempi korkeakoulututkinto
• oikeustieteen maisteri (oikeust. maist ja OTM) – ylempi korkeakoulututkinto
• kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisteri (MICL) – ylempi korkeakoulututkinto^[18]
• oikeustieteen lisensiaatti (oikeust. lis. ja OTL^[1]) – tieteellinen jatkotutkinto
• oikeustieteen tohtori (oikeust. toht. ja OTT^[1]) – tieteellinen jatkotutkinto.

Oikeusnotaarin tutkinto oli aiemmin nimeltään varanotaari (varan. ja VN) ja oikeustieteen maisterin tutkinnon nimi oli vuoteen 2005 asti oikeustieteen kandidaatti (oikeust. kand. tai OTK^[1]). Oikeusnotaarin tutkintoa ei pidä sekoittaa käräjänotaariin tai julkiseen notaariin.^[19] Kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto, vaikka onkin ylempi korkeakoulututkinto, ei kelpuuta haltijaansa esimerkiksi käräjänotaarin tai -viskaalin virkaan (laki tuomioistuinharjoittelusta (674/2016) 2 §, käräjäoikeuslaki (581/1993) 3 a ja 4 §) taikka toimimaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana (oikeudenkäymiskaari (4/1734) 15:2), eikä häntä myöskään voida hyväksyä asianajajaksi (laki asianajajista (496/1958) 3 §).

Oikeustieteen maisteri voi suorittaa vuoden kestävän tuomioistuinharjoittelun (auskultointi) ja saada varatuomarin (varat. ja VT) arvonimen. Auskultointimahdollisuus ei koske kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen tutkinnon (MICL) suorittaneita.

Oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon voi Suomessa suorittaa seuraavissa yliopistoissa:

• Helsingin yliopisto (myös MICL)
• Lapin yliopisto
• Turun yliopisto (myös MICL)
• Åbo Akademi
• Itä-Suomen yliopisto (2013 alkaen^[20])

Oikeustieteen ylioppilas (oik. yo. ja OTY) on alan opiskelijasta käytetty nimitys.

Historiallisia oikeustieteellisen tutkintoja

• oikeustieteen kandidaatti (oikeust. kand ja OTK)
• varanotaari (varan. ja VN)
• lainopin kandidaatti (lainopin kand. ja LOK^[1])
• lakitiedetten kandidaatti
• lakitiedetten lisensiaatti^[21]
• lakitieteen kandidaatti (lakitiet. kand. ja LaK^[1])
• lakitieteen lisensiaatti (lakitiet. lis. ja LaL^[1])
• lakitieteen tohtori (lakit. toht. ja LaT^[1])
• molempain oikeuksien kandidaatti (mol. oik. kand. ja MOK)
• molempain oikeuksien lisensiaatti (mol. oik. lis. ja MOL)
• molempain oikeuksien tohtori. (mol. oik. tri ja MOT)

"Molempain oikeuksien" oppiarvot olivat käytössä vuoteen 1922 asti. Nimitys viittasi roomalaiseen (maalliseen) ja kanoniseen (kirkolliseen) oikeuteen.

Vuonna 1894 keisarillinen julistus määritteli, että Suomessa toimivalla virkamiehistöllä tuli olla jokin seuraavista lainopillisista virkatutkinnoista:

1. Oikeustutkinto
2. Ylempi hallintotutkinto
3. Alempi hallintotutkinto.

Tämä määräys lopetti vuosina 1871–1894 vaaditun ja lainopillisessa tiedekunnassa suoritettavan kameraalitutkinnon.^[22] Näistä uusista tutkinnoista ylempi hallintotutkinto oli korkein, ja sen suorittamiseksi vaadittiin oikeustutkinto tai alempi hallintotutkinto, jonka lisäksi oli palveltu ministeriötä tai sitä vastaavan viraston tasolla.^[23]

Psykologian alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• psykologian kandidaatti (psykol. kand. ja PsK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• psykologian maisteri (psykol. maist. ja PsM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• psykologian lisensiaatti (psykol. lis. ja PsL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• psykologian tohtori (psykol. toht. ja PsT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa voi ylempänä korkeakoulututkintona suorittaa myös filosofian maisterin (fil. maist. ja FM) tutkinnon. Opetus on tällöin teoreettisempaa ja tutkintoon vaaditaan 120 opintopistettä psykologian maisterin 150 pisteen sijaan. Tämä tutkinto on suunnattu erityisesti lukion psykologian aineenopettajaksi tai tutkimusalalle suuntaaville.^[3]

Psykologian ylioppilas (psykol. yo.) on alan opiskelijasta käytetty nimitys.

