Ranskan frangi

Ranskan frangi (ransk. franc) oli Ranskan virallinen rahayksikkö ennen vuonna 2002 tapahtunutta euron käyttöönottoa. Se jakaantui 100 centimeen. Sen lyhenteenä oli F tai FF, harvemmin ₣, ja valuuttatunnuksena FRF. Sen arvo oli 1 € = 6,55957 frangia.^[1] Ranskan lisäksi se oli virallinen rahayksikkö Monacossa Italian liiran ohella sekä Andorrassa Espanjan pesetan ohella.

Frangi (ransk. franc) tuli rahan nimenä käyttöön ensimmäisen kerran Juhana II:n hallitsija­kaudella vuonna 1360.^[2] Nimi syntyi lyhentymänä rahaan lyödystä latinankielisestä tekstistä Johannes Dei Gratia Francorum Rex ("Johannes (= Juhana) Jumalan armosta frankkien kuningas"), ja se oli arvoltaan yhtä suuri kuin laskuyksikkönä käytetty livre tournois. Frangeja lyötiin myöhemmin myös Kaarle V:n, Henrik III:n ja Henrik IV:n hallitsija­kausilla.^[3]

Ludvig XIII lopetti frangien lyönnin vuonna 1641, jolloin sen korvasivat écu ja Louis d'or.^[3] Sanaa frangi käytettiin kuitenkin edelleen livre tournois:n rinnakkais­nimenä.

Uudestaan frangi tuli käyttöön Ranskan vallan­kumouksen aikaisen konventin päätöksellä vuonna 1795.^[2] Samalla raha­yksiköt muutettiin kymmenjärjestelmän mukaisiksi: yksi frangi oli nyt 10 décimeä ja 100 centimeä.^[3] Frangin rahassa oli 4,5 grammaa puhdasta hopeaa, hieman vähemmän kuin vanhassa Ranskan livressä (4,505 g), mutta vuonna 1796 päätettiin, että yksi frangi vastasi vanhoissa rahayksiköissä 1,0125 vanhaa livreä (5 frangia = 5 livre 1 sou ja 3 denieriä^[3], koska aikaisemmin oli lyöty myös alku­peräistä vähemmän hopeaa sisältäviä rahoja.

Liikkeessä olevien metalli­rahojen määrä väheni suuresti Ranskan ensimmäisen tasa­vallan aikana, sillä vanhat kulta- ja hopea­rahat kerättiin pois liikkeestä ja vaihdettiin painettuihin assignaatteihin. Ne olivat velka­sitoumuksia, joiden vakuutena oli kirkolta taka­varikoitu omaisuus, mutta myöhemmin ne määrättiin laillisiksi maksu­välineiksi. Valtiolle kerätty kulta ja hopea käytettiin sotien rahoittamiseen sekä elin­tarvikkeiden tuontiin, sillä niistä oli puutetta.

Kun assignaatteja laskettiin liikkeeseen ylen määrin, valtionvelkaa ei voitu maksaa eikä tarpeeksi hopeaa ollut käytettävissä rahojen lyöntiin, uuteen rahaan ei enää luotettu, vaan se menetti arvonsa ja seurauksena oli hyperinflaatio. Tämä vaikutuksesta myös poliittiset olot pysyivät epä­vakaina. Konventin syrjäytti ennen pitkää direktoriohallitus, sen taas Napoleonin vallankaappaus ja konsuli­hallinto, jonka aikana hän enenevässä määrin keskitti vallan itselleen, ja lopulta ensimmäinen keisari­kunta.

