Peruna

Tämä artikkeli kertoo ruokakasvista. Peruna on myös elokuva.
Peruna
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Asteridit
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Alaheimo: Solanoideae
Tribus: Solaneae[1]
Suku: Marjakoisot Solanum
Laji: tuberosum
Kaksiosainen nimi

Solanum tuberosum
L.

Katso myös

  Peruna Wikispeciesissä
  Peruna Commonsissa

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.[2]

Lajike ja vähäisemmässä määrin myös kasvuolosuhteet ja viljelytekniikka määräävät perunan keittotyypin eli sen, kuinka paljon perunassa on tärkkelystä ja kuinka voimakkaiksi solujen väliset kemialliset sidokset muodostuvat. Pieni tärkkelyspitoisuus ja tiiviit solujen väliset sidokset tuottavat kiinteän keittotyypin, suuri tärkkelyspitoisuus ja löyhät sidokset taas aiheuttavat jauhoisuutta. Jos peruna sisältää liian vähän tärkkelystä, siitä tulee vetinen.[3]

Etymologia ja nimitykset eri kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, ruots. jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.[4] Ruotsissa ensimmäiset perunat viljeltiin 1600-luvulla Uppsalan linnan puutarhassa maaomenina. Perunan ruotsinkielistä nimeä potatis käytti ensimmäistä kertaa Jonas Alströmer ja se perustuu juureksen englanninkielisen nimen monikkoon potatoes.[5]

Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.[4] Italian kielessä patata tarkoittaa perunaa.

Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufolo, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.[4]

Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.[4][6]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peruna.

Kasvutapa ja lehdet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruna on monivuotinen, pystyvartinen tai köynnöstävä ruohokasvi, joka kehittää lukuisia tärkkelyspitoisia maanalaisia mukuloita. Sen noin metrin korkuiseksi kasvava mehevähkö varsi[7] on toisinaan nelisärmäinen.[8]

Perunan vuorottaiset lehdet jakautuvat lyhyisiin lehtiruoteihin ja suurehkoon lehtilapaan. Parilehdykkäisesti jakautunut lehtilapa on 10–30 senttimetriä pitkä ja 5–15 senttimetriä leveä. Vastakkaiset tai vuorottaiset lehdykät ovat vaihtelevan kokoisia ja muotoisia ja ainakin jonkin verran karvaisia. Suuremmat lehdykät ovat puikeita tai pitkänpyöreitä, 2–10 senttimetriä pitkiä ja 1–6 senttimetriä leveitä, teräväkärkisiä ja herttatyvisiä, pienemmät puikeita tai pyöreitä, tylppäkärkisempiä ja noin 2–15 millimetriä leveitä.[8]

Ravintona käytettävät perunan mukulat kasvavat maan alla. Niiden kuori on useimmiten ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen.lähde?

Kukat ja hedelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan kukat kasvavat viuhkomaisissa kukinnoissa. Karvaiset kukintovarret ovat 5–15 senttimetrin mittaisia; kukkaperät ovat myös karvaisia ja noin 0,3–3,5 senttimetriä pitkiä.[8]

Perunan kukat ovat säteittäisiä ja viisiteräisiä; kehälehtikiehkura on kaksinkertainen. Kellomaisen, viisilohkoisen verhiön halkaisija on 1,5–2 senttimetriä. Verhiön liuskat ovat teräviä tai suippokärkisiä. Terälehdet ovat valkoisia tai sinisiä; 3,5–4 senttimetrin levyinen teriö on kaksi kertaa niin pitkä kuin verhiö. Keltaiset ponnet ovat erillisiä, pystyjä ja huokoisia.[8]

Peruna on lajikkeesta riippuen joko ristipölytteinen tai itsepölytteinen[9]. Perunoita kasvatetaan pääasiassa mukuloista, joten pölyttyminen ei ole viljelyn kannalta merkityksellistä.

Perunan hedelmä on kellertävänvihreä, kaksilohkoinen ja runsaasti siemeniä sisältävä marja[8], joka ei solaniinipitoisuutensa vuoksi sovellu ihmisravinnoksi.