Psykologiaa voi pääaineena opiskella:

• Helsingin yliopistossa
• Itä-Suomen yliopistossa
• Jyväskylän yliopistossa
• Oulun yliopistossa
• Tampereen yliopistossa
• Turun yliopistossa
• Åbo Akademissa

Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut voi hakea Valviralta laillistuksen, joka oikeuttaa harjoittamaan psykologin ammattia. Psykologia, psykiatria tai psykoterapeuttia ei tule sekoittaa toisiinsa. Psykologi on peruskoulutukseltaan psykologian maisteri. Psykiatri taas on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, ja psykoterapeutti on puolestaan joko psykologi tai psykiatri tai muun soveltuvan ammatin harjoittaja, esimerkiksi sairaanhoitaja tai teologi, joka on suorittanut perustutkintonsa lisäksi psykoterapeuttikoulutuksen. Psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämä psykoterapeuttikoulutus.^[24] Koulutuksen pituus on yleensä 3–4 vuotta.

Psykologian maisterin tutkinnon suorittaneilla on mahdollisuus hakeutua myös erikoispsykologikoulutuksiin, jotka ovat vuodesta 2016 alkaen yliopistollisia erikoistumiskoulutuksia.^[25]

Psykologia esiintyy myös joidenkin muiden oppiaineiden nimissä, kuten sosiaalipsykologia, soveltava psykologia ja kasvatuspsykologia. Ne eivät kuitenkaan kuulu psykologian koulutusalaan, vaan esimerkiksi edellä mainituista kaksi ensimmäistä kuuluu yhteiskuntatieteelliseen ja jälkimmäinen kasvatustieteelliseen koulutusalaan.

Sotatieteelliset yliopistotutkinnot suoritetaan Suomessa Maanpuolustuskorkeakoulussa (MPKK). Tutkinnot ovat:

• sotatieteiden kandidaatti (sotat. kand. ja SK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• sotatieteiden maisteri (sotat. maist. ja SM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• yleisesikuntaupseeri (ye.ups. ja YE) (tieteellinen jatkotutkinto)
• sotatieteiden tohtori (sotat. toht. ja ST^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Pääsyvaatimuksena Maanpuolustuskorkeakouluun (MpKK) on yleinen korkeakoulukelpoisuus sekä varusmiespalveluksen aikana suoritettu johtajakoulutus (AUK tai RUK). Kouluun hyväksytyt AUK:n käyneet joutuvat suorittamaan lisäopintoja täydentääkseen tietonsa reserviupseereiden tasolle.

Sotatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittanut nimitetään määräaikaiseen virkaan, joka kestää 3–4 vuotta (korkeintaan 10) sekä ylennetään luutnantin sotilasarvoon. 10 vuoden määräaikaisuutta voidaan jatkaa enintään viidellä vuodella. Työelämävaiheen jälkeen opiskelijat komennetaan suorittamaan palkallista maisterin tutkintoa ja ylennetään yliluutnantin sotilasarvoon. Sotatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut nimitetään vakinaiseen virkaan yliluutnantin sotilasarvossa. Puolustusvoimien entinen komentaja kenraali Ari Puheloinen on tehnyt päätöksen, ettei yliluutnantin arvoa poisteta.^[26] Kandidaatintutkintoa suorittavat opiskelijat palvelevat kadetin (kad.) palvelusarvolla. Kaikista tutkinnoista valmistuvia kutsutaan upseereiksi. Maisteriopinnoissa opiskellaan viran mukaisella sotilasarvolla. Noin kymmenen palvelusvuoden jälkeen upseeri komennetaan esiupseerikurssille, yleensä kapteenin tai kapteeniluutnantin sotilasarvossa, josta noin kolmasosa opiskellaan etäopiskeluna.