Vuonna 1803 otettiin käyttöön uusi kultaan perustuva raha­yksikkö, franc germinal^[3], jonka nimi johtui vielä tuolloin käytössä olleen vallankumouskalenterin germinal-kuukauden nimestä. Kulta­frangi sisälsi nyt 290,32 milli­grammaa puhdasta kultaa. Samalla tuli käyttöön uusi 5 gramman painoinen hopeafrangi, joka sisälsi 90 % puhdasta hopeaa.^[4] Kulta- ja hopea­rahat olivat käytössä rinnakkain eli käytössä oli kaksimetallikanta, jossa hopean ja kullan virallinen arvo­suhde oli 15,5:1.^[4] Tämä järjestelmä pysyi käytössä myös Bourbonien palattua valtaan vuonna 1814 ja sen jälkeenkin, myöhemmistä vallan­kumouksista ja muista vallan­vaihdoksista huolimatta, vuoteen 1864 saakka, jolloin kaikkien muiden hopea­rahojen paitsi 5 frangin rahan hopea­pitoisuus alennettiin 90 %:sta 83,5 %:iin, rahojen painojen kuitenkin pysyessä ennallaan.

Vuonna 1865 Ranska liittyi perustajajäsenenä Latinalaiseen raha­liittoon. Siinä yhteisen rahajärjestelmän perustana oli franc germinal. Myös Sveitsin ja Belgian rahayksiköiden nimenä oli jo ennestään frangi, kun taas muissa liittoon kuuluneissa maissa säilyivät niiden raha­yksiköiden entiset nimet, mutta ne olivat nyt arvoltaan yhtä suuria kuin Ranskan frangi. Vuonna 1873 Latinalaisen raha­liiton maissa siirryttiin puhtaasti kultakantaan, jolloin yksi frangi vastasi 0,290322581 grammaa kultaa.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Ranska joutui luopumaan Latinalaisen raha­liiton kulta­kannasta. Sota heikensi raskaasti frangia: sodan kustannukset, inflaatio ja sodan jälkeinen jälleen­rakennus rahoitettiin osittain painamalla yhä lisää seteleitä. Vuosien 1915 ja 1920 välillä frangin osto­voima vähenikin 70 % ja edelleen 43 % vuosien 1922 ja 1925 välillä. Vuosien 1928 ja 1936 välillä palattiin lyhyeksi ajaksi kulta­kantaan, mutta sen jälkeen rahan arvo päästettiin jälleen alenemaan, kunnes se vuonna 1959 oli alle 2,5 % siitä, mikä se oli ollut vuonna 1934.

Toisen maailmansodan aikana vuosina 1940–1944 frangi pysyi käytössä sekä Saksan miehittämässä Pohjois-Ranskassa että Vichyn Ranskassa, mutta se sidottiin arvoltaan Saksan markkaan. Vichyn hallitus laski liikkeeseen uudet kolikot, joissa Ranskan vallankumouksen ajoilta periytynyt tunnuslause Liberté, égalité, fraternité (Vapaus, tasa-arvo, veljeys) oli korvattu sanoilla Travail, famille, patrie (Työ, perhe, isänmaa), ja joihin oli myös lyöty Vichyn hallituksen vaakuna. Vuonna 1944, Ranskan vapautuksen aikoihin, Yhdysvalloissa painettiin frangimääräisiä seteleitä, joiden oli määrä tulla käyttöön Ranskassa, mutta kenraali Charles de Gaulle torjui aikeen.

Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan frangi devalvoitiin useita kertoja Bretton Woodsin järjestelmän salliessa. Vuonna 1945 yksi Ison-Britannian punta vastasi 480 Ranskan frangia ja Yhdysvaltain dollari 119,1 frangia, mutta 1949 yksi punta vastasi jo 980 frangia ja yksi dollari 350 frangia. Vuosina 1957-1958 yksi punta vastasi jo 1 382,3 frangia ja yksi dollari 493,7 frangia, ja yhden frangin arvo vastasi enää 1,8 milligrammaa kultaa.

Vuoden 1960 alussa Ranskassa otettiin käyttöön uusi frangi, joka vastasi sataa vanhaa frangia.^[3][4] Vanhat yhden ja kahden frangin kolikot pysyivät käytössä yhden ja kahden centimen kolikkoina. Muutkin vanhat rahat pysyivät laillisina maksuvälineinä euroon siirtymiseen saakka, joskin ne kerättiin vähitellen pois liikkeestä. Jonkin aikaa uusissa seteleissä käytettiin lyhennettä NF, nouveau franc (uusi frangi). Muutkin vanhat rahat pysyivät edelleen laillisina maksuvälineinä.

Inflaatio heikensi edelleen Ranskan frangin arvoa, mutta vähemmän kuin monissa muissa maissa. Rahauudistuksen jälkeen Ranskassa suoritettiin enää yksi devalvaatio, elokuussa 1969, ennen kuin Bretton Woodsin järjestelmä korvattiin vapaasti kelluvilla valuuttakursseilla.

Vielä kauan rahauudistuksen jälkeen monet ranskalaiset laskivat suuria rahasummia "vanhoina frangeina".^[2] Esimerkiksi arpajaisten mainoksissa ilmoitettiin usein voittojen suuruus centimeinä, jotka itse asiassa tarkoittivat vanhoja frangeja. Uutta frangia sanottiin usein myös "raskaaksi frangiksi" (ransk. franc lourd)

Vuoden 1999 alussa euro tuli käyttöön tilivaluuttana, mutta Ranskan frangi pysyi käytössä vielä kolmen vuoden ajan. Sen ja euron välillä oli nyt kiinteä vaihtosuhde 1 € = 6,55957 F.^[4] Euromääräiset kolikot ja setelit syrjäyttivät frangit vuoden 2002 alussa tammikuun 1. ja helmikuun 17. päivän välisenä aikana.^[3]

Useat Ranskan entisistä siirtomaista Afrikassa käyttävät edelleen Ranskan takaamaa valuuttaa, Länsi-Afrikan frangia tai Keski-Afrikan frangia. Niitä kutsutaan CFA-frangeiksi. Ranskan Tyynenmeren siirtomaissa on käytössä CFP-frangi ja Komoreilla niin ikään Ranskan takaama Komorien frangi.

1800-luvulla Ranskassa lyötiin kuparista 1 ja 5 centimen sekä 1 ja 2 decimen, hopeasta 1/4, 1/2, 1, 2 ja 5 frangin sekä kullasta 20 ja 40 frangin rahoja.^[5] Kuparirahoja ei kuitenkaan lyöty vuosien 1801 ja 1848 välillä, vaan pienin tällöin lyöty raha oli 1/4 frangin hopearaha. Liikkeessä pysyivät kuitenkin edelleen vanhat, aikaisempaan rahajärjestelmään perustuneet kuparirahat, joista tärkein, sou oli nyt viiden centimen arvoinen.

Pronssisia kolikoita alettiin lyödä vuonna 1848, ja vuodesta 1853 lähtien käytössä olivat 1, 2, 5 ja 10 centimen kolikot. Neljännesfrangin rahoja lakattiin lyömästä, ja niiden sijasta vuosina 1849–1868 lyötiin 20 centimen kolikoita. Myös kultarahoihin tehtiin muutoksia: 40 frangin rahoja lakattiin lyömästä ja tilalle tulivat 5, 10, 50 ja 100 frangin rahat. Viimeiset 5 frangin kultarahat lyötiin vuonna 1869, viimeiset 5 frangin hopearahat 1878. Nikkeliset 25 centimen kolikot otettiin käyttöön vuonna 1903.

Ensimmäisen maailmansodan aikana kolikot uusittiin täysin. Kultarahoja lakattiin lyömästä, ja alettiin lyödä nikkelistä tai nikkelikuparista valmistettuja 5, 10 ja 25 centimen kolikoita, joissa oli keskellä reikä. Vuonna 1920 pronssi- ja hopearahoja lakattiin lyömästä, ja käyttöön tulivat alumiinipronssiset 50 centimen sekä 1 ja 2 frangin kolikot. Vuoteen 1929 saakka ne laski liikkeeseen Ranskan kauppakamari. Vuonna 1929 otettiin jälleen käyttöön hopearahat, nyt 10 ja 20 frangin arvoiset.

Myös toisen maailmansodan aikana kolikot uusittiin täysin. Pienimmät, 10 ja 20 centimen kolikot lyötiin nyt sinkistä, 50 centimen sekä 1 ja 2 frangin kolikot alumiinista. Sodan jälkeen nopea inflaatio johti siihen, että yhtä frangia pienemmät kolikot jäivät pois käytöstä. Käyttöön tulivat seuraavat ja seuraavista metalleista lyödyt kolikot:

• 5 frangia, alumiinia tai alumiinipronssia
• 10 frangia, nikkelikuparia, vuodesta 1950 lähtien alumiinipronssia
• 20 frangia, alumiinipronssia
• 50 frangia, alumiinipronssia, vuodesta 1950 lähtien^[6]
• 100 frangia, nikkelikuparia, vuodesta 1945 lähtien^[7]

Vuonna 1960 tuli käyttöön uusi frangi, joka vastasi 100 vanhaa frangia. Uudet kolikot lyötiin nyt seuraavista metalleista:

• 1 centime, ruostumatonta terästä
• 5 centimeä, ruostumatonta terästä, vuodesta 1966 lähtien alumiinipronssia
• 10 centimeä, alumiinipronssia
• 20 centimeä, alumiinipronssia
• 50 centimeä, alumiinipronssia, vuodesta 1966 lähtien nikkeliä
• 1 frangi, nikkeliä
• 5 frangia, hopeaa

Nikkelillä päällystetty nikkelikuparinen 5 frangin kolikko otettiin käyttöön vuonna 1970, nikkelimessinkinen 10 frangin vuonna 1974, ja ne syrjäyttivät hopearahat. Nikkelinen 2 frangia otettiin käyttöön vuonna 1979, ja sen jälkeen kaksimetalliset 10 ja 20 frangin rahat vuosina 1988 ja 1992. Viimeksi mainitussa oli sen keskuksen ympärillä kaksi eri metalleista valmistettua rengasta.

Vuonna 1986 laskettiin liikkeeseen nikkelinen 10 frangin kolikko, mutta se vedettiin nopeasti pois liikkeestä ja julistettiin rahana kelpaamattomaksi, koska se helposti sekaantui 50 centimen kolikkoon ja sen kuviointi osoittautui epäsuosituksi. Alumiinipronssiset 10 frangin kolikot pysyivätkin käytössä, kunnes kaksimetalliset korvasivat ne vuonna 1988.

Vuosina 1974–1980 lyötiin myös 50 frangin hopearahoja^[6], mutta ne jäivät pois käytöstä, kun hopean arvo 1980-luvun alussa nopeasti nousi. Tämän jälkeen laskettiin liikkeeseen pieni määrä hopeisia 100 frangin rahoja^[7], joita oli jonkin verran käytössä euron käyttöönottoon saakka.

Vuonna 2005 kaikki frangimääräiset kolikot menettivät arvonsa rahana, eikä Banque de France enää vaihda niitä euroihin.

Viimeisinä vuosina ennen euroon siirtymistä 2002 käytössä olevat kolikot olivat:

• 1 centime, ruostumatonta terästä (vain vähän enää liikkeessä, valmistus oli lopetettu vuonna 1982 suurten valmistuskustannusten ja pienestä arvosta johtuvan vähäisen tarpeen vuoksi)
• 5 centimeä, alumiinipronssia
• 10 centimeä, alumiinipronssia
• 20 centimeä, alumiinipronssia
• 1/2 frangia, nikkeliä
• 1 frangi, nikkeliä
• 5 frangia, nikkelillä päällystettyä nikkelikuparia
• 10 frangia, kaksimetallinen
• 20 frangia, kolmimetallinen (harvinainen, 20 frangin seteli oli paljon yleisempi
• 100 frangia, hopeaa, harvoin käytetty maksuvälineenä, enimmäkseen keräily- ja lahjatavarana, nykyisin nimellisarvoaan arvokkaampi)

Ensimmäisiä frangimääräisiä paperirahoja olivat vuonna 1795 liikkeeseen lasketut assignaatit, joiden nimellisarvot vaihtelivat 100 frangista 10 000 frangiin. Niitä seurasivat vuonna 1796 "territoriaaliset mandaattilupaukset", jotka olivat 25…500 frangin arvoisia. Samaan aikaan laskettiin liikkeeseen myös seteleitä, joista suurimmat olivat 1 000 frangin arvoisia.