  • Kasvutapa
    Kasvutapa
  • Perunan lehti
    Perunan lehti
  • Kukkia
    Kukkia
  • Nuori mukula rönsyssä
    Nuori mukula rönsyssä
  • Mukuloita
    Mukuloita

Lajikkeet ja jalostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvassa eri perunalajikkeita. Lajikkeet eroavat toisistaan paitsi rakenteen ja maun, myös värin, koon ja muodon suhteen.
Pääartikkeli: Perunalajikkeet

Käyttötarkoituksen mukaan erilaisia perunoita ovat elintarvikkeena käytettävä ruokaperuna (mukaan lukien varhaisperuna), perunavalmisteiden raaka-aineena käytettävä ruokateollisuusperuna, elintarvike- ja paperiteollisuuden käyttämä tärkkelysperuna sekä viljelyyn tarkoitettu siemenperuna.[10]

Perunaa voidaan lisätä siemenistä, tai suvuttomasti, jolloin siemenperunasta kasvaneet kasvit ovat geeneiltään emoperunan klooneja.[11] Perunasta on jalostettu tuhansia lajikkeita.[12] Esimerkiksi Suomessa perunanviljelypaikkakunta Tyrnävällä käytetään noin 40 perunalajiketta.[13] Suomen viljellyimmät ruokaperunalajikkeet vuonna 2022 olivat Annabelle, Melody, Solit, Afra, Colomba, Gala, Marabel, Lady Claire, Sunita ja Innovator.[14]

Ruokaperunalajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Ne soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kiinteissä perunoissa on vähän tärkkelystä, ne pysyvät keitettäessä hyvin ehjinä, joten ne sopivat keittämiseen ja salaatteihin. Jauhoisissa perunoissa on paljon tärkkelystä, ja ne soveltuvat parhaiten uuniperunoiksi tai muusiin. Yleisperunat ovat monikäyttöisiä.[15][16]

Viljely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perunain idätystä Kirkkosaaren Anttilassa Pielavedellä 1928.

Perunan viljely aloitetaan idättämällä edellisen vuoden sadosta varastoituja siemenperunoita. Ne istutetaan kun maan lämpötila on vähintään +8 astetta. Taimet mullataan, kun varret ovat 15 cm korkeita. Talveksi varastoitavat perunat korjataan, kun perunanvarret menettävät ryhtinsä syksyllä.[17]

Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella, ja sato korjataan viimeistään syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.

Tuotanto eri maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tuotetaan perunaa noin 19 650 peltohehtaarilla vuonna 2022.[18] Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kg[19]

Suurimmat perunantuottajamaat 2005
(1 000 kg)[20]
Kiina 73 036 500
Venäjä 36 400 000
Intia 25 000 000
Ukraina 19 480 000
Yhdysvallat 19 111 030
Saksa 11 157 500
Puola 11 009 930
Valko-Venäjä 8 185 000
Alankomaat 6 835 985
Ranska 6 347 000
Yhdistynyt kuningaskunta 6 300 000
Kanada 4 850 000
Iran 4 200 000
Turkki 4 170 000
Romania 3 985 000
Bangladesh 3 908 000
Peru 3 200 000
Brasilia 2 950 000
Japani 2 900 000
Belgia 2 653 949

Tuholaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunanviljelyssä on enemmän ongelmia kasvitaudeista kuin tuholaisista; kasvin myrkyllisyys suojaa sitä monilta tuholaisilta. Vaarallisimmista tuholaisista pitää Suomessa tehdä ilmoitus Ruokavirastoon. Näitä ovat koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata), keltaperuna-ankeroinen (Globodera rostochiensis) ja valkoperuna-ankeroinen (Globodera pallida).[21][22]

Perhoslajeista perunalla elävät ainakin:[23]

Perunalla esiintyvät kirvalajit ovat Acyrthosiphon malvae, Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis frangulae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), koisokirva (Aulacorthum solani), Brachycaudus helichrysi, Macrosiphum euphorbiae, Myzus antirrhinii (ei Suomessa), Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Pemphigus-suvun lajit, Pseudomegoura magnoliae (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphum rufiabdominale, Smynthurodes betae sekä Uroleucon compositae (ei Suomessa).[24]

Tauteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa perunasyöpä, tummarengasmätä ja vaalearengasmätä ovat kasvitauteja, joiden leviäminen Suomeen pyritään estämään. Havainnoista pitää ilmoittaa Ruokavirastoon. [22]

Näiden lisäksi perunan merkittäviä tauteja ovat perunarutto, perunarupi, perunaseitti ja eräät virustaudit.[25]

Ravintona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keitetty kuorellinen peruna
Ravintosisältö/100 g
Energiaa 268 kJ (64 kcal)
Proteiinia 1,60 g
Hiilihydraatteja 13,2 g
sokereita 0,50 g
fruktoosia 0,30 g
glukoosia 0,30 g
tärkkelystä 12,7 g
Ravintokuitua 0,80 g
Rasvaa < 0,10 g
josta tyydyttynyttä < 0,10 g
Vitamiinit
A-vitamiini 0,50 µg
B1, Tiamiini 0,13 mg
B2, Riboflaviini 0,02 mg
B3, Niasiini 0,50 mg
B6, Pyridoksiini 0,10 mg
B9, Foolihappo 13,8 µg
B12, Syanokobalamiini 0,00 µg
C-vitamiini 5,50 mg
D-vitamiini 0,00 µg
E-vitamiini < 0,10 mg
K-vitamiini 0,88 µg
Kivennäisaineet
Rauta 0,60 mg
Natrium 0,80 mg
Suola 2,20 mg
Kalium 425,0 mg
Magnesium 20,4 mg
Kalsium 4,80 mg
Fosfori 38,30 mg
Sinkki 0,30 mg
Jodi 0,80 µg
Seleeni 0,50 µg
Lähteet

Ravintoarvojen lähde: [26] Fineli-tietokanta (elintarvikkeen tunniste: 28955)

Peruna on suomalaisten tärkein C-vitamiinin lähde. Sata grammaa vastanostettua perunaa sisältää 20 milligrammaa C-vitamiinia, mutta C-vitamiinipitoisuus laskee varastoinnin aikana lopulta alle kymmeneen milligrammaan. Perunasta häviää kypsennyksen yhteydessä vielä 21–33 % (höyrytys), 33–63 % (uunissa tai pannulla paistaminen) tai 61–88 % (keittäminen).[27]

Peruna sisältää runsaasti kaliumia ja magnesiumia sekä jonkin verran myös rautaa ja kuitua[28]. Paistetussa perunassa on myös runsaasti folaattia[29]. Keitetyssä sitä on huomattavasti vähemmän, koska folaatti liukenee keitinveteen[30].

Perunan proteiini sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemaa yhdeksää välttämätöntä aminohappoa. Perunan proteiinipitoisuus on kuitenkin niin pieni, että tarvittaisiin yli kaksi kiloa kypsää perunaa, jos välttämättömät aminohapot pitäisi saada yksinomaan perunasta.[31]

Peruna sisältää noin 10–15 % tärkkelystä. Perunan glykeeminen indeksi riippuu lajikkeesta. Kypsennetyn perunan glykeeminen indeksi laskee 30–40 prosenttia, jos perunan annetaan jäähtyä kylmäksi. Jäähdytetyn perunan uudelleenlämmittäminen laskee vielä entisestään sen glykeemistä indeksiä, mutta laskun suuruus riippuu siitä, mikä lajike on kyseessä.[32]

Kulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen söi keskimäärin 400 grammaa perunaa päivässä vuonna 1950, mutta enää 180 grammaa vuonna 2023. Perunan kulutuksen väheneminen johtui ennen kaikkea siitä, että riisi ja pasta ovat korvanneet perunaa.[33]

Perunoita syödään eniten Pohjanmaalla, ja vähiten Etelä- sekä Itä-Suomessa. Miehet syövät perunaa suhteessa useammin kuin naiset. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsalaiset söivät perunoita 2000-luvun alkupuolella 84 kiloa henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus oli miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomeen verrattuna.[34] Kaukoidässä ja Afrikassa perunankulutus on huomattavasti lisääntynyt.lähde?