Yleisesikuntaupseerin tutkinto on sotatieteellinen jatkotutkinto, jonka laajuus on vähintään 140 opintopistettä ja jonka suorittaminen kestää noin kaksi vuotta. Uusimuotoinen tutkintomuoto astuu voimaan kesällä 2015. Hakijat valikoituivat valintakokeisiin esivalinnan ja soveltuvuuskokeen perusteella. Sotilasarvo on tässä vaiheessa kapteeni (maa- ja ilmavoimat) tai kapteeniluutnantti (merivoimat). Tutkinnon jälkeen upseerit ylennetään majureiksi (maa- ja ilmavoimat) tai komentajakapteeneiksi (merivoimat). He saavat myös käyttää sotilasarvonsa edessä etuliitettä yleisesikunta-, esimerkiksi yleisesikuntamajuri. Ainoastaan yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaneet voivat kohota kenraalikuntaan.^[27]

Sotatieteiden tohtoriksi voi väitellä yleisesikuntaupseeri tai muun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Sotatieteiden tohtorintutkinto on nuori, aiemmin ne upseerit, jotka halusivat väitellä tohtoriksi, tekivät sen siviiliyliopistossa. Sotatieteellisellä alalla ei ole lisensiaatintutkintoa, mutta yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaminen antaa saman pätevyyden kuin lisensiaatintutkinto.

Taideteollisen alan yliopistotutkintoja voi Suomessa suorittaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja Lapin yliopistossa.

Taideteollisella alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• taiteen kandidaatti (tait. kand. ja TaK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• taiteen maisteri (tait. maist. ja TaM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• taiteen lisensiaatti (tait. lis. ja TaL^[1])
• taiteen tohtori (tait. toht. ja TaT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto, johon voi liittyä myös taiteellisia osioita^[28][29])

Lisensiaatintutkintojen myöntäminen lopetettiin Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1999.^[30] Näin ollen ainoa mahdollinen jatkotutkinto on taiteen tohtorin tutkinto, myös Lapin yliopistossa.^[31]

Taideteollisen alan yliopistotutkinnon suorittaneet voivat toimia kuvataiteilijoina, taideteollisuuden suunnittelijoina, kuten graafisina suunnittelijoina, teollisina muotoilijoina tai taideaineiden opettajina. Osa toimii myös tutkijoina tai erilaisissa kulttuurialan virkamies- ja asiantuntijatehtävissä.

Taideteollisella alalla oleva kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma antaa pätevyyden toimia muun muassa peruskoulun ja lukion kuvataiteen opettajana. Samanniminen oppiaine Jyväskylän yliopistossa (humanistinen koulutusala) ei nimestään huolimatta anna tätä pätevyyttä.

Teatterin ja tanssin alalla myönnetään seuraavia tutkintoja:

• teatteritaiteen kandidaatti (teatt. kand. ja TeK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• teatteritaiteen maisteri (teatt. maist. ja TeM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• teatteritaiteen lisensiaatti (teatt. lis. ja TeL^[1]) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
• teatteritaiteen tohtori (teatt. toht. ja TeT^[1]) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)

• tanssitaiteen kandidaatti (tanssit. kand.^[1] ja TanssitK^[32] ja TansK^[33]) (alempi korkeakoulututkinto)
• tanssitaiteen maisteri (tanssit. maist.^[1] ja TanssitM tai TansM) (ylempi korkeakoulututkinto)
• tanssitaiteen lisensiaatti (tanssit. lis.^[1] tai TanssitL tai TansL) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)
• tanssitaiteen tohtori (tanssit. toht.^[1] tai TanssitT tai TansT) (tieteellinen tai taiteellinen jatkotutkinto)

Teatteritaiteen tutkintoja myöntävät Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu Helsingissä sekä Tampereen yliopisto. Tanssitaiteen tutkintoja myöntää ainoastaan Teatterikorkeakoulu.

Teknillistieteellisiä yliopistotutkintoja Suomessa ovat:

• tekniikan kandidaatti (tekn. kand. ja TkK) (alempi korkeakoulututkinto)
• diplomi-insinööri (dipl.ins. ja DI) (ylempi korkeakoulututkinto)
• arkkitehti (arkkit.) (ylempi korkeakoulututkinto)
• maisema-arkkitehti (ylempi korkeakoulututkinto)
• tekniikan lisensiaatti (tekn. lis. ja TkL) (tieteellinen jatkotutkinto)
• tekniikan tohtori (tekn. toht. ja TkT) (tieteellinen jatkotutkinto)

Tekniikan lisensiaatin ja tohtorin jatkotutkintoja ovat suorittaneet diplomi-insinöörien lisäksi myös monet pohjakoulutukseltaan luonnontieteellisen alan filosofian maisterit. Kaikissa tekniikan alan yliopistoissa voidaan suorittaa myös filosofian tohtorin tutkinto, mutta ei filosofian lisensiaatin tutkintoa.

