Oulainen

Oulainen
vaakuna	sijainti
Oulaisten keskustaa kesällä 2017.
Sijainti	64°16′N, 024°49′E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Ylivieskan seutukunta
Kuntanumero	563
Hallinnollinen keskus	Oulaisten keskustaajama
Perustettu	1865
– kauppalaksi	1967
– kaupungiksi	1977
Kokonaispinta-ala	597,54 km² 190:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	587,84 km²
– sisävesi	9,70 km²
Väkiluku	6 922 133:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys	11,78 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	17,5 %
– 15–64-v.	54,9 %
– yli 64-v.	27,6 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	97,6 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	2,3 %
Kunnallisvero	10,00 % 23:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja	Riikka Moilanen[6]
Kaupunginvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025[7]  • Kesk.  • PS  • KD  • SDP  • Kok.  • Vas.	12 4 4 3 3 1
www.oulainen.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Oulainen (epävirallisesti ruots. Oulais) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Pohjanmaan radan ja kantatie 86:n varressa. Kaupungissa asuu 6 922 ihmistä^[2] ja sen pinta-ala on 597,54 km², josta 9,70 km² on vesistöjä^[1]. Väestötiheys on 11,78 asukasta/km². Kaupungin läpi virtaa Pyhäjoki. Oulaisten naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Merijärvi, Pyhäjoki, Raahe ja Ylivieska.

Oulaisten seudulta on löydetty useita merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Ainakin Piipsjärven rannalla asuttiin jo kivikaudella. Lukuisten kivikautisten esineiden joukossa on mm. pohjalaisia kirveitä, tuuria, itäkarjalaisia kourutalttoja, piikärkiä, liuskerenkaita ja mustasta liuskeesta tehty keihäänkärki. Sen sijaan pronssikaudelta ei ole tehty yhtään varmaa löytöä ja rautakaudeltakin vain yksi. Matkanivan Männistöstä on tavattu pronssinen hopeoitu hevosenkengän muotoinen solki.^[8]

Keskiajalla seudulle saapui karjalaisia ja myöhemmin satakuntalaisia ja hämäläisiä erämiehiä. Alue oli rajaseutua, sillä 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja halkoi todennäköisesti seutua Pyhäjoen suuntaisena.^[8] Perimätiedon mukaan Oulaisten ensimmäinen asukas olisi ollut Oula-niminen lappalainen, mistä paikkakunnan nimi olisi muodostunut. Luotettavampaa tietoa on 1400-luvulla muuttaneesta savolaisesta asutuksesta. Tuolta ajalta Oulaisissa on esimerkiksi nykyisen Likalanjärven nimen edeltäjä Savanlampi eli Savallampi. 1500-luvun alusta olevissa asiakirjoissa ei vielä näkynyt Oulainen-nimeä ollenkaan vaan alue kuului laajaan Matkanivan kylään.^[9]

Kirkonkirjoissa 1600-luvun alussa esiintyvissä ensimmäisissä taloissa, N:o 1 Paavola (joen eteläpuolella) ja N:o 2 Pyykölä (joen pohjoispuolella) lienee olleet Oulaisten ensimmäiset pysyvät asukkaat. Vuonna 1608 kylässä oli 6 savua, joita verotettiin; vuonna 1682 savuja oli 15. Aatelisilla ei Oulaisissa ollut kartanoita, vaikka alue kuuluikin läänityksenä Evert Kaarlenpoika Hornille, Kankaisten herralle, vuosina 1613–1615, jonka jälkeen aatelisille valtioneuvos F. Scheldingille ja H. Falkenbergille aina vuoteen 1674, jolloin läänitykset piti palauttaa valtiolle. Pääasiassa Talonpojat omistivat Oulaisten tilat 1700-luvulla. Vuodelta 1766 olevan kartan mukaan Oulaisten nykyisen ydinkeskustan alueella olivat seuraavat talot: N:o 1 Honka Paavola, N:o 2 Pyykölä Isojussi, N:o 3 Ranta Pyykölä, N:o 4 Heickilä, N:o 5 Jussila, N:o 6 Pyy, N:o 7 Anttila, N:o 8 Pyykölä ja N:o 9 Miekkonen. Näiden talojen maista on muodostunut nykyisen Oulaisten keskusta.^[9]

Oulaisista tuli Pyhäjoen kappeliseurakunta vuonna 1682, jolloin rakennettiin ensimmäinen kirkko. Ensimmäisen käytyä pieneksi rakennettiin uusi kirkko vuonna 1753. Kappalaisen virkataloksi kuningas myönsi 16. helmikuuta 1757 Pyykölän kruununtilan N:o 8. Omaksi kirkkoherrakunnakseen Oulainen erottautui, kun ensimmäinen kirkkoherra Joel Lindholm asettui virkaansa 1881. Kirkkoon tehtiin perusteellinen korjaus 1882.^[10]

Oulaisten ensimmäinen maantie Pyhäjoelta Haapavedelle valmistui 1700-luvun lopulla, mutta Ylivieskan tie vasta 1860-luvulla. Rautatieliikenne Oulaisiin alkoi Pohjanmaan radan valmistuttua 1886, jolloin rakennettiin kaksi asemaa: Oulaisten asema ja Kilpuan asema.^[11][12]

Vuosina 1883–1902 Oulaisissa toimi 13. reservikomppania, joka sijaitsi Niskanmäellä entisillä Epäilyksen, Konttilan ja tilojen mailla. Siihen kuului alkujaan kaikkiaan 12 rakennusta ja siellä palvelleiden määrä vaihteli vuositasolla välillä 309–603. Toinen suuri laitos oli 1914 aloittanut Oulaisten parantola, jossa hoidettiin tuberkuloosipotilaita. Parantola sijaitsi osittain entisissä reservikomppanian tiloissa. Parantolaa laajennettiin 1930- ja 1950-luvuilla. Nykyään parantolan tilat ovat osittain kaupungin ja osittain Oulaskankaan sairaalan käytössä.^[13]

Oulaisten hyvä liikennesijainti vaikutti huomattavasti siihen, että siitä kehittyi 1900-luvulla Pyhäjokilaakson keskus. Kirkonkylään perustettiin useita suuria kauppaliikkeitä ja vähitellen syntyi myös teollisuutta, etenkin sahateollisuutta. Oulaisten kauppalan perustaminen nousi esille jo 1949, mutta tuolloin kunnanvaltuusto torjui hankkeen vedoten siihen, että kirkonkylän alue oli jo vuonna 1925 muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Vaikka taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin jo v. 1955, Oulaisista tuli kauppala vasta 1967. Kaupungin oikeudet se sai 1977. Oulainen on ollut myös merkittävä koulupaikkakunta jo 1960-luvulta saakka.^[8]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2017 lopussa Oulaisissa oli 7 472 asukasta, joista 5 533 asui taajamissa, 1 903 haja-asutusalueilla ja 36:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Oulaisten taajama-aste on 74,4 %.^[15] Oulaisten taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:^[16]

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Oulaisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[17]

• Oulaisten seurakunta

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Oulaisissa toimii Oulaisten helluntaiseurakunta.^[18]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Oulaisten alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.^[19]

Oulaisten kaupunki sijaitsee Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan vaihettumisvyöhykkeellä. Kaupungin maisemia hallitsevat tasaiset ja metsäiset moreeni- ja suomaat.^[8]

Kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihtelevaa. alueen pohjoisosassa on pääasiassa graniittia. Pyhäjoen tuntumassa esiintyy tummaa mustaa gabroa ja diabaasia. Diabaasi, ns. Oulaisten mustaa graniittia on louhittu monumentti- ja rakennuskiveksi, jota on käytetty mm. Finlandia-talossa Helsingissä. Kaupungin eteläosissa on gneissiä ja kiilleliusketta.^[8]

Yleisin maalaji on moreeni. joka paikoin muodostaa luoteis-kaakkoissuuntaisia selänteitä. Hiekka- ja hietamaita on pääasiassa jokivarressa, etenkin keskusta länsiosissa ja Petäjäskoskella ja Matkanivassa Matko-ojan itäpuolella. Sora- ja hiekkavarojen kokonaismääräksi on arvioitu noin 1,1 miljoonaa kuutiometriä. Savikoita on Pyhäjoen ja sen sivujokien rannoilla. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pinnanmuodostukseltaan Oulaisten seutu on melko tasaista. Maanpinta alenee tasaisesti idästä länteen ja pohjoisilta ja eteläisiltä vedenjakaja-alueilta Pyhäjoen laaksoa kohti. Ylävintä on kaupungin koillisosassa, missä korkeimmat kohoumat yltävät noin 130 metriin.^[8]

Tärkein vesiväylä on kaupungin poikki idästä länteen virtaava Pyhäjoki, jossa ovat mm. 940 metriä pitkä ja 6,2 metriä korkea Oulaistenkoski, Vääräkoski ja Hirsikoski. Oulaisten vaakuna kertoo ajasta, jolloin Pyhäjoki oli huomattava rapujoki ja Oulainen rapujen pyynnin ja kaupan keskus. Joen perkaus ja alueella 1960-luvulla raivonnut rapurutto hävittivät joen rapukannan kuitenkin lähes kokonaan. Pyhäjoen huomattavampia lisäjokia ovat Vaikonoja ja Piipsanjoki. Mainittavia järviä ovat Piipsjärvi ja Likalanjärvi.^[8]

Oulaisissa on vähän soita verrattuna moneen ympäristökuntaan. Soistuneita metsiä on sen sijaan lähes 40 prosenttia maa-alasta. Rämeitä on yli puolet suoalasta, mutta myös nevoja tavataan. Puolukkatyypin mäntymetsät ovat kaupungin itäosissa vallitsevia, mutta kuusen osuus kasvaa länteen päin.

• Kilpua
• Lehtopää
• Matkaniva
• Petäjäskoski
• Piipsjärvi
• Honkaranta

• Oulaisten kaupunki
• Oulaskankaan sairaala^[20]
• Taukokankaan kuntoutuskeskus (noin sata henkeä)^[20]
• Oulun ammattikorkeakoulu^[20]
• Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä^[20]
• Oulaisten Liikenne
• Sievin Jalkine, Oulaisten tehdas^[20]
• SSAB, Oulaisten tehdas^[20]
• Junnikkala Oy, Oulaisten saha^[20]
• Rakennusliike Sorvoja Oy
• Oulaisten LVI Oy
• Vattenfall

• Väinölän tila
• Maailman varanapa
• Rumakivi

Oulaisissa on kaksi tunnettua tapahtumaa: Oulaisten musiikkiviikot ja Wanhan voiman päivät. ^[21][22][23]

Oulaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla piimävellin kaltainen huituvelli, pikkuliha eli kuutioitua naudanlihaa uunissa sekä hernetuuvinki ja pottuvoi eli perunasose.^[24]

Vuosisadan alussa perustettuja Oulaisten Huiman ja Tarun urheiluseuroja täydentävät 1954 perustettu jousiammuntaseura Sulka ja hevosurheiluseura Pyhäjokilaakson Ratsastajat sekä jääkiekkoseura Cobrat.

Oulaisten keskustassa on urheilukenttä^[25] ja Oulaisten jäähalli. Vuonna 2017 valmistui uimahalli Lähde, ja 2010-luvulla on rakennettu myös jousiammuntarata ja skeittiparkki. Kunnallisen kuntosalin lisäksi seudulla toimii pari yksityistä salia.^[25]

Honkamajan hiihtokeskuksen yhteyteen on perustettu sporting-ampumarata ja frisbeegolf-rata.^[25]

Oulaisissa toimii myös moottoriurheiluseura Oulaisten Moottorikerho, jossa harrastetaan jokamiesluokan urheiluautoilua ja kartingia, myös RC rata löytyy. Autourheilua harrastetaan Oulaisissa Irvan moottoriurheilukeskuksessa^[25] sekä Matikaisen Lomaparatiisissa.

• Matti Alatalo, jääkiekkovalmentaja
• Antti Kalapudas, jääkiekkoilija
• Merja Kiviranta, triathlonisti
• Katja Küttner, näyttelijä
• Sari Kärnä, jääkiekkoilija
• Eetu Rantala, pikajuoksija
• Saaga-Angelia Raudasoja, pesäpalloilija
• Rosa-Maria Ryyti, Miss Suomi 2015
• Jorma Terentjeff, teollisuusneuvos
• Tapani Tirilä, opettaja ja kuoronjohtaja, musiikkineuvos
• Jarmo Tyyskä, valokuvaaja
• Antti Vikström, jousiampuja
• Pentti Vikström, jousiampuja

• Oulaisten kaupunginvaltuusto
• Luettelo Oulaisten julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Niilo Räsänen, Oulaisten pitäjän historia, 2.painos, 1999, ISBN 951-96706-4-5.
• Harri Turunen, Oulaisten historia, 1986, ISBN 951-99709-7-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulainen Wikimedia Commonsissa

• Oulaisten kaupungin kotisivut
• Tilastokeskus – Oulaisten avainluvut
• Oulaisten XIX Musiikkiviikot (Arkistoitu – Internet Archive)
• Oulaisten ammattiopisto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Oulun seudun AMK:n Sosiaali- ja terveysalan yksikkö (Arkistoitu – Internet Archive)
• Oulaisten elävän rytmimusiikin harrastajat ry, ERMU (Arkistoitu – Internet Archive)