Perunaruokien ja -tuotteiden valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunaa syödään esimerkiksi keitettyinä, paistettuina, friteerattuna sekä muhennoksena. Jauhoisimmat perunalajikkeet suositellaan höyrytettäviksi, koska ne hajoaisivat keitettäessä.

Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi, perunalastuiksi eli sipseiksi, perunajauhoksi ja pikaperunamuhennokseksi. Perunan kokonaiskulutuksesta 23 prosenttia muodostuu Suomessa teollisista perunajalosteista[35].

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan hiili- ja vesijalanjäljet ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi riisin tai pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosa riisin vedenkulutuksesta. Yhden peruna-annoksen vaatima viljelyala on vain 0,04 neliömetriä, kun pasta-annos vaatii 0,15 ja riisiannos 0,27.lähde?

Kylläisyysvaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 tehdyssä australialaistutkimuksessa havaittiin, että keitettyjen perunoiden nauttimisen jälkeinen kylläisyysvaikutus kesti 2,7 kertaa pidempään kuin valkoisen pastan kohdalla. Vaikutus oli 2,3-kertainen valkoiseen riisiin verrattuna ja kaksinkertainen täysjyväleipään verrattuna. Kaikki ruoka-aineet lämmitettiin uudelleen kypsentämisen jälkeisen kylmäsäilytyksen jälkeen.[36]

Myrkyllisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perunakasvin myrkyllisiä marjoja

Useimpien koisokasvien tavoin perunakin sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.

Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien lajikkeiden mukuloissa.[37] Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina.[37] Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin mukulat samalla vihertyvät valoa saaneilta osiltaan.[37]

Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg/kg, joskin uudet perunat, varhaisperunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. [38] Perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200 mg/kg.[39]

Glykoalkaloidien hyödyntämistä mm. syöpä- ja kolesterolilääkkeissä sekä sairaalabakteerien torjunnassa tutkitaan parasta aikaa.[40]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Toden­näköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan meri­matkan aikana.[41] Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkus­tel­leelta Cieza de Léonilta.[42] Monista varhaisista mainin­noista on kuitenkin vaikea päätellä, onko niissä tarkoitettu perunaa vai bataattia,[43] jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Bataatti tosin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.[43]

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanarian saarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa, ja Espanjan mantereellakin sitä on viljelty jo vuonna 1570.[44]

Englannissa tunnetaan perimä­tieto, jonka mukaan Francis Drake olisi tuonut perunan Eurooppaan. Nykyiset tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä uskottavana, koska hän palasi Etelä-Amerikasta kotimaahansa Tyynenmeren kautta Hyvän­toivon­niemen ympäri, mikä kesti kaksi vuotta, eivätkä hänen kuljettamansa perunat olisi näin kauan pysyneet lisääntymis­kykyisinä.[45]

Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seura­kunta­laisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainittu Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmis­ravinnoksi.[46] Eräät herbalistit myös väittivät sen aiheuttavan spitaalia.[47] Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.

Kasvi­tieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla yleisesti viljellä pelto­mitta­kaavassa.[48] Monessa maassa asiaan vaikuttivat sodat ja myös hallitsijoiden päätökset.[49] Suuri merkitys oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren vuonna 1744 antamalla määräyksellä, jonka mukaan virka­miesten oli jaettava ilmaisia siemen­perunoita ja viljely­ohjeita kaikkialla valta­kunnassa.[50] Ranskassa perunan yleistymiseen vaikutti erityisesti farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier, joka itse oli ollut seitsen­vuotisen sodan (1756–1763) aikana kolme vuotta Preussin sotavankina, mutta pysynyt sen ajan hengissä ja terveenä nimenomaan perunan ansiosta. Ranskan suuren vallan­kumouksen 1789–1799 aikana häntä alettiinkin kunnioittaa sankarina, joka oli pelastanut kansan nälästä aikana, jolloin kaikesta muusta oli pulaa.[51]

Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa peruna pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.[52]

Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän tosin suositteli sitä sen kukkien vuoksi lähinnä koristekasviksi.[53] Kreivitär Eva Ekeblad kirjoitti Ruotsin tiedeakatemialle tutkielman siitä, miten perunaa voidaan käyttää viinan, perunajauhojen sekä puuterin valmistamiseen. Tämän ja keksintöjensä vuoksi hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena tiedeakatemian jäseneksi.[5]