Tekniikan ylioppilas (tekn. yo.) on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto. Arkkitehdiksi tai maisema-arkkitehdiksi opiskelevaa voidaan vastaavasti kutsua arkkitehtuurin ylioppilaaksi tai arkkitehtiylioppilaaksi (arkkit. yo.), mutta virallisissa asiakirjoissa heistäkin käytetään nimitystä tekniikan ylioppilas. Katso myös teekkari.

Historiallinen teknillistieteellisen korkeakoulututkinnon nimi on myös insinööri (ins.). Aikoinaan Teknillinen korkeakoulu oli Suomen ainoa tekniikan alan koulutusta antava oppilaitos, ja diplomi-etuliite tuli käyttöön vasta kun insinöörejä alettiin kouluttaa myös opistoasteella (nyk. ammattikorkeakoulu). Toinen jo 1930-luvulla pois jäänyt teknistieteellinen korkeakoulututkinto on maanmittari. Nykyään alalle valmistuu maanmittaustekniikan diplomi-insinöörejä.

Teknillisiä tieteitä voi opiskella Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa, Tampereen yliopistossa, Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa, Oulun yliopistossa, Turun yliopistossa, Vaasan yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Vuoden 2021 syksystä alkaen teknillisiä tieteitä on voinut opiskella myös Jyväskylän yliopistossa^[34] ja syksyllä 2023 tekniikan alan koulutus alkaa myös Itä-Suomen yliopistossa (Teknillinen fysiikka Kuopiossa, Kestävät materiaalit ja tuotteet Joensuussa) ^[35]

Teologian alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• teologian kandidaatti (teol. kand. ja TK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• teologian maisteri (teol. maist. ja TM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• teologian lisensiaatti (teol. lis. ja TL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• teologian tohtori (teol. toht. ja TT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Tietty määrä teologisia opintoja on vaatimuksena sekä Suomen evankelis-luterilaisen että ortodoksisen kirkon papin virkaan. Lisäksi opintojen sisällöstä on määrätty erikseen. Piispan virkaan ei ole korkeampaa koulutusvaatimusta, mutta lähes kaikki luterilaisen kirkon piispat ovat olleet teologian tohtoreita.

Teologian maisterin tutkinto pätevöittää myös uskonnonopettajaksi tai muihin yhteiskunnallisiin tehtäviin riippuen tutkintoon kuuluvista muista opinnoista.

Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli teologian kandidaatti, ja maisterin arvo oli erikseen ostettavissa. Alalla oli silloin myös alempi korkeakoulututkinto, nimeltään ortodoksisen kirkkokunnan kanttori. Nykyään kaikki entiset kandidaatit saavat automaattisesti käyttää nimitystä maisteri. Vielä vanhempia ylemmän teologisen tutkinnon historiallisia nimityksiä ovat teologinen erotutkinto ja sacri ministerii -tutkinto.

Teologian alan tutkintoja myöntävät Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Åbo Akademi. Ortodoksisen teologian koulutusta annetaan Itä-Suomen yliopistossa.

Terveystieteissä voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:

• terveystieteiden kandidaatti (terveystiet. kand. ja TtK^[1])
• terveystieteiden maisteri (terveystiet. maist. ja TtM^[1])
• terveystieteiden lisensiaatti (terveystiet. lis. ja TtL^[1])
• terveystieteiden tohtori (terveystiet. toht. ja TtT^[1])

Vanhemmat käytöstä poistuneet tutkintonimikkeet ovat:

• terveydenhuollon kandidaatti (terveydenh. kand. ja THK^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• terveydenhuollon lisensiaatti (terveydenh. lis. ja THL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• terveydenhuollon tohtori (terveydenh. toht. ja THT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Terveydenhuollon kandidaatti saattoi tuolloin ostaa terveydenhuollon maisterin (terveydenh. maist. ja THM) arvon.

Terveystieteiden ylioppilas (aiemmin terveydenhuollon ylioppilas) on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.