Vuonna 1800 Banque de France alkoi laskea liikkeeseen seteleitä, ensin 500 ja 1 000 frangin määräisiä. Myöhemmin tulivat käyttöön 1840-luvulla 100 ja 200 frangin sekä 1860- ja 1870-luvuilla 5, 20 ja 50 frangin setelit, joista kuitenkin 200 frangin setelien painaminen pian lopetettiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana tulivat käyttöön 10 ja 5 000 frangin setelit. Vaikka samaan aikaan tulivat käyttöön myös epäjalosta metallista valmistetut 5 frangin kolikot, samanarvoisia seteleitä ei poistettu käytöstä.

Toisen maailmansodan jälkeen tulivat käyttöön 10 000 frangin setelit, kun taas 5, 10 ja 20 frangin setelit korvattiin kolikoilla, samoin kuin 1950-luvulla 100 frangin setelitkin.

Vuoden 1960 rahanuudistuksen yhteydessä vanhoihin 500, 1 000, 5 000 ja 10 000 frangin setelien päälle painettiin niiden arvot uusina frangeina: 5, 10, 50 ja 100 frangia. Tilalle tulivat pian uudet setelit, jotka olivat muutoin saman näköisiä kuin entisetkin paitsi että niihin oli arvo merkitty vain uusina frangeina. Samaan aikaan otettiin käyttöön myös 500 frangin seteli. Viiden ja kymmenen frangin setelit poistettiin käytöstä vuosina 1970 ja 1979.

Ennen euroon siirtymistä Ranskassa käytössä olleet setelit, niiden kuva-aiheet ja värit olivat^[8]:

• 20 frangia (3,05 €): Claude Debussy, ruskea
• 50 frangia (7,62 €): Antoine de Saint-Exupéry, sininen (otettu käyttöön 20.10.1993, aikaisemmin setelissä oli Maurice Quentin de la Tourin kuva)
• 100 frangia (15,24 €): Paul Cézanne, oranssi (otettu käyttöön 15.12.1997, aikaisemmin setelissä oli Eugène Delacroix'n kuva)
• 200 frangia (30,49 €): Gustave Eiffel, punainen (otettu käyttöön 29.10.1996, aikaisemmin setelissä oli Montesquieun kuva)
• 500 frangia (76,22 €): Pierre ja Marie Curie, vihreä (otettu käyttöön 22.3.1995, aikaisemmin setelissä oli Blaise Pascalin kuva)

Frangimääräisiä seteleitä vaihdetaan euroihin helmikuun 17. päivään 2012 saakka. Ne setelit, jotka ennen euroon siirtymistä oli korvattu uudenmallisilla, oli yleensä vaihdettava kymmenen vuoden kuluessa uuden setelimallin käyttööntulosta. Viimeinen niistä, Montesquieun kuvalla varustettu 200 frangin seteli, oli vaihdettava maaliskuun 2008 loppuun mennessä.

• 
  10 frangin seteli (1978) (etupuoli)
• 
  10 frangin seteli (1978) (kääntöpuoli)
• 
  20 frangin seteli (1997) (etupuoli)
• 
  20 frangin seteli (1997) (kääntöpuoli)
• 
  100 frangia Cézanne
• 
  200 frangia Eiffel
• 
  500 frangia Pierre ja Marie Curie

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan raha.

n k m Euro Kursivoidut maat eivät vielä käytä euroja, mutta suunnittelevat ottavansa käyttöön Eurot maittain Alankomaat Andorra Belgia Bulgaria Espanja Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kroatia Kypros Latvia Liettua Luxemburg Malta Monaco Portugali Ranska Romania Saksa San Marino Slovakia Slovenia Suomi Vatikaani Viro Erikoisrahat ja juhlarahat 2 euron erikoisrahat Euromaiden entiset rahayksiköt Alankomaiden guldeni Belgian frangi Espanjan peseta Irlannin punta Italian liira Itävallan šillinki Kreikan drakma Kroatian kuna Kyproksen punta Latvian lati Liettuan liti Luxemburgin frangi Maltan liira Portugalin escudo Ranskan frangi Saksan markka Slovakian koruna Slovenian tolar Suomen markka Viron kruunu