Perunan historia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perunapeltoa

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta,[54][55] jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Pommerin sodan jälkeen perunoita toivat Suomeen sodasta palanneet sotilaat.[56] Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773.[57] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura korosti monissa yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi perunanviljelyn olevan jo niin laajaa, että toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Perunan yleistynyt käyttö viinanpolton raaka-aineena kasvatti sen suosiota entisestään.[58]

Suomessa on Perunantutkimuslaitos, joka toimi Hämeenlinnan Lammilla 1982–2011 ja sen jälkeen Seinäjoen Ylistarossa.[59]

Teollisten perunatuotteiden kulutus on kasvanut hiljalleen Suomessa. Syynä tähän on helppo- ja monikäyttöisyys. Nykyään lähes kolmasosa perunoista syödään Suomessa teollisena jalosteena.[60]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Stevens, P. F.: Solanaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 14.2.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Ihmiskunta saa pääosan ruoastaan vain 9 kasvista Turun Sanomat. 22.2.2005. Viitattu 3.9.2024.
  3. ↑ Annabellen laatu keittokokeissa HZPC Kantaperuna. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 18.9.2020.
  4. ↑ a b c d Anne Paalo: Peruna. Historiaa: Miten peruna sai nimensä. Rakennusalan Kustantajat RAK, Kirjakas Ky, 2000. ISBN 951-664-028-1 s. 15
  5. ↑ a b Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen, 2002, WSOY, 2003. ISBN 951-0-28329-0 s. 392
  6. ↑ Teppo Korhonen: Peruna tulee tutuksi Helsingin yliopisto. Viitattu 23.9.2012.
  7. ↑ Arne Anderberg: Potatis (Solanum tuberosum) Den virtuella floran. 1997–2005. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.5.2021. (ruotsiksi)
  8. ↑ a b c d e Solanum tuberosum L. hort.purdue.edu. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Teemu Teeri KTB111 Kasvintuotannon perusteet (syksy 2009)
  10. ↑ Laadukas peruna ruokapöydän kestosuosikiksi (pdf) (s. 9) Evira. Viitattu 12.9.2023.
  11. ↑ Fact and Figures The International Potato Center (CIP). Viitattu 2.5.2021.
  12. ↑ Potato varieties International Year of the Potato. 2008. FAO. Arkistoitu 27.12.2017. Viitattu 2.5.2021.
  13. ↑ Launis, Maaret: Tunnetko perunan eri lajikkeet? Näin löydät sopivan Aromilehti, Avec. 17.9.2017. Viitattu 3.9.2024.
  14. ↑ Perunatuotanto lajikkeittain Suomessa 2022. Myllymäen Peruna. Viitattu 12.9.2023.
  15. ↑ Pirkka perunapussien värit ja niiden merkitys Pirkka. 2018. Arkistoitu 2.6.2021. Viitattu 29.5.2021.
  16. ↑ Näin valitset oikean perunalajikkeen ET lehti. Viitattu 29.5.2021.
  17. ↑ Perunan kasvatus Kotipuutarha. Viitattu 2.5.2021.
  18. ↑ Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto: Perunan ja sokerijuurikkaan viljely www.mtk.fi. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 2024-7-21.
  19. ↑ Perunan tuottajahinta pohjalukemissa Yle Uutiset. 2.9.2009. Viitattu 13.4.2024.
  20. ↑ FAO:Major food and agricultural commodities and producers, potato, year 2005, luettu 10.6.2007
  21. ↑ Tuholaiset Kotipuutarhurin perunaopas. Viitattu 2.5.2021.
  22. ↑ a b Perunan kasvitaudit ja tuholaiset Ruokavirasto. Arkistoitu 2.5.2021. Viitattu 2.5.2021.
  23. ↑ Markku Savela (englanniksi)
  24. ↑ Aphids on World's Plants: Solanum (englanniksi)
  25. ↑ Tärkeimpiä perunan tauteja MTT. Viitattu 2.5.2021.
  26. ↑ Ravintoarvot Finelissä (tunniste: 28955) Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