Terveystieteitä voi opiskella:

• Itä-Suomen yliopistossa
• Jyväskylän yliopistossa
• Oulun yliopistossa
• Tampereen yliopistossa
• Turun yliopistossa
• Åbo Akademissa

Terveystieteiden opiskelijoilta vaaditaan yleisesti esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinto (esimerkiksi hoitotieteessä).

Yhteiskuntatieteellisen alan tutkinnoiksi lasketaan Suomen yliopistoissa seuraavat tutkinnot:

• yhteiskuntatieteiden kandidaatti (yhteiskuntat. kand. ja YTK) (alempi korkeakoulututkinto)
• yhteiskuntatieteiden maisteri (yhteiskuntat. maist. ja YTM) (ylempi korkeakoulututkinto)
• yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (yhteiskuntat. lis. ja YTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
• yhteiskuntatieteiden tohtori (yhteiskuntat. toht. ja YTT) (tieteellinen jatkotutkinto)
• valtiotieteiden kandidaatti (valtiot. kand. ja VTK) (alempi korkeakoulututkinto)
• valtiotieteiden maisteri (valtiot. maist. ja VTM) (ylempi korkeakoulututkinto)
• valtiotieteiden lisensiaatti (valtiot. lis. ja VTL) (tieteellinen jatkotutkinto)
• valtiotieteiden tohtori (valtiot. toht. ja VTT) (tieteellinen jatkotutkinto)
• hallintotieteiden kandidaatti (hallintot. kand. ja HTK tai HK^[1]) (alempi korkeakoulututkinto)
• hallintotieteiden maisteri (hallintot. maist. ja HTM tai HM^[1]) (ylempi korkeakoulututkinto)
• hallintotieteiden lisensiaatti (hallintot. lis. ja HTL tai HL^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)
• hallintotieteiden tohtori (hallintot. toht. ja HTT tai HT^[1]) (tieteellinen jatkotutkinto)

Tutkintonimikkeen valinta on yliopistokohtainen ja samaa pääainetta lukenut voi periaatteessa valmistua millä tahansa kolmesta nimikkeestä. Tutkintoa vielä suorittamattomasta opiskelijasta voidaan käyttää nimitystä yhteiskuntatieteiden ylioppilas (yht. yo.), valtiotieteiden ylioppilas (valt. yo.) tai hallintotieteiden ylioppilas (hall. yo.).

Aiemmin olivat kandidaatin tutkinnot ylempiä korkeakoulututkintoja ja maisterin arvonimi myönnettiin sitä anoneelle ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle, jonka tuli maksaa arvonimestä leimavero. Hallintotieteiden kandidaatin vanhempi tutkintonimike on hallinto-opin kandidaatti (hallinto-opin kand. ja HOK^[1]). Valtiotieteellisten tutkintojen nimessä on aiemmin ollut yksikkö, esimerkiksi valtiotieteen kandidaatti, mutta se on sittemmin muutettu monikkomuotoon.

Hallintotieteiden tutkintoja myöntävät Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto sekä Vaasan yliopisto.^[36] Henkilöt, joiden tutkinnon nimi alkaa sanalla valtiotieteiden, ovat opiskelleet joko Helsingin yliopistossa, Turun yliopistossa tai Åbo Akademissa.^[36] Yhteiskuntatieteiden tutkintoja myöntävät Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin ja Tampereen yliopistot.

Seuraavat vastaavuudet ovat likimääräisiä:^lähde?

• kandidaatti (n. 3 v.): Bachelor: B.A., LL.B., ...
• maisteri (n. 5-v.) maisteri: Master: M.A., LL.M., M.S., M.Sc., M.S.E., A.M., S.M., ... MBA, MHA, MPA, MAL, MBOL, ...
• LL (lääketieteen lisensiaatti): Doctor of Medicine (MD)
• tohtori: PhD, D.Sc., D.Phil., ...

• Luettelo yliopistotutkintojen lyhenteistä
• Luettelo ammattikorkeakoulututkinnoista
• Oikeustieteelliset tutkinnot Pohjoismaissa

• Tekniikan tutkintonimikkeiden ruotsin- ja englanninkieliset käännökset ja lyhenteet^{[vanhentunut linkki]}
• Yliopistot ja ammattikorkeakoulut kartalla