  27. ↑ Martin Kreutzer: 10 luuloa perunasta Kunto Plus. 24.8.2021. Viitattu 6.3.2022.
  28. ↑ Peruna, vanha, kuorittu Fineli. Viitattu 6.3.2022.
  29. ↑ Elintarvikkeet (haku): peruna Fineli. Viitattu 24.4.2024.
  30. ↑ Combs, s. 355–379
  31. ↑ Total Amino Acids in Baked Russet Potatoes myfooddata. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
  32. ↑ Tara S. Kinnear, Thomas Wolever: The effects of cooking, cooling and reheating on the Glycemic Index depends on potato variety. The FASEB Journal, 2010, nro S1, s. 553.2–553.2. doi:10.1096/fasebj.24.1_supplement.553.2 ISSN 1530-6860 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  33. ↑ Perunan kulutus laskee kilon vuodessa per suomalainen – markkinointiasiantuntija ehdottaa tastingeja ja tv-ohjelmia perinneherkun brändäykseen Yle Uutiset. 27.5.2020. Viitattu 26.3.2022.
  34. ↑ Suomalainen syö 60 kiloa perunaa vuodessa Ruokatieto. 9.2.2006. Arkistoitu 3.5.2021. Viitattu 3.5.2021.
  35. ↑ Terhi Latvala, Jyrki Niemi: Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2024. Luonnonvarakeskus, 2024. ISBN 978-952-380-905-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2024). fi
  36. ↑ A satiety index of common foods
  37. ↑ a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 175, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
  38. ↑ Blomberg, K. & Hallikainen, A. 2000. Kotimaisten ja ulkomaisten perunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatti ja raskasmetallit. Elintarvikevirasto, Tutkimuksia 3/2000. 25 s.
  39. ↑ "Suomen lakikokoelma Finlex: Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus eräiden vieraiden aineiden enimmäismääristä elintarvikkeessa"
  40. ↑ Vihreä peruna torjuu syöpää ja alentaa kolesterolia Seura.fi. 16.11.2015. Viitattu 30.11.2017.
  41. ↑ DNA from herbarium specimens setteles a controversy about origins of the European potato. American Journal of Botany, 2008, nro 95, s. 252–257. doi:doi=10.3732/ajb.95.2.252 ISSN 0002-9122 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.7.2013.
  42. ↑ John Reader: Peruna, eräs maailmanhistoria, s. 93. Suomentanut Kirsi Luoma. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2
  43. ↑ a b Reader, s. 105–106
  44. ↑ Reader, s. 119–120
  45. ↑ Reader, s. 115
  46. ↑ Reader, s. 142
  47. ↑ Reader, s. 145
  48. ↑ Reader, s. 147
  49. ↑ Reader, s. 149–151
  50. ↑ Reader, s. 152
  51. ↑ Reader, s. 154–155
  52. ↑ Reader, s. 164
  53. ↑ Reader, s. 144
  54. ↑ Hannu Pesonen. Tiede-lehti 10/2008, s. 27.
  55. ↑ Peruna tulee tutuksi Helsingin yliopisto
  56. ↑ Mäkinen, Vesa (toim.): Topelius Maamme kirja, s. 461. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X
  57. ↑ Anders Walberg: Perunaherkkuja. suom. Leena Nilsson. Schildts 2005, s. 8–9
  58. ↑ Tuhansia vuosia vanha peruna spk.fi. Arkistoitu 1.4.2019. Viitattu 1.4.2019.
  59. ↑ www.petla.fi Perunantutkimuslaitoksen kotisivu. Viitattu 26.6.2014.
  60. ↑ Pajunen, Elina: Suomalaiset eivät halua enää pestä ja kuoria perunoita – nyt jo joka kolmas peruna myydään teollisena jalosteena Aamulehti. 9.12.2017. Arkistoitu 1.4.2019. Viitattu 1.4.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mansikkamäki, Sanna: Peruna: parhaat reseptit. Readme.fi, 2020. ISBN 9789523730458
  • Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria. ((Propitious esculent, 2009.) Suomennos: Kirsi Luoma) Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Peruna.
Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peruna&oldid=22